Rakenne 2021.


Cino oli kauden 2022 Billy Centerin kisattavana Floridan kultarannoilla. Kuva © Alexiina

EST Edinburgh 11.4.2021.

EST Tromssan osakilpailu 14.3.2021.

Power Jump 2020.

Cino 4 v. Kyllä on voinut hevonen näyttää silakalta!

Pojat taitaa olla ongelmissa... Cino oikealla.

Hoito-ohjeet

  • Klipattava ympäri vuoden.
  • Pakkaskeleillä kevyttoppis, kovilla pakkasilla 300g toppaloimi.
  • Sadesäillä (paitsi kesäisin lämpimällä) sadeloimi, kylmällä fleeceloimi alle.
  • Hypätessä jännesuojat kaikkiin jalkoihin.
  • Jalkoihin kylmälinimenttiä aina estetreenin jälkeen.
  • Naama rasvattava kesäisin ettei pala.

Varusteita


Ratsastusvarusteet.

muut tavarat.

Laatisvalmius

90,5%

Laatisvalmius koostuu seuraavasti:
Historiateksti 15/15%
Luonnekuvaus 15/15%
Sukutaulu ja -selvitys 15/15%
Väh. 40 kpl sijoituksia painotuslajissa 15/15%
Väh. 7 kpl merkintöjä (pv, valm. ja tarinat) 7,5/15%
Väh. 1 kpl PKK-arvonimiä/kantakirjaus 10/10%
Jälkeläiset* 15/15%

* Varsalla joko 20 sijaa painotuslajissa tai kuvat sekä luonneteksti

YLA1 2/22

37 + 15 + 20 + 20 + 10,5 = 102,5
AP4 & Parhaat rakennepisteet
"mielenkiintoinen, runsas kuvagalleria"

Arvokisasijat

10.12.21 Winter Jumping Show, International Horse 150 cm, 3/40 (0vp)
3.7.21 Paris SIM Jumping Week, Speed Class 145 cm, 10/44 (aika 071.87)

ERJ

sijoja 41 kpl, joista voittoja 6 kpl

03.10.21, Mäntykatve, 150 cm, 5/50
02.10.21, Mäntykatve, 150 cm, 2/60
02.10.21, Mäntykatve, 150 cm, 3/60
01.10.21, Mäntykatve, 150 cm, 3/50
30.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 4/38
28.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 2/40
26.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 2/40
25.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 1/38
24.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 3/40
20.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 4/38
20.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 5/40
19.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 5/38
19.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 4/38
19.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 2/40
17.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 6/38
15.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 5/38
11.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 4/38
08.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 1/38
07.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 3/38
04.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 5/38
03.09.21, Sycamore Ponies, 150 cm, 1/40
02.09.21, Gestüt Helmwald, 150 cm, 4/38
24.07.21, De Civitate Deorum, 140 cm, 4/40
20.07.21, Couture Sporthorses, 160 cm, 1/53
14.07.21, Couture Sporthorses, 160 cm, 2/53
15.11.20, Hiivurin Suomenhevoset, 130 cm, 3/22
23.07.20, De Civitate Deorum, 130 cm, 2/9
29.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 4/24
28.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 4/24
27.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 3/24
26.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 3/24
25.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 1/24
24.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 4/24
12.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 2/24
12.07.20, De Civitate Deorum, 120 cm, 3/13
11.07.20, Erkinheimot, 130 cm, 1/24
27.05.20, De Civitate Deorum, 130 cm, 4/30
17.05.20, Syyn Kartano, 110 cm, 6/40
10.05.20, Syyn Kartano, 110 cm, 4/40
06.05.20, Syyn Kartano, 110 cm, 3/40

Palkintoja

Acinonyx

PP-MVA Fn, KTK-II, YLA1

Sim-game sport-horse "Cino" (65,25% pv)
Ori, säkäkorkeus 160 cm
Mustankirjava
Syntynyt 28.08.18, nyt iältään M Layouts / raitatossu.net/mayflower-v

Kasvattanut Zen,
Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436)
PKK3220

Painotuslajina rataesteet
Koulutustaso he A / 160 cm

Cinon kasvattaja on barokkihevosten parissa tunnetuksi tullut latvialainen Zen, mutta ei sen vähäiset puokitkaan aivan hukkapätkiä ole. Tai siis, eihän Cino mikään iso ori ole, ja rakennekin sillä on isänsä tapaan siro kuin kauriilla, mutta mikä koossa hävitään niin innossa voitetaan... Siksi Icarus loppujen lopuksi halusi tämän Exitus Spirituksen esikoisorivarsan itselleen ostaakin, vaikka olikin tunnetusti napit vastakkain kasvattajan, Iivari von Hoffrénin, kanssa.

Ensimmäiset neljä vuotta elämästään Cino sai viettää varsin vapaasti. Sitä oltiin käsitelty perustoimenpiteiden verran, muttei ratsastettu lainkaan. Muuttaessaan Lumokseen se oli siis ihan raakile, ikäisiään estehevosia jäljessä ja tottumaton satulaan: reppana oli jäänyt unohduksiin talllin keskittyessä vain barokkiratsuihinsa.

Vaan eipä Cinoa enää voi olla huomaamatta: se on todistanut epäilijöilleen olevansa nopea oppimaan, vahva hyppäämään ja olemaan ketterä jaloistaan. Kenties jopa kansainväliset radat jo kutsuvat?

Se luokan ylivilkas pelle

Cino on emänsä tapaan varsin säpäkkäliikkeinen ja eläväinen ratsureima. Se ei ole pahapäinen kuten isänsä, vaan kaikenlainen härdelli sattuu vain koska Cino ei malttaisi ajatella ennen kuin tekee. Jalat ovat nopeat ja mieli utelias, mikä johtaa välillä kaatuneisiin tallinpöytiin, välillä pihalla vapaana juoksentelevaan oripoikaan.

Ratsuna Cino on menevä, ja sitä saa enemmän olla pidättämässä kuin pyytämässä eteenpäin. Alkuverkoissa on hyvä ottaa herraa hieman kuulolle, jotta se malttaisi keskittyä varsinaisiin tehtäviin — Cino kun mieluiten vain juoksisi pää viidentenä jalkana ja katselisi mitä muut puuhailee. Kun Cinon saa kuulolle, siitä kuoriutuu oikein hauska ja eloisa vieteri joka ei tunnu ihmettelevän suuria ja pelottaviakaan esteitä.
Maastossa Cino on innokas, ja sen kanssa saa varautua varsinkin laukatessa vauhdin hurmaan. Kierrosten noustessa saattaa myös mörköjä näkyä puskissa, mutta pientä säpsähdystä enempää ei haamunaama harrastele.

Hoitaessa Cinoa kiinnostaa kamalasti kaikki mikä tapahtuu: se kurottelee pitkällä kaulallaan seuratakseen tallin elämää, ja monesti saa harjat kyytiä kun herra tahtoo osallistua hoitotoimenpiteisiin. Cinoa ei mikään homma kiukuta eikä se osoita mieltään oikeastaan koskaan, mutta eläväisyys hankaloittaa välillä hoitamista kun hevosen perässä saa askeltaa tangon tahtiin...

Sukutaulu

i. Exitus Spiritus
PP-MVA Fn, KTK-III, YLA2, PJ'16-voittaja
trnkrj sgsh, 168 cm
ii. Finish Heros
mkrj sgsh, 169 cm
iii. Casurus
m hann, 167 cm
iie. Engel I.S.
mkrj sgsh, 170 cm
ie. Gottlieb
trn trak, 167 cm
iei. Mystichs
trn trak, 174 cm
iee. Gottschalk
prn trak, 168 cm
e. Zirafe
PP-MVA
157 cm, rt sgsh
ei. Wladok
rt sgsh, 165 cm
eii. Voron
m sgsh, 164 cm
eie. Zebrá
prt hwb, 153 cm
ee. Findólina
prttkrj sgsh, 155 cm
eei. Elevente
mrn old, 168 cm
eee. Tzaizi
prttkrj karch, 150 cm

i. Exitus Spiritus saa nimellään ehkä vanhan latinistin repimään pelihousunsa, ja jos ei, niin viimeistään orin vastakarvainen luonne pistää piuhat poikki. Saksantuonnin taustoista ei voi tietää mitään, mutta sen verran ovat piikit aina pystyssä että piesty takuuvarmasti on. Kenttäradoilla kovakalloinen "Sirius" on kerännyt meriittinsä CIC1-tasolla, mutta suurimman sulan hattuunsa se ansaitsi 2016 voittamalla sen vuoden Power Jumpin. Keskinkertainen, pahapäinen ori on onneksi ansioitunut siitoshevosena tekemällä itseään helpompia ja menestyneempiä varsoja... Niitä sillä riittääkin, sillä jo varmasti kaukaisen paint-veren (iiei. Hellfire Inside Off) tuoma erikoinen kirjavuus on houkutellut tammanomistajia.
ii. Finish Heros on komea mustankirjava ori: voimakas esteratsu on sekä lennokkailta liikkeiltään että väriltään huomiota herättävä, sillä muutamia valkoisia laikkuja lukuunottamatta se on kokonaan musta, silmät jäisen harmaat ja jouhet pitkät ja puoliveriseksi todella paksut. Vaikka rakenteeltaan Finis Heros onkin esteratsuksi massiivinen, niin koollaan ja lihaksillaan se kompensoi paljon puuttuvaa ketteryyttä. Ori kisasi 140 cm luokissa, ja nyt 25-vuotiaanakin se vielä viikottain hyppää ilomielin, toki pienemmässä koossa. Jälkeläisiä se on jättänyt suuren liudan, joista suurin osa on perinyt isänsä koon ja rakenteen. Tässä mielessä Sirius on siis hieman suvun musta lammas, sillä vaikka korkeutta onkin niin massiivisuudessa se häviää Finis Herosille.
ie. Gottlieb on taasen Siriuksen siron rakenteen takana, sillä tamma itsekin on hyvin kevyt. Sen suvussa on takana paljon täyttä verta, mikä näkyy rakenteen lisäksi myös reaktiivisuutena ja nopeina liikkeinä. Vaikka puoliverisuku onkin taittanut säpäkkyydestä sen pahimman kärjen, ei Gottlieb silti mitenkään erityisen rauhallinen tai hidas ole. Se menestyi aikanaan todella hyvin 150 cm radoille asti ja sai kiitosta nopeista ajoista ja tehokkaista radoista, eikä meno ole eläkevuosina vielä hyytynyt: läsipäinen tummanruunikko kantaa edelleen tallin salamaponin titteliä. Varsoja se ei ole vauhdikkaan uransa aikana ehtinyt tekemään kuin kaksi Siriuksen lisäksi, ja nyt se on jo moiseen liian vanha. Gottlieb viettelee eläkepäiviään harrasteratsuna kotimaassaan Saksassa.
e. Zirafe on vekkulin värinen tamma, joka on myös Acinonyxin laattamaisten markanpilkkujen takana. Kuvio on lie tullut karachay-verestä (eee. Tzaizi), aivan kuten sähikäismäinen ja eloisa luonnekin — ei tarvitse miettiä, mistä Acinonyx on persoonansa perinyt! Zirafe on kiertänyt paljon maailmaa: se lähti 2018 Latviasta Kanadaan kisaamaan Kitty Loopin alle, ja 2019 tamma siirtyi taasen Nora Veronica Norringtonin kilpuriksi, palaten jälleen hetkeksi Latviaan. Norringtonin 2020 ratsastusonnettomuuden jälkeen Zirafe muutti perheen sukutilalle odottamaan emäntänsä kuntoutumista. Aika näyttää, palaako säpäkkä rautias 120 cm tasolleen vielä saman ratsastajan kanssa.
ei. Wladok, nyt jo edesmennyt estekilpuri, teki vaatimattoman mutta tasaisen uran kilpahevosena. Se syntyi Liettuassa pienelle kilpatallille, jonka nimissä rautias keräsi siistejä sijoja 130 cm tasolle saakka. Wladok olisi voinut luultavasti menestyä paremminkin mikäli sen hermot olisivat olleet paremmat: aina kun tilanne kuumeni liikaa tai esteet muuttuivat turhan haastaviksi, Wladok veti käsijarrusta ja jumittui paikoilleen pomppimaan. Ratsastajalta vaadittiin siis tiettyä pelisilmää. Kun ura 14-vuotiaana päättyi, siirtyi Wladok siitokseen. Se ei kuitenkaan tammanomistajia kiinnostanut, rakennekaan ei ollut kuin nippanappa KTK-III-arvoinen, ja jälkikasvua ehtikin jäämään vain 8 kpl ennen kuin suolenkiertymä vei 17-vuotiaana mukanaan.
ee. Findólina oli eläessään varsinainen tapaus. Sillä ei kisameriittejä ole, mutta väriltään hauska ja sympaattinen tamma oli oikea some-julkkis. Sen erikoisia pilkkuja epäiltiin jos jonkinmoiseksi kirjavuudeksi, ja "Dinan" kaikki kolme varsaa suorastaan revittiin käsistä. Luonteeltaan tamma oli oikea neropatti, se keksi leikin aiheesta kuin aiheesta ja oli varsinainen huumoripläjäys. Ratsastaa sillä ei voinut nuorena sattuneen onnettomuuden vuoksi, sitä sen etujalat eivät olisi kestäneet, mutta Dina suoritti tärkeää seurahevosen tehtävää ja oli varsapihaton hoitajatäti. Kun Dina 15-vuotiaana piti lopulta lopettaa juurikin etujalkojensa vuoksi, oli suru suuri.

Jälkeläiset

Cino ottaa vastaan suvultaan 1-polvisia, sgsh-jalostukseen sopivia tammoja. Periyttää mahdollisesti kummallista kirjavuuttaan sekä siroa, suorastaan honteloa rakennettaan. Sopii siis tasapainottamaan hieman jämerämpiäkin tammoja.

Syntyi Skp. Nimi Emä Omistaja Muuta
06.01.23 Jin-Gitaxias Deluxe Nordwind E. Inc. (VRL-13876)
19.05.22 Caracal K.O. SuperShook Blacklaken Talli (VRL-14859)
12.05.21 Pius Lumos Priton Religija Stall Lumos
?? Perfecto's Bloom ?? Erikan Talli

PKK-näyttelytulokset

15.10.21, Järnby, EM-luokka, tuom. Anne: EM [5]
25.08.21, Storywood Dressage Center, puoliveriset orit, tuom. Tuulia: LKV KTK-sert
07.06.21, Ansamaa, Muu kuva: ratsastus, tuom. Marjahilla: KP, EM [4]
08.05.21, Kurjenpesä, puoliveriorit, tuom. Lissu T: LKV KP, EM [3]
08.05.21, Kurjenpesä, puoliveriorit, tuom. Lissu T: EO-sert
02.05.21, Storywood Dressage Center, puoliveriset orit, tuom. Aksu: EO-sert
14.04.21, Encore, harvinaiset lämminveriset orit, tuom. Kics: KTK-sert [2]
13.12.20, Seppele, Muu kuva: kisakuva, tuom. Anne: KP [1]

[5] "EM: Tunnelma. Arvosteltu 1. estekuva. Ihanasti saatu paikallista tunnelmaa, valon suunta on mielenkiintoinen.""
[4] "EM: persoonallisuus."
[3] "Erinomaisesti toimiva tiukempi rajaus ja asettelu, samaten mittasuhteet. Kuvassa on paljon kehuttavaa, erinomaisen kaunis, maalausmainen tausta kuitenkin ansaitsee mielestäni erityisen maininnan. Ratsastajan ja hevosen ilmeiden kontrasti on suorastaan herkullinen, ja ratsukon ääriviivojen korostus värivalinnasta lähtien on mielenkiintoinen, toimiva tehokeino."
[2] "Kevyt ja moderni urheilushevosori, joka antaa hieman varsamaisen vaikutelman."
[1] "Tiukannäköistä menoa sekä hevoselta että ratsastajalta. Blurria ja liikeblurria on käytetty melko voimakkalla kädellä koko kuvassa. Ratsastajan takki leimuaa aidosti ja hevonen on upean värinen!"

Kantakirjaus 111. tilaisuudessa

17.5+16+16 = 68.6%

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

11.4.2021 | EST Edinburgh

«Lue koko teksti

Hermoilijalle aloituspaikka ei olisi voinut olla huonompi. Katsellessaan Edinburghissa muiden ratsastajien ratoja Icarus kerrytti itselleen uskomattomia paineita, sillä vaikka hän ei jännittänytkään itse suoritusta, paineet näyttää olevansa yhtä hyvä — ellei jopa parempi — kasvoivat aivan kohtuuttomiin mittoihin. Kun ratsukko nro 65, Icarus Kristiansen ja Acinonyx, kuulutettiin lopulta radalle, näkyi tunnelmat räväkkinä otteina pärisevän orin ohjista.

Yleisö oli selkeästi jo väsynyttä. Katsomo oli harventunut, ja nekin jotka olivat kohteliaasti jaksaneet katsoa kaikki suoritukset, keskustelivat keskenään ja räpläsivät puhelimia. Icarus ei tiennyt helppottiko se hänen ratsastustaan, vai ärsyttikö vain.

Cino poikitti summerin soidessa. Sitä hermostutti hermostunut ratsastaja, joka hermostui entistä enemmän hermoilevasta hevosesta. Ensimmäinen este ylittyi puhtaasti, mutta hyppy oli sellainen koikkaloikka että onnettarella oli osuutta asiaan. Cino nakkeli jatkuvasti niskojaan vastauksena selästä tuleville tiuskaisuavuille, kuin vastaväitteenä. "Katsotaan kuka nyppii ohjasta, ja ketä" sen pystyi kuvittelemaan sanomaan.

Missä se seuraava este edes oli, miksei niitä voinut liputtaa pohjoismaisittain... Katsomoon se ei ehkä, toivottavasti, näkynyt, mutta ratsastus oli yhtä räpistelyä esteeltä toiselle. Onnenkantamoisia siellä, lykkyä täällä. Puhdas rata olisi ihme, mutta niitähän tapahtui, eikös? Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tunnelin päässä alkoi näkymään valoa — vielä yksi este ja nollasuoritus olisi plakkarissa.

Suora ja hyvä lähestyminen, check. Cinon katse esteeseen, check. Takaosa alle ja moottoriin ytyä, check. Katse yli, slalomia liikkeeseen, check.

Icarus itse ei huomannut mitään, mutta osaanottava, pettynyt kohahdus yleisössä kertoi kaiken tarpeellisen. Väsähtänyt Cino ei jaksanut enää ottaa takaosaa mukaan vaikka urheasti yrittikin, muutama sentti liian alhaalla riitti ottamaan puomin mukaan.

Kilparatsastajien kyseenalaiseen tapaan Icarus taputti ("läts läts läts!") isolla kädellä orin kaulaa. Hän ei edes yrittänyt hymyillä televisiokameralle, vaan ohjasi ulkokultaisen kehunsa jälkeen ratsun ulos areenalta naama nutturalla. Virhe oli pieni, mutta tällä tasolla sekin oli liikaa: sijaksi tuli 29. Kaukana kärjestä, mutta toisaalta onneksi myös vielä vähän kauempana häntäpäästä.

16.03.2021 | Tromssa after ride

Edes jonkinmoista edistystä oli havaittavissa. Viimeksi kun Icarus oli ottanut osaa juhlaan, hänen iltansa oli kulunut lopulta yksin pakkasyössä suruun juomassa. Nyt hän oli kyllä yksin, mutta sisätiloissa, eikä suinkaan suruissaan.

Pettynyt ja aavistuksen katkerakin Icarus kyllä oli. Hän oli niin polleana poikana ajatellut vetäistä kotikenttäedulla European Sim-Game Equestrian Tour:in Tromssan aloituskisat plakkariin, mutta ylpeys kävi arvattavasti lankeamuksen edeltä. Cino oli tuntunut hyvältä, menevältä ja varmalta. Verryttelyssä se loisti. Icarus loisti. Radallakin aina siihen asti kunnes kolmosesteellä Cino aliohjautui — puomit eivät kolisseet, mutta kuumotus oli käynyt ylivoimaiseksi, jolloin Icarukselta tutusti meni pakka sekaisin. Hän ratsasti liikaa seuraavalle esteelle varmistaakseen ettei samaa mokaa kävisi uudestaan, ja kappas keppanaa, sieltähän niitä puomeja sitten satoikin syliin kun Cino häiriintyi apujen sarjatulesta.

Toisaalta tämä oli heidän ensimmäinen starttinsa 160 cm radalla, joten kaksi virhepistettä ja 22. sija 66 osallistujasta meni kyllä kelpo suorituksesta. Cinon tasoksi oli ollut realistinen ajatus 130-140 cm, joten oli jo eräänlainen voitto päästä starttaamaan sen kanssa isojen korkeuksien, nimien ja palkintorahojen kisoisssa.

Mutta voi kun Icarus olisi vain pitänyt hermonsa radalla... Hän ei voinut olla siinä shamppanjaa maistellessaan olla miettimättä, olisiko Kristiansenin nimi näkynyt sijoittuneiden seassa jos pinna olisi vain kestänyt.

Seuraava osakilpailu lähestyi nopeasti. Nyt oli skarpattava, ja nimenomaan omaa päätä, ei hevosta.

12.07.20 | Valmennus, valmentajana Janna Luhta

Janna Luhta ei ollut varma, naurattiko hauskannäköinen Cino häntä vai aiheuttiko se hänelle harmaita hiuksia jo pelkällä ilkikurisella ilmeellään. Jo maneesiin astuessaan hän arvasi, että tämä hevonen oli se luokan pelle, jolle täytyisi (vai saisi?) keksiä erikoistehtävää erikoistehtävän perään, ettei se kyllästyisi.

Nuori hevonen oli sanalla sanoen vauhdikas. Janna oli rakentanut maneesiin matalan innarisarjan lämmittelyksi, mutta Cino ehti leiskahtaa esteiden yli kaksi kertaa hätäpäisellä väliloikalla (jossa ehkä kaksi sen kavioista kosketti maata esteiden välillä) ennen kuin Janna ehti kissaa sanoa. Hänen oli pakko lähettää Cino muutamille ravi-laukka -siirtymille maneesin toiselle laidalle ja käydä kiikuttamassa apupuomit esteiden väliin. Uudella yrityksellä Cino viimein tajusi, että esteiden välissä tarkoituksena tosiaan oli käyttää jokaista kaviota ainakin kerran maan pinnalla.

Valmennuksen teemana olivat lähestymiset. Janna oli rakentanut lyhyehkön radan, johon oli siroteltu pystyjen lisäksi muutama trippeli ja yksi vähän leveämpi okseri, jonka alla oli vesimatto. Estekorkeus vaihteli kahdeksastakymmenestä sentistä metrikolmeenkymppiin - niin korkea oli tosin vain yksi este, kutsuvasti maneesin suulle päin oleva pysty.

Tehtävät aloitettiin yksittäisiltä pystyiltä. Lähestymisissä haettiin tasaisuutta ja hyvää suoraa linjaa, jossa Cinolla oli mahdollisuus arvioida ja tarjota itse sopivaa ponnistuspaikkaa. Pystyillä hevonen selvisikin tehtävästä oikein hyvin. Kuten Janna oli arvellutkin, parhaimmillaan se oli kolmenkympin pystyllä. Kun tehtävät muuttuivat haastavammiksi, ei hevoselle yksinkertaisesti jäänyt muuta mahdollisuutta kuin keskittyä.

Pystyiltä siirryttiin lyhyeen rataan, jossa trippelit ja pystyt vuorottelivat. Cino ei olisi malttanut jättää ponnistuspaikkaa riittävän lähelle trippeliä, vaan pari kertaa se teki kuolemaa halveksivia jättiloikkia, jossa se liiteli puoliväliin trippeliä ja tuli sitten alas isoin osa puomeista mukanaan. Apupuomi trippelin edessä auttoi tälläkin kertaa ponnistuspaikan löytämisessä.

Vesimatolla Janna osasi jo aloittaa apupuomin kanssa, mutta Cino taisi hahmottaa maton paremmin kuin trippelin eikä edes yrittänyt jättiloikkaansa. Sen sijaan se laukkasi uteliasta sipsutuslaukkaa esteen juureen ja ponkaisi yli voimalla, kuin olisi yrittänyt nykäistä kavionsa mahdollisimman kauas viattomasti valoissa kimaltavasta sinisestä matosta. Kun apupuomi poistettiin, sujui lähestyminen - no, jos ei nyt täysin hallitusti, niin ainakin melko siististi.

Lopuksi Janna kehotti ratsastamaan koko radan pystyiltä trippelien kautta aina vesimatolle asti. Paria apupuomia hän ei vaikeimmista esteväleistä tohtinut vieläkään poistaa, mutta alkuvalmennukseen verrattuna Cino oli huomattavasti hallittavampi ja malttoi hypätä siistillä, estekorkeuteen suhteutetulla kaarella ilman suurempia väliponkaisuja.

02.07.20 | Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Icarus Kristiansen

Kevään suunnitelmat ovat muuttuneet. Demin kanssa en saanut räävittyä tarpeeksi kvaaleja, joten matka Power Jumpiin käykin nyt nähtävästi vain Cinon kanssa. Gina saattaa vielä ehtiä puuttuvan kvaalin ansaita, mutta ykköspelurini on tällä hetkellä vahvasti tämä ori. Sitä en kyllä osaa sanoa, onko se hieman surullista...

Vitsi vitsinä, Cino on ollut nyt koko kesän todella vahva ja hyvä ratsastaa. Se ei ole hösöttänyt normaaliin tapaansa ylikierroksilla, vaan keskittynyt hyvin rataan ja kuunnellut ohjeita. Tässä tuntuu olevan ratsastettavuudessa samaa kuin isässään, mistä olen mielissäni.
Power Jumpin suuria luokkia varten Cinolla ei ehkä ole tarpeeksi voimaa, mutta ilmoittamani 130 cm lienee aivan sopiva meille. Kotona treenissä on ylittynyt jo 140 cm radat, yksittäisinä 150 cm myös, joten luottavaisena odotan Ahvenanmaan keissiä. Realistisesti ajateltuna tuskin voittoa lähdetään tavoittelemaan, mutta puhdas rata ja ehkä sijoitus, se veisi meitä jo hyvin eteenpäin.
- Icarus

06.04.20 | Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Icarus Kristiansen

Tänään Cinolla oli todella hyvä päivä. Se oli heti lämmitellessä todella hyvin kuulolla, ja vaikka varsinkin ensimmäisten hyppyjen kohdalla meinasikin lähteä mopo keulimaan, ei pikkuori silti tehnyt mitään itselleen tyypillisiä ralliliikkeitä.
Hyppäsimme aluksi ristikoilla ja 60 cm esteillä neljän sarjan jumppaa suoralla uralla. Cino oli todella tarkkajalkainen eikä koheltanut, joten hiljalleen kävin nostamassa viimeistä estettä 5 cm kerrallaan, kunnes lopulta sarja oli kavaletti-60-60-90. Kertaakaan ei kolissut!

Sarjan menestyksestä innostuneena lähdin kokeilemaan vielä lyhyenä ratana 100-110 cm. Emme ole nyt talvikaudella hypänneet yli metriä vaan vähän himmaillen hakeneet varmuutta ja kuntoa, joten tiesin kyllä että itsevarmuuteni saattaisi kostautua. Niin ei onneksi käynyt, sillä Cino ylitti kaikki esteet kevyesti. Paikat löytyi helposti ja laukka oli hyvin säädeltävissä, mikä ei aina Cinon kanssa ole ihan itsestäänselvyys kun se tahtoisi vain kauhoa kovaa ja korkealta.

Aluksi ajattelin startata Power Jumpissa vain Demillä, mutta Cino tuntui tänään kyllä niin hyvältä että taidan ottaa senkin mukaan. Pitää nyt vielä katsella, miten kevään treenit etenee ja ollaanko varmoja 120 cm radalla, mutta varovaisen odottavainen uskallan olla.
- Icarus