11.11.2017, KERJ Tutustumisluokka Susirajassa

"Luokan voittajaeste oli syötävän suloinen pupuäiti lapsosineen! Ilahduttavasti hymyävä pupu rakennetaan tuota pikaa possutukin seuraksi maastoesteradalle.
Pupuesteen kuva tulee liitteenä. Detaljina, emopupu ja lapsukaiset ovat oikeasti olemassa: äiti-Nuppu ja lapsukaiset Titi-Uu, Neponen ja Tirlittan. <3"

31.08.17, ERJ-tarinakisat Zurückissa, ensimmäinen sija
Chilly on upea, eksoottinen ja erikoinen, siinä olisi jo tarpeeksi syitä jumaloida tätä kuvankaunista tammaa. Mutta tallin väkeä — varsinkin Iivaria — viehättää juuri kyseisessä ara-appaloosassa se, että Chilly on tallin ensimmäinen ikioma kasvatti. Onhan noita varsojen syntymiä tullut aiemminkin todettua ja Chillyn jälkeen on rimppakinttuja putkahtanut tallin tammoista ulos enemmän kuin vähän, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen: sitä tunnetta ei voi pukea sanoiksi kun katsot honteloa, vasta parin tunnin ikäistä hevoslasta, elämän pientä ihmettä jonka sinä olet valinnoillasi aikaansaanut. Kaikki siinä minimaalisessa, töpöhäntäisessä otuksessa on niin täydellistä: kirkkaat suuret silmät, karvaiset korvat, joka suuntaan leviävät jalat joita on pituudeltaan kahdenkin varsan edestä, pieni maitotahra samettisessa vauvanturvassa...
Ja se suorastaan isällinen ylpeys, kun pienestä variksenpelättimestä kasvoi elegantti ja jumalainen kaunotar, tammoista väkevin: silti myös niin herkkä ja kevyt kuin kimmeltävä saippuakupla, yhtä viiman vietävissäkin. Kiiltokuvahevonen joka kääntää katseita sinne minne meneekin — ja aina yhtä ylpeänä pystyt sanomaan "se on minun, minä kasvatin sen".
Vaikka tänäänkään kisoissa ei tulosta tullut Chillyn säikyttyä niinkin mitätöntä asiaa kuin puhurin heiluttamia kukkasomisteita, niin entäpä sitten? Kuten Mantovan herttuakin laulaa aariassaan Rigoletto-oopperassa, "naisen mieli on kevyt ja ailahtelevainen kuin höyhen tuulessa". Annetaan kaikkien kukkien kukkia, varsinkin jos ne ovat harvinaisia ja mitä kauneimpia orkideoita.

Tuomarin kommentti: Jokainen, joka on joskus omistanut lemmikin, voi varmasti samastua tähän kertomukseen. Ylpeyden tunne omasta kasvatista on kuvailtu niin tarkasti ja uskottavasti, että se teki tästä tarinasta voittajan. Tuomari onnittelee myös ihan uudenlaisen, yllättävän ja osuvan saippuakupla-vertauskuvan keksimisestä.

"Ratsukon kannattaa treenata vielä tasapainoa. Vikkelän hevosen kanssa saa ratsastajakin olla nopea."

"Chillyn on ollut pakko kasvattaa paksumpi nahka vuosien saatossa, sillä ei sen psyyke olisi varmasti muuten kestänyt näin pitkään tällä tahdilla kisaamista — onhan maailma suuri ja Chilly niin pienen pieni arabiristeytys vain, herkkä taiteilijasielu kukassaan...

Mutta aivan kaikkeen ei voi varautua. Ei esimerkiksi siihen että esteen takaa kurkkaisi metrin mittainen varaani: eikä ollut pelkkää tammaa syyttäminen, sillä aivan yhtä yllätyksenä lisko tuli myös ratsastajalle. Sekunnin sadasosassa Chilly vaihtoi liitävästä laukastaan jättimäiseen loikkaan taaksepäin, ja seuraavassa sekunnissa hevonen olikin jo poistunut paikalta, jättäen vain hämmentyneen ratsastajansa istumaan valkoisilla kisahousuillaan tuoreeseen hevosenkakkaan. Amelien pää pyöri kuin pienellä pöllöllä, missä oli ratsu ja mistä tuo lohikäärme oikein tuli?!

Harmi vain että eivät. Chilly poukkoili jokaisella esteellä kuin hulluksi tullut, pelkäsi kaikkea mahdollista ja mahdotonta sekä ryntäili päättömästi pitkin rataa Amelien roikkuessa kyydissä jokseenkin avuttoman näköisenä. Kun hän lopulta sai ratsunsa pysähtymään aitaa vasten, oli vaikea sanoa kumpi oli hikisempi, stressaantuneempi ja tärisi enemmän. "Ei tainnut tulla hyväksyttyä suoritusta" Clave totesi Nuuskamuikkusmaiseen sävyynsä taluttaessaan ratsukkoa takaisin Seppeleen pihalle. Amelien silmienpyöräytys olisi ollut oikeasti pelottava, jos märät ja letiltä auki purkautuneet hiukset eivät olisi roikkuneet niiden tiellä.

Kotiin lähdettiin seiniä pitkin luikkien ja katsekontakteja vältellen. Ken kuuseen kurkottaa...

09.05.2015
Ei ole Chilly jäänyt yhtään mammaansa huonommaksi, meinaan viimeisimmässä kantakirjaustilaisuudessa neito — tai siis nykyinen rouva — kävi pokkaamassa kakkospalkinnon, onpa Finest-arvonimikin plakkarissa... Ja nyt kun tarkemmin katsoo niin herranen aika, Chillyhän olisi kelpo myös Virtuaaliseen Piirrosmuotovalioon! Härregyydi sentäs!

Niin, Chilly on tosiaan nykyisin myöskin jo rouva: viime kuussa se pyöräytti ongelmitta ensimmäisen varsansa ihan vanhan tekijän asenteella. On sanomattakin selvää että Chilly on kaikista ylpein Zaffron-pojastaan, mikä tarkoittaa siis tosi ylpeää sillä kukapa tallissa ei olisi pakahtua moisen komean pilkkupojan kasvattajana paistattelemisena... Unohtamatta että onhan Chillykin Zenin ensimmäinen oma kasvatti, elävä esimerkki siitä että täällä panostetaan Laatuun isolla L:ällä!

11.04.2014
Chillyä on ryhdytty nyt hiljalleen vieroittamaan Lilystä, ilman hoppua ja paineita. Varsahan on vähän vajaan vuoden ikäinen, mutta se on ollut sen verran herkkä sielu ettei raukkaa ole viitsinyt järkyttää liian hätiköidyllä vieroittamisella. Nyt Chilly pystyy olemaan vaivatta yksin sen aikaa kun Lily on valmennuksissa tai kisoissa, mutta illalla on silti aina kova hätä kun äiti tulee takaisin. Samassa karsinassa parivaljakko ei enää asusta, mutta vierekkäisistä bokseista pääsee nuuskimaan toista vaivatta kaltereiden lävitse ja ovathan nuo päivisin sentäs samassa tammatarhassa. Pikkuhiljaa Chillyn itseluottamuskin on kasvanut samaan tahtiin itsenäistymisen kanssa, liekö pieni neitokainen on huomannut että pärjää monissa tilanteissa aivan hyvin jo ihan itsekin.

Viime sunnuntaina Chilly kävi elämänsä ensimmäistä kertaa kotitallin ulkopuolella, näyttelyissä Hirttivaarassa.  Lily oli henkisenä tukena mukana vaikkei mihinkään luokkiin osallistunutkaan, ja olihan matkassa myöskin herttainen Kultu-täti. Chilly olikin paljon rauhallisempi kuljetettava ja näytettävä kuin kukaan olisi osannut arvatakaan: se hieman arkoi koppiin menemistä,  mutta kun Lily ja Kultu kiipesivät sinne ilman ongelmaa niin pikkupirpana kipitti mallia saaneena perästä. Näyttelypaikalla hieman jännitti kun oli niin paljon vieraita hevosia ja ihmisiä, mutta äidin seura rauhoitti Chillyä aina siihen asti että pilkkuvarsa astui kehään, ja senkin jälkeen pysytteli rauhoittavasti näkösällä niin ettei Chillylle iskenyt hätää. Loppujen lopuksi tämä hieno nuori tammanalku palkittiin Kunniapalkinnolla sekä erityismaininnalla luokkavoittajaksi, saaden myöskin tuomarilta hellyyttävän kommentin söpöydestä ja sydämen valloittamisesta. Mutta ketäpä Chilly ei valloittaisi?