Iivarilla oli ongelma. Hän tahtoi kisata ihan oikeasti keskiaikaisissa lajeissa ja menestyäkin niissä, mutta hyvää ratsua siihen hänellä ei ollut: joko hänellä oli liian hinteliä tai sitten liian tukevia hevosia, ja jos ne eivät olleet liian kuumia niin sitten niiltä puuttui tarpeellinen tappura sotaleikkeihin. Hän ei varsinaisesti tahtonut espanjalaishevostakaan vaikka ne tunnetusti ritarin ratsuksi parhaiten sopivat kantokykynsä, kokoamiskykynsä ja reaktiivisuutensa vuoksi; pakko sellainen oli silti hankkia, polte päästä menestymään turnajaisissa oli liian kova. Ei auttanut muu kuin ryhtyä selaamaan harrastajien foorumeja ja etsiä itselleen uutta hevosta: onneksi hinta ei koskaan ollut esteenä.
Puhtaiden espanjalaisten seassa oli silloin tällöin myynnissä risteytyksiä, mikä ärsytti Iivaria suuresti: hän ei halunnut mitään rimpulaa angloandalusialaista jonka parhaat ominaisuudet oltiin tärvelty täykkäriverellä... Mutta kuten usein tapahtui, niin myös nytkin mies joutui syömään sanansa otsikon "a real warhorse for knights!" kohdalla. PRE oli lähin vaihtoehto jo kadonneille, vahvoille ritariratsuille — ratsuille joita spanish norman-jalostus on herättämässä jälleen eloon.
Vaadittiin vain muutama puhelinsoitto, kasa papereita ja muutamia suuria tilisiirtoja, ennen kuin jättiläismäinen musta ori asteli tallipihalle kuljetusfirman trailerista.
Duke on jalostettu juuri oikeaan suuntaan: se on luonteeltaan rohkea ja sopivan tulinen, ei kuitenkaan mikään hyppyherne, ratsuna avuille herkkä ja rakenteeltaan (sekä psyykkeeltään) vahva. Ori ei paljon mitään kavahda, se on jo pienenä totutettu aivan kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan niin ettei ole tilannetta mihin sillä ei voisi mennä. Kun käsittelijä on varma ja ja selkeä niin Duke kuuntelee loistavasti, eikä sen pitelemiseen tarvita voimaa jos tilit ovat selvinä. Arempaa ihmistä Suuri Musta voi aluksi yrittää roikottaa perässään kuin riepua, mutta aikamoinen sähläri saa olla ettei saisi suhteita korjattua muutamalla korjaavalla liikkeellä. Duken ollessa hallinnassa se on helppo hoitaa ja kuljettaa, sillä ori seisoo kuin patsas paikoillaan niin vaadittaessa, hieman vain ehkä ohikulkeville hevosille höpötellen.
Ratsuna Duke on rodulleen ominaisen majesteettinen ja ryhdikäs. Suuri koko vain korostaa orin näyttävyyttä, ja espanjalaisveren antamat liikkeet saavat sen näyttämään siltä että koko komeus vain liitelisi maan päällä. Toki Duke myös vaatii ratsastajaltaan taitoa ja tietynlaista otetta hommaan toimiakseen parhaimmillaan: jos käskyt ovat epäselviä tai ihmiseltä on selkeästi pallo hukassa, ei Dukea paljoa kiinnosta yrittääkään ja se vain matelee sieltä missä aita on matalin. Kyljistään se on myös hyvin herkkä, jos pohkeilla erehdyy paukuttamaan tai niitä ei osaa pitää paikallaan niin Dukesta saa hyvinkin kiemurtelevaisen käärmeen, joka koittaa vain parhaansa mukaan vältellä ratsastajaansa.
Duke kasaa itse itsensä jo luonnostaan korkeaan muotoon eikä kaasua tarvitse niinsanotusti jatkuvasti polkea, joten ratsastaja voi keskittyä tehtäviin ja aseiden käsittelyyn aivan vapaasti. Ori kuuntelee istuntaa herkästi joten ilman tuntumaakin sen askelia ja suuntaa on helppo säädellä.
Muistatko hevoskirjojen unelmahevoset? Tässä on sellainen.
isä Duc Noir m spn, 178 cm |
ii. Prins I rn spn, 179 cm |
iii. Roi I mrn spn, 179 cm |
iie. Éthéré m spn, 175 cm |
||
ie. Enfant Prodige mkm spn, 170 cm |
iei. Mythe mkm spn, 176 cm |
|
iee. Héroïne rnkm spn, 171 cm |
||
emä Rosella rnkm spn, 168 cm |
ei.
El Mozart rnkm spn, 167 cm |
eii. Grotá prn spn, 170 cm |
eie. Elíena Wissdom mrn spn, 162 cm |
||
ee. Gratte-Cul mkm perch, 164 cm |
eei. Culley mkm perch, 172 cm |
|
eee. Airelle mkm perch, 164 cm |
Duke ottaa valikoidusti vastaan evm-sukuisia spanish norman-jalostukseen soveltuvia tammoja.
Kantaa pearl-geeniä, yhdistettynä geeniä kantavaan tammaan voi aikaansaada pearl-värisen varsan. Periyttää myös suurta kokoa ja vahvaa, destrier-mallista rakennetta.
Syntyi | Skp. Nimi | Emä | Omistaja | Meriitit |
18.06.21 | ♂ Duc Erebos | Antheia d'Topo | Zen | - |
07.10.20 | ♂ A.H. Ducado | Fluganta | Nolvin Yksityistalli | |
25.03.20 | ♀ Chévre de Dzelzain | Esmeralda | Blacklaken Talli | |
22.12.19 | ♀ Platine | Esmeralda | Ja'Eldar | |
16.06.19 | ♂ Duc Opale | Jacinthe | Vinterhus | |
28.02.19 | ♂ Duc Noctis | Perlita 5594 | Dragon Age Estate | |
20.12.18 | ♀ Topazio | Esmeralda | Zen | Fn, KTK-II |
03.03.18 | ♀ Galaxie Zen | Galaxia IV | vuokralla VRL-06066 | |
31.01.18 | ♂ Duc D'Or | Esmeralda | vrl-10138 | FF, KTK-II |
10.11.16 | ♂ Duc Univers | Galaxia IV | Zen | KTK-III, PP-MVA |
- Erittäin lyhyt runko ja etuosa suuri/massiivinen, kaula lähes yhtä paksu rungon kanssa, lihaksikas, kaula ylös kiinnittynyt. Pää kaunis, ok kiinnittynyt kaulaan. Piirteetön säkä. Lapa korkealla, aavistuksen pystyhkö. Etujalat hyväasentoiset, kaviot sopusuhtaiset, vuohiset ok:t, takajaloissa melko suorat kinnerkulmat. Takaosa sopusuhtainen, laskeva lautanen, häntä ylös kiinnittynyt. Rotuleima ok, sukupuolileima erinomainen. Väritykseltään upea! Todella hieno, metallinomainen kiilto ja mustan sävy. Paljon hienoja yksityiskohtia (suonet, harjan letitys, hännän laineet, karvan tekstuuri kaulassa).
ROW ystävänpäivän värinäyttelyt 14.02.20: Yleisön suosikki
KM: Merkitty Mies
Tuomariston kommentti: "Viidelläkymmenellä äänellä myös yleisön suosikiksi noussut häikäisevän upea ori, joka todella on uljas musta."
Varsinaiset tarinalliset tekstit voit lukea päiväkirjasta
12.05.2020 | Anna tuulten puhaltaa
Nuori kevätheinä taittui suurten kavioiden alla. Laukka oli iso, ei ehkä se vauhdikkain mutta kokoisekseen menevää. Musta ratsu pärskähteli ja heitti silloin tällöin iloisena päätään: siitä oli jo aikaa, kun Duke oli päässyt viimeksi oikomaan koipiaan kunnolla. Koko pitkän talven se oli joko lomaillut tai liikkunut pienesti ja harkitusti vaivojensa vuoksi. Nyt ori oli kuitenkin taas oma, ryhdikäs itsensä, ilman mystisiä kipuja. Se oli ansainnut pienen iloittelun, ja mahdollisuus otettiin reippaasti vastaan.
Myös satulassa istuva Iivari tunsi nettoavansa hieman irtiottoa. Dzelzainin seinät tuntuivat muutenkin kaatuvan niskaan, ja varsinkin viimeöinen, pakotettu avautuminen Vitaliyalle oli ollut liikaa. Hän oli heti ensimmäisenä aamulla käynyt jättämässä naisen kammarin ovelle pullon punaviiniä (Shiraz ei ollut miehen suosikkeja muutenkaan, joten siitä oli helppo luopua) ja lyhyen, käsinkirjoitetun viestin “Luotan vaitioloosi.” Sen jälkeen ei kulunut tuntiakaan, kun Duke oli jo varustettu ja käännetty kohti tietä. Pakomatka tunteilta alkaa.
Jos Iivari oli jotain oppinut Siperiassa, se oli luonnon parantava vaikutus. Asiat, jotka muuten tuntuivat tukahduttavan, pienenivät ja jäivät lopulta taka-alalle metsän ottaessa ratsukon syleilyynsä. Pieniä vaaleanvihreitä lehdenalkuja kahisutti kevättuuli eikä lintujen kevätkonsertissa ollut mitään mahdollisuuksia edes kuulla omia ajatuksiaan, jos niitä nyt kukaan olisi tahtonut tutkailla. Aurinko pilkisteli poutapilvien lomasta, Duke oli innoissaan. Ori olisi selvästi tahtonut tehdä muutakin kuin kävellä sieviä polkuja pitkin, mutta kuuliaisesti se malttoi askeleensa. Kun metsä loppui äkkiseltään luonnonpellon reunaan, musta kohotti päätään ja ryhdistäytyi: kaikki sen olemuksessa kysyi “nytkö?”
Pieni lonkkien avaus vastasi “nyt.” Muuta ei tarvittu, kun ratsukko oli jo ampaissut laukalle.
Ilmavirta tuntui puhaltavan pään puhtaaksi. Kuka voisi murehtia istuessaan maailman mukavimmassa samettisatulassa jättimäisten, pehmeiden laukka-askeleiden kuljettamana, kevään viheriöidessä ympärillä ja auringon paistaessa? Nämä ajattomat hetket olivat niitä, joiden vuoksi kannatti jaksaa. Sille oli syynsä miksi Iivari oli aina pitänyt hevosista. Ihmiset saivat hänet tuntemaan olonsa epämukavaksi, eikä kaksijalkaisiin ollut koskaan täysin luottaminen. Toisin oli hevosten laita: ne olivat rehellisiä, eivätkä lainkaan riippuvaisia imagostaan. Aivan päinvastoin kuin Iivari itse. Pata kattilaa soimaa.
Pelto päättyi aivan yhtä pian kuin alkoikin. Duke hidasti tahtiaan hieman vastahakoisesti, eikä sitä käynyt siitä moittiminen talven jäljiltä. Ori korskui ja heitti niskojaan niin että kanget kilisivät, jatkaen ensimmäiset metrit uudella metsäpolulla ravissa. Iivari ei lähtenyt moittimaan ratsuaan: se ei ollut ainoa, ketä harmitti palata takaisin hitaisiin askellajeihin. Olisi pitänyt lähteä suoraan rannikolle… Ehkä hiekkalaukat odottaisivat seuraavalla kerralla. Ehkä painavat ajatukset tippuisivat silloin pois sellaisesta vauhdista etteivät ne ehtisi saamaan enää uudestaan kiinni.
Vaikka kahdenkeskinen tuulettumisretki olikin kestänyt reilusti yli tunnin, tuli tallipiha vastaan aivan liian pian. Heti astuttuaan pihapiiriin Iivari tunsi mielialansa laskevan: tilukset olivat tarjonneet vain väliaikaisen turvapaikan, mutta lopulta arkea ei voinut enää paeta. Haasteet olisi vain kohdattava pystypäin.
Kengitettyjen kavioiden kalahtelu kiveystä vasten vaimeni, kun Duke pysähtyi tammisten pääovien eteen. Paikalle juossut tallipoika lähetettiin käden huiskautuksella takaisin lähtökuoppiinsa. Tänään Iivari tahtoi hoitaa ratsunsa itse.
Aamuinen talli oli melkein autio. Joku lakaisi sisäpihaa, ja mustahiuksinen tyttö livahti Lunan riimu kädessään pihalle — Zoja tuo taisi olla, jos mies oikein muisti. Hän ei ollut perehtynyt kasvattitammansa hoitajaan tarkemmin, sillä ujoa tyttöä ei paljon näkynyt eikä kuulunut. Zoja oli kuin aave: legenda kertoi että Lunalla oli hoitaja, mutta harvat pystyivät todistamaan sanan todeksi. Se ei tietenkään Iivaria haitannut, ei: hiljaisuus oli aina hyve. Mikään muu ei saanut niskakarvoja niin pystyyn kuin mölyävät, kiroilevat, huonossa ryhdissä Saulkrastin kaduilla aikaansa viettävät nuoret. Yksi hyvä syy lisää olla pitämättä kaupungeista.
Oli olemassa muutamia ihmisiä, joiden seurassa Iivari tunsi vähäistä rauhan tapaistakaan. Yksi näistä oli herkän Umbra-tamman hoitaja Maximillian. Nuoresta miehestä huokui masennus kilometrin päähän ja tunnelma tuon yllä oli yleensä raskas, mutta tuppisuuna Max oli kiitollinen opetettava. Hän ei kysellyt eikä kommentoinut, ei vaatinut lisäselitystä eikä viihdytystä. Selkeä paketti ilman turhia puheita ja tunteiluja. Jos kaikki oppilaat ja tallilaiset olisivat kuin Maximillian, ei Iivarin tarvitsisi pelotella heitä kuriin ja nuhteeseen.
Omalla kummallisella tavallaan myöskään Ilona ei ärsyttänyt niin paljon kuin voisi uskoa. Iivari ei ollut tosin vieläkään toipunut siitä järkytyksestä kun neiti Lavi oli varoittamatta ottanut miehen halaukseen… Jo käden kosketus oli liikaa kontaktia, saati sitten rutistus! Tai entäpä ne kaikki henkilökohtaiset, utelevat kysymykset? Summattuna teot olisivat saaneet kenet tahansa muun ansaitsemaan huutia, ja kunnolla sitä ottamaankin, mutta intuitio varoitti Iivaria tekemästä niin. Ilonan ympärillä leijui aura, josta ei aivan saanut kiinni, mutta sen olemassaolon huomasi silti. Nainen ei ollut kuten muut. Hän tuntui uskovan muuhunkin kuin mitä silmät näyttivät, ja jo pelkkä ajatus siitä sai Iivarin nurinkurisesti sekä hermostumaan että toiveikkaaksi. Vitaliyan tyrmäävän asenteen jälkeen oli huojentavaa ajatella, etteivät kaikki suinkaan ajatelleet yhtä mustavalkoisesti. Naisen reaktion jälkeen oli vain entistä varmempaa, ettei Iivari aikoisi enää koskaan erehtyä kertomaan kenellekään mitään itsestään. Hän toivoi, että viinipullolahjus saisi juoruilua rakastavan perijättären pitämään kerrankin suunsa supussa.
Duken raspikurkkuinen hirnahdus palautti mietiskelijän takaisin tilanteen tasalle. Ori tervehti innostuneella hörinällä käytävälle saapunutta Esmeraldaa. Iivari aavisteli pahinta jo nähdessään vaalean tamman, vetäytyen nopeasti takaisin kolossaalisen hevosensa taakse piiloon nähdessään tammaa taluttavan Vitaliyan. Tuo kopea nainen oli viimeinen kenet Iivari tahtoi juuri sillä hetkellä nähdä: heidän olisi pakko kohdata ennemmin tai myöhemmin, mutta jos saisi päättää, se olisi nimenomaan myöhemmin. Hätäisesti mies kiinnitti narun Duken päitsiin kiinni, taluttaen tanssahtelevan komistuksen ulko-ovelle niin nopeasti kuin hillittyä kuvaa ylläpitäen pystyi. Hän tunsi Vitaliyan katseen selässään, muttei kääntynyt katsomaan.
16.03.2020
Duke arvosteltiin maaliskuun laatuarvostelussa kakkospalkinnolle, ja kivana plussana orhi oli myös jaetusti tilaisuuden parhaimmilla rakennepisteillä. Hyvillä mielin voidaankin nyt sanoa että Duken "julkinen" ura on taputeltu: hänen ei tarvitse enää käydä esiintymässä kissanristiäisissä, vaan loppuelämän Duke saa viettää kotihevosena tammoja silloin tällöin tavaten.
09.02.2020
Joulukuun lopussa oli pohdintaa Duken suoritustason laskusta, eikä orin tilanne ole vieläkään muuttunut. Niinpä luottoeläinlääkärimme Ieva Caune kävi tänään aamupäivällä tekemässä kotitutkimuksen Dukelle, ilman sen suurempaa menestystä. Mitään kovin hälyttävää hän ei jättiorista löytänyt, ainoastaan taivutuskokeessa se sai ravatessa vasemmasta takasestaan 0,5. Ievan epäilys on, että Duke on aiemmin syksyllä reväyttänyt lihaksen jostain syvempää palpaation ulottumattomista. Ultraäänessä ei näkynyt pehmytkudosvaurioita, mutta toisaalta Duke on niin hervottoman kokoinen että tuskin mikään ultra edes sisätutkimuksella näyttäisi kaikkea.
Parin viikon kipulääkekuuri ja lepo näyttää, onko arvaus osunut miten oikeaan. Mikäli lihas on oikeasti revähtänyt, voi sen täydelliseen paranemiseen mennä pahimmillaan vuosikin. Se olisi kuitenkin paljon parempi vaihtoehto kuin tämänhetkinen epätietoisuus siitä, mikä Dukea vaivaa.
20.01.2020 | Itsenäistä valmentautumista
"En tiedä, onko Duke nyt kipeä vaiko ei. Se ei tunnu samalta kuin ennen matkaani, mutta toisaalta tänäänkin Duke teki ihan mieluusti kaiken mitä pyysin. Lämmitellessä liike oli ehkä vähän lyhyttä ja tönkköä, mutta avotaivutuksilla ori notkistui nopeasti. Kaikki askellajit ovat puhtaita eikä teemana olleet avo-sulku-vaihdotkaan tuntuneet huonoilta, mutta jotain erilaista ratsastuksessa silti oli syksyyn verrattuna. Ehkä voisin sanoa, että siitä puuttui terä? Duke tanssahteli kuuliaisena ja komeana omana itsenään, mutta jonkinlainen palo siitä puuttui...
Ehkä olisi syytä pyytää joku katsomaan sivusta, miltä Duke näyttää ratsastaessa: ehkä minulta jäi huomaamatta jotain satulassa. En tahtoisi vahingossakaan ylirasittaa varsinkaan lempiratsuani, mutta toisaalta en tahtoisi jättää sitä vain seisomaan ilman tekemistä ilman hyvää syytä. Tämä on vain totaalinen mysteeri: yksikään jalka ei ollut treenin jälkeen lämpimämpi kuin toinen, digitaalipulssi ei tykyttänyt, askeleet olivat kuin taikaiskusta pidentyneet mitä enemmän harjoittelimme.
Kai se vain niin menee, että hevoseton on huoleton."
- Iivari
29.12.2019
Duke on tehnyt hienoa uraa, ja nykyisin ori saakin nauttia ansaitusta helposta elämästä. Se käy yhä turnajaisissa ottamassa mittaa muista (Iivari ei voisi harkitakaan muuta luottoratsua kuin uljas mustansa), mutta vain joustauksessa, war-radalla ja alta escuelan tanssikuvioissa. Helpommat "hömppäjutut" Duke on jo jättänyt taakseen, sillä pitäähän muillekin antaa mahdollisuus menestyä... Turnajaisten jäädessä hiljalleen taka-alalle, on aikaa ottaa enemmän tammavieraita vastaan.
Pieni lepoloma tekee varmasti muutenkin hyvää, sillä Duke ei ole viimeisimmissä mittelöissään suoriutunut aivan niin hyvin kuin pitäisi. Ori on tuntunut hieman väsyneeltä ja voimattomalta. Nopealla kotitutkimuksella ei kuitekaan mitään fyysistä vikaa ole löytynyt, joten luultavimmin Duke tarvitsee vain hieman vapaa-aikaa ja rauhaa järjestellä ajatuksiaan. Kun se on toipunut, keräilemme vielä loputkin sijat laatuarvostelua varten ja päästämme sitten orhin eläköitymään turnajaishulinoista.
30.05.2018, Joustausvalmennus Dragon Age Estatessa
Sitten oli vuorossa itse mestari. Iivari pääsi pyörittelemään pieniä, mutta herrasmieheltä löytyi tavat ja taidot. Aluksi ratsunsa Duke katseli ympäristöä, mutta linnanpiha oli jotenkin tuttu paikka turnajaisista. Lämmittelyssä Iivari haki ratsuaan avuille ja muotoon. Annoin omia vinkkejä ja apuja korjata istuntaa haarniskoissa. Meléestä nauttisi ratsu kuin ritarikin. Duke pysyi hyvässä ryhdissä ja kootussa muodossa kaiken aikaa. Iivari keräsi itselleen muutaman voiton ja siirtyi sitten peitsen kanssa maalitaululinjalle. Peitsen käyttö oli tuttua ja yksityiskohtien hiomista löytyi. Renkaat pysyivät peitsen kärjessä ja hyvän lämmittelyn jälkeen oli aika siirtyä joustaamiseen. Joustaamisessa ratsu oli valpas ja energinen. Meni epäilemättä täyttä vauhtia kohti vastustajaa ja Iivari keskittyi peitsen käyttöön osumaan vastustajan kilpeen. Osumat olivat voimakkaita ja jotkut vastustajat heilahtivat satulassa. Joustaaminen sujui samalla kaavalla eikä ratsu epäröinyt hetkeäkään.
Lilymooren Samhain-maasto 31.10.2017
Päähänpisto. Sellainen oli Amelien ja Iivarin retki Lilymooren Samhain-maastoon, joka ensinnäkin poikkesi paljon sovitusta ajoreitistä, ja toisekseen, ei ollut kiireisellä aikataululla muutenkaan järkevä. Tuskin tarvitsee edes mainita että idea osallistumisesta lähti Amelien päästä, ja kun hän tarpeeksi sinnikkäästi ja pelottomasti jaksoi perustella kuinka hyvää treeniä maastoretki olisi nuorelle Unolle, taipui muiden matkalaisten ihmeeksi Iivari hänen tahtoonsa. Koko rekkalastillinen uusia ja vanhoja hevosia hoitotiimeineen kääntyi siis kohti Skotlantia muutaman tunnin varoitusajalla. Kerranhan sitä vain eletään, eikös? Manchesteriin ehtisi vähän myöhemminkin.
Katsellessaan klo 19:30 pimeää nummimaisemaa Iivari ei voinut kieltää, etteikö Amelie olisi ollut oikeassa Unon suhteen. Jos hän tahtoi nuorikostaan kovaksikeitetyn, teräshermoisen sotaratsun, oli tämä paikka omiaan orin testaamiseen. Kylmä tuuli pörrötti jouhia ja sai takkien liepeet lepattamaan, tummat pilvet kirmasivat tähtitaivaan editse. Sää oli kerrassaan eriskummallinen: välillä kylmää vettä piskoi taivaalta niin että jokainen oli varmasti vähintään kerran katunut jättäneensä majapaikan lämpimän tuvan, kunnes pilviverho ajoittain repesi ja paljasti tuikkivat syksyn tähdet. Välillä kuunvalo sirosi aavemaisesti repaleisten pilvien takaa, valaisten lohduttoman karua maisemaa ja siinä tarpovia ratsukoita. Aiemmin puhutut samhainin tarinat pyörivät mielissä, ja vaikka Unon satulassa istuva Amelie ei ikimaailmassa antaisikaan Iivarille sitä iloa että myöntäisi, niin oikeasti häntä hieman karmi. Olisipa tyttö vain tiennyt, että jäänkylmän pokerinaamansa takana hänen pomonsa kärsi aivan samoista tuntemuksista… Ilmassa väreili oudon latautunut tunnelma.
Sekunnilleen samaan aikaan Iivari kuuli ratsunsa Duken kanssa kaukaisen kuminan. Mies tunsi mustan orin jännittyvän, kuten myös hänen edellään ratsastaneen Amelienkin ratsun. Muutkin hevoset alkoivat liikehtimään levottomasti kumun yltyessä. Olivatko ne… kavioniskuja? Ihmiset katselivat ympärilleen häkeltyneinä, koittaen saada ympäröivässä mustuudessa selvää äänen lähteestä.
Sitten pilvet raottivat verhojaan kuunvalolle, joka paljasti maastoryhmälle absurdeimman näyn vähään aikaan. Heitä kohti jylisti suurin määrä shetlanninponeja mitä Iivari oli eläessään nähnyt! Ratsuja vauhkoontui kuka mihinkin suuntaan ponimassojen vyöryessä ryhmän sekaan, ja oli — näin — lähellä, etteikö Uno olisi liittynyt seuraan. Kriittinen paniikkipiste oli jo lähellä, mutta kuin taiottuna ori tuntui saavan aivonsa takaisin. Kaiken sen kaaoksen keskellä Iivari ehti haukansilmillään vahtimaan kasvattiylpeyttään, ja ylpeys sen kuin kasvoi hänen todetessa ettei ori steppaamisen ja silmien pyörittämisen lisäksi aikonut tehdä muuta. Pieniä karvaisia poneja kirmasi täydessä ryhmäpaniikissa oikealta ja vasemmalta, mutta spanish norman-pari veti vain jalkoja alleen ja korkeintaan muutamalla pikkupompulla maustettuna korisivat ihmeellisyyttään. Orit olivat huomattavasti tyyneempiä kuin satuloissaan istuvat ihmiset, joista kumpainenkin tuntui jäätyneen tuijottamaan mustalle nummelle silmät lautasen kokoisina.
Kukaan ei ollut ehtinyt vielä ajattelemaankaan, mikä oli saanut ponit niin vauhkoontumaan että pakenisivat kotipiiristään yön selkään yhtenä suurena, törmäilevänä massana. Iivari saattoi nyt tietää, miksi. Hetken aikaa hän oli näkevinään nummella tumman, tukevan hahmon piirtyvän yöpilviä vasten. Jokin varjossa esti kutsumasta sitä ihmishahmoksi: se oli epäluonnollisen suuri, epämuotoinen. Ja näkikö Iivari väärin vai hehkuivatko sen kasvoissa aavistus vihreää? Duke kavahti hivenen, ja siinä hetkessä kun mies korjasi painopistettään, oli kummallinen silhuetti kadonnut nummen päältä. Levoton, kupliva pelko jäi silti vatsanpohjaan.
Seuraavana aamuna kaikki tapahtunut tuntui jo etäiseltä, eikä eriskummallista tilannetta voinut enää harmaassa aamuvalossa ajatella miltään kantilta pelottavalta. Kauhistuneet ponitkin oltiin löydetty ja palautettu. Iivaria enemmänkin jo huvitti koko selkkaus, eikä vähiten hänelle epätyypillisen lujaa laukanneen mielikuvituksen tuotos.
Hymy hyytyi Amelien istuessa aamiaisella viereen, kysyen roikkuvien silmäpussiensa alta kuiskatun, pelokkaan kysymyksen. "Mikäköhän se otus nummella oli?" Joko he olivat vaipumassa ryhmähallusinaatioiden maailmaan, tai sitten ponien paniikille oli oikea, hyvä syy…
Syystä tai toisesta Zenin edustus ei jäänyt enää päiväiselle nummiretkelle.
15.10.2017, Nupuran avajaiskilpailut, villit koulukisat
Radan porttien sulkiessa ratsukon valkoisten kouluaitojen sisään katoaa Iivari omaan pieneen päänsisäiseen maailmaansa. Kaikki muu katoaa ympäriltä, on vain hän ja Duke, äänentoistosta soliseva Palladio sekä sumuinen mielettömyys. Heidän rauhansa on täydellinen, järkkymätön, sillä kukaan ei ole katsomassa. Ei ole ketään ketä varten miettiä miltä näyttää, ei ole ketään arvostelemassa, paineistamassa parempaan suoritukseen. Kolossaalisen mustan sotaratsun keinuttavat askeleet tuudittavat Iivaria kohti harmoniaa, he ovat yhtä, ori ja mies. He tanssivat samaan tahtiin tyhjyydessä, samoilla askelilla, tuossa sakeassa ja harmaassa usvassa, nuo ainoat elolliset jäljellä tässä maanpiirissä.
Portti aukeaa, ratsukko poistuu radalta aplodien säestämänä. Iivarin kasvot loistavat, mutta vain hän ja Duke tiesivät etteivät suinkaan ylistyssanoista onnistuneen suorituksen jäljiltä. Satulasta laskeutuu täysin toinen ihminen kuin sinne aiemmin kiivennyt ärtynyt, ihmisvihainen kurja.
-- tuomarin kommentti --
Katositte Palladioon samalla, kun tuomarit ja katsojat katosivat teidän esitykseenne. Oli vaikea ymmärtää, mitä maneesissa tapahtui. Uhkea ori näytti tanssivan painottomassa universumissa, toisaalta olitte aivan siinä. Läsnäolo ja hetkessä eläminen saivat suorituksenne myötä aivan uusia merkityksiä ja ainakin tuomaripöydässä kyseenalaistettiin, onko hetkessä eläminen sittenkään läsnäoloa, vai onko se tyhjyyteen katoamista, silmien lumoutumista. Suoritus oli tasapainoinen ja tyylikäs. Olitte kuin toisesta maailmasta, sieltä jostakin, ja teitte vaikutuksen katsojiin.
6.-7.7.2017, miekkailuvalmennus Dragon Age Estatessa
Pitääkö edes mainita mitään? Iivarin suuri korskea ratsu sai kaikki tipahtamaan alas satulasta ja hurmasi jokaisen tallineidon hetkessä – ritariainesta sanon minä. Miekkailu maasta käsin meni oikein lahjakkaasti ja Iivari suorastaan tanssi meidän ritareiden kanssa. Hyvin tasaista menoa eikä tilanne meinannut johtaa mihinkään. Istunta oli teillä avain kunnossa. Vähän hiottiin yksityiskohtia jalkojen ja pohjeapujen kanssa, vaikka ratsu tuntui liikkuvan ajatuksen voimasta eteenpäin. Liekit eivät ratsua pelottaneet, vaan lippujen lepatuksessa mentiin suoraan surman suuhun. Kaalinpäät ja saraseenit rikkoutuivat kevyestä miekan sivalluksesta.
Toisen päivän melee kilpailussa johdatit oppipojat voittoon – tai ainakin halusit. Olit kyllä heidän kantava voima, että sait nokattua hyvin vastustajia alas hevosten selässä. Rohkea ratsu meni lähelle meidän ratsuja ja meinasi syntyä tappeluita kahden orin kanssa. Teidän kouluratsastusta oli suorastaan lumoavaa katsoa. Kuinka musta ori tanssi valkealla turnajaishiekalla ja Iivari myötäili liikkeisiin. Kyllä ritarin kelpaa olla!
Viimeisen päivän radat menivät ketterästi ja silmän räpäyksessä ohitse. Trebucket oli tuttu asia teille, mutta ainut ongelma oli keihäiden ja peitsien noukkiminen maasta, kun älysi kuinka suuri hevonen on. Iivari sai ketterästi napattua keihäät ja jahtasi rottia kuin viimeistä päivää. Silti aikaa meni noukkimiseen, kun Iivari joutui kunnolla hidastaa menossa olevaa hevosta. Kaikin puolin onnistunut reissu ja molemmille jäi varmasti hyötyä (tai ainakin vanhan tutun hiontaa)!
09.05.2017
Harva hevonen tekee Iivarin yhtä onnelliseksi kuin Duke: sen kanssa huonoja hetkiä on harvassa - 99% ajasta on silkkaa loistoa - eli tämänkään päivän treeni ei jättänyt kylmäksi. Alkuun ori oli tavoistaan poiketen hieman häslä, mutta heti verryttelemisen jälkeen se palautui omaksi itsekseen ja toimi kuin ajatus. Tiivistettynä: täydellinen piruetti on vaativa ja haastava tehdä niin ratsastajalle kuin ratsullekin, paitsi jos alla sattuu olemaan Duke.
09.02.2017
Tänään
posti toi mitä parhaimman yllätyksen: Dukelle on
myönnetty PKK valion titteli, eli siitä tuli nyt
sitten
virallisesti tallin ensimmäinen valio-ori. Onhan noita Fn, VIP
MVA, PP-MVA jne. titteleitä tippunut muillekin, mutta PKK-V
kuuluu
ehdottomasti parhaimpien arvonimien listaan. Siihen vaadittavat
neljä EM-mainintaa kun eivät ole aivan helppoja
metsästää: erityismainintaa ei tuomari anna
ellei siihen
ole jotain hyvää syytä, ja kaiken huipuksi
kaikki
maininnat pitää tulla eri tuomareilta. Ja
näin Duke
teki, ensimmäisenä hevosena Zenin historiassa. Hurraa
Duke!
13.12.2016,
Skill ar arms-valmennus, valmentajana R.
Kaksi
pientä limanvihreää liskoa kiipeili
hartioillani ja
odottelin Iivarin saapumista skills at arms yksityisvalmennukseen.
Mieheni poikien kanssa laittoi maneesia siihen kuntoon, että
lajia
voitaisiin harjoitella. Aseet tarjottiin kartanolta ja tietenkin
valitsin parhaimmat miekat Iivarille.
Pian maneesiin ovet aukesivat ja Iivari marssi sisälle. Hänen ratsunsa käveli täydessä ryhdissä sisälle ja hörisi tyytyväisen kuuloisena. Menin juttelemaan Iivarin kanssa ja aivan ensimäiseksi aloin sorkkimaan hänen istuntaan. Vedin jalustimia pidemmäksi ja korjailin hänen istuntaansa. Sen jälkeen aloimme lämmitellä ja kävimme kaikki askellajit läpi. Duke oli täydessä elementissään: ryhdikäs, jalo ja ori tiesi selkeästi, mitä pian tultaisiin tekemään. Pian annoin Iivarille falcion aseen käteen. Iivari ihasteli hetken aikaa asetta ja hoitoili miekkalla ympäriinsä. Dke ei hievahtanutkaan ja ori seisoi paikoillaan.
Aseen tultua tutuksi kävimme skills at armisin perustehtäviä lävitse. Laji oli miehellä selkeästi hallussa, enkä ihmettele. Iivari istui hyvin ratsunsa selässä ja mukautui hevosen liikkeisiin. Ensimmäinen tehtävä oli silvoa kaalinpäitä ravissa ja toisella kierroksella laukassa. Perusasioita olivat myöt kootut käännökset, jotka tehtiin tuolien ympärille. Ravissa asiat sujuivat kuin tanssi ja hevonen oli kokoajan mukana. Laukassa Iivari sai enemmän tehdä töitä, kun hevonen innostui spurttailemaan kunnolla. Kaalinpäät poikkesivat tyylikkäästi ja hevosen energisyyttä hyödynnettiin seuraavassa tehtävässä.
Rynnäkkötehtävässä
ratsukon piti täydestä vauhdista mennä
nukkekurivin
lävitse ja saada edes muutamien päät irti.
Duken
sotilaallinen sielue pääsi valloileen, kun ori
yhtäkkiä nousi takasilleen nukkerivistön
edessä.
Onneksi ritari pysyi kyydissä ja otimme alusta. Harjoitus meni
nopeasti ja nuket saivat kivuttoman surmansa. Muutaman kerran
harjoiteltiin miekan käyttöä, että
Iivarin piti
kalastaa hirsipuusta renkaita. Tehtävä meni nopeasti
ja
sujuvasti. Yksikään rengas ei tippunut maahan.
Mustan orin
hikinen karva kiilsi maneesin kirkkaassa valossa ja Iivarikin oli aika
poikki. Sain aseeni takaisin ja loppuverryttelynä ravailtiin
omassa tahdissa. Oli ihana päästä
valmentamaan Iivaria
ja hänen upeaa ratsuaan.
15.11.2016
Dukella
on ollut nyt voittoisa putki päällä
taisteluareenoilla,
se on ollut yhtä tappuraa: kun saavutaan kisapaikalle niin ori
kyllä tietää mistä on kyse.
Viimeistään
silloin kun Iivaria sen selässä
ryhdytään
haarniskoimaan, alkaa korske ja muhkean harjan heitteleminen. Varsinkin
joustauksessa Duke on ollut omimmillaan, sillä Iivarin sanoja
lainaten ori "on kuin viritetty katapultti joka linkoaa
itsensä
sekunnissa matkaan heti kun
vähänkään
myötää, ja sitten on turha jarrutella ennen
suoran
loppumista!" Itse asiassa viime kisoissa Duke oli niin menossa, ettei
Iivari ehtinyt ottamaan peitseä lainkaan otteeseensa kun musta
pauhasi jo radalle — useamman kerran
peräjälkeen...
Lopulta ongelma ratkesi sillä että
paašipoika piteli
hevosesta kiinni niin kauan kunnes IIvari oli saanut turvattua
peitsensä ja sai merkin lähteä matkaan.
Mutta
minkäs sille voi jos on liian innoissaan
Ei oteta groomia
Ei osallistu enää turnajaisiin
Iivarin eläköitynyt suosikkiratsu
Fn, PP-MVA, PKK-V & VIP MVA myönnetty 2017
Kantakirjattu II-palkinnolla pistein 76.0%
Maestro Steed pistein 40 + 12 + 42 + 7 = 101 p.
#ducobscur
Rakennekuva 5-v.
© Jodochus. Voiko kauniimpaa muistoa Dukesta antaa?
"Jeä-hyvesteleminen, Kesä-päivänä, Suuruistellessa, ruohistossa"
Kuka sitoo öisin Duken harjaan yksittäisiä lettejä?
"We saluted the imminent night."
© Ilona. Rakkautta ilmassa? ♥
Eläkepäivät on nyt virallisesti ansaittu!
© Jesse
Hankalan kevätmarkkinoilla brassailemassa 2019.
FDSHITS-dressage 2018 osallistuminen, ja voittohan sieltä napsahti. ;)
Tulipa tämäkin päivä nähtyä, Duke ja Iivari modernissa varustuksessa!
Uusvanhain tanssi feat. Icarus K. sekä Fatality Lumos.
Poneja! Poneja!
Dragon Age Estate 2017
Haute ecole.
"Sure."
Varjojen valtias.
King of the shadows.
Sijoituksia 52 kpl, joista voittoja 32 kpl
CUP: 16 p. ( 2 sijaa)
sijojen voittoprosentti on 61,5%
26.01.20, Zen, joustaus, 1/7
25.01.20, Zen, alta escuela iI, 1/5
25.01.20, Zen, alta escuela I, 2/5
28.12.19, Zen, joustaus, 1/4
11.08.19, Zen, alta escuela artistico, 1/4
11.08.19, Zen, alta escuela II, 1/4
01.03.19, Varjolinna, alta escuela, 1/8 (VARJO-CUP, 10p.)
23.02.19, Zen, joustaus, 1/12
28.02.19, Dragon Age Estate, haute ecole, 1/11 (CUP, 10p.)
28.02.19, Dragon Age Estate, skill at arms hunting II, 3/12, 6p. (CUP)
26.01.19, Varjolinna, joustaus, 2/8
31.11.18, Loitsula, skill at arms, hunting, 1/9
29.07.18, Zen, skill at arms: aika, 2/6
29.07.18, Zen, joustaus, 2/6
04.06.18, Dragon Age Estate, joustaus, 1/11
04.06.18, Dragon Age Estate, skill at arms, tarkkuus, 2/11
08.01.18, Dragon Age Estate, skill at arms, aika, 3/12
07.05.17, KK Corsett, alta escuela, 1/4
30.04.17, Zen, terre á terre, 2/4
30.04.17, Zen, ilmahypyt, 1/3
30.04.17, Zen, alta escuela, 2/4
11.03.17, Zen, doma vaquera, 2/4
05.03.17, Rósgarður, suora 100m 3
est., 1/4
20.02.17, Dragon Age Estate, joustaus, 3/16
20.02.17, Dragon Age Estate, skill at arms, kohde, 3/18
06.02.17, Dragon Age Estate, jousi, tarkkuus, 1/17
01.01.17, Zen, jousiammunta 4est. x3, 1/5
01.01.17, Zen, jousiammunta 90m x3, 2/5
22.10.16, Zen, skill at arms, kohde, 2/5
22.10.16, Zen, skill at arms, tarkkuus, 1/5
22.10.16, Zen, lady-luokka, 1/7
17.10.16, Dragon Age Estate, lady-luokka, 2/12
01.08.16,
Zen, keihäällä
seivästäminen, 1/3
01.08.16, Zen, tarkkuusjousiammunta, 1/3
17.07.16, Allu Express, noviisimiekka, kaalinpäät,
aika, 1/3
15.07.16, Acerbus, tauluntähtäys peitsellä, 1/4
15.07.16, Acerbus, kaalinpään halkaisu miekalla, 1/4
15.07.16, Acerbus, lady-luokka, 1/3
14.07.16, Allu Express, neidon kuljetus, 1/3
14.07.16, Allu Express, noviisikeihäs, seivästys, 1/5
14.07.16, Allu Express, noviisimiekka, kaalinpäät, 1/5
14.07.16, Allu Express, noviisimiekka, renkaat, aika, 2/5
11.07.16, Allu Express, noviisijousi, tarkkuus, aika, 2/5
08.07.16,
Allu Express, noviisikeihäs, seivästys, 1/5
08.07.16, Allu Express, noviisimiekka, 2/5
08.07.16, Allu Express, noviisijousi, taulu, 1/5
01.07.26,
Acerbus, lady-luokka, 1/3
30.06.16, Allu Express, lady-luokka, 1/10
26.06.16, Allu Express,
noviisikeihäänheitto a., 2/4
26.06.16, Allu Express, noviisikeihäs,
seivästys, 1/4
22.06.16, Allu Express, noviisipeitsi, hirttopuu, 1/3
22.06.16, Allu Express, noviisipeitsi hirttopuu a., 1/3