UTF-8
*17.08.2012 - † 13.09.2018
Rakastettu lempeä Gaia nukahti ikiuneen torstaisena iltapäivänä eläinlääkärin toimesta. Keltaisten lehtien havistessa kirkasta taivasta vasten tämä tammoista mahtavin kaatui laidunten takaiseen lehtoon, jossa moni vanha ystävä oli jo haudan levossa häntä odottamassa seuraansa.
"Lempeä katse tuntui lämpimältä ja huolehtivalta. Aina astuessaan tamman karsinaan, Ameliesta tuntui aivan kuin hän olisi tullut kotiin — niin turvalliselta ja hyvältä koko Gaian rakkautta huokuva olemus tuntui."
Sukupuoli: tamma
Rotu: andalusianhevonen
Väri: ruunivoikonkimo (EE/AA/Gg/nCr)
Säkä: 164 cm
Syntyi: 17.08.12, -v
Kasvattaja: Isidora Ventura
Omistaja: Zen (VRL-01436)
Rek.nro: PKK1063 / VH13-033-0055 |
Rakennekuva 8-v. |
"Galaxia eli Gaia on peruspiirteiltään kiltti ja toimiva hevonen. Kaikki ei ole aina sen mieleen ja välillä tuntuu että me molemmat ollaan noustu ihan väärillä jaloilla yöunilta, mutta kaikista ongelmista selviää aina ottamalla rauhallisesti ja miettimällä asiat Gaian kannalta. Kun niinsanotusti oikeat nappulat löytyy, niin niitä painamalla tamma rentoutuu heti ja on taas oma itsensä. Kun yhteisymmärrys löytyy niin Gaiasta saa maailman parhaimman hevosystävän: se ei ole säikky eikä kitise turhasta, takuuvarmasti se ei niskuroi ilkikurisuuttaan eikä aiheuta muutenkaan tahallaan harmaita hiuksia ihmisille. Ole Gaialle mukava, se on mukava sinulle.
Gaia on fiksu hevonen. Hoitaessa sen voi pitää vaikka pihalla irti, se vain katselee ympärilleen mutta ei lähde liikkeelle ennen kuin saa luvan. Mitään kohtaa se ei aristele hoitaessa ja kaikki toimenpiteet kengiytksestä lähtien sujuu hyvin, ainoastaan satulavyötä kiristäessä saattaa Gaia hieman ilmaista epämukavuuttaan pyöräyttämällä häntäänsä korvat luimussa. Näykkimistä tms. ei kuitenkaan neiti ole koskaan harrastanut.
Ratsuna Gaia peilaa taitavasti ratsastajaansa. Se, kuinka istut satulassa, näkyy 100% tarkasti tästä hevosesta. Joustamaton, kova ratsastaja tekee Gaiastakin suoranaisen betoniporsaan joka liikkuu selkä notkolla ja takamus tallissa, kun taaskin rohkeasti suuriin liikkeisiin mukaan lähtevä ratsastaja saa Gaiasta irti suuria ja irtonaisia liikkeitä sekä kaunista, pyöreää työskentelymuotoa. Gaia osaa palauttaa ihmisen nopeasti takaisin maanpinnalle ratsastustaidoistaan, ratsasti hän sitten klassista koulua, hyppäsi tai harjoitteli western trailia tahi pleasurea. Sillä kaikkea edellämainituista lajeista Gaian kanssa voi hyvin harrastaa — kouluratsuksi andalusialainen sopii toki mainiosti, mutta kyllä Gaia osaa innostua esteilläkin ja lännenratsastuksesta se pitää kovasti, sillä tamman tapana on luottaa yleensä enemmän omaan arviointikykyyn kuin ratsastajan. Se ei siis sokeasti tottele satulanpäällistä, vaan jos Gaialta lähtee pyytämään jotain mikä on sen mielestä liian hankalaa, se kyllä ilmaisee mielipiteensä..."
i. Universo rnkm PRE 167 cm |
ii.
Vació rnkm PRE, 164 cm |
iii. Astronauta FS |
iie. Temprano Primavera | ||
ie.
Relevante Cosa rn PRE, 165 cm |
iei. Obsequio | |
iee. Cuervo FS | ||
i. Doncella Tibio rnvkko PRE 159 cm |
ei.
Vencedor vkko PRE, 164 cm |
eii. Cantante |
eie. Predisposición | ||
ee.
Duquesa rnkm PRE, 161 cm |
eei. Duque | |
eee. Izador |
Universo
on suurikokoinen ja komea kouluhevonen espanjalaisella, tulisella
tempperamentilla varustettuna. Papurikkokuvioinen kimo onkin ollut
varsin hyvä periyttämään
mahtipontisten liikkeidensä lisäksi myöskin
luonnettaan. Universo on kisannut vaativa A-luokissa, mutta
kotiharjoituksissa siltä on sujunut jo Intermediatenkin
liikkeet.
Doncella Tibio
on väriltään syvä ja kaunis
ruunivoikko, rakenteeltaankin se kiinnittää huomiota
syvien ja kaarevien linjojensa ansiosta: kyömy
pää vain lisää tamman
aristokraattisuutta. Doncella ei ole kisannut pikkukisoja suuremmissa
tapahtumissa, mutta harrasteratsun ominaisuudet sillä on
kohdallaan varsinkin hyvän luonteen ansiosta.
Vación
nimi ei ollut kovin kuvaava (Suom. "tyhjyys, tyhjiö"),
sillä tämä ori tunnettiin hyvinkin suuresta
egostaan ja siitä että se teki kaikille
selväksi paikallaolonsa. Vació oli tappurainen ja
itsetietoinen hevonen, eikä sen kanssa kaikki tulleet toimeen.
Kimo ori nukkui poiskin tyylilleen uskollisena: Vació
jouduttiin lopettamaan jalan avomurtuman vuoksi sen karattua toisen
orin tarhaan kaivamaan verta nenästään
Relevante Cosa on kaunis markanpilkkuinen ruunikko, joka kisasi semimenestyksekkääksti vaativa A-tason luokissa. Kisauransa se päätti 14-vuotiaana, jonka jälkeen tätä II-palkinnon kantakirjatammaa ollaankin käytetty varsin ahkerasti jalostustoiminnassa. Kaikki neljä Relevante Cosan varsaa ovat olleet emänsä tapaan hyviä ja näyttäviäkin kouluhevosia.
Vencedor on hyvin kaunis kultakolikon värinen voikko-ori, joka oli siitä erikoinen että se on koulutettu peruslajien lisäksi härkätaisteluun. Vencedor onkin hyvin kevyt ja ketterä liikkeiltään, mikä näkyi areenojen lisäksi koulukentillä orin suorastaan liidellessä maanpinnan yläpuolella. On sekä värin, liikkeiden kuin koulutuksenkin ansiota että Vencedorilla on niin paljon jälkeläisiä: 57 kpl.
Duquesa, "herttuatar", oli helläluontoinen ja niinsanotusti hyvin äitimäinen tamma. Se oli pienestä pitäen hyvin rauhallinen luonteeltaan, ja jos jonkun hevosen seuraan pystyi jättämään pieniä lapsia niin se oli ehdottomasti Duquesa. Tamma ei kisannut elämänsä aikana kuin muutamissa pienissä kilpailuissa, mutta se olikin kotitallillaan turvallinen tutustuttaja hevosten ja ratsastuksen maailmaan: moni pieni espanjalaisratsastaja sai ensikosketuksen lajiin juuri Duquesan selästä. Duquesa kuoli 25-vuotiaana vanhuuteen, jättäen jälkeensä kaksi tammavarsaa.
Palkittu Yleislaatuarvostelun helmikuun 2018 tilaisuudessa: 24 (14+10) - 20 (12+8) - 18,5 - 19 - 4 = 85,5p / YLA2
KRJ-laatuarvostelu 9 + 40 + 17 + 0 + 15 = 81 p. KRJ-III
KRJ: sijoja 52 kpl, joista voittoja 7 kpl | |
01.09.17, Rósgarður, he A, 4/28 30.08.17, Rósgarður, he A, 4/28 29.08.17, Rósgarður, he A, 5/28 24.08.17, Ketola, he A, 4/30 27.11.16, Shinevalley, he A, 3/40 16.11.16, Metsovaara, he A, 5/40 15.11.16, Metsovaara, he A, 5/40 07.11.16, Ros Cirein, he A, 1/40 03.11.16, Metsovaara, he A, 3/40 03.11.16, KK Overload, he A, 3/30 03.11.16, Metsovaara, he A, 5/40 01.11.16, Ros Cirein, he A, 6/40 01.11.16, Metsovaara, he A, 4/40 01.11.16, KK Overload, he A, 4/30 29.10.16, Dragon Age Estate, he A, 1/3 tarina 28.09.15, Mörkövaara, he A, 2/30 27.09.15, Mörkövaara, he A, 3/30 25.09.15, Mörkövaara, he A, 4/30 22.09.15, Mörkövaara, he A, 5/30 21.09.15, Mörkövaara, he A, 2/30 29.06.15, Kuuralehto, he A, 3/40 27.06.15, Kuuralehto, he A, 4/40 25.06.15, Kuuralehto, he A, 6/40 22.06.15, Kuuralehto, he A, 5/40 19.06.15, Kuuralehto, he A, 2/40 16.06.15, Kuuralehto, he A, 3/40 14.06.15, Kuuralehto, he A, 1/40 13.06.15, Kuuralehto, he A, 4/40 12.06.15, Kuuralehto, he A, 3/40 |
28.03.15,
Zurück, he A, 2/30 24.03.15, Zurück, he A, 3/30 06.02.15, Ponipalatsi, he A, 3/30 21.12.14, Riiviöt, he A, 1/50 20.12.14, Riiviöt, he A, 6/50 21.11.14, Petäjävaara, he A, 6/40 04.10.14, KK Stewart, he B, 4/50 03.10.14, KK stewart, he A, 6/50 30.09.14, KK Stewart, he A, 7/50 27.09.14, KK Stewart, he B, 2/40 25.11.13, Roscoff Sportponies, he A, 2/40 15.11.13, Heartland Horses, he A, 5/30 14.11.13, Heartland Horses, he B, 5/30 09.11.13, Marike, he C, 5/50 07.11.13, Riiviöt, he B, 4/50 02.11.13, Riiviöt, he B, 1/50 31.10.13, Riiviöt, he B, 1/50 28.09.13, Latun Talli, he B, 3/30 26.09.13, Latun Talli, he B, 2/30 25.09.13, Latun Talli, he B, 1/30 24.09.13, Takamaiden Suomenhevoset, he B, 3/50 22.09.13, Takamaiden Suomenhevoset, he B, 3/50 21.09.13, Susiraja, he B, 2/40 21.09.13, Latun Talli, he B, 5/30 |
VHRY: sijoja 9 kpl, joista voittoja 2 kpl | |
10.08.17, EC Amjad, jousi 500m 5m 3 e maasto, 2/7 10.08.17, EC Amjad, jousi 100m 3m suora, 1/8 22.07.17, Zen, skill at arms, tarkkuus, 3/10 18.06.17, Dragon Age Estate, ladyratsastus, 2/21 22.05.17, Dragon Age Estate, skill at arms, noviisi, 3/18 08.05.17, Gotham Stable, keihäsluokka, aika, 4/16 07.05.17, KK Corsett, alta escuela, 1/4 20.02.17, Dragon Age Estate, aika, 3/18 20.02.17, Dragon Age Estate, tarkkuus, 3/18 |
|
Muut kisat: sijoja 1 kpl, joista voittoja 1 kpl | |
30.04.17, Adina, helppo A tarina, 1/2 |
Luonteenpiirteet |
|||
Rohkeus | ✦✦✦✦✧✧✧ | Taso 4: normaali | Periyttää ominaisuuttaan heikosti |
Kuuliaisuus | ✦✦✦✦✦✧✧ | Taso 5: melko kuuliainen | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Tempperamentti | ✦✦✦✦✧✧✧ | Taso 4: normaali | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Herkkyys | ✦✦✦✦✧✧✧ | Taso 4: normaali | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Taidot |
|||
Nopeus | ✦✦✦✧✧✧✧ | Taso 3: hieman keskivertoa huonompi | Periyttää ominaisuuttaan vahvasti |
Kestävyys | ✦✦✦✧✧✧✧ | Taso 3: hieman keskivertoa huonompi | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Hyppykapasiteetti | ✦✦✦✧✧✧✧ | Taso 3: hieman keskivertoa huonompi | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Ketteryys | ✦✦✦✦✧✧✧ | Taso 4: keskiverto | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Liikkeet | ✦✦✦✦✧✧✧ | Taso 4: keskiverto | Periyttää ominaisuuttaan normaalisti |
Syntyi | Skp. Nimi | Isä | Omistaja | Meriitit |
03.03.18 | ♀ Galaxie Zen | Duc Obscur | vuokralla VRL-06066/td> | |
26.09.17 | ♀ Luna I | Nescubrir KIT | Zen | |
10.11.16 | ♂ Duc Univers | Duc Obscur | Zen | |
10.04.16 | ♂ Arcangel Lumos | Uptown Swing | Myynnissä | |
18.01.15 | ♂ Sistema Solar Lumos | Maurício | Linnea |
6.-7.7.2017, miekkailuklinikka Dragon Age Estatessa
Amelie ratsasti Iivarin rinnalla hymyissä suin. Kuvan kaunis tamma asteli rennosti mustan orin rinnalla ja vähän hermostui, kun tuttu hevonen jäi syrjään odottelemaan. Paikka oli ratsukolle tuttu, mutta siitä huolimatta Amelie sai rentouttaa tammaa alkuistuntatunnin aikana. Istuntaa hiottiin ja Amelie oli aina liian etunojassa, että Gaia sai siitä liikaa vauhtia. Korjasimme istunnan keskipisteen suoraksi ja ratsastus alkoi sujua paremmin molempien osalta. Miekkailuareenalla tamma katseli liekkejä korvat hörössä ja puuskutti raivokkaasti. Hetken saimme totuttaa valkoista kaunotarta punertavaan roihuun. Sen jälkeen meikkailu sujui hyvin kaareville teillä ja erilaisilla kiemuroilla!
Kouluratsastuksessa Gaia näytti osaamisensa! Andalusialainen tamma osasi kaikki väistöt, vastalaukat, vaihdot ja taivutukset loistavasti. Amelie kannatteli tammaa hyvin ja ratsasti tyylikkäästi pienen ladyratsastusradan ohjat vasemmassa kädessä. Meno näytti pitkälti työhevosratsastukselta. Iltapäivän melee harjoitteli meni vähän miten meni, kun tamma innostui pukittelemaan vauhdin hurmassa. Onneksi ritari oli valmiina ja pysyi kyydissä, vaikka oma painopiste horjahti yllättävästi eteen.
Viimeisen päivän radoissa Amelie ja Gaia näyttivät vauhdista, mutta harmonista työskentelyä. Ritari sai noukittua miekat ketterästi maasta ja heitettyä keihäät osuvasti maalitauluun täydestä vauhdista. Miekkailu nukkeja vastaa ei häirinnyt ja ratsukko sai parhaimman ajan loppuradoille!
Tämä kaksikko oli tehnyt kuukausien ajan tiivistä yhteistyötä, mikä näkyi tänään ratsukon suorituksessakin. Gaia oli kuuliainen seisoen alkutervehdyksessä tasajaloin paikoillaan kuin patsas, ja sitä seurannut suoritus sujui silkassa flow-tilassa kuin keväinen joki. Tamma oli notkea kuin sisilisko, askeleet sillä olivat pehmeät kuten kissalla ja liikettä eteenpäin yhtä paljon kuin jos anoppi olisi juossut jakkara tanassa perässä. Tänään oli kaikki kohdallaan: aurinkoinen kevätsää suosi, kirkkaan sinisellä taivalla ei paluumuuttavien joutsenten lisäksi ollut pilvenhattaraakaan, kentän pohja oli kimmoisa, tunnelma iloinen ja ratsukko liekeissä. Vitaliyan edustusseuran lippuja liehui katsomossa, mutta Gaia ei nähnyt niissä mitään hirmuista - toisin kuin naisen kaikki muut viimeaikaiset projektit. Ah, tämä päivä oli luksusta... Lopputervehdyksestä päästyään Vitaliyan hymy oli niin leveä ja tunnelma korkea, ettei sitä fiilistä olisi saanut laskemaan varmasti edes mustalesken purema. Voisipa aina kaikki sujua näin hyvin!
Hymyilin katsellessani kahta hyvin erilaista ratsukkoa maneesin seinien sisäpuolella kävelemässä. Mittailin molempia katseellani samalla kun avasin kädessäni olevan termospullon juodakseni siitä pienen hörpyn. Lähes heti aloin yskimään, sillä mokoma tallityttöni oli antanut minulle kaakaon sijasta kahvia -sitä inhosin yli kaiken. Laitoin pullon katsomonlaidalle, enkä antanut sen enempää häiritä mieltäni. Siirryinkin maneesin keskelle seisomaan ja tarkkailin kuinka kumpikin ratsastaja teetätti tammoillaan helpohkoja tehtäviä ympyröistä kaarevauriin. Ratsukot olivat kumpikin minulle vieraita, joten en ajatellut kovinkaan vaikeita tehtäviä tänään. Halusin vain perustyöskentelyn kuntoon molemmille.
Kumpikin tamma näytti yllättävän rauhallisilta ja hymyilin itsekseni. Olisipa omani olleet tuollaisia.
”Okei!” lausahdin sitten huomionherättämiseksi. Minun ei tarvinnut huutaa, sillä ääneni osasi olla tarpeeksi voimakas ilman sitäkin. ”Olen tosiaan Linnea ja koska tiedän teistä ratsukoina ainoastaan päällisin puolin jotain niin tänään keskitytään ainoastaan siihen, että se hevonen kulkisi koko ajan tyytyväisenä, mutta skarppina teidän alla. Aloitellaanpa sitten ihan niinkin yksinkertaisella tehtävällä kuin ympyröillä. Teette päätyihin isot ympyrät ja ympyrän jälkeen vaihdatte lävistäjän kautta suuntaa ja teette toiseen päätyyn ympyrän. Se mitä haluan niin suoruutta! Haluan, että hevoset kulkee mahdollisimman tasapainossa heti alkuun ja näin helpolla tehtävillä ei kiemurtelua saa tulla.”
”Villan kanssa takajalat paremmin töihin. Se saa kulkea reippaampaa jo. Hyvä. Sitten rentouta jalat paremmin. Ajattele, että ne roikkuu mahdollisimman pitkinä alhaalla. Ulkokäsi kanssa paremmin tuntumalle. Noni, nythän se menee jo hyvin!”
”Iivari rentouta kättä heti alkuun. Gaia kyllä kulkee, vaikka et ihan koko ajan olisi varmistamassa. Ympyrällä käännä enemmän lantiota liikkeen suuntaan niin hevonen toimii heti paljon paremmin. Hengitä vähän ja ajattele, että kuljet ennemmin tamman tahtiin kuin yrität vaatia sitä samaan tahtiin kuin sinä. En tarkoita sillä, että antaisit sen tehdä mitä lystää, mutta anna senkin vähän henkäistä ja edetä rennommin.”
Pikkuhiljaa tehtävä alkoi tulemaan ilman isompia korjauksia ja hevoset kulkivat tasapainossa eteen.
”Sitten ravissa samaa tehtävää, mutta ympyrän joka neljänneksellä pysähdys ja siitä raviin. Lävistäjällekin kaksi siirtymistä käyntiin. Siirtymisen pitää tulla heti, eikä kohta, joten valmistelkaa ajoissa ja olkaa tarkkoina!”
Ravissa ratsukot hakivat ensin pari kierrosta vain hevosia haluamaani muotoon ja painotin edelleen sitä suoruutta, sekä tasapainoa.
”Jannica, taas enemmän ravia! Kevennä myös itse vähän pystympään ja pidä kädet vähän tasaisemmin.”
”Nyt se Gaia lähtee
vähän hitaasti eteen, vaikka pysähdykset on
hyviä.
Käytä pohjetta vaikka kerran vähän
kovempaa, niin
voit sitten varmasti jo seuraavalla kerralla
pienentää apuja.
Nyt vain ajattele, että se ravi tulee heti. Hyvä. Nyt
jo
myötää vähän ohjasta niin
se tajuaa, että
se pääsee liikkumaan kunnolla
eteenpäin.”
”Ajatelkaa,
että se pysähdys ei ole mikään
tauko vaan,
että sekin hetki on työtä. Kun
pysähdytte,
valmistelkaa jo seuraavaa askelta.”
Kun molemmat hevoset
tulivat tehtävää taas hyvin niin sama sitten
vielä
laukassa. Siirtymiset raviin tosin vain yhden kerran
lävistäjälle ja yhden kerran
ympyrälle.
”Iivari
istu vähän pystymmässä ja
päästä
taas kädestä vähän. Ajattele,
että kaikki on
tosi rentoa, eikä ole mitään
kiirettä
minnekään... Parempi. Gaia toimii paremmin
selvästi kun
annat sen liikkua enemmän ja vähän
rennommalla kaavalla.
Vaadi sitä kuitenkin tekemään kaikki heti.
Ei ole
mikään sunnuntaiajelu päivä.
Ajattele koko ajan,
että se tekee pienistä avuista kaikki, mutta jos ei
mitään tapahdukaan
välittömästi niin korjaa
isommin.”
”Villa kulkee jo aika kivasti, mutta huomaatko, että raviin siirtymisessä se vähän rojahtaa vasemman lapansa päälle? Nosta sen puoleista kättä siirtymisessä vähän ylöspäin pitäen kuitenkin tuntuma. Katso, heti suorempi!” hymyilin. ”Pidä kyynärpäät kuitenkin lähellä kylkiä!”
Tänään oli selvästi hyvä päivä molemmilla ratsukoilla ja hevoset oli varsin helppo saada tänään avuille, sekä toimimaan näin yleisesti. Gaia varsinkin oli loppuun todella tyytyväisen oloinen, vaikka se koko ajan osasikin odottaa Iivarilta seuraavaa siirtoa. Villa taas näytti kivan tasaiselta kunhan sen sai pysymään suorana siirtymistenkin aikana. Kummallakaan ei mitään isoja ongelmia ollut ja tämä olikin vähän tällainen pieni tsekkaus, että perusjutut toimii ja toimihan ne.
Kauniin andalusialaisen selkään hyppäsi tomeran näköinen nainen. Tunsin itseni lapseksi hänen vierellä. Olihan nainen ainakin parikymmentä senttiä minua pidempi. Nainen katseli minua kysyvästi, mutta rohkeasti menin juttelemaan ratsukon kanssa. Silitin kaunista kimoa tammaa tervehdykseksi ja ojensin naiselle pitkän peitsen.
Nainen lähti pitkä peitsi käsissään kävelemään uraa pitkin. Gaia pysyi tyynen rauhallisena ja heidän työskentely muistutti työhevosratsastusta. Annoin luvan lämmitellä ravissa ja laukassa. Haimme tammaan vapaata muotoa ja eteenpäinpyrkivyyttä. Vapaasta muodosta huolimatta hevonen liikkui ryhdikkäästi ja Vitaliya istui tasapainoisesti ratsun selässä. Muutaman kerran pyysin Vitaliyan käymään keskellä ja korjasin hänen istuntaansa.
Lämmittelyn jälkeen oli aika harjoittaa skills at armisin tehtäviä peitsen kanssa. Ensimmäinen tehtävä oli, että seivästetään esineitä peitsen päähän. Maneesin pohjalla oli renkaita, kaalinpäitä, omenoita ja muita seivästettäviä asioita. Vauhtia täytyi olla ja iskun täytyi olla terävä. Vitaliyalla oli välillä liikaa voimaa, että useampi kaalinpää ja omena murskautui peitsen iskusta. Hevonen liikkui ravissa hyvin ilmavasti eteenpäin ja laukassa vauhtia löytyi. Harjoitus alkoi onnistua vähitellen. Hiljaa hyvä tulee.
Seivästämisen jälkeen kokosin hirttopuun maneesin keskelle. Hirttopuusta Vitaliyan kuului saada kaikki renkaat peitsen päähän ja tippuneista rapisi miinuspisteitä. Tyyli oli puolestaan vapaa, mutta tyyliä ratsukolta löytyi. Muutama rengas kolisi maahan, mutta se ei ratsukkoa langistanut. Turnajaisissa olisi voinut ehkä väähn harmittaa, mutta aina ei voi voittaa. Pian kaikki renkaat kimmelsi peitsen päässä ja Gaia laukkasi rennosti eteenpäin. Lopputunnista haimme vielä vapaampaa muotoa Gaiaan. Loppukäynnit käveltiin rennosti ja oli mukava tutustua uusiin ihmisiin.
"Et jaksaisi olla noin lapsellinen!" Vitaliya kivahti vierellään irvailevalle Amelielle vielä viimeisinä sanoinaan ennen radalle astumista. Teini oli koko hämärän syysillan ajan jaksanut viihdyttää kisaretkuetta kauhukertomuksillaan, muistuttaen aina sopivin välein miten suurin osa tarinoista perustui tositapahtumiin ja miten menneisyyden veriteot ja murheet jäivät aina kummittelemaan — kuten varmasti tässäkin kartanossa, jonka mailla kouluratsastuskisat järjestettiin. Toivottavasti Amelie ei oikeasti luullut että he uskoisivat moiseen roskaan, Vitaliya ei nimittäin ainakaan aikonut kantaa täst'edeskään mitään valkosipulinkynttä pahoja henkiä karkottamassa...
Amelieta ei kuitenkaan voinut kamalasti syyttääkään, sillä kieltämättä miljöö oli mitä otollisin kummitusjutuille. Synkkä lokakuinen ilta ilman valaisevaa kuuta tai lumipeitettä, loimuavat soihdut ja niiden kiiltävä valo haarniskoitujen vartiomiesten panssarien pinnassa, humiseva, nouseva tuuli, jo pitkälti tyhjentynyt katsomo... Olihan tunnelma varsin ankea. Olipa inhottavaa joutua starttaamaan näin viimeisenä. Tuntui siltä kuin kukaan ei olisi jaksanut jäädä enää katsomaan suoritusta, ja kukapa siitä oli ketään soimaamaan: Vitaliyallekin oli oikeastaan aivan sama miten rata sujuisi, kunhan pääsisi pian takaisin lämpimään autoon sulattamaan kohmettuneita raajojaan ja suuntaamaan takaisin kotia kohden. Hyytävä syystuuli puhalsi päin naisen kasvoja hänen pysäyttäessään kimon espanjalaistamman alkutervehdykseen. Mutta Gaiapa ei pysähtynytkään! Sen sijaan tavoistaan hyvin paljon poiketen se pyrähti metrikaupalla eteenpäin ja kääntyi sitten korskuen kohti tulosuuntaan, tuijottaen korvat tötteröllä kentän takaisen aukean pimeyteen. Vitaliyaa värisytti kun hän käänsi Gaian takaisin tuomareita päin, yrittäen parhaansa mukaan olla vilkaisematta taakseen tervehdyksessään. Hän ei tahtonut katsoa soihtujen takaiseen pimeyteen, sillä jos sinne tuijotti liikaa, niin tunnetustihan joku saattoi tuijottaa sieltä takaisin...
"Pyh mitä höpönlöpöä" Vitaliya ajatteli aloittaessaan rataansa. Mokoma Amelie, oli tehnyt kuin tehnytkin Vitaliyasta aivan heikkohermoisen tarinoillaan! Gaialla oli saaliseläimenä oikeutettu syy säikkyä pimeyttä, se on aivan loogista. Ratsastajalla ei sen sijaan ollut mitään loogista syytä sitä säikkyä — tosin ratsun askeleet kiirehtivät aukeaman päädyssä niin omasta kuin kuskinkin toimesta, sillä järkeilyistään huolimatta Vitaliyan selkäpiitä karmi ikävästi kulkea niin lähellä tuota kaikennielevää mustuutta, mustuutta joka tuntui kätkevän sisäänsä jotain salaista. Jotain sellaista mitä kukaan ei tahtoisi saada selville, tuoda päivänvaloon nähdäkseen sen kaikessa kamaluudessaan. Jääkööt pimeyteen. Aina lähestyessään kyseistä päätyä Vitaliya tunsi hermostuvansa, mikä tarttui nopeasti ratsuun lisäten Gaiankin kierroksia, mitkä taaskin lisäsivät ratsastajan hermostuneisuutta aina vain lisää ja lisää: noidankehä oli valmis.
Rata ei ollut muutenkaan mennyt mitenkään mairittelevasti Vitaliyan keskittyessä aivan vääriin seikkoihin, kun viimeisimpiä kertoja aukeaa ohittaessa Gaia teki VALTAVAN sivuloikan muutaman metrin pakoonryysimisellä maustettuna, ennen kuin kääntyi katsomaan huolestuneisuudesta päristen takaisin. Ja nimenomaan vain Gaia, sillä loikka oli tullut omia hermojaan kiroavalle Vitaliyalle täytenä yllätyksenä, niin että hän oli kisatakin helmat lepattaen lentänyt tantereeseen. Könytessään ylös hiekkaa hanskoistaan pudistellen hän ilokseen näki että Gaia oli jäänyt odottamaan — ja sitten, aivan epähuomiossa, käänsi katseensa aukiolle.
Naisen vatsasta tuntui tippuvan pohja pois. Ei vain joku, vaan jotkut, katselivat häntä takaisin. Sekunnin sadasosaksi Vitaliyan sydän tuntui pysähtyvän ja naama valahtavan maidonvalkeaksi. Hän ehti rekisteröimään kalpeat, kuihtuneet kasvot, ja kamalimpana kaikista, niiden tummat silmät jotka katselivat hiekkaista ratsastajaa syvältä pohjattomista kuopistaan. Vitaliya ei saanut suustaan ulos pihahdustakaan, ja unenomaisesti hän tunsi vartalonsa kääntävän selän kammottavuuksille; samassa sekunnissa jalat olivat ottaneet jo itsensä alleen aivan kuin autonominen hermosto olisi käskenyt niiden kuljettaa pelon lamaannuttama omistajansa mahdollisimman kauas. Vitaliya pinkoi niin kovaa kuin ikinä pystyi takaisin Gaian luokse, ollen kiitollinen tamman luotettavuudesta: joku toinen hevonen olisi voinut jo pinkoa moisen pikajuoksijan alta pois, mutta sen sijaan harmaahapsinen espanjalaiskaunotar jäi tärisemään yhdessä kaksijalkaisen kanssa, molemmat toisistaan turvaa hakien. Vitaliya piti katseen tiukasti maassa taluttaessaan ratsuaan pois kentältä, hän ei nostaisi sitä ennen kuin pääsisi muiden ihmisten joukkoon.
Vitaliya ei kertonut muille kokemastaan, ei varsinkaan siksi että oli nauranut Amelien jutut silkaksi teinikauhuksi ja saduiksi. Hän ei sanojaan nielisi, eikä häntä sitä paitsi varmasti edes kukaan uskoisi — paitsi Gaia: tamma oli varmasti nähnyt saman synkän "katsomon" kuin Vitaliyakin, nähnyt jo paljon aiemmin. Kunpa Vitaliya olisi vain heti luottanut hevosen vaistoihin! Silloin hän olisi osannut olla ainakin vielä tarkempi siitä, ettei katsoisi mustaan iltaan tarkemmin.
Kotimatkalla kohtaus tuntui jo etäiseltä auton lämmittimien puhaltaessa ihanan lämmintä ilmaa matkalaisten jaloille, Gaiankin jo rauhoituttua syömään omana itsenään hevosauton takaosassa. Välillä Vitaliya oli jo varma että mielikuvitus oli vain tehnyt tepposet, kaikki ne tarinat yhdistettynä siihen ympäristöön ja säähän... Mutta sitten hän muisti miltä tuntui kohdata kaikki ne tummat, sammuneet katseet. Tuntea miten kylmä valui hänen jokaista suontaan pitkin, kaiken ilon, onnen ja lämmön kadotessa elämästä sillä hetkellä. Sen muistaessaan Vitaliya kääriytyi entistä tiukemmin peittonaan toimivaan fleeceloimeen.
Ja käänsi katseensa äkkiä pois pimeältä pientareelta.
Edellisen omistajan kynästä:
"Tänään Gaia siirtyi virallisesti omistukseeni. Se on ollut minulla nyt kuukauden ajan koeajalla ja pakko sanoa että en ole mahtavempaan hevoseen kyllä vielä koskaan törmännyt — monipuolinen, näyttävä ja ihan kymppiplus luonteeltaan, tästä ostoksesta saa sitten olla kateellinen! ;) Tosin joo, kyllähän se pankkitili näyttää aika lohdutonta summaa kun loputkin tamman ostohinnasta (8 000 v€) maksoin. Mutta kyllä laadusta kannattaakin maksaa, vaikka tämä ostos nyt "hieman" menikin yli budjetista, kun etsin alkuun maksimissaan 4 000 v€ hintaisia hevosia... En edes tiedä miksi Gaiaa menin katsomaan kun tiesin etten halua niin kallista hevosta, mutta niinhän sitten siihen ihastuin ja hevossäästöjen lisäksi menikin vähän kaikki muutkin säästöt.
Mutta eihän hyvää (hevos)ystävää voi rahassa määrittää, joten hyvään käyttöön menivät ne tonnit. :)"