Arete Onca xx

Fn, YLA2

Englantilainen täysiverinen "Onca" Tamma, 160 cm korkea ruunikko Syntynyt 09.03.21, nyt iältään 16 v Kasvattanut A. Paju & A. Ismailov (KAUR4323), Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-006-0057 / PKK4785 Painotuslajina kenttäratsastus CIC5 (va A / RE 130 cm / ME 120 cm)

Hassunhauska sankari

Onca, jaguaari. Rennonletkeästi rungolla lötköttävä kissapeto, joka salamana terästäytyy ja sinkaisee lehvästön sekaan saaliin perään. Hyppää äänettömästi pimeydessä ja katoaa varjon lailla silmänräpäyksessä. Sellainen on tämä tamma kaikin puolin, eikä lainkaan kurjalla tavalla.

Onca on ystävällinen, fiksu ja hauska hevonen. Se viihtyy niin ihmis- kuin hevoskavereidenkin kanssa ja löytää aina tavan tulla toimeen sen lauman hankalimman yrmynaamankin kanssa. Hoitaessa ainoa ongelma on Oncan taipumus tylsistyä nopeasti, sillä jos se lähtee itse keksimään itselleen tekemistä on kohta kaikki pakit nurin, loimet kiskottu telineistään, hoitajan lettiä kiristetty niin että iho soi ja naru järsitty poikki. Letittäminen on siis yhtä tuskaa, silloin voi olla heinäverkolle tarvetta... Kuljetusautostakin voi löytyä ruunikko rusetista jos matkan ajaksi ei ole varannut pulmapeliä ratkottavaksi. Onneksi Onca on myös luottavainen ja rohkea luonteeltaan, joten aina kun se (liian usein) pistää itsensä kiipeliin, odottelee sankari tyyneesti ihmisen tulevan taas kerran pelastamaan huokauksiensa kera.

Ratsuna Onca on juuri sitä millainen Lumoksen ihannetäykkäri on eli mitä ei omasta tammalinjasta saatu: rohkea ja nopea. Jälkimmäisestä adjektiivista ei ole iloa jos nopeus ilmenee räjähtävänä paniikkipakona katsomosta kuuluvan yskäyksen takia tai yliluonnollisen äkkinäisenä "ei kiitos"-käännöksenä vesihaudalla. Ehei, Onca menee lujaa, ja se menee mistä vain ja miten vain! Vaikka sitten sinne katsomossa yskijän syliin tai pää edeltä hautaan, ei toivottavasti kirjaimelliseen... Tätä tammaa ei pienet kolhut haittaa ja se ei mitään osaa oikein pelätäkään. Varsinkin maastossa ratsastajan tehtäväksi jää siis pitkälti energian säätely ja aivoina toimiminen, sillä siinä missä satulanpäällistä ei huvittaisi kokeilla pääseekö puolikkaalla askeleella 20° kuolonlähestymisellä tukin yli, Onca ei usko epäonnistumisiin... Ave Maria ja yli vaan, onni kannattelee tätä huimapäätä.

Ei Onca silti mikään typerys ole, vaan oikeasti sillä raksuttaa ihan nopeasti — välillä jalat vain ovat vielä nopeammat. Kouluradalla Onca kuitenkin todistaa osaavansa muutakin kuin juosta, sillä kun sitä ratsastaa tarpeeksi kepoisilla avuilla tarpeeksi paljon vaatien, otsapyörteen alla käy ihan oikeasti laskentaa siitä mihin sievät pienet kaviot pistäisi, ja miten. Nimenomaan Oncalta täytyy vain uskaltaa vaatia: jos sen antaa mennä vapaavalintaisesti, niin silloin pää ja koivet menevät kyllä aivan kahteen, kolmeen, eri suuntaan. Kun Oncan kykyihin uskoo ja sen pyytää sitkeästi mallittamaan vielä vähän symmetrisemmän avotaivutuksen, vielä vähän kootumman ravin, vielä pikkuisen korkeamman laukan, kuluu ylimääräinen energia toteutukseen.

Sukutaulu

i. Ox xx teki surkuhupaisan uran laukkaajana, ja siihen meinasi elämä tyssätä heti alkuunsa — luultavasti erikoinen rabicano-kuviointi oli ainoa asia mikä pelasti orin makkaratehtaalta. Se on syntynyt ja kisannut Arabiemiraateissa, tarkalleen ottaen Dubaissa, ja monen mutkan ja uudelleenkoulutuksen kautta päätynyt Tromssaan urheiluhevosvälitykseen, mistä matka jatkui Lumokseen. Hauska nimileikki ja kirjaimellinen herkkänahkaisuus (joka ei onneksi näytä olevan periytyvä iho-ominaisuus) voisivat viitata toisin, mutta tämä ori on järkähtämättömän tasapaksu, luotettava ja kaikkinensa tasainen. Ookoo. Kantakirjattukin se on tasapuolisella kakkospalkinnolla. Kisauransa ori suoritti sen sijaan kuin juna: se kipusi CIC1-tasolle nopeasti, ja puksutti YLA-määrän sijoituksia ennätysajassa.

ii.Capricorn xx on hempeä, isokokoinen vaaleanpunarautias — iso, kiltti jätti, kaikin puolin. On selvää mistä "Ookoon" varmuus tulee, sillä tämä ori on täsmällinen ja luotettava kuin japanilainen luotijuna. Siinä missä muut hevoset hyppivät ja pomppivat esittelyssä ulos nahoistaan, Capricorn lampsii ja katselee ympärilleen nähdäkseen millaisiin kissanristiäisiin sitä tänään päätyi. Lähtökoppien auetessa se ei koskaan säväytä räjähtävällä lähdöllä, vaan jättäytyy hieman taka-alalle. Suuret laivat kiihtyvät hitaasti, mutta stayerien kiiltokuvana Capricorn jyystää kohti kärkeä: kun muut viimeisillä furlongeilla ovat jo paukkunsa antaneet, pistää Capricorn ylivaihteen päälle ja kirii kuin hullu. Ei ihmekään, että se oli maltillisessa jalostuskäytössä jo 3-vuotiaana, sillä kukapa ei tämmöistä hevosta haluaisi sukuihin? Kisaeläkettä viettävä G2-tason ori viettää nyt elämäänsä jalostuskäytössä Arabiemiraateissa. Varsoja sillä on tällä hetkellä jo 32, ja lisää tulee varmasti...

ie. Shadow of Bucephalos xx ansaitsi nimensä pienenä tummana villikkovarsana. Nopeasti kosketusarasta pikkutammasta kuoriutui kuitenkin ystävällinen, harkitsevainen kilpuri, kun joku keksi että "Bucephalos" on vain nimenomaan superherkkä kosketuksen suhteen. Iho oli kuin silkkipaperia. Kun erityispiirre osattiin ottaa huomioon, tammasta tuli tasainen G3-tason stayeri, joka suoritti hyvillä hermoilla jokaisen lähtönsä maaliviivalle saakka. Varusteiden kanssa sai kuitenkin olla tarkkana: yksikin ruttu huovassa tai hiemankaan hiertävä remmi sai Bucephaloksen kiemurtelemaan epämukavasti, jumittamaan, sivuttamaan ja kavahtelemaan. Muutama lähtö jäi kokonaan starttaamatta, kun herkkä hevonen ahdistui jockeyn heiluvasta painopisteestä niin paljon ettei ratsukko päässyt edes lähtökoppiin. Nykyään Bucephaloksella ei ratsasteta enää lainkaan, vaan se toimii siitostammana Arabiemiraateissa kasvattajansa nimissä.

e. Panthera on Iso-Britanniassa syntynyt, siitä Suomeen siirtynyt kenttäpainotteinen tamma, Heraksi lyhyemmin kutsuttu. Geneerinen ruunikko täysiverinen ei luonteeltaan vastaa stereotyyppistä representaatiota rodustaan, sillä luonteeltaan se on säyseä, mutkaton ja rauhallinen. Annabelle Paju pitää tammaa silmäteränään, eikä ihme: CIC3-tasolla kepeästi kisaava VIP MVA Fn, kolmospalkinnolla kantakirjattu sydänkäpy on varmasti niin kasvattajan, kisaajan kuin hoitajiensakin aarre. Huhupuheita on kuultu, ettei Ox xx oltu edes tahdottu antaa jalostuskäyttöön, mutta sitä Tromssassa välityksessä pitävä Joel Aabrek ihastui itsekin niin Heraan että myöntyi anonyyminä pysyttelevän varsan tilaajan pyyntöihin.

ei. Say Hello To xx on nimensä veroinen ori. Jo pikkuvarsana se hirnui kovaa, ja paljon, pienellä kimeällä äänellään, eikä volyymi ole muuta kuin kasvanut vaikka muuttuikin aikaa myöten orin mörinäksi. Sievää on se, että ori hirnui lähinnä vain tervehtiäkseen hoitajiaan. Läsipäinen komistus kerää sekä katseet että ruusukkeet niin kouluradoilla kuin näyttelykehissäkin. Ori on elänyt koko elämänsä alkuperäisomistajansa luona Luoteis-Englannissa.

ee. Pandora on liikuttavan lempeä, kiltti ja pehmoinen tamma. Se on ratsastuskoulussa täydellisessä ammatissa, jossa monet nuoret tulevat tähdet ovat varmasti saaneet ensisykäyksensä ratsastukseen juuri tämän luottopollen satulassa. Esteillä ponnua riittää 110 cm saakka, ja näyttelyissäkin se on muutaman meriitin kerännyt. Sukuselvityksen kirjoittamishetkellä tietojen paikkansapitävyydestä ei voi olla aivan satavarma, tiedot kun on kerätty arkistosta Pantheran sivujen kadottua netistä, mutta voisi lyödä vaikka vetoa että mikäli Pandora on yhä hengissä, se on samaisessa englantilaisessa ratsastuskoulussa ilahduttamassa niin isoa kuin pientäkin asiakaskuntaa.

Jälkeläiset

PKK-näyttelytulokset

27.03.25, Rockrapid Dressage, tuom. ?: EO-sert
25.03.25, Shaychester, täysiveriset tammat, tuom. Jodochus: KTK-sert
05.01.25, Tagetes, täysiveriset, tuom. Jodochus: EO-sert, EM ^[1]

^[1] "EM: tekniikka"

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

14.08.2025 | Erilaisia arvoja

Onca tuntui hieman ruosteiselta äitiyslomansa jälkeen. Tämän tamman tapauksessa se tosin tarkoitti sitä, että esteet ylittyivät normaalien hevosten tapaan — jos Onca olisi ollut huippuvireessä, se olisi lyönyt muut laudalta mennen tullen. Nyt muutamia puomeja kolahteli alas silloin tällöin, mutta pääasiassa treeni sujui hyvin. Paineitakaan ei ollut, sillä kilpailunsa Onca oli jo kisannut: pääasiassa sen nykyinen tehtävä oli nostattaa Thyran omatuntoa, kun vaativammat hevoset löivät egoa linttaan.

"Nostatko vielä sen okserin takaisin, kokeillaan vielä 90 cm sitä uudestaan," Thyra pyysi puomityttönä toimivaa Amelieta, joka kiltisti kipitti laittamaan esteen kasaan. Sitten hän kipitti pois alta, kun ruunikko täykkäri jo lähestyi. Kierrokset kasvoivat suoralla linjalla, ja huiskista vain, okseri ylittyi juuri passelilla ponnistuksella. Thyra siirsi Oncan raviin, ja jäi ympyrälle pyörimään. Hän silitti hikistä kaulaa iloisena.

"On tämä aikamoinen heppa. Harmi, kun Oncalla ei voi enää kisata," Thyra voivotteli. "Miksei Icarus voi ostaa enemmän tämän kaltaisia heppoja? Sitten on vaan jotain pyllypäisiä Ticoja, jotka nakkaa alas satulasta kun bitti menee vähänkin poikittain. Mun perse on vieläkin kipeä siitä toissapäiväisestä."

Amelie nosti suupieliä hymyä tavoillevaan ilmeeseen. Hän ei kehdannut vieläkään ottaa puheeksi sitä, että Tico on luultavasti kipeä. Miksei täällä kukaan nähnyt hevosta hevosena? Kaikkien arvo riippui vain kisa- ja jalostustuloksista. Thyrakin näytti kaipaavan Oncaa vain kisakaveriksi.

Mitä enemmän Amelie kuunteli muiden Lumoslaisten juttuja, sitä enemmän hänestä tuntui, ettei tämä ollutkaan hänen unelmansa. Ongelma oli vain siinä, ettei Amelie osannut enää hypätä kisamaailman oravanpyörästä pois.

04.02.2025 | Suosikki

"Huoh, harmi kun Onca ei voi lähteä mukaan..."

"Vinivani, sä pääset kumminkin hyppäämään, vaikkei ihan lempiheppa osunutkaan alle."

Olipa Amelie suolainen. Thyra puri kieleensä pysyäkseen hiljaa: teki niin mieli napauttaa jotain takaisin, mutta joku huoneenlukutaito hänelläkin oli. Sen sijaan mielessään Thyra valikoi napakoita sanoja: niitä ei saanut purkaa edes Antaresia-varsan takia, sillä se hyvin epävarsamaiseen tapaan seisoi nätisti syrjässä Onca-emän nököttäessä käytävällä harjattavana. Ruunikko tamma vaihtoi lepuutusjalan oikeasta vasempaan takaseen ja huokaisi pitkän, pitkän hevosenhuokaisun. Antaresia torkkui takana, Thyra pöllytti pölyharjalla loimihilsettä sen päälle. Amelie jynssäsi ruskeaa koulusatulaa Solin karsinan edessä. Hän näytti siltä että jos kulmat menisivät yhtään enemmän kurttuun, otsa ei suoristuisi enää koskaan.

Ei ollut Thyran syytä, että Icarus oli päättänyt hyödyntää Amelien koulutaustaa ja antaa hänen debytoida tamma ensi viikon Crystal Crown-kisoissa — eikä sekään ollut Thyran syytä, että pomo pisti hänet taaskin Daamin selkään. Amelie oli mustasukkainen siitä kirjavasta, kyllähän sen ymmärsi: mutta niin oli Thyrakin kateellisen siitä, että Solin, hänen silmäteränsä, ratsutus oli siirtynyt ystävälle vain siksi että hänen entinen työpaikkansa sattui olemaan joku fancy koulutalli. Jos Thyralta siis kysyttäisiin, hän vaihtaisi osia milloin tahansa! Sen hän tahtoisi sanoa, mutta ei uskaltanut raapaista tulitikkua näin paloalttiissa hetkessä. Ehkä sitten kisojen jälkeen...

Vaivihkaa Thyra painoi poskensa Oncan lämmintä kaulaa vasten. Hän sulki silmänsä ja veti syvään henkeä, haisteli hevosen tuoksua ja ihaili samettista talvikarvaa. Oncalla oli kaikki nyt hyvin: se sai ensimmäistä kertaa elämässään viettää klippaamattoman talven; suurimmat kisakentät olivat takanapäin; varsan sai pitää vierellä, vaikka se oli jo 7 kk ikäinen; ylipäätänsä elämästä puuttui kaikenlainen draama. Suurin murhe ruunikolla taisi tällä hetkellä olla se, että Antaresia rohmusi hyvän osuuden emänsä heinistä sen lisäksi että kuppasi vielä tissiä. Aika luksusta. Olisipa Thyra hevonen. Olisipa hän Onca.

16.01.2025 | Paluu onneen, arkeen

Thyra oli yllättynyt siitä, miten vaivattomasti Onca liikkui. Varsominen oli tuonut monta arkeen palaamista hankaloittavaa tekijää mukaan matkaan: keho tuntui varmasti oudolta kun pitkään kannettu painolasti oli äkkiä poissa, synnytys jätti varmasti tuntemuksensa, varsa valvotti ja sitä piti hoivatakin — viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, mutkana matkassa oli tuo nimenomainen hevoslapsi, joka poukkoili villisti ratsukon tiellä. Thyrasta tuntui että käänsi hän Oncan minne tahansa, aina oli pieni, pitkäkoipinen läsipää poikittain edessä. Tai sitten tissittelytauko iski juuri siihen hetkeen, kun Onca alkoi juuri saamaan liikettä lantioon ja avotaivutukset tuntuivat oikeilta taivutuksilta kivimuurilla istumisen sijaan.

Mutta varsa oli onneksi myös niin mahdottoman söpö, ettei sille voinut olla kiukkuinen edes silloin kun Thyra oli tipahtaa satulasta Oncan tehdessä äkkijarrutuksen nuorison ollessa tietämätön väistämisvelvollisuuksista. Tuo Antaresiaksi nimetty pikkutamma oli ihan äitinsä tyttö: rohkea ja itsenäinen, hirmu kilttikin. Ei vierasta ihmistä lainkaan. Harmitti ihan että se oli jo myyty, ja lähdössä niinkin kauas kuin Coloradoon heti vieroituksen jälkeen. Olisipa Thyralla tarpeeksi rahaa... Joskus hänellä oli oma hevonen. Villi haave olisi ostaa Sol, tai Onca. Ei Icarus kyllä varsinkaan jälkimmäistä kuitenkaan antaisi, sen tiesivät kaikki — Onca oli liian taitava, liian hyvä, että Thyra saisi haaveillakaan sellaisista rahoista että pystyisi täykkärin itselleen lunastamaan. Mutta saihan sitä unelmoida...

Onneksi oli kuitenkin myös selvää, ettei Onca tulisi lähtemään Lumoksesta. Niin kauan kuin Thyra jaksoi kituuttaa huonolla palkalla siellä töissä, niin kauan hän saisi viettää aikaa Oncan kanssa. Varsinkin nyt kun tamma oli kisauransa jo taputellut, sai Thyra jokseenkin vapaasti puuhastella sen kanssa. Oli ihanaa kun kukaan ei kytännyt, montako estetreeniä viikossa oli, miten ne sujuivat, entä onko työstetty tarpeeksi sileällä? Muistettiinko mitata lämpö ja pulssi sekä ennen että jälkeen harjoitusten? Onko lepoaikaa tarpeeksi? Ei, nyt Thyra sai vain ottaa Oncan, varustaa sen ja miettiä sitten mitä he tahtoisivat harrastella.

Nimenomainen tamma pärskähteli. Se oli onnessaan päästessään hölköttämään kevyttä ravia kiemuroilla, oman tutun ihmisen kanssa. Onnea oli myös iloinen pikkuvarsa, joka tyssäsi uran kolmannen kerran kierroksen aikana. Kaikki oli niin hyvin kuin siinä hetkessä pystyi.

10.12.2024 | Esikoisen ensimmäinen aamunkoitto

Aamulla Onca oli tehnyt varhaisen joululahjan koko tallin väelle: karsinasta löytyi pitkäkinttuinen ruunikko tammavarsa, kolme viikkoa ennen laskettua aikaansa maailmaan putkahtaneena. Kameroita ei kukaan ollut ehtinyt asentamaan muuten kuin ajatuksissaan, eikä Onca ollut ehtinyt hyvissä ajoin itsekään valmistautumaan edes vahatipoilla. Thyra oli edellisenä iltana ollut huomaavinaan kupeiden aavistuksen verran pehmenneen, mutta ei ollut kehdannut siitä kenellekään edes mainita uskoessaan toiveikkuuden tekevän todellisuudentajulle tepposiaan.

Kun Amelie meni sitten seuraavana aamuna talliin, häntä odotti jo aivan puhtaaksi nuoltu, kuiva ja terhakka varsa kurkkimassa emänsä hännän takaa. Jälkeiset Onca oli osannut itse kadottaa, ja kylläpä sen ilme loisti ensiäidin suurta ylpeyttä. Amelie pääsi katsomaan pienokaista läheltä, ei Oncalla sitä vastaan mitään ollut: enemmänkin tuntui että se suorastaan esitteli tekelettään rinta rottingilla. "Eikö olekin kaunis? Eikä tarvinnut edes auttaa!" Oncan hörinä ja iloiset korvat julistivat, eikä kukaan pystynyt muuta väittämään. Helppo ja mallikas ensivarsominen, 10/10 ja tähtitarra siitä palkkioksi.

Varsalla ei ole vielä nimeä, mutta siitä on pian neuvonpitoa tulevan omistajan kanssa. On nimittäin niin, että pienokainen lähtee vieroituksen jälkeen Coloradoon saakka, Eldridge Manoriin, Kate Crowleyn tulevaksi ratsuksi. On hyvä että kaupat tehtiin nopeasti, sillä näin nättiä ja herttaista kasvattia ei ole helppo päästää käsistä. Elkmore Ridgeä tärppäsi.

24.08.2022 | Tunne on yhteneväinen

Vaikka Thyra ei yleensä ottanut liikoja paineita oikeastaan mistään mikä liittyi ratsastamiseen, nyt hän huomasi katuvansa himppapikkuisen annettuaan Amelielle luvan katsoa päivän treeniä. Ja minkä Thyra itse tajusi, noteerasi myös herkkä Onca satavarmasti: se tuntui normaalia kireämmältä ja hätäisemmältä, mikä aivan varmasti johtui satulasta huokuvista epävarmuuden viboista.

Thyra-Jorunn Koss ei vain pitänyt itseään suhteellisen hyvänä ratsastajana, vaan myös tiesi sen. Häntä olivat koutsanneet erinäiset kenttävalmentajat peruskoulusta lähtien, eikä yksikään ollut löytänyt pahemmin moitittavaa oppilaansa tekemisistä — Icaruksen oman epävarmuuden purkamisia Thyra ei fiksuna edes laskenut oikeaksi moitteeksi. Esteillä sininen tukka (se oli tämän kuun väri, syyskuussa sitten ehkä violetti) vain hulmusi kun ratsukko painoi varmana minkä tahansa rakennelman yli, eikä kouluradallakaan mennyt sormi suuhun.

Ennen kuin nyt. Thyra oli googlannut tallin josta Amelie tuli, ja kun Onca vänkäsi lapa edellä laukalle, mielikuvituksessaan ratsastaja oli kuulevinaan paheksuvan kielen naksautuksen katsomosta. Se ei ollut totta, toivottavasti, mutta uuden työntekijän katse tuntui silti jotenkin erityisen polttavalta. Katseliko hän sieltä arvioiden miten tekisi kaiken paremmin kuin Thyra?

"Haha wow joo, on vähän virtaa tänään!" Thyra peitteli omaa outoa epävarmuutta vääntämällä vitsiä korskuvasta Oncasta. Tamma ei tuntunut lainkaan omalta itseltään: välillä se lipesi alta kuin saippua, välillä ylireagoi miniapuihin. Kylläpä hävetti! Thyra oli vielä ehtinyt kehumaan harjoittelevansa tällä kaudella helppo A-radat läpi niin että ensi vuonna Oncalla voisi kokeilla jopa vaativaa B:tä, ja nyt se ei nostanut edes ryllimättä laukkaa. Se olisi kaivannut rauhallista ja maadoittavaa energiaa, mitä epäonneksi aina niin korkeilla kierroksilla käyvä Thyra ei osannut tarjota.

Kun he lopettivat, Thyra kiirehti tekosyyn varjolla putsaamaan tarhoja. Olipa outoa, miksi häntä nyt yht'kkiä kiinnosti kenenkään muun mielipiteet näin paljon?

Kumpikaan naisista ei tiennyt, että toinen osapuoli murehti täsmälleen samaa: mitäköhän tuokin minusta ajatteli?

16.07.2022 | Ei ihan voitolla kotiin, mutta melkein

Edeltävänä viikonloppuna oli Lumoksen tiimille harvinaista herkkua tarjolla, sillä aivan naapurissa järjestettiin yksi kesän hauskimmista kilpailuista, Sommersolverv. Kisat ovat Shelyesin ja Brynhildin yhteistyön tulosta, mikä tarkoittaa että Lumoksella on melkein kotikenttäetu — sijaitsehan se näiden kahden tallin välissä! Joten vaikkia kilpailut ovatkin epäviralliset eivätkä näinollen normaalisti mahtuisi Icaruksen suunnitelmiin, voiko tämmöistä tilaisuutta jättää välistä? Jo toista vuotta putkeen hän toteaa että ei.

Edellisvuoden laiha palkintosaalis korvautui tänä vuonna. Onca nousi viikonlopun aikana kuin feeniks tuhkasta: perjantain kouluosuudella se pokasi seitsemännen sijan helposta B:stä ihan hyvällä 68,844 % tuloksella, mutta lauantain rataesteet menivät aivan penkin alle. Tammalta puuttui se legendaarinen punainen lanka — tai siis niin väittää ainakin ratsastajana ollut Thyra-Jorunn, kun taaskin valmentajan roolissa ollut Icarus syytti lankasotkusta satulanpäällistä. Oli niin tai näin, se päivä ei ollut hyvä eikä kaunis Oncan osalta. Sunnuntain kenttäpuoli näytti alkuun samalta, ja Thyra oli jo ehtinyt kyseenalaistamaan, miksi hän ratsasti hevosella jolla oli joku huonosti.

Onca kuitenkin sisuuntui. Tiedä sitten mistä käännös tuulissa johtui, mutta se sai purjeisiin täytettä ja madellun verryttelyn jälkeen olikin kuin uusi hevonen radalla. Se tuntui vielä startissa epävakaalta ja hallitsemattomalta, mutta parin ensimmäisen esteen jälkeen kulku tasaantui ja kappas keppanaa: ei virhepisteitä ja alle viiden minuutin haamurajan mentiin, mikä toi Oncalle viimeisen palkintosijan ja viidennen ruusukkeen. Eikä siinä vielä kaikki: kokonaisen kenttärankingin CIC1-porukassa Onca oli lauantain suhmuroinnista huolimatta toinen (41,4 vp + 4 vp + 0,0 vp = 45,4 vp) — ei huonompi tulos ottaen huomioon että nämä olivat sen ensimmäiset CIC1-tason kisat!

Vaikka isoja sijoja ei tullutkaan, niin ei niitä lähdetty hakemaankaan. Tämä oli oikein lupaava alku Oncan kenttäuralle, vaikka lauantaina mystinen dippaus suorituksissa tulikin. Syyskautta lähestytään lupaavin mielin ja astetta suuremmin odotuksin.

09.03.2022 | Rohkea ja rauhallinen täysiverinen, onko totta?

Ensimmäisenä Icarus oli koeratsastuksessa ajatellut että tämähän on kuin Ookoo. Samaan päätelmään hän tuli nyt viikkoja myöhemmin pyöriessään ensimmäistä kertaa Lumoksen maneesissa uuden ratsunsa kanssa. Tai ei ehkä sittenkään kuin Ookoo — ruunikko tuntui kaiken intonsa läpikin paljon letkeämmältä ja rohkeammalta, jos vain se mahdollista oli. Kun Thyra-Jorunnin ratsastama Demi sai hepulin lumien valahtaessa ryminällä maneesin katolta alas, Onca hypähti muutaman askeleen ja jatkoi sitten ravailua siinä missä kirjava rotutoveri kiersi jo toista kehää paniikkilaukkaa. Uusi tulokas katseli korvat hörössä toisen vauhkoamista — näyn perusteella Demi se oli tässä vasta kolmatta päivää uudessa paikassa eikä suinkaan synnyinkodissaan. Joo, oli onnistuneita ja epäonnistuneita täykkäreitä...

Onca pärskähteli välivenytyksissä niin että nurkat kaikui. Se etsi hienosti eteen-alas eikä paennut kättä. Herkkä se oli avuille, Icarus huomasi keventäessä vetävänsä huonon jalkansa kanssa ratsun jatkuvasti vasempaan asetukseen. No, se kyllä siitä tasaantuisi, siinä missä mies oppisi tuntemaan hevosensa heikkoudet niin yhtäläisesti tamma varmasti oppisi kompensoimaan ratsastajaansa. Niin olivat muutkin tallin hevoset tehneet, joten tällä älykkyydellä kyllä Oncakin.

Ratsastus oli vasta toinen muuton jälkeen mutta Icarus osasi sanoa pitävänsä hankkinastaan jo nyt. Paitsi että se oli luonteen puolesta osoittanut jo olevansa jetsulleen mitä Lumoksen kenttähevosilta haettiin, oli pohjakoulutus tehty huolella ja hyvin. Ja vaikkei hevosta värin perusteella saisi arvottaakaan, niin Icarusta hymyilytti hännässä olevat muutamat harvat valkeat jouhet... Saattoivathan ne olla sekalaisia, yksittäisiä päistäkarvojakin, mutta varmuuden vuoksi Icarus testauttaisi Oncan rabicanon varalta myöhemmin. Nykyaika oli ihmeellistä siitä, että pystyit länttäämään kasvatin hintaan keveästi ylimääräistä jos se oli hiemankaan erikoinen väriltään. Kun katseli Lumoksen hevosia, ei tarvinnut miettiä mikä Icaruksen myyntikikka oli...

Demi rauhoittui vihdoin ja viimein Thyran vietyä sen nurkkaan. Nuoren hikisillä kasvoilla oli tiukka ilme. "Eikö sinun pitäisi ratsastaa nämä vaikeammat ja minä voisin tutustuttaa Oncaa?" hän kysyi puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan ratsastaessaan valmentajansa ohi. Täysiveriset pärskyivät kuorossa.