Talli ja sen arki

Lumos sijaitsee paljon liikkuvan kilpailijan näkökulmasta varsin näppärästi vain n. 400 m päässä E10-tieltä. Kabelvågin asutuskeskus on vajaan kilometrin päässä, ja Svolværiinkaan ei ole kuin vajaa 5 km — yhteydet ovat siis mitä mainioimmat.
Tilukset eivät ole järin suuret, ja kaikkine laitumineen Lumoksen pinta-ala jää silti alle 10 ha. Heinällä olevaa peltoa tallilla ei ole lainkaan, vaan kaikki tila on hyödynnetty laitumiksi. Kesäisin tilaa siis riittää, mutta muina kausina hevoset kököttävät pihan lukuisissa pienissä tarhoissa.

Ympäristö on suorastaan kliininen. Punamullalla maalatut kentän- ja tarhanaidat tuovat pientä eloa, mutta muuten pihassa ei ole paljoa katseltavaa. Icarusta ei kiinnosta huolehtia kukkaistutuksista ja turhasta krumeluurista, joten sellaista on tallista turha etsiä: kaikkea johdattelee käytännöllisyys ja helppous.

Maneesin katsomo- ja tuomaripääty.

Maneesi ja kenttä

Maneesi on Lumoksen ylpeys: se on lämmitetty, kuitupohjainen ja uuden ilmanvaihtojärjestelmän ansiosta myös varsin raikas ja pölytön. Edes kovimmat sääolot eivät voi treeniä estää, sillä tallista on sivuovi suoraan maneesiin. Parvikatsomoon ja tuomarinkoppiin on oma rappuovensa.

Hiekkapohjainen kenttä on ympäröity aidalla, joten hevosen voi huoletta päästää siinä irti. Portteja on kaksi.
Kentällä ja maneesilla on yhteinen välinevarasto: maneesin seinän syvennyksestä löytyvään puomi- ja tolppavarastoon on näppärä luukkuovi myös kentän puolelta.

Talli

Lumoksen talli on peruskorjattu alkuvuodesta 2020. Tiloissa näkyy vielä paljon jäänteitä ratsastuskouluajalta, kuten laajahkot sosiaalitilat pukukaappeineen ja suuri karsinamäärä. Käytävät ovat tilavat, ja niissä mahtuu kulkemaan useampikin hevonen samanaikaisesti. Oikeanpuolimmaisella käytävällä pääovilta katsottuna on viisi kappaletta kiinnitysrenkaita, joihin voi sitoa hevosen kiinni hoitamisen ajaksi: Icaruksella on periaate hoitaa hevosiaan mahdollisimman vähän karsinassa, jonka hevonen saa pyhittää täysin rauhassa olemiselle.

Puisten elementtikarsinoiden alusina on hamppurouhetta, ja jokaisessa karsinassa on vesiautomaatti ja heinäverkko. Kovimmilla pakkasilla automaatit saattavat jäätyä, jolloin hevosille tarjoillaan vesi sangoissa: hyvä syy koittaa pitää hevosten lukumäärä pienenä, ellei tahdo sitten juottaa yksin kymmeniä hevosia...

Varsinainen heinälä on pihalla Lisärakennnuksessa (kuten myös lantala ja kuljetusauton tallikin), mutta pesukarsinoiden vierellä säilötään aina muutaman päivän pienpaalimäärä kerrallaan. Rehuhuoneeseen pääsee varustehuoneen kautta: kumpikin ovi pidetään öisin lukittuna kutsumattomien vieraiden pelossa, niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin.

Karsinoista neljä (2, 11, 15 ja 24) ovat tuplakokoisia varsomiskarsinoita.

Tallin pohjapiirros ja karsinajako

Maastot ja ympäristö

Lumoksella ei ole varsinaisia omia maastopolkuja muualla kuin laitumiksi muutettujen peltojen reunamilla. Toki isolle tielle päin voi lähteä ratsastamaan, jos hevonen on varma ja itse tietää mitä tekee.
Icarus on talsinut itsepintaisesti oikopolun Shelyesin ja Brynhildin yhteisille ratsastusreiteille. Ratsain naapuritalleille voikin hyvällä tuurilla päästä nopeammin kuin autolla, ja mikäpä olisikaan Lumokseen saapuville valmentautujille parempi alkulämmittely kuin 4-5 km kevyt ratsastus?

Ympäristöstä voit lukea lisää Shelyesin mainiolta, tarkkaan kuvatulta sivulta.

Tarhat ja laitumet

Lumoksen pihapiirissä on yhteensä 13 kpl hiekkapohjaisia tarhoja, osa hieman suurempia, osa pienempiä. Puuaidat ovat punamultaisia, mutta hevoset eivät pääse niistä väriä ottamaan kaikkialla kiertävän sähkölangan ansiosta.

Orit ja ruunat pyritään tarhaamaan eri puolella pihaa kuin tammat. Tarhat 5, 6 ja 7 ovat ns. rymyaitauksia, joihin mahtuu useampi hevonen: näissä Icarus usein pitää nuoria ottamassa oppia muilta hevosilta. Muuten hän pitää kaikki mieluiten omissa tarhoissaan.