⚜ Duc Univers ⚜

PP-MVA, KTK-III
M Layouts / raitatossu.net/mayflower vuotias spanish norman-ori "Uno"
Väriltään ruunikonkimo (EE/AA/Gg), säkäkorkeus 174 cm
Syntynyt 10.11.2016, kasvattanut Zen 
Omistaa Zen  (VRL-01436)
#PKK2148

GP / 60 cm

Unolla ei ole omaa hoitajaa.

📷 Kuvia Unosta

📖 Lue päiväkirjaa



PP-MVA myönnetty 1.4.2019
Kantakirjattu III-palkinnolla, arviointi alempana.

Duc Univers, tutummin Uno, ei ole tallin ensimmäinen kasvatti. Se ei ole ensimmäinen spanish norman, eikä se ole ensimmäinen varsa jonka ulkomuodosta näki jo ensitunteina millainen komistus siitä myöhemmin kuoriutuisikaan.

Silti Uno on aivan erityislaatuinen: sillä on jotain sellaista luontaista  charmikkuutta, joka saa juuri tämän tavallisen värisen orivarsan erottumaan kaikkien geenihirviökirjavien erikoisuuksien keskellä. Uno ei tarvitse mitään ulkoisia apuja kääntääkseen katseet: kun ori astuu tilaan, kaikki pysähtyy ja kääntyvät sen puoleen.

Uno tietää kyllä olevansa oikea katseidenkääntäjä: se pörhistelee ja koreilee aina kun tilaisuus sallii, mutta onneksi vanhemmiltaan komistus on perinyt ulkonäkönsä lisäksi myös hyvän luonteen niin ettei tarvitse pelätä roikkuvansa perässä kuin märkä rätti: muutama muistutus ihmisen olemassaolosta riittää palauttamaan Unon takaisin tähän maailmaan, oltiin sitten pesupaikalla tai kisa-areenalla.

Hoitaessa Uno osaa käyttäytyä, mutta nuoren iän vuoksi keskittyminen herpaantuu herkästi ja Unon fokus siirtyy salamannopeasti esimerkiksi ohikulkeviin hevosiin. Tällöin saattaa muutama sivuaskel ja hirnahduskin päästä, ja vaikkei Uno tahallaan telo ketään, voi se vahingossa talloa varpaille tai töytäistä sivuun unohtaessaan vieressään seisovan ihmisen. Tuuppaisu lavalle tai äännähdys muistuttaa Unoa siitä lähellä nököttävästä kaksijalkaisesta.
Varustaessa Uno ei tuota ongelmaa, se ottaa itse kuolaimet suuhunsa eikä pullistele satulavyötä kiristäessä. Suojia ei Uno ole kamalasti tottunut pitämään, ja ne enemmän tuntuvatkin häiritsevän sitä. Jos jostain syystä suojia tai pinteleitä joutuu pitämään, voi Uno koittaa ravistaa niitä irti jo sitomisvaiheessa.

Ratsuna Uno muistuttaa huimasti isäänsä Dukea sillä erotuksella, että Uno on vielä kokemattomampi ja sählempi. Nuori ori yrittää kyllä aina ihan täysillä, mutta kuten hoitaessakin, myös ratsuna hänen keskittymisensä herpaantuu herkästi ulkopuolisiin asioihin. Unoa täytyykin ratsastaa niin että ori pysyy jatkuvasti työn touhussa välttääkseen turhan sählingit, kompuroinnit ja sivuaskeleet. Silloin kun Uno on sekä mieleltään että ruumiiltaan mukana työssä, on harmaaharja miellyttävän energinen ja herkkä ratsastaa. Kovia apuja se ei siedä eikä sitä voi kuvitellakaan ratsastavansa saksalaisella tyylillä, sillä liian kovaan tuntumaan Uno vastaa painamalla turpansa ryntäisiin ja kipittämällä etupainoisena pakoon. Myös irtonaiseen alapohkeeseen Uno reagoi juoksemalla alta, milloin eteen ja milloin sivulle... Stabiilin klassisen ratsastajan kanssa Uno on kuitenkin oikea aarre, jonka kapasiteetti riittää varmasti yhtä pitkälle, ellei pidemmällekin, kuin vanhempiensa.


Kuvagalleria


Uusin rakennekuva, 8-v.


Unon lisätty ravi treenissä, vielä jää takaosa pahasti jälkeen.

Fatal sai kyytiä.

Melée-treenissä.

Uno jouluna 2018.

Poneja! Poneja!

Unon rakenne 3,5 -v.

Uno 3-v.

Uno, kaikista orheista rohkein ja korskein. Ainakin vielä joskus!

Sukutaulu

isä Duc Obscur
PKK-V PP-MVA VIP MVA Fn, KTK-II, Journeyman Steed
m sn, 178 cm
ii. Duc Noir
m sn, 178 cm
iii.  Prins I
rn sn, 179 cm
iie. Enfant Prodige
mkm sn, 170 cm
ie. Rosella
rnkm sn, 168 cm
iei. El Mozart
rnkm sn, 167 cm
iee. Gratte-Cul
mkm perch, 164 cm
emä Galaxia IV
PP-MVA Fn, KTK-II, KRJ-III
rnvkkokm PRE, 164 cm
ei. Universo
 rnkm PRE, 167 cm
eii. Vació
rnkm PRE, 164 cm
eie.Relevante Cosa
rn PRE, 165 cm
ee. Doncella Tibio
 rnvkko PRE, 159 cm
eei. Vencedor
vkko PRE, 164 cm
eee. Duquesa
rnkm PRE, 161 cm

Sukuselvitys

i. Duc Obscur on tallin kruununjalokivi: yönmusta 178 cm korkea jättiori on ansaitustikin oikea omistajansa silmäterä, sillä PKK-näyttelyistä se on kerännyt kaikki mahdolliset aikuisajan sertit, se on kantakirjattu ja palkittu VHRY:n Journeyman Steed-palkinnolla, jääden vain pisteen päähän Maestro Steedin kultaplakaatista. Duke on hyvätapainen ja koulutettu ns. tappiin asti eli caprioleen saakka.
ii. Duc Noir on Duken tapaan 178 cm korkea pikimusta spanish norman-ori, jonka ainoa ero poikaansa on Duken lyhyet sukat ja ristimäinen tähti - Duc Noirilla ei ole merkkejä lainkaan. Ori on rohkea ja rehti haute ecole-tason ratsu, joka on kiertänyt pitkin Eurooppaa esiintymässä. Jälkeläisiä sillä on vain muutamia, mutta kaikki isänsä tasoisia kouluratsuja.
ie. Rosella ei jätä ketään kylmäksi: tämä 170 cm korkea ruunikonkimo spanish norman-tamma tiedetään tammamaisen kipakasta ja tulenpalavaisesta luonteestaan. Ilkeä se ei ole, mutta persoonana Rosella on suuri eikä se antanut esimerkiksi aivan kenen tahansa koskea itseensä. Koulutustasoltaan upea harmaaharja on vaativa A, ja vaikkei kapasiteetti moderneilla kentillä riittänyt pidemmälle niin kotioloissa myös korkean tason tehtävät passageen saakka sujuivat. Kaikki Rosellan varsat ovat emänsä tapaan kouluratsuja.

Jälkeläiset

Syntyi Skp. Nimi Emä Omistaja Meriitit


Ohjeistus hoitoon ja liikuntaan

Ratsastajalle

Ratsastettavuus: ✦✦
  • Ei tarvitse suojia hypätessä.
  • Käytä taakse kaartuvaa kankea, rullaa helposti.

Hoitajalle

Hoidettavuus: ✦✦
  • Klipataan kisakausina kokonaan.
  • Klipattuna talliloimi yöksi päälle, ulos ilman loimea vain lämpiminä kevät- ja kesäpäivinä.
  • Päitset pois tarhassa ja karsinassa.

Vaikeustasot on määritetty seuraavasti:
✦ = aloittelijoillekin sopiva, ✦✦ = vaatii hieman jo osaamista, ✦✦✦ = vain kokeneille


Kisa- ja näyttelytulokset

Näyttelytulokset

30.03.18, Seppele, muut lämminveriorit, tuom. Anne: HY, EM [4]
17.12.17, Jinnilä, EM-jahti muusta kuvasta, tuom. Anne: EM [3]
05.08.17, Newerra, Muu kuva: varsat, tuom. Tuulia: EM, KP (LKV) [2]
15.05.17, Seppele, Muu kuva: vapaa kuva, tuom. Loci: KM 30.01.17, PKK, Muu kuva: pääkuva, tuom. Anne: KP, EM (LKV) [1]

[4] EM: upeus.
[3] EM: upeus.
[2]EM: värimaailma. Upea, yksityiskohtainen piirros komeasta orivarsasta. Rakastuin taustan väreihin ja syksyisiin lehtiin, ja kauniisti kimmeltävä ja ääriviivoiksi piirtyvä valo luo ihanaa tunnelmaa.
[1] (EM: Söpöys) "Varma tekniikka ja hahmotus. Varsa on todella söpö ja valon kanssa leikitty mielenkiintoisesti."

Kantakirjaus III-palkinnolla

17 + 13,5 + 14,5 = 59,3%
- Ponimainen, selkeä orileima ja miellyttävällä tekniikalla toteutettu väri, joskin ruohotahraisen näköisenä esitetty. Ej notkuvat, jalkojen luusto heiveröistä. Eriparinen etu- ja takaosa, hyvin matalalle kiinnittynyt häntä.

Kisatulokset

10.03.19, Dragon Age Estate, joustaus, 3/12
10.03.19, Dragon Age Estate, peitsi, hirttopuu, 3/15
10.03.19, Dragon Age Estate, ratsujousi, taulut, 1/14
01.03.19, Varjolinna, r-jousiammunta, hunt track, 1/16 (VARJO-CUP, 10p.) 01.03.19, Varjolinna, r-jousiammunta, unkarilainen rata, 2/16 (VARJO-CUP, 8p.)
01.03.19, Varjolinna, joustaus, 2/12 (VARJO-CUP, 8p.)
28.02.19, Dragon Age Estate, ratsastusjousiammunta, hunt track, 1/14 (CUP, 10p.)
28.02.19, Dragon Age Estate, ratsastusjousiammunta, unk. rata, 4/14 (CUP, 4p.)
23.02.19, Zen, alta escuela, 1/5
23.02.19, Zen, skill at arms war, 4/12
26.01.19, Varjolinna, skill at arms, war, 2/9
19.11.18, Dragon Age Estate, skill at arms, hunting I, 3/10
29.07.18, Zen, skill at arms: tarkkuus, 1/6
04.03.18, Zen, joustaus, 1/2
04.03.18, Zen, lady-luokka, 1/3

31.12.17, Kuninkaantammen, skill at arms, tarkkuus, 2/9
VHRY: sijoja 16 kpl, joista voittoja 7 kpl, CUP 2 kpl (14p.)

KRJ: sijoja 19 kpl, voittoja 4 kpl
19.05.18, Claridge Stud, he A, 3/30
18.05.18, Huvitus,he A, 4/30
17.05.18, Huvitus,he A, 1/30
15.05.18, Huvitus,he A, 1/30
12.05.18, Claridge Stud, he A, 5/30
12.05.18, Claridge Stud, he B, 1/30
10.04.18, Vuorna, he B, 3/30
09.04.18, Vuorna, he B, 3/30
08.04.18, Vuorna, he B, 2/30
04.04.18, Vuorna, he B, 2/30
15.10.17, Turmeltaja, he C, 2/30
14.10.17, Turmeltaja, he C, 3/30
14.10.17, Turmeltaja, he C, 1/30
13.10.17, Vuorna, he C, 3/30
13.10.17, Turmeltaja, he C, 5/30
13.10.17, Turmeltaja, he C, 5/30
11.10.17, Turmeltaja, he C, 2/30
10.10.17, Vuorna, he C, 2/30
09.10.17, Vuorna, he C, 3/30

Palkintoja


Kuulumisia

Huom! Kaikki 03.02.2019 jälkeen tapahtunut löytyy Unon päiväkirjasta.

03.02.2019 » Lue koko teksti "Aiotko iskeä minua miekalla? Taas."
Ensimmäisenä tippui Amelie Iivarin iskiessä strutsinsulkiin teroittamattomalla treenimiekalla. Tyttö jäi seuraamaan sivusta tallin "kuningasparin" mittelöä: kumpikaan ei takuuvarmasti tahtonut hävitä, varsinkaan toisilleen! Hevoset olivat paritanssin pyörteessä: kun toinen lähestyi avotaivutuksella, väisti toinen sulkutaivutuksella kunnes sai sopivan välin päästä itse niskan päälle. Suoraa askelta ei paljoa näkynyt: Esmeralda ja Uno taipuivat ja pyörähtelivät taivutuksista ja pirueteista toisiin samalla kun selässä raskaissa haarniskoissaan Vitaliya ja Iivari koittivat parhaansa mukaan päästä yllättämään toisen tiputtaakseen kypäräkoristeen. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Iberialaishevoset liikkuivat kuin raivoisat käärmeet ja oli jo tarpeeksi vaikea pysyä kilpakumppanin perässä, saati sitten osua kohteeseensa. Kumpaisellakin oli silmikko ylhäällä, mutta goottilaisesta haarniskakypärästä näkökenttä oli siitäkin huolimatta varsin onneton vision rajoittuessa niin ettei edes oman ratsun korvia näkynyt. Kaiken huipuksi kumpikin alkoi olemaan jo väsynyt, käynnissä oli jo kolmas erä ja haarniska painoi kuin synti.

"Ahah!" Vitaliya naurahti voitonriemuisesti nähdessään kuinka hänen rasituksesta tärisevä miekankärkensä lennätti valkoisen sulkanipun maahan. Jo toinen voitto team Dzelzainille! Iivari sadatteli häviötään ja viittoi reunalla päivystäneen Fricin luokseen.
"Ota tämä kypärä pois, tukehdun kohta". Fric teki työtä käskettyä ja otti yli kymmenkiloisen rautakypärän vastaan isännän nostaessa sen viimeisillä voimillaan harteiltaan ja tiputtaen mötikän alla odottaville käsille. Poika kiikutti kypärän kiltisti maneesin reunalla odottavalle pöydälle, palaten sitten auttamaan myös kahta muuta taistelijaa riisumaan kypäränsä ja keräämään tippuneet sulat.
Kolmikko asteli rauhallista käyntiä ympäri maneesia odottaessaan puuskuttavien hevosten hieman tasaantuvan. Ratsastajien kasvot olivat punakat ja hiestä läpimärät, hiukset roikkuivat sotkuisina ja huonokuntoisina hikeä nekin tippuen. Proosa sokeroi ritariaikoja paljon, sillä rauta-asussa hikikeitossa kiehumisessa ei ollut kamalasti romantiikkaa. Vitaliya ei ollut pessyt meikkejään ennen treeniä, ja nyt hän siristeli kajaalin kirvellessä silmiä naama sen näköisenä kuin sitä oltaisiin ammuttu Homer Simpsonin kuuluisalla meikkipyssyllä.

Varoittamatta kaksiosaiset päätyovet aukesivat päästäen kylmää pakkasilmaa sisälle.

5.1.2018 Joustausvalmennus Dragon Age Estatessa
Iivari saa aina hymyn kasvoilla ja kunnia, että mies pääsee mukaan valmennuksiimme. Tällä kertaa mies saapui uuden hevosen kanssa. Uunoksi esittäynyt kimo spanish norman ori oli harvinaisen charmikas. Ulkonäkö hurmasi kerta heitolla ja nuoresta hevosesta huomasi, että historiallinen ratsastus on hänen juttunsa. Aluksi nuorukainen liikkui epäilevästi haarniskoiden lisäpainon takia, mutta ritari ratsasti päättäväisesti hevostaan eteenpäin. Peitseen hevonen ei jaksanut edes reagoida. Ritarilla oli istunta ja peitsen käyttö hallussa, että menoa oli ihana seurata. Joustausessa hevonen vähän epäili, että mihin sitä oltinkaan ryhdytty. Kohti ryntäävät hevoset taisivat hämmentää aluksi. Ori peruutti raivokkaasti pois kujalta ja huitoi ilmaa kertoen, että vastustajan ei kannattaisi tulla lähelle. Iivari ei antanut periksi ja kerran piti ottaa kaveri apuun, että saataisiin ratsu laukkaamaan kujasta pari kertaa läpi. Sen jälkeen uskaltautui ratsu tulla kujalle ja lopputunnista ei epäröinyt kertaakaan. Selkeästi tykkäsi työstään!

Lilymooren Samhain-maasto 31.10.2017
Päähänpisto. Sellainen oli Amelien ja Iivarin retki Lilymooren Samhain-maastoon, joka ensinnäkin poikkesi paljon sovitusta ajoreitistä, ja toisekseen, ei ollut kiireisellä aikataululla muutenkaan järkevä. Tuskin tarvitsee edes mainita että idea osallistumisesta lähti Amelien päästä, ja kun hän tarpeeksi sinnikkäästi ja pelottomasti jaksoi perustella kuinka hyvää treeniä maastoretki olisi nuorelle Unolle, taipui muiden matkalaisten ihmeeksi Iivari hänen tahtoonsa. Koko rekkalastillinen uusia ja vanhoja hevosia hoitotiimeineen kääntyi siis kohti Skotlantia muutaman tunnin varoitusajalla. Kerranhan sitä vain eletään, eikös? Manchesteriin ehtisi vähän myöhemminkin.

Katsellessaan klo 19:30 pimeää nummimaisemaa Iivari ei voinut kieltää, etteikö Amelie olisi ollut oikeassa Unon suhteen. Jos hän tahtoi nuorikostaan kovaksikeitetyn, teräshermoisen sotaratsun, oli tämä paikka omiaan orin testaamiseen. Kylmä tuuli pörrötti jouhia ja sai takkien liepeet lepattamaan, tummat pilvet kirmasivat tähtitaivaan editse. Sää oli kerrassaan eriskummallinen: välillä kylmää vettä piskoi taivaalta niin että jokainen oli varmasti vähintään kerran katunut jättäneensä majapaikan lämpimän tuvan, kunnes pilviverho ajoittain repesi ja paljasti tuikkivat syksyn tähdet. Välillä kuunvalo sirosi aavemaisesti repaleisten pilvien takaa, valaisten lohduttoman karua maisemaa ja siinä tarpovia ratsukoita. Aiemmin puhutut samhainin tarinat pyörivät mielissä, ja vaikka Unon satulassa istuva Amelie ei ikimaailmassa antaisikaan Iivarille sitä iloa että myöntäisi, niin oikeasti häntä hieman karmi. Olisipa tyttö vain tiennyt, että jäänkylmän pokerinaamansa takana hänen pomonsa kärsi aivan samoista tuntemuksista… Ilmassa väreili oudon latautunut tunnelma.

Sekunnilleen samaan aikaan Iivari kuuli ratsunsa Duken kanssa kaukaisen kuminan. Mies tunsi mustan orin jännittyvän, kuten myös hänen edellään ratsastaneen Amelienkin ratsun. Muutkin hevoset alkoivat liikehtimään levottomasti kumun yltyessä. Olivatko ne… kavioniskuja? Ihmiset katselivat ympärilleen häkeltyneinä, koittaen saada ympäröivässä mustuudessa selvää äänen lähteestä.

Sitten pilvet raottivat verhojaan kuunvalolle, joka paljasti maastoryhmälle absurdeimman näyn vähään aikaan. Heitä kohti jylisti suurin määrä shetlanninponeja mitä Iivari oli eläessään nähnyt! Ratsuja vauhkoontui kuka mihinkin suuntaan ponimassojen vyöryessä ryhmän sekaan, ja oli — näin — lähellä, etteikö Uno olisi liittynyt seuraan. Kriittinen paniikkipiste oli jo lähellä, mutta kuin taiottuna ori tuntui saavan aivonsa takaisin. Kaiken sen kaaoksen keskellä Iivari ehti haukansilmillään vahtimaan kasvattiylpeyttään, ja ylpeys sen kuin kasvoi hänen todetessa ettei ori steppaamisen ja silmien pyörittämisen lisäksi aikonut tehdä muuta. Pieniä karvaisia poneja kirmasi täydessä ryhmäpaniikissa oikealta ja vasemmalta, mutta spanish norman-pari veti vain jalkoja alleen ja korkeintaan muutamalla pikkupompulla maustettuna korisivat ihmeellisyyttään. Orit olivat huomattavasti tyyneempiä kuin satuloissaan istuvat ihmiset, joista kumpainenkin tuntui jäätyneen tuijottamaan mustalle nummelle silmät lautasen kokoisina.

Kukaan ei ollut ehtinyt vielä ajattelemaankaan, mikä oli saanut ponit niin vauhkoontumaan että pakenisivat kotipiiristään yön selkään yhtenä suurena, törmäilevänä massana. Iivari saattoi nyt tietää, miksi. Hetken aikaa hän oli näkevinään nummella tumman, tukevan hahmon piirtyvän yöpilviä vasten. Jokin varjossa esti kutsumasta sitä ihmishahmoksi: se oli epäluonnollisen suuri, epämuotoinen. Ja näkikö Iivari väärin vai hehkuivatko sen kasvoissa aavistus vihreää? Duke kavahti hivenen, ja siinä hetkessä kun mies korjasi painopistettään, oli kummallinen silhuetti kadonnut nummen päältä. Levoton, kupliva pelko jäi silti vatsanpohjaan.

Seuraavana aamuna kaikki tapahtunut tuntui jo etäiseltä, eikä eriskummallista tilannetta voinut enää harmaassa aamuvalossa ajatella miltään kantilta pelottavalta. Kauhistuneet ponitkin oltiin löydetty ja palautettu. Iivaria enemmänkin jo huvitti koko selkkaus, eikä vähiten hänelle epätyypillisen lujaa laukanneen mielikuvituksen tuotos.

Hymy hyytyi Amelien istuessa aamiaisella viereen, kysyen roikkuvien silmäpussiensa alta kuiskatun, pelokkaan kysymyksen. "Mikäköhän se otus nummella oli?" Joko he olivat vaipumassa ryhmähallusinaatioiden maailmaan, tai sitten ponien paniikille oli oikea, hyvä syy…

Syystä tai toisesta Zenin edustus ei jäänyt enää päiväiselle nummiretkelle.


22.10.2017, tent pegging-valmennus Hemsburyssä, valm. J.

Duc Univers oli ehdottomasti niitä hevosia, joita katsellessa silmä lepää - se näytti hypänneen ulos suoraan jostakin Rubensin maalauksesta, ja kevyitä, pyöreitä barokkihevosia näki Hemsburyssa aika harvoin. Tent Pegging oli lajina selvästi hieman tuntemattomampi, mutta kyllä koulutreenin ja ratsastajan osaamisen muista historiallisista lajeista näki heti kättelyssä.
Uno ylitti kavaletit ihan nätisti, vaikka spanish norman-risteytys ei olekaan esteratojen tutuin näky. Se näytti toisinaan vähän kireältä, mutta oli niinkin nuoreksi ratsuksi todella hyvätapainen uudessa seurassa ja paikassa. Kaalinpäiden halkomista ja heittelyä se ei hätkähtänyt myöskään, ja Iivari pääsi sen kanssa melko nopeasti suorittamaan tehtäviä laukassakin. Vähän Uno tuntui karsastavan sitä, että selästä äkkiä kumarruttiin alas teltantappeja kurkottelemaan. Se tuntui toisinaan sekoittavan touhun rajuihin painoapuihin ja liirasikin sitten täysin vääriin suuntiin.

Jatkoa ajatellen ori tarvitsee selvästi ihan vain lisää kokemusta ja kärsivällisyyttä. Se pysyi kuitenkin hienosti käsissä ja näytti saavan aika nopeasti jutun juonesta kiinni. Ehkä ensi kerralla voidaan vähän korottaa esteitä ja lisätä revolverikohteet mukaan rataan, jos nyt ainakin kokeilumielessä. Hemsburyyn Zenin väki on ehdottomasti tervetullutta jatkossakin!

26.08.2017

Nyt kun Uno on aloittanut opintaipaleensa ratsujen ihmeelliseen maailmaan, on pienestä kovakallo-orista sukeutunutkin rohkea ja varma hevosenalku. Unoa ei hätkäytä uudetkaan asiat, selkäänsä se antoi nousta ilman sivuaskeltakaan ja taluttajasta pystyttiin luopumaan jo muutaman kerran jälkeen. Tästä on tulossa vanhempiensa veroinen sotaratsu!

15.11.2016

Tänään Uno kulki ensimmäistä kertaa talutettuna tarhaan ilman yhtään ainutta rimpuilukohtausta. Alkuun naru oli kierrettynä pyllyn takaa, mutta loppumatkan pikkumies käveli jo narun päässä kuin aikuisen orhin kuuluukin — eikä harkinnutkaan häviävänsä mihinkään mamman perästä! Irti päästettäessäkin Uno kaikkien odotuksien vastaisesti seisoi nätisti paikoillaan, eikä pukittanut päin saatuaan luvan lähteä. Wow, toivoa on siis yhä kasvattaa tästä ihan viisas aikuinen hevonen...