Riario

Fn, KTK-II

Ruunikonkimo (EE/AA/Gg) spanish norman-ori, säkäkorkeus 165 cm
Syntynyt 15.11.2017 Venäjällä, kasvattanut Tanya Vladiva. Nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-vuotias
Omistaa Zen (VRL-01436)
Haute ecole palfrey.
PKK3422

Rakennekuva 8-v.

Fn myönnetty 20.03.20
Kantakirjattu II-palkinnolla, arviointi näyttelytuloksissa.

Hetken aikaa Iivari oli ehtinyt kuolaamaan myytävää tukkajumalaoria, ihan vain haaveillen: kyllähän talliin tarvitsisi ehkä uutta verilinjaa, mutta ei sitä olisi ehkä tähän hätään worthyä hakea niin kaukaa, kun hyviä orheja löytyi ihan naapurimaistakin — parempiakin kuin mustaharjainen, spanish normaniksi hintelä Riario. Mutta kun Iivarin suunnittelema matka Siperiaan, Vecnon vieraaksi, koitti vihdoin syksyllä 2019 ja Riario oli yhä myynnissä, ei tilaisuutta voinut olla hyödyntämättä. Hän oli matkalla Siperiaan, jossa tarvitsisi oloihin tottuneen ratsun, Riario majaili Tomskissa... Kun sinne päin nyt kumminkin oltiin matkalla, niin miksipä ei saman tien ottaisi matkaansa uutta ratsua?
Suunnitelma oli muuten hyvä, mutta Siperian laajuus todentui Iivarille vasta kun hän oli pakkaamassa talvikarvaista Riariota junaan hyisessä viimassa Tomskin asemalla, josta hänen pitäisi matkustaa ensin yli 1000 km pohjoiseen, ja sieltä vielä ratsastaa päivän matka päästäkseen eristyneeseen Vecnoon... Jos jotain hyvää hänen oli keksittävä raahautuessaan myöhemmin rättiväsyneenä hirsiporteista uutta oria taluttaen, niin ainakin lopulta kotiin Latviaan päästessään he olisivat varmasti matkan ansiosta tutustuneet toisiinsa paremmin kuin hyvin.

Vähään tyytyvä herrasmies

Riariossa on vanhan ukon vikaa. Se on kohtelias ja ajattelevainen, mutta myös hyvin vahvasti kaavoihinsa kangistunut. Jos jokin asia on aina tehty näin, niin sellaillansa se myös pysyy. Piste. Ei orin henkinen vene siitä kaadu jos esimerkiksi suitset laitetaankin ennen satulaa, mutta kyllä se osaa outoja katseita antaa ja ihmetellä mikä ihmisiä vaivaa. Toistaa saa vaikka tuhat kertaa, aina se on yhtä väärin: "silloin kun minä olin nuori niin kyllä me Tomskissa aina satula ensin selkään pistettiin, kyllä kaikki silloin oli paremmin..."

Edelläesitetty kertoo kuitenkin myös paljon hyvää orin luonteesta. Se ei hermostu helposti, ja jos joskus vähän niinsanotusti kulmiian kurtistaakin, ilmenee mielipaha hännän huiskaisuina ja luimuilmeenä. Protestit eivät kuulu tämän herrasmiehen repertuaariin.
Kotopaikalla Riario on käsitellessä leppoisa kuin olisi viettänyt elämänsä ruunanrupukkana. Joko se on ihan oikeasti luonteeltaan niin rauhallinen tai sitten pikkuori on aikanaan "sielulta ruunattu" kovalla komennuksella — ihmisistä hyvää uskovat päätyvät ensimmäisenä mainittuun vaihtoehtoon. Joka tapauksessa helpompaa orihoidokkia ei voi olla. Riario roikkuu naruissa huuli pitkällä, ehkä välillä kohottaa päätään katsoakseen kuka tulee ja maksimissaan hirnahtaa tervehdyksen, palautuen sitten takaisin samaan kuplaan hoitajansa kanssa. Nykyisin Riarion malttikin on kasvanut huimasti, ja se seistä jököttää paikallaan niin kauan kunnes käsky toisin käy. Hieman käytöksessä haiskahtaa tämä mainittu sielullinen salvaaminen, sillä edes vahinkonipistys satulavyötä kiristäessä ei saa aikaan oikeaa reaktiota. Onko Riariolla omaa ääntä ollenkaan? Aivan kuin se ei aina uskaltaisi kertoa mielipidettään. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka koulutus on loppujen lopuksi tapahtunut.

Ratsuna Riario on samaan aikaan sekä todella helppo että hyvin haastava. Helppous tulee herkkyydestä ja miellyttämisenhalusta: ori tarjoaa aina vastauksia, eikä se tunnu edes osaavan pistää kunnolla hanttiin vaikka ratsastaja pyytäisi millaisia tollontöitä. Vaikeus tulee jäykistä ajatusmalleista: Riarion tuntuu olevan hyvin vaikea sisäistää se, että jo opitut asiat voisi kokeilla tehdä myös toisin. Tämä ns. "natural leg mover" osaa kyllä esittää hienoja liikkeitä ja huokailuttaa heppakirjakansaa, mutta kun Riariolle on tässä vuosien aikana koitettu vihjata että "back mover" olisi ehkä kumminkin se juttu, siinähän yrität. Iivari on ehtinyt repimään pelihousunsa jo useaan otteeseen tämän orin kanssa, sillä se ei tunnu omaksuvan klassisia ratsun peruspilareita niin millään. Mikäli ratsua ei jatkuvasti muistuta miten kulkea, se notkahtaa aina takaisin perusasetuksiin eli niska ja etujalat ylös, selkä ja turpa alas. Riarioon ei kerta kaikkiaan voi upota, että jo kerran opittu muoto pitäisi nyt järjestellä uudelleen. Ei käy!

Aika näyttää, tuleeko Riariosta ikinä Iivarin kaavailemaa seuraajaa jo eläköityvälle Dukelle. Rohkea, hyvätapainen ja sopivan hiljainen ori olisi juuri omiaan pestiin, mikäli koulutettavuudessa vain tapahtuisi toivottu käännös parempaan.


Kuvagalleria


"SStanding square" Riarion tyyliin.

©Rowanwoodx.

Efim Artunov testaamassa Riarion rajoja Siperianvierailulla.

Sielunsa voi menettää tunturille, mutta joskus sen myös löytää sieltä.

Pääkuva 8-v.

Jo ensimmäisenä päivänä vaikutti siltä, ettei Iivari ja Riario ehkä sopineet tähän miljööseen...

Pitkän matkan jälkeen kaksikko saapui vihdoin Vecnoon.

Sukutaulu

Glace
mkm spn, 167 cm
ii. Glacier
mkm perch, 168 cm
iii. Hiver
mkm perch, 167 cm
iie. Beauté
mkm perch, 160 cm
ie. Hoja AS
trn pre, 160 cm
iei. Registrador
trn pre, 162 cm
iee. Luzia
rnkm pre, 157 cm
e. Avanta
rnkm lus, 158 cm
ei.Rei do Lua
rnvkko lus, 156 cm
eii. Viga
vkko lus, 155 cm
eie. Real Égua
prn lus, 158 cm
ee. Amiga
rnkm lus, 153 cm
eei. Bonito IIX
rnkm lus, 154 cm
eee. Querido Irmã
rnkm lus, 155 cm

Sukuselvitys

i. Glace on selkeästi Riarion tukkajumalageenien taustalla, sillä tällä orilla on vieläkin pidempi ja leijonanharjamaisempi jouhitus kuin pojallaan — uskokaa tai älkää. 167 cm korkea hopeaharjainen kimo on näyttävä ilmestys, jolta kyllä show-liikkeitä löytyy. Venäläisperäinen ori on esiintynyt lukuisissa tapahtumissa ja kilpaillut working equitation-kisoissa matalalla tasolla. Hieman häslä ori ei meinannut alkuun saada tuulta purjeisiin WE-radalla, mutta oikean ratsastajan löytyessä se ryhtyi niittämään pientä menestystäkin. Tällä hetkellä Glace pitää majaansa Belgiassa.

ii. Glacier on oikea maailmanmatkaaja. 168 cm korkuinen perchenori syntyi Briteissä, joista kimo vietiin Ranskaan. Rotunsa kotimaassa lumenvalkea kimo kantakirjattiin II-palkinnolla ja se astui useita kymmeniä tammoja, kunnes omistajan yksityiselämän myllerryksien johdosta Glacier joutui etsimään uuden kodin, tällä kertaa Puolasta. Lyhyen Puolanpysäkin jälkeen ori lopulta päätyi nykyiseen sijaintiinsa Venäjälle Ryazaniin. Glacierille on kertynyt ympäri Eurooppaa ja Venäjää yhteensä jo 68 jälkeläistä, joista 26 puhdasverisiä perchenhevosia — ihan hyvä saavutus harvinaisemman rodun edustajalta. Ja mikäpä siinä, kyllähän hyväluontoista ja rauhallista ktk-hevosta kelpaakin käyttää.

ie. Hoja AS, tummanruunikko ja tuliluontoinen espanjatar, on oikea stereotypioiden stereotypia. Tämä venäläissyntyinen PRE ei ole ehkä korkeudeltaan kuin 160 cm, mutta luonnetta ja äkkiväärää liikettä löytyy senkin edestä. Ei ihme että Glacea tehdessä isäksi valikoitui leppoisa Glacier... Hoja on sellainen tamma joka kertoo sekunnissa hyvin suurieleisesti mikäli jokin häntä suututtaa tai ahdistaa, ja voi pojat, niitä asioita on paljon. Hoja onkin pysytellyt turvallisesti kotosalla harrasteratsuna ja tekemässä varsoja rauhallisista isäoreista.

e. Avanta hurmaa hyvin hitaasti vaalenevalla papurikkokimollaan. Pehmeän luonteensa ansiosta lusitanosta olisi vaikka terapiahevoseksi, ja Tanya-omistajan tyttäret opettelivatkin nuorena hevosmaailman saloja juuri tämän tamman kanssa. Nuorempana Avanta kävi esiintymässä tapahtumissa, mutta suurimmaksi osaksi se on saanut viettää rauhaisaa kotielämää. Varsoja on kertynyt neljä, joista Riario on ainoa ei-puhdasrotuinen lusitano.

ei. Rei do Lua ei voi kehua olevansa mitenkään spektaakkelimainen, mutta kyllä kultakarvainen ruunivoikko on silti ihan kaunis näky katsella. Ori on kantakirjattu III-palkinnolla. Ranskasta Venäjälle tuotu "Rei" on kuitenkin ehtinyt jo muutaman kymmenen varsaa tehdä, ja fiksu, kilttiluontoinen ori on tehnyt jopa opetustyötä. Se minkä 158 cm mitassa koreudessa ja rakenteessa hävitään, luonteessa voitetaan.

ee. Amiga on jo jatkanut matkaa verhon toiselle puolelle. Kaunis papurikkokimo tamma ehti elää vain 12-vuotiaaksi, kun kaasuähky vei maailman kilteimmän ja hertttaisimman hevosen mukanaan. Pienikokoinen, 153 cm korkea Amiga eli koko lyhyen elämänsä kasvattajansa tykönä, ilahduttaen helpolla ratsastettavuudellaan niin aloittelijoita kuin konkareitakin. Avanta on Amigan ainoa varsa.

Jälkeläiset

Syntyi Skp. Nimi Emä Omistaja Meriitit
30.09.20 Rollon Embajadora Vinterhus
01.06.20 Esperanza de Dzelzain Esmeralda Scuderia Sierra


Näyttelytulokset

16.06.20, Hukkapiilo, KTK-sertin täydennysluokka, tuom. Lissu: KTK-sert
29.05.20, Encore, Muu kuva: pääkuva, tuom. Lissu: KP
07.05.20, Encore, Muu kuva: pääkuva, tuom. Elisa: KM [3]
31.03.20, Aken Ravitalli, lämminveriori, tuom. Anne: EO-sert
15.03.20, Enocre, Lämminveriset orit (ei pv), tuom. Elisa: EO-sert
31.01.20, Kuuran Talli, rakenne: orit, tuom. Elisa: EO-sert
31.01.20, Encore, harvinaiset orit, tuom. Elisa, EO-sert [2]
19.01.20, Zen, muut iberialaiset orit, tuom. Elisa: LKV BIS2, KTK-sert [1]
31.12.19, Kuuran Talli, rakenne: orit, tuom. Anne: EO-sert

[3] "Hieno pääkuva. Kaipaisin tähän vähän jotain lisää. Ei voi sanoa, että hevonen hukkuu taustaan, mutta tumma tausta tuntuu jotenkin imevän hevosta itseensä, vaikka hevonen onkin vaalea."
[2] "Massiivisen kaulan omaava ori. Ok runkoinen, jalat aavistuksen siroluiset runkoon verrattuna, varsinkin edestä. Kaunis väritys ja kiva tekniikka toteutuksessa."
[1] "Hyvin massiivinen, alas kiinnittynyt kaula."

Kantakirjauslausunto 31.01.2020

Riario - #PKK 3422 – Pölhö 18 + 15,5 + 18 = 68,7%
- Erinomaiset leimat. Tiivis runko, hieman lyhyt ylälinja, satulansija melko takana. Orimainen takaosa. Hyvät kulmaukset jaloissa. Lihaksikas kaula, harjamarto voisi erottua selkeämmin. Ahdas niksa. Kuiva, kaunisluustoinen ja rodunomainen pää. Erittäin miellyttävä toteutus ja puhtaaseen vaaleaan sävyyn saatu hyvin eloa.

ROW ystävänpäivän värinäyttelyt 14.02.20: Kehä 1. 2/20
KM: Like a Ghost
Tuomariston kommentti: "Yksinkertaisesti upea. Kehänsä yleisösuosikki ei ihmetytä: pehmeä vaalea karva tummine jouhineen. Kuin siamilainen!"

Kisatulokset

VHRY (sijoja 24 kpl, joista voittoja 6 kpl, CUP 1 kpl)
29.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting II, 2/5
29.09.20, Cresthill Baroques, skill at arms hunting I, 2/8
09.06.20, Dragon Age Estate, joustaus, 2/9
09.06.20, Dragon Age Estate, skill at arms war, 2/10
30.05.20, Zen, alta escuela II, 2/9
18.05.20, Dragon Age Estate, skill at arms hunting I, 4/27
03.05.20, Zen, joustaus, 3/12
03.05.20, Zen, skill at arms hunting war, 5/12
02.05.20, Zen, alta escuela artístico, 1/2
02.05.20, Zen, alta escuela I, 1/7
18.04.20, Zen, skill at arms war, 2/7
18.04.20, Zen, skill at arms hunting II, 1/9
11.04.20, Dragon Age Estate, korealainen rata, 1/37
10.04.20, Dragon Age Estate, puolalainen taistelurata, 5/34
23.02.20, Zen, alta escuela artístico, 3/9
23.02.20, Zen, alta escuela II, 2/9
16.02.20, Zen, alta escuela, 4/9
16.02.20, Zen, skill at arms hunting II, 3/12
16.02.20, Zen, skill at arms hunting I, 1/12
02.02.20, Zen, skill at arms war, 5/16
02.02.20, Zen, skill at arms hunting II, 4/19
20.01.20, Dragon Age Estate, skill at arms war, 3/10
20.01.20, Dragon Age Estate, skill at arms hunting I, 3/12
31.12.19, Dragon Age Estate, Skill at arms noviisi, 1/5 (CUP)
KRJ (voittoja 0 kpl, joista sijoja 0 kpl)

Palkintoja


Kuulumisia

09.06.2020 | Sopeutumista

Vaikka Riario onkin tottunut matkustelemaan eikä sitä uudet paikat tunnu hätkäyttävän, otti orhilla silti oma aikansa kotiutua Zeniin. Tiedä sitten oliko hälinää liikaa vai mikä, mutta ensimmäiset kuukaudet Latviassa Riario oli jotenkin epätyypillisen hermostunut ja jopa säpsy. Varsinkin jälkimmäinen ei tunnu kuvaavan niin mitenkään tätä karua hevosta, joka selvisi Siperian talvestakin silmäänsä räpsäyttämättä.

Nyt kaikeksi onneksi Riario on tuntunut tulevan siihen tulokseen, ettei Dzelzainin tontti ole sittenkään hullumpi paikka asua. Käytös on alkanut palautumaan normaaliksi, ja kirsikkana kakun päälle komistuksen ensivarsakin näki päivänvalon viikko sitten — ja luoja miten kaunis tammavarsa sieltä tulikaan. Kyllä tässä voiton puolella jo ollaan.

02.01.2020 | Kulttuurishokkeja suuntaan jos toiseenkin
» Lue koko teksti
"Kun he lopulta istuivat aamuisen kaamostaivaan alla toistensa hevosten selässä, alkoi Iivaria hiljalleen kaduttamaan. Hän ei voinut sanoa Efimin ratsastavan rumasti, mutta ehkä ennemmin adjektiivi "erilainen" kuvasi venäläismiehen tyyliä. Tuo oli paljon räväkämpi ja käytti pohkeita helposti, luottaen myöskin jarrujen löytyvän enemmän ohjasta kuin istunnasta. Normaalisti niin selväpäinen Riario kavahteli ja heitteli niskojaan sen saadessa vuoroin pohkeenläväytyksiä, vuoroin tuntiessaan pidätteet ohjissaan, eikä normaalisti niin kylmäkiskoinen ja tyly Iivari kehdannut sanoa mitään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän nimittäin tunsi olevansa riippuvainen jostakusta: ilman Efimin takaamaa turvaa ei tähän aikaan vuodesta ollut keltanokilla mitään asiaa selvitä Siperian luonnossa. Oli siis parempi pitää suunsa supussa ja koittaa olla suututtamatta huushollin isäntää.

08.01.2020 | Trans-Siperian linjalla

» Lue koko teksti Junan pehmeä penkki tärisi veturin jarrutellessa kalteviin mutkiin. Villit maisemat vilisivät ikkunan takana vaihtelevalla nopeudella. Ne näki jo aivan hyvin: mitä pidemmälle matka eteni, sitä valoisampaa oli.

Iivari mietti karjavaunussa hytkyvää Riariota, pärjäsiköhän ori siellä? Eihän tämä toisaalta ollut sen ensimmäinen matka: samaa rataa pitkin he olivat syksyllä matkustaneet kohti seikkailuaan. Nyt he laskettelivat takaisin kohti sivistystä: ensin trans-Siperian rataa pitkin Moskovaan, sieltä jatkoyhteys Kiovan kautta Riikaan, jonne Clave tulisi häntä vastaan ja kyydittäisi viimeisen välin pääkaupungista Saulkrastiin.
Hänen ei ollut tarkoitus lähteä vielä näin aikaisin. Länsituuli oli kuitenkin puhaltanut mukanaan kummallisen leudon sään, jollaista ei vuosikausiin oltu kesken mannertalvea Vecnon paljakoilla koettu. Iivari kävi pienen palaverin talon väen kanssa: jos pitäisi päästä kevääksi takaisin kotiin, kannattiko lähteä nyt vai pystyisikö sitä lykkäämään? Paikallisten tiukka kehotus oli hyötykäyttää lämmin sää, sillä mikäli normaalit kelit palaisivat takaisin, ei Iivari luultavasti pääsisi nostamaan kytkintä ennen huhtikuuta. Näinpä sinitakki pakkasi tammikuisena aamuyönä kimpsunsa, nosti laukut Riarion selkään ja aloitti pitkän vaelluksensa kohti etelää.

Ensimmäisenä matkapäivänä Alik saattoi Thalia-tamman kanssa Iivarin niin pitkälle matkan alkuun kuin pystyi. Riaroi käyttäytyi herrasmiesmäisesti saattoseurueessaan: ehkä sekin tiesi teiden eroavan lähempänä kylää. Vanhan ukon kielitaito oli huono, joten vaellus sujui hiljaisuuden vallitessa, satuloiden narinaa ja hevosten pärskimistä kuunnellen. Hyvästeiksi kelpasi tiukka kädenpuristus ja nyökkäys, jonka jälkeen ukko karvalakkeineen hyppäsi ketterämmin kuin moni itseään tuplasti nuorempi Thalian satulaan ja kääntyi takaisin. Iivari tunsi itsensä orvoksi: hän kyllä muisti reitin tästä eteenpäin, mutta hämärä alkaisi pian kääntymään pimeäksi ja tuo oli aivan yksin keskellä ei-mitään, seuranaan vain uskollinen Riario. Mies oli oppinut yhtä jos toistakin korvessa selviytymisestä vierailunsa aikana, mutta hän ei silti toivonut eksyvänsä: villakangastakki ja Riarion nöpöinen talvikarva eivät lämmittäisi pitkään. Ensi kerralla olisi varustauduttava fiksummilla vaatteilla ja useammalla loimella.

Toisaalta oli hienoa nähdä Riario aivan uusilla urilla: se ei hätkähtänytkään kun Efim äkkiarvaamatta laukkasi Karlan luokse, noukki jousen hidastamatta tytön kädestä, kaarsi loivan käännöksen ja lähti kiitämään kohti juuri aseteltuja juuttisäkkejä jotka suorittivat maalin virkoja. Toinen nuoli lähti heti ensimmäisen perään, sitten kolmas, eikä ori hätkähtänytkään uutta ääntä. Tsup, tsup, tsup, kolme nuolta löysivät osoitteensa. Riario oli upea näky nelistäessään lumi pöllyten ylängöllä. Sen puhtaanvalkea karvapeite hohti helmensinisenä epätoivoisesti horisontin takaa siroavasta kaamosvalosta, kun aurinko ikään kuin kurkotteli kohti maanpintaa. "Kyllä minä täältä vielä keväällä palaan" kertoivat yksittäiset säteet lähettäjänsä sanomaa.

"Ei tämä mikään nopein ole. Mutta varma, tosi varma," Efim kehui antaessaan Riarion hetken vetää henkeä. Sen pikkupörröinen talvikarva oli hiestä aivan märkä: kimo oli tottunut raskaisiin, hyvää lihaskuntoa vaativiin koottuihin liikkeisiin, mutta niinsanottu kardiojumppa ei ollut sen omin juttu. Muutama napakka laukkaspurtti hangessa ja sieraimet puuskivat ilmaa ulos punaisina.
"Hyvin herkkä istunnalle. Meinasi kääntyä ympäri kun ammuin taakse," Efim analysoi lisää kävellessään yhä puuskuttavan Riarion kanssa vanhoja jälkiä pitkin. "Entä mitäpä pidit Adejasta?"

6.12.2019 | Tunturien veljet
» Lue koko teksti
"...Nyt hän tiesi ettei Riario hylkäisi häntä ainakaan yksin. Hän ei silti ollut onnellinen. Miksei? Tuon oli onnistunut luoda hyvä perusluottamus ratsuunsa. Enemmänkin, Iivari tunsi jonkinlaista sielunveljeyttä tuohon mustajouhiseen, vakavailmeiseen oriin: näki ehkä itsensä ratsussaan. Samankaltaista tunnetta Iivari ei ollut koskaan tuntenut yhdenkään toisen hevosen kanssa, ei edes armaan Dukensa joka odotti häntä Uralin toisella puolella. Riarion kanssa mies oli kokenut lyhyessäkin ajassa enemmän kuin monien muiden hevosten elinaikana, ja jokin kumma vetovoima hevosen katseessakin oli. Siinä harvan lumisateen pyörteillessä ympärillä, kun kevyt tuuli heilutti samansävyisiä jouhia ja hiuksia samassa aallossa, ei näkyvästi tapahtunut muuta kuin katseiden vaihto ja halaus kahden eri eläinlajin välillä. Mutta kiertäessään kätensä ohuen talvikarvan verhoaman kaulan ympärille, oli kuin pieni sähkövirta olisi kulkenut ruumiin läpi. Pala kohosi kaksijalkaisen kurkkuun, silmiäkin poltteli.
Iivari nykäisi itsensä kauemmas ja pyyhkäisi kämmenselällä silmäkulmiaan. Hän ei ollut tätä tyyppiä, ei nyt, ei koskaan. Iivari von Hoffrén ei itkenyt! Jopa Riarion seurassa häpeä oli ääretön, olkootkin sitten vain hevonen. Oli hämmästyttävän vaikea taistella äkkiä ryöpsähtänyttä oloa vastaan, nieleskellä ja tuijottaa horisonttiin odottaen tunteiden laantuvan. Välttelikö hän katsomasta oria päin peittääkseen vetiset silmänsä? Naurettavaa."

23.11.2019 | Samettitakissa Siperiaan
» Lue koko teksti
"Iivari tunsi itsensä harvoin altavastaajaksi, mutta nyt kyseinen harvinainen tilanne oli käsillä. Ratsu hänen allaan kiemurteli kuin lattaritanssija, oksat tarttuivat pitkiin mustiin jouhiin ja juurakot olivat korkeita kuin muurit. Sammal vuoron lipsui ja vuoron petti kavioiden alla. Edellä kulkeva langanlaiha ori sen sijaan puikkelehti kevyesti ja varmajalkaisesti pitkin harmaata syysmetsää. Ahaltek — Pazuzu sen nimi taisi olla— oli selkeästi omalla maallaan, siinä missä barokkimallisella Riariolla oli täysi työ ja tuska pitää tasapainonsa. Näissä oloissa levaden hallitseminen oli yhtä tärkeää kuin lämpötyyny saunassa.

Efim vilkuili olkansa yli vaikkei sille ollut tarvettakaan: hänen vieraansa rymisteli ratsuineen perässä kuin Hannibalin sotanorsut. Jos nuo olisivat jääneet jälkeen, sen olisi kyllä huomannut hiljaisuudesta... Metsälle ei Efim ainakaan noita mukaan ottaisi! Hän ei rehellisesti sanottuna ymmärtänyt, mitä moinen kermaperse teki keskellä erämaata: Iivari ei samettitakissaan ja sipsuttelevalla destrierillään pärjäisi viikkoakaan yksin luonnossa, mikäli he nyt jälkeen jäisivät. Oli hyvä että Efim oli ottanut tuon ensin mukaansa vain lyhyelle kierrokselle: ei reppana kestäisi vettyneissä vaatteissaan edes puolen päivän ansakierrosta.

"Ennen kuin alamme suunnitella yhtään mitään, meidän täytyy opetella muutama perustaito, mister," venakko muotoili pieni iva sanoihinsa kätkettynä. Iivarin posket punottivat pienoisesta häpeästä: hän tunsi olonsa typeräksi. Mitä hän oli odottanut Siperian olevan? Kylmällä, märällä ja karulla maalla ei ollut tarvetta koreilla, eikä Efim todellakaan ollut sellainen henkilö johon tehtäisiin vaikutus esittelemällä materiaa. Samettisten ja kaniininnahkaisten vaatteidensa sijaan hän olisi voinut satsata villaan ja turkiksiin, silloin hänen ei olisi nytkään tarvinnut palella ja vaikuttaa samalla täysin idiootilta.
"Tämä ei ole mikään lomakohde" Efim lisäsi loppuun ikään kuin puolivahingossa. Iivari vastasi vain vaimealla tuhahduksella."

Tänään on 24.10.2020

15.10.2020
Luna arvosteltiin VHRY:n suppeassa laatuarvostelussa Maestro Steed-palkinnolle, ja tällä hetkellä tamma pitää jalostuslistan korkeimman pistesaldon sijaa huimamma 95 pisteellä! Kyllä saa kasvattaja olla ylpeä...
23.09.2020
Välske ja Naira kantakirjattiin kumpainenkin toisella palkinnolla.

16.09.2020
Hemsburystä joukkoomme liittyi uusi (ja uudesta suvusta!) spn-tamma Manon. Yhteistyöläisen bannerit lisätty landing-sivulle.

27.08.2020
Fredille rakennekuva ja muutakin taidetta. Talliin muutti puoliveritamma (!) "Cera" Vitaliyan metsästys- ja huvitteluratsuksi.

23.07.2020
Worena lähti takaisin Saksaan. Tilalle Ilona hankki (sai) kauniin PRE-tamman, Reinan. Power Jump-joukkio lähti aamulla kohti Ahvenanmaata: tänä vuonna Dzelzainia edustaa kaksi ratsukkoa, Amelie Chaput Uulalla sekä Nora Norrington Zirafella.

10.07.2020
Claven Damiela-tamma saapui vihdoin pitkän matkan päätteeksi Zeniin. Eipä ole näillä tiluksilla aiemmin aitoa villihevosta nähty!
Yksityispaikkoja avattiin lisää suuren kysynnän vuoksi.

27.06.2020
Umbra varsoi eilen vihdoin ja viimein! Kuten pitkä kantoaika povasikin, niin orivarsahan sieltä tuli, ja nimeksi pistettiin heti isän mukaann Galahad. Toivottavasti nimi on enne!

08.06.2020
Navigaatiota muokkailtu, pientä hienosäätöä koko sivustolle. Kouluratsastuskatselmuksen arvioinnit on julkaistu foorumille.

05.06.2020
Hevossivua päivitetty. Tallin ei-niin-vahtiva koira Vasili löytyy nyt myös sivustolta.

03.06.2020
Moirai liittyi joukkoon alkuun ns. luudanvarrenjatkeena, myöhemmin Fredin hoitajana. Tervetuloa! Paljon fan-arttia lisätty hevosten sivuille, kiitos kaikille taiteentekijöille! ♥

14.05.2020
Abraxas sai sivunsa takaisin hevoslistaukseen, pitäähän vahtipässi nyt olla esillä!

05.05.2020
Yksityisenomistajiin liittyi Ilona, tervetuloa mukaan! Ruby ja Maggi kantakirjattiin II-palkinnoilla.

22.04.2020
Myös Ruby sai oman hoitajan Jeremyn liittyessä matkaamme. Henkilöesittelyjä muokkailtu sekä lisätty: vakiovieras Antiaco Piccola-kakaduineen sai vihdoin kasvokuvan.

20.04.2020
Maximillian liittyi hoitajakaartiin Umbran palvelijana. Tervetuloa! Foorumia siistitty, ja sinne on lisätty myös tietoja esim. hevosten lomista jne. kaikkea hoitajiin ja yksityiseomistajiin vaikuttavia asioita.

30.03.2020
Yksityishevoset saivat oman pikkusivunsa.

24.03.2020
Spanish norman-kantamme sai aivan uutta verta, kun Vinterhusista muutti meille raamikas ruunikkotamma Narcisse. Myös espanjalaiset saivat vahvistusta, kun aiemmin varattu tammavarsa Kallisto II jäikin kotiin. Yksityishevospaikkoja on jäljellä enää yksi.

03.03.2020
Talliin muutti Zenin historian toinen suomenhevonen: Tuuren poika Välske.

23.02.2020
Zirafe palasi mukaan Zenin arkeen yksityishevosen muodossa, kun sen nykyinen omistaja Nora Norrington treenaa meillä tulevaan Power Jumpia varten. Nora majoittuu koko ajan b&b-palvelussamme, joten hän tukee myös taloudellisesti hyvin vahvasti koko Dzelzainin toimintaa... Majoituksesta voit lukea lisää tilukset- tai henkilöt-linkin kautta.

15.02.2020
Ranch Orange Woodin järjestämät perinteiset Ystävänpäivän Värinäyttelyt tuottivat tulosta: meidän edustukselle satoi palkintoja, joista mainittavimpia on Duken äänestys yleisön suosikiksi ja näyttelyn Uljaaksi Mustaksi sekä Umbran BIS1-titteli "Värinäyttelyiden sateenkaari". Nyt voi olla ylpeä!

12.02.2020
Henkilösivut on nyt siistitty ja valmiit. Remontoidusta maneesista löytyy nyt kuvaa Tilukset-linkin takaa.

30.01.2020
Riario, Faust ja Topaz kantakirjattiin kaikki II-palkinnolla. Kaikki varattavissa olevat kasvatit on myös nyt varattuina, huimaa miten meidän barokkijalostus on saanut suosiota!

26.01.2020
Esmeralda ansaitsi VHRY:n journeyman steed-tittelin. Tallin sivut ovat taas auki vierailijoille: henkilöesittelyjä siistitään vielä, mutta muuten alkaa kaikki olla jo valmista.

12.01.2020
Meillä ei ole koskaan ollut knabstrupinhevosta, mutta nyt asiaan tuli muutos kun tallille muutti Fred-ori. Tammaseuraa on heti viikolla luvassa, mikäli neitokainen vain läpäisee ostotarkastuksen. Yay for spots 'n dots!

20.12.2019
Myös Hesaton ja Faustin sivut päivitetty uuteen ulkoasuun.

18.07.2019
Carla PP-MVA. Viikon päästä alkaa kisamatka Power Jumpiin, joka järjestetään tänä vuonna Suomessa, Auburnin kartanossa.

01.04.2019
Uno PP-MVA. National Desert Horse Show järjestetään jälleen kerran Zenissä, ilmoittautuminen on auki foorumin puolella!

28.03.2019
Luna ja Uno kantakirjattiin III-palkinnoilla.

18.03.2019
Talliin muutti eilen kaunis gg-tamma "Umbra".

05.03.2019
Topaz sai omat sivut. Hesaton ja Faustin ratsukoulutus alkaa näillä näppäimillä: apukätenä on onneksi Faustin uusi hoitaja Gretchen. 26.01.2019
Ryhdyimme yhteistyöhön Varjolinnan kanssa. Linkkisivulta löydät bannereita, joilla voit linkittää Zenin — linkitämme sivusi silloin takaisin!

25.01.2019
Tallin sivujen ulkoasu uudistui pohjakoodia myöten. Olemme muuttuneet entistä enemmän interaktiivisempaan suuntaan: yksinäinen harrastelu kisalistoineen on jäänyt, nykyisin olemme enemmän kirjoittelevaa ja piirtävää sorttia. Tarinoitsijoita, kenties jopa?

14.01.2019
Vitiosus lähti Suomeen Kupperiskujan Tallille. Gaalan tuotoksia on ollut jo viikon päivät näkyvillä, päivitysboksi vain unohtui päivittää. :D

09.12.2018
Zada saatiin myydyksi, ori lähtee vielä tämän vuorokauden puolella kohti Suomea.

16.11.2018
Gaalaillan kutsusivu on nyt julkistettu ja kutsukirjeet lähtevät vielä tämän viikon puolella matkaan.

05.11.2018
Zada laitettiin myyntiin, nyt loppui huumori pälliorin kanssa. VHRY-tuloksia.

13.09.2018
Gaia lopetettiin iän tuomien selkävaivojen vuoksi. Kaksi uutta hoitajaa, Zoja ja Iitu, aloittivat Isacin sekä Agnesin henkilökohtaisina palvelijoina. :) Tervetuloa!

11.08.2018
Työ- ja hoitajahaku on avoinna, käy kärppänä tilaisuuden kimppuun ;) Foorumi on jälleen käytössä.

06.08.2018
Duke arvosteltiin VHRY:n toimesta Journeyman Steediksi.

27.07.2018
Talliin siirtyy ensi viikon aikana kaksi uutta nuorta PRE-oria, Nefasto ja Hesato. Pojat tulevat vieroitusikäisinä Dawnvalen farmilta Briteistä.

17.07.2018
Elokuun lopulla on klassisen ratsastuksen perehdytystunti, paikkoja on neljä vapaana joten varaa pian omasi!

02.07.2018
Ulkoasu muuttui hieman, PKK-näyttelyistä on muutamia luokkia lukuunottamatta tulokset tulleet. Loppukesän kisat ovat suunnitteilla.

20.05.2018
Zada kantakirjattiin II-palkinnolla ja ansaitsi Finest-tittelin. Alkukuun turnajaisten tulokset tulevat pian, pahoittelemme viivästystä!

12.03.2018
Lysa nukkui pois luonnollisesti, omasta tarhastaan laumansa keskellä.

27.02.2018
Gaia palkittiin Yleislaatuarvostelun 2-palkinnolla.

15.01.2018
Uusi vuosi ja uudet kuviot: Mary, Shab ja Atum muuttivat uusiin koteihin, samoin morganit Prinsessa ja Kultu. Helmikuun skill at arms-tunnille on ilmoittautuminen auki!

05.12.2017
Linnan pihapiiriä vahtii nyt upea, nelisarvinen hebridean-pässi nimeltään Abraxas.

27.11.2017
Talliin muutti upea, kullanhohtoinen pearl-värityksinen lusitanotamma Esmeralda. Esmeraldasta koulutetaan jatkaja Gaialle, joka pääsee pian kunniakkaasti eläkkeelle.

25.11.2017
Carla kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, voiko kasvattaja olla enää ylpeämpi?! Ensimmäinen ratsastusklinikkapäivä on menestyksekkäästi ohitse, ensi keväälle onkin sitten uutta jo luvassa.

13.10.2017
Tallin henkilökunta sai uudet esittelykuvat ja fiksailtuja tekstejä. Toimintasivuakin on siistitty helppolukuisemmaksi. Marraskuisen, kokopäiväisen ratsastusklinikan kutsu on myös nyt julki!

01.10.2017
Matriarkan titteli siirtyi Gaialta tallin uudelle tulokkaalle: issikka Lysa on hiljentymisen arvoisen 40 vuoden ikäinen! Tosin mummelin käyttötarkoitus on hieman kysymysmerkki, ehkäpä se vain on varsojen kaitsijana ja seurahevosena.

16.09.2017
Gaia korkkasi tallin hevosista ensimmäisenä laatispalkinnot: matriarkka on KRJ-III.

28.08.2017
Talliin saapui kuvankaunis KTK-I ori Harr Shabt. Hankala se on kuin mikä, mutta niin upea että luonne nyt vain on pieni miinus.
Orikatalogi sai toisenkin uuden jäsenen, sillä Uno on nyt sen ikäinen että se pääsee pois "lastentarhasta".

20.08.2017
Pitkästä aikaa meille syntyi tammavarsa, kun Zira pyöräytti ensimmäisen puoliverikasvattimme maailmaan. Alkuun vitsinä väännetty Camelopardalis jääkin lapsukaisen viralliseksi nimeksi, Pardaksi häntä kutsutaan. Camelopardalis tarkoittaa kirahvia, joten emälinjan teema pysyy vahvana.

03.08.2017
Croc palkittiin Finest-arvonimellä, Zira taasen PP-MVA.

02.08.2017
Mary varsoi viime kuussa hienon orivarsan, joka nyttemmin sai nimekseen Atum el Zen. Korskea pieni komistus löytyy nyt varsojen listalta.

02.07.2017
Gaialle myönnettiin PP-MVA! Hevosten, lähinnä juurikin Gaian ja Duken, kanssa on pyöritty nyt paljon valmennuksissa ja erilaisilla klinikoilla — varsinkin Amelie on innostunut opettelemaan skill at arms-tehtäviä Gaian satulasta käsin. Hänetkin tulette siis pian näkemään tallin kisaavassa kaartissa.

18.06.2017
Power Jump-kisojen, niin varsinaisten ERJ-luokkien kuin tuotosluokkienkin, osallistuminen on nyt avoinna!
Talliin muutti Espanjasta, al Najyan tilalta, täysin puhdas egyptinarabitamma Najmara eli "Mary". Kaunotar saa sopeutua muuttoon rauhassa ennen kuin alamme pyörittämään sitä näyttelykehissä.

29.05.2017
Uusi ulkoasu, jonka myötä sivut muuttuivat php-pohjaiseksi. Päivitäthän siis linkkisi! :)

Yhteistyössä kanssamme

Dragon Age Estate

Tahdotko yhteistyöhön tai linkinvaihtoon kanssamme? Linkitä Zen jollakin allaolevista bannereista sivuillesi ja ilmoita meille, niin linkitämme sinut takaisin.

Somessa tapahtuu

© 2013-2020
Ulkoasu © M Layouts, muokkaus VRL-01436
Tämä on virtuaalitalli / Tämä on virtuaalihevonen. This is a sim-game stable /This is a sim-game horse.