Power Jump 150 cm 30.07.2022.
ISJS22 Speed Horse 140 cm 19.03.2022.
Varsakuva.
Laatisvalmius koostuu seuraavasti:
Historiateksti 15/15%
Luonnekuvaus 15/15%
Sukutaulu ja -selvitys 15/15%
Väh. 40 kpl sijoituksia painotuslajissa 15/15%
Väh. 7 kpl merkintöjä (pv, valm. ja tarinat) 5/15%
Väh. 1 kpl PKK-arvonimiä/kantakirjaus 10/10%
Jälkeläisillä väh. 20 sijoitusta*15/15%
* Tai kuva ja luonne
sijoja 45 kpl, joista voittoja 12 kpl
Voittoprosentti 27,9 %
Ginan ura alkoi huomattavasti myöhemmin kuin muiden, mutta rauhaisa valmistelu maksoi itsensä takaisin nopeasti. Gina aloitti kilpailunsa suoraan 110 cm radoilta (!) ja kipusi nopeasti 120 cm tasolle. Tamman etenemistä hidasti väliin teetetty varsa, jonka vuoksi rautias pysytteli pitkään alle 140 cm luokissa. Kun oma taso saavutettiin vihdoin, pysyi Gina loppuun saakka 150 cm korkeuksissa mukana, ja vieläpä aivan leikiten. Arvokisasijoituksia kertyi yhden nelossijan verran, mutta eipä Gina kovin usein isojen rahojen luokissa pyörinytkään: sen sijaan se teki hyvällä voittoprosentilla uran peruskisojen äärellä.
Budjonnynhevonen "Gina"
Tamma, säkäkorkeus 164 cm Tummanpunarautias Syntynyt 10.04.2018, nyt iältään -v Kasvattanut Priton Budyonnys, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH20-039-0026 / PKK2788 Painotuslajina rataesteet Koulutustaso he A / 150 cm |
Kun oli aika palata takaisin Lumoksen tiloihin, oli Icarus kahden vaiheilla: ottaako hän mukaan hintelän Gina-tamman vaiko ei. Kaunis rautias oli roikkunut hänen matkassaan vieroitusikäisestä asti, mutta jäänyt rehellisesti sanottuna muiden hevosten varjoon. Se oli kyllä aikamoinen synti: kotitreenissä Ginä hyppäsi 130 cm ihan keveästi, joten miksi se ei ollut päässyt kisaradoille loistamaan? Miksi kaikki energia oltiin käytetty sgsh-hevosten esittelemiseen, kun tallissa oli tämänkaltainen helmi?
Niinhän siinä sitten kävi, että Gina pysyi mukana edelleen. Ehkäpä se saisi nyt toisen tilaisuuden näyttää, mistä on sitkeät ja sinnikkäät budjonnyt tehty.
Gina on hyvin rohkea ja määrätietoinen tamma, niin hyvässä kuin pahassa: kun se jotain päättää, niin asia on näin maailman tappiin asti. Jos jalkojen letkuttaminen on kerran ollut kamalaa, tulee se olemaan sitä myös jatkossakin, ja jos yksi hoitaja on ollut ikävä, ei auta mitkään maan maanittelut: Gina ei tule hänestä koskaan tykkäämään. Piste.
Niinsanottujen tammatuulten mukana Gina kulkee purjeet pulleina. Yhtenä päivänä se on kuin herran enkeli, toisena kaikesta kiukustuva ja herjaa heittävä b*tch. Ikinä ei siis oikein voi tietää, saako tänään ratsun varustaa sormien napsautuksella, vai ärsyttääkö Ginaa ihan kaikki. Välillä nimittäin on ihan sama harjaatko miten varovasti tai kiristätkö vyön kuinka hiljaa, hampaat kalisee silti. Ja juuri kun lupaat ettet enää ikinä koske koko hevoseen pitkällä tikullakaan, se onkin seuraavana päivänä rapsutuksia kerjäävä söpöstelijä jolle voisit pukea vaikka avaruuspuvun, ei haittaa.
Ratsuna Gina on helpompi kuin miltä edellisen pelottelutekstin perusteella voisi päätellä. Erilaiset moodit sillä erottaa edelleen selkeästi, mutta varsinkin hyppääminen on tammasta niin kivaa että siinä samalla unohtuu pitää naamaa nutturalla. Jos tehtävät ovat Ginan mielestä tylsiä (=tasaisella saman tehtävän toistoa), saattaa se osoittaa mieltään muuttumalla hitaaksi avuille ja katoamalla pohkeen taakse. Jos Ginaa yrittää saada reippaamaksi pohkeilla tai raipalla, se alkaa yleensä vain mielenosoituksellisesti heittämään päätään, jumittamaan ja nakkelemalla pieniä protestipukkeja. Helpoimmalla pääsee, jos treenin vain rakentaa jo suunnitteluvaiheessa Ginalle mieluisaksi ja vaihtelevaksi.
Hypätessä Gina innostuu ja pistää turbon päälle. On aivan sama onko edessä 130 cm rata vaiko yksittäinen kavaletti, lähtee tammasta liikettä aivan eri tavalla kuin sileällä. Gina on rohkea, eikä se epäröi vaikka lähestyminen olisi huono: sisulla rautias puskee yli vaikka sitten puomit kaulassa killuen. Maastossa Ginalla on aivan samanlainen asenne, eli siis mikään hienohelma se ei ole. Oksat saavat tarttua mukaan ja reitin kulkea vaikka millaisessa rytikössä, Gina painaa kyllä läpi vetämättä hepulia.
i.
Grigori
tprt budj, 164 cm |
ii. Grigory budj |
iii. Gandol budj |
iie. Mladena budj |
||
ie. Volosokar Luiza budj |
iei. Volosokar Tolya budj |
|
iee. Volosokar Liza budj |
||
e. Roža KERJ-II, First Champion prn budj, 159 cm |
ei. Rondonald rt budj, 164 cm |
eii. Kop'Ye trt budj, 162 cm |
eie. Missis Sekret rt budj, 159 cm |
||
ee. Fialka trt budj, 161 cm |
eei. One Soul trn budj, 165 cm |
|
eee. Gordost & Slava prn budj, 156 cm |
i. Grigori on syötävän suklaisa tummanpunarautias. Rakenteeltaan se ei ole aivan yhtä mairitteleva, mutta 164 cm korkea ori kerääkin sulat hattuunsa aivan muilla meriiteillä: se on kiltti ja hyvätapainen, ratsastaessa toki vauhdikas kuten kenttähevoselta voi odottaakin. KERJ-sijoituksia sillä on plakkarissa 40 kpl, joten kukkii se perunakin!
ii. Grigory löytyy Grigorin karismaattisen luonteen takaa. Ginan isoisä on oikea hurmuri, joka ottaa tilan haltuun heti astuttuaan alas trailerin rampilta. Tulenpunaisena hohtavaa punarautiasta on muutenkin vaikea olla huomaamatta — 165 cm säkäkorkeus tuntuu saavan ainakin 20 cm lisää aivan vain tavasta kuinka kenttäori itsensä kantaa. Jälkeläisiä Grigorilla on 25 kappaletta
ie. Volosokar Luiza muistuttaa hieman luotijunaa: askel on pitkä ja lujaa mennään, mutta vauhdin hidastaminen ja taipuminen on sitten ihan oma juttunsa — tamma tuntuu välillä tarvitsevan kyseisen luotijunan kääntösäteen päästessään vauhtiin... Tummanpunarautias tamma ei ole rakenteeltaan ehkä mikään hienoin, mutta hyvärakenteisten orien kanssa se jättää varmasti ok jälkeläisiä. Kisauransa 163 cm korkea "Luiza" on jo taputellut.
e. Roža on nyt jo siitoskäyttöön siirtynyt ruunikkotamma, joka kisaurallaan painoi radalla 120 cm esteitä, maastossakin 115 cm, koulupuolella helppo A. Budjonnyksi nättirakenteinen tamma on palkittu First Champion-tittelillä, ja onpa sillä KERJ-II palkintokin. Luonteeltaan se on järkevä, eikä hösellä turhia. Se ei vaadi mitään paljon, mutta antaa sitäkin enemmän: käsiteltäessä pitkäpinnainen ja zen, radalla peloton, fiksu ja tarpeeksi nopea. Laatispalkinto on siis todellakin ansaittu.
ei. Rondonald, rautias 164 cm korkea ori, pitää tällä hetkellä majaansa Rostovin kuuluisimmassa siittolassa jalostusorina. Sillä on vasta muutamia jälkeläisiä, mutta kisoissa hyvin menestyneenä komistuksena se tulee niitä varmasti saamaan vielä aikamoisen liudan. Kenttäkisoissa on tullut ruusuketta niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin kisoissa.
ee. Fialka vaikuttaa edelleen kilpakentillä. Se syntyi Venäjällä, mutta ostettiin heti Britteihin samalle kouluttajalle joka tamman isänkin oli opastanut ratsuksi. Tummanpunarautias 161 cm Fialka syttyy kisoissa, joissa se muuttuu paljon kotioloja menevämmäksi. Kotona se tiedetään leppoisaksi, ehkä jokseenkin tammamaiseksi.
Syntyi | Skp. | Nimi | Isä | Omistaja | Muuta |
09.11.22 | ♂ | Entity Lumos | Angren Bronislav | Halluharjantila / VRL-10361 | |
12.05.21 | ♂ | Pius Lumos | Acinonyx | Stall Lumos / Icarus K. | |
02.01.21 | ♀ | Lumos Krasota | Priton Illaoi | Yemene / Zack |
Ajankohtaisimmat tulokset löytyvät Ginan PKK-sivulta
18.06.23, Seppele, muu kuva: kisakuva, tuom. Chao: LKV KP EM [2]
[2] EM: Upeus "Upeasti kuvakulman ja valotuksen kanssa toteutettu tunnelma. Suuren urheilujuhlan tuntu on vahvana läsnä kuvassa, paljon persoonallisuutta,joka erottui joukosta edukseen."
[1] "EM: väri"
"Näyttävä taivaallinen valo sointuu miellyttävästi juuri siipisarjan värimaailmaan, ja tuo vuoden teemaa mukaan juuri toivotulla, omalla otteella toteutetulla tavalla. Voimakkaaseen vastavaloon "kuvattuun" otokseen pieni rakeisuus sopii oivasti. Ratsukon katseissa on päättäväisyyttä: nyt kisataan selvästi tosissaan!"
"Aivan upea työ, jossa valotus on erityisen onnistunut!"
"Upeasti edukseen erottuva työ – iso näyttävä este, ratsukko keskipisteenä ja taustalta tuleva valo kruunaa kokonaisuuden. Taidokas toteutus, jossa hyvin valittu kuvakulma. Kaunis, harmoninen värimaailma."
"Harmoninen tunnelma, jossa on hienot yksityiskohdat. Ihana höyhenenkevyt tunnelma ja kuvakulma on juuri oikein valittu."
"Herranpieksut, tämä on hieno! Upea valo! Upea kuvakulma, enkelin siivet levällään ja ratsun sulokas ilmalento… Voiko tämän paremmin taivaallinen teema enää toteutuakaan? Siipi-esteet ovat haastavia piirtää, joten olen innoissani, että joku uskalsi tarttua haasteeseen!"
80,0%
Komea tamma. Erinomainen runko, hyvin tasapainoinen. Kuiva kaula ja hyvä päänliittymä. Kavioissa epäsäännöllisyyttä, muuten hyvät jalka-asennot. Upea toteutus ja väri on syötävän suklainen!
Laukan tahdikas tempo iski kavioita valssin tahtiin maneesin pohjalle. Askeleet tuntuivat suorastaan kaikuvan hallissa — tu-tum, tu-tum, tu-tum — kun katsomo seurasi hiljaa ratsukon etenemistä. Ehkä he toivoivat radan onnistumista, ehkä janosivat tragediaa, ken tiesi, mutta ratsukko itse keskittyi vain ja ainoastaan seuraavaan esteeseen.
Gina ylitti kirskikankukkaisen nelosesteen vaivatta. Paksun lasin takaa pilkistävä kevätaurinko häikäisi Icarusta niin ettei hän hetkeen nähnyt minne matka vei, mutta hevonen laskeutui pehmeästi kuin pantteri ja jatkoi siitä suoraan. Käännös vitoselle oli jyrkkä; se melkein meni ohi. Gina kadotti hetkeksi tasapainonsa ja rikkoi laukalle pysyäkseen tiukassa, huonosti otetussa johtavan ohjasotteen käännöksessä, mutta konkarin ottein ratsu löysi takaisin laukalle. Hyppy lähti turhan läheltä, katsomosta kuului ääniä, mutta Icarus ei ehtinyt katsomaan tippuiko puomi. Ei, hän keskittyi jo kuudenteen esteeseen.
Lyhyen, kaartavan lähestymisen jälkeen lymyävä trippeli olisi muutenkin vaikea ilman sitä edeltänyttä sähellystä pystyesteellä. Gina venytti askelta niin paljon että Icarus pelkäsi sen menettävän ponnistuspaikan, mutta siinä tilanteessa hän ei voinut enää muuta kuin luottaa hevoseen: se kyllä tiesi mitä teki, aivan varmasti. Kuten tiesikin. A-osa ylittyi mallilla.
"Soo, soo," Icarus maltitteli hätäisesti kun Ginalla meinasi jäädä kaasu pohjaan. B-osa oli kaarevalla linjalla sekin, pelottavan lyhyen matkan päässä. Tamma hangoitteli hieman vastaan, se vältteli tuntumaa ja heitti päänsä ylös saadakseen vielä vähän siimaa juosta lujaa. Icarusta ei edes hävettänyt raju ote ohjasta kun hän yritti saada hevosta takaisin kuulolle, haukkukoot eläinrääkkääjäksi mutta hehän eivät piru vie tätä rataa tyrisi!
Skismaisen sähläyksen vuoksi Gina älysi seuraavan esteen liian myöhään. Hätäisesti askel lyheni, takaosa tuli alle, mutta riittäisikö se? Ehtisivätkö he? Vai sukeltaisiko ratsukko puomien sekaan kuin kuikka järveen? Se oli tupla tai kuitti, sillä Gina ei takuuvarmasti kieltäisi — se yrittäisi tapansa mukaan raivolla yli kumoonratsastamisenkin riskillä. Sisun puutteesta budjonnyä ei voinut ainakaan moittia, mutta samaan tahtiin kun kierrokset nousi, harkintakyky nähtävästi laski. Pärskeet ja kuolavaahto roiskuivat selässä parasta toivovan miehen kasvoille.
Icarus puri hampaat yhteen ja puristi ohjista kun muutakaan ei voinut. Se oli herran haltuun nyt.
Gina pärskähteli ja venytti itseään eteen-alas Icaruksen hakiessa verryttelyssä mukavaa, tasatempoista laukkaa. Tamma tuntui olevan terässä, sitä se oli kyllä ollut aina. Ei haitannut vaikka se lomailisikin — kuukaudenkin jälkeen Gina tuntui aina samalta kuin ennen taukoa. Se oli harvoin jumissa ja jollakin pyhällä hengellä kunto pysyi tarhalevossakin timminä. Nytkin rautias oli talven kotihömpsöttelykauden jälkeen repäisty hetken mielijohteesta kisakentille, ihan isäntänsä piristykseksi.
Sitä Icarus nimittäin kaipasi. Häntä suututti niin maatamullistavasti Unikin hankkarivamma ja täten sen ensimmäisen kauden peruminen. Demi ja Ookoo olivat esteillä vielä niin matalilla ettei niistä ollut isoihin karkeloihin, ja Cino oli Billy Centerin kisattavana. Kohtalon ironiaa oli että Icarus lainasi juuri Cinon siksi että ehtisi keskittymään muidenkin kuin tähtiratsunsa viemiseksi eteenpäin (plus Billy oli lupaava, ja lupaavien ihmisten taustavoimana kannatti olla aina), ja nyt hänellä ei sitten äkkiä ollutkaan muita isoissa kisoissa pyöritettäviä kuin Gina.
Tammasta ei kuitenkaan olisi mitenkään osannut sanoa että se oli viettänyt viimeiset neljä kuukautta kotona treenaten. Se hieman kysymysmerkkinä oli noussut traileriin, mutta päästyään Green Magen pihaan katse oli kirkastunut: "ahaa, kisat! Nyt tiedän mitä tehdä," ja sen se toden totta tiesi. Nytkin verryttelyssä sitä ei tarvinnut kahta kertaa pyytää, kun muoto hakeutui jo itse venytykseen. Reippaiden ravikierrosten jälkeen Gina ehdotti itse harjoituslaukkaa silkasta vanhasta tottumuksesta, eikä Icaruksen tarvinnut muuta kuin antaa lupa siirtyä. Kaukana olivat ne ajat kun Ginan ratsastus oli yhtä juupaseipäs-taistelua ja tähtien asentojen manaamista, sillä nykyisin se tuntui ratsuista tasaisimmalta. Toki virheistä se huomautti yhtä tehokkaasti kuin aina — ensimmäinen verryttelyhyppy lähti liian kaukaa, mihin Icaruksella ei kyllä ollut osuutta eikä arpaa, mutta kipakka rautias koki silti asiakseen huomauttaa tötöilystä pienellä pukilla.
Icarusta edeltävä ratsukko siirtyi radalle hurrauksen säestämänä. Hän ohjasi kylmänviileästi Ginan odottamaan vuoroaan, tamma polki jalkaansa. Nyt kun kummankaan hermot eivät menisi, tästä voisi tulla heidän elämänsä parhaimpia ratoja. Icarus ei ollut koskaan ollut varmempi: sen lisäksi että hän luotti itseensä, niin nyt myös hevoseen.
"Tee minut ylpeäksi" ratsastaja sanoi ratsulleen kun siirtyi vuorollaan areenalle. "Olet paras tammani. Näytä se myös yleisölle."
Icarus oli jo henkisesti valmis ottamaan osumaa. Gina hyppäsi aivan liian kaukaa liian kovasta vauhdista, jo ponnistus oli täysin flat, voimaton sinkaisu. Piti vain purra hammasta yhteen, avata vähän nyrkkiä ettei jäisi kaatuessa repimään suusta. Silmätkin teki melkein mieli sulkea. Voi Gina, älä nyt riko itseäsi, älä varsinkaan juuri nyt kun olet ensimmäistä kertaa elämässäsi pääsemässä mukaan Power Jumpiin... Gina, pysythän pystyssä.
Kops. Gina räpisteli jaloillaan kuin koiranpentu uimakoulussa, kopsautti molemmilla takajaloillaan molemmat yläpuomit mukaan — ja laskeutui kaikille jaloilleen, kenties maailman tökkäävimmän ja huonoimman alastulon maailmanhistoriassa, mutta jaloilleen kuitenkin. Jatkoipa mokoma laukkaamista kohti seuraava estettä aivan kuin henki ei olisi ollut juuri äsken hyvin, hyvin höllässä. Mikäpäs siinä. Icarus keräsi ohjat takaisin käsiinsä ja jatkoi seuraavalle treeniesteelle raiteitaan testaavan veturin kyydissä.
Nyt on pakko sanoa että onneksi ei jäänyt! Sen lisäksi että Gina on yllättänyt hyppääjänlahjoillaan, niin maaliskuussa se ansaitsi kannuksensa myös jalostusrintamalla pokkaamalla ykköspalkinnon kantakirjaustilaisuudessa. "Ei budjonnyllä tee sgsh-kasvatuksessa mitään," ja kissankitit, Icarus söi sanansa samalla sekunnilla ja astutti rautiaansa heti seuraavassa kiimassa Cinolla. Loistava tekniikka, kapasiteetti JA hyvärakenteinen — tämän jos olisi myynyt sillä parilla tonnilla mitä oli suunniteltu, se itkettäisi nyt...
Kunhan Gina pyöräyttää toivon mukaan terveen hoikkakoipensa ensin maailmaan, palaudutaan siitä takaisin treeniin kun "pakolliset" varsa-asiat on näin hoidettu alta pois. Seuraavat varsat tulevatkin sitten vasta kun kilpaura on taputeltu. Hyvällä lykyllä Power Jump 2021 kutsuu, ja jos oikein tuuri käy niin loppukaudesta ollaan taso saatu hinattua jo 140 cm saakka.
Suorituksen jälkeen kerroin Icarukselle huomioni ja miehen valmistautuessa uuteen kierrokseen pyysin tuota kokeilemaan hieman vinompaa saapumista diagonaalilla olevalle pystylle. Gina alkoi jokaisella esteellä päästä enemmän ja enemmän hyppäämisen makuun ja tamman vauhti tuntuikin kasvavan silmissä, mutta silti ratsastajansa osasi ohjata tamman juuri oikein jokaiselle esteelle ja vaikka diagonaalille ratsastettu tie olikin ehkä ajattelemaani jyrkempi, pääsi Gina silti esteestä ongelmitta yli. Tämän kierroksen jälkeen ratsukko sai suorittaa tehtävän myös toisessa kierroksessa, ennen kuin lisäsin parin esteen alle kentän laidalta löytämäni muurilaatikot, sekä lankun ja nostin esteet 100-110 cm.
Parin esteen välissä rautiaan takaset kevenivät jonkin verran ja se vähän vaikutti siltä että tuo olisi voinut suorittaa radan ilman selässään kiikkuvaa Icarustakin. Huikkasin miehelle vaihtelevansa hieman teitä esteille ja ottavansa rataan lisää myös yhden sarjan lisää, jonka kerkesin juuri ajoissa nostamaan oikeaan korkeuteen. Muutokset reiteissä ja uusi este sytytti Ginaa taas vähän paremmin hyppäämiseen ja rata sujui molemmissa kierroksissa taas parin rundin verran. Lopulta korotin esteet 130cm korkeuteen ja tällä kierroksella ohjeistinkin Icarusta ajattelemaan että tuo olisi Power Jumpin finaalin uusinnassa ja että tarkoituksena olisi ratsastaa mahdollisimman nopea nolla, kuitenkin ilman mitään idioottimaista riskin ottoa.
Radalla Icarus lähtikin testaamaan Ginan kääntyvyyttä ja välillä ratsukko teki ehkä hieman tiukahkojakin käänteitä, mutta silti Gina selviytyi kaikesta mitä Icarus siltä pyysi ja tämän radan maaliintulon jälkeen annoin miehelle luvan loppuverrytellä tammansa, ennen kuin poistuin paikalta.
Kauden suunnitelmat eivät ole vielä kovin selkeät. PJ ei ole ainakaan vielä 2020 juttu, mutta kenties sitten seuraavana vuonna. Toisaalta jos Ginasta tahtoo varsan, olisi se hetki nyt eikä kohta: ikää alkaa olemaan sen verran, että esikoinen olisi saatava ulos nyt jos sen tahtoo tehdä ilman turhia riskejä. Toisaalta hyvin alkanut treeni jäisi tauolle...
Valintoja, valintoja.