Laatisvalmius koostuu seuraavasti:
Historiateksti 15/15%
Luonnekuvaus 15/15%
Sukutaulu ja -selvitys 7,5/15%
Väh. 40 kpl sijoituksia painotuslajissa 0/15%
Väh. 7 kpl merkintöjä (pv, valm. ja tarinat) 0/15%
Väh. 1 kpl PKK-arvonimiä/kantakirjaus 0/10%
Jälkeläisillä väh. 20 sijoitusta painotuslajissa0/15%
01.09.22, Valmarya, tutustumisluokka, 5/29
Sim-game sport horse "Tico"
Ori, 173 cm hopeanruunikko (Aa/Ee/nZ) Syntynyt 15.07.21, nyt iältään v Kasvattanut Stall Lumos, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-253-0020 Painotuslajina kenttäratsastus Tavoitetaso CIC2 |
Ihannehan olisi ostaa hevoset aina loppuelämän kotiin. Ne tekisivät hienon uran ja sitten siirtyisivät siitokseen, niin että vanhuksena manan majoille siirtyessä takana olisi liuta laadukkaita Lumos-varsoja.
Mutta ihanne on vain ihanne, ei läheskään aina toteutettavissa siis. Näin kävi myös estetamma Höna Xtremen kohdalla: kiva tamma, mutta ei oikein istunut talliin, sitten vielä kantavanakin ostettu — heti kun muutamiin kisoihin toettiin niin pitikin jo jättää kotiin muhituttamaan varsaa jonka isääkään ei ollut itse saanut päättää. Välillä oli vain myönnettävä että hutiostoksia sattui, ja sellainen tämä tamma kyllä oli. Menkööt myyntiin.
Näin koruton on Ticon tarina — jämävarsa. Emä vaihtoi kotia heti vieroituksen jälkeen, eikä pikkuorillakaan tunnu olevan sen enempää virkaa maailmassa. Sen on raadollisesti lunastettava paikkansa muutenkin kuin erikoisella värillään, eikä Icarus ole optimistinen.
Se on hänen ensimmäinen virheensä tämän orin kanssa.
Tico on pystypäinen ja itsenäinen nuori. Sitä ei kiinnosta turhat lässyttelyt, eikä ero muista hevosista saa venettä keikkumaan. Käytännössä katsoen Tico on siis helppo, mikä onkin puolet totuudesta.
Toinen puoli löytyy kun Ticolla menee sukset ristiin ihmisen kanssa. Se pitää omasta mielipiteestään järkähtämättömästi kiinni, eikä siinä auta itkut, potkut eikä rukoukset jos Tico ei jotain tahdo tehdä. Kun pikkutraileri on jännittävä ja ahdistava, ei mikään määrä herkkuja, siedättämistä ja ärrä-plussaa riitä kääntämään päätä. Helpoimmalla pääsee kun jo valmiiksi hieman petaa tietä tasaisemmaksi: kaikesta uudesta on tehtävä hauska leikki, namipeli, kannattava ja mukava asia nuorelle orinalulle. Kun Ticon ensikosketus vesiletkuun on se että sen uumenista voi löytyä leivänkänttyjä, ollaan jo askeleen lähempänä vapaaehtoista peseytymistä.
i.
Google Me YLA1, KERJ-II, ERJ-II, KRJ-I hpmvkko fwb, 168 cm |
ii. Influencer mvkko fwb, 169 cm |
iii. Sky Spinner rnvkkokm fwb(?), 173 cm |
iie. Quickfire m fwb(?), 167 cm |
||
ie. Facebook Famous hprn fwb, 161 cm |
iei. Snap Streak rn, 165 cm |
|
iee. Beijing Baby rt (hp), 155 cm |
||
e. Höna Xtreme rt sgsh, 171 cm |
ei. Step Farm's Ignite trt amwb, 170 cm |
eii. Ignotus CC prt amwb, 169 cm |
eie. Xa-Xa m amwb, 167 cm |
||
ee. Dalripa Xtreme rt sgsh, 175 cm |
eei. Jonny Xtreme rn sgsh, 175 cm |
|
eee. Vaktel Xtreme prt sgsh, 169 cm |
Ei vielä näyttelytuloksia.
"Tico! Hiton asshat! Lopeta!"
Thyra-Jorunn juoksi laitumelle minkä kintuistaan pääsi, huitoi ja karjui, olisi heittänytkin jotain jos voisi. Tico roikkui Daamin korvassa kaikella voimallaan, eikä hintelä, hämähäkkimäinen täysverivarsa voinut isommalleen (ja nuoremmalleen!) mitään. Se vinkui ja kiljui kuin pistettävä porsas Ticon retuutettavana, eikä piina loppunut ennen kuin vihaistakin vihaisempi Demi-emä karautti paikalle pahimmalla lohikäärmeilmeellään. Harvoin Thyra-Jorunn oli ollut niin iloinen nähdessään aikuisen hevosen antavan kyytiä varsalle...
Ainakaan Ticolta ei egoa puuttunut. Se jäi vähän matkan päähän katsomaan emänsä taakse piiloutuvaa Daamia, aivan kuin sanoakseen että tämä ei ollut tässä. Sitten koulukiusaajanalku ravasi häntä tötteröllä takaisin oman emänsä luo. Aluksi Tico oli vaikuttanut niin säälittävältä reppanalta, mutta kyllä olivat pöydät nyt kääntyneet täydet 180° ja jämävarsasta kuoriutunut oikea muchomacho. Ihan äitiinsä tullut komentaja. Thyra-Jorunn toivoi hartaasti ettei joutuisi ottamaan vastuuta juuri tämän nuorikon kouluttamisesta, sillä suurin viihdearvo olisi katsella vierestä kun joku muu koittaisi saada Ticon nöyrtymään. Tehdä se itse? Not so much.
Höna oli sievä tamma, mutta ei sitä mitä Icarus tarvitsi. Sillä oli jo uusi koti löytynyt, rautias matkaisi Suomeen heti kun varsa olisi tarpeeksi iso. Mutta mitä varsalla tekisi? Icarus ei tarvitsisi oikeasti yhtään uutta oria talliin, ei varsinkaan selkeästi liian matalatasoisesta tammasta hänen makuunsa. Toisaalta isäorista tehty googlailu — Google Me, indeed — valoi uskoa CIC4-tason materiaalilla. Niin, ja vaikkei hyvällä hevosella ollut tietty väriä, niin jo varsan ensikarvastakin oli aistittavissa pieni lupaus hopeasta... Icarus ei ollut koskaan nähnyt, ei edes kuullut, hopeisista puoliverisistä.
Varsa maiskutteli huuliaan. Sillä ei selvästi ollut hajuakaan, miten pientä elämää arvotettiin jo ennen kuin se oli edes kunnolla alkanutkaan. Räpsyripsi ei vielä tiennyt, kuinka kovaan ja raakaan maailmaan oli syntynyt. Sen se ymmärtäisi vasta puolen vuoden päästä, kun emää ei enää olisi vierellä.
"Mitä meinaat, pistätkö myyntiin vai pidätkö?" Thyra-Jorunn iski suoraan. Hänestä ei olisi luopumaan varsasta, mutta Icaruksen oma päätöshän se olisi. Ilmeestä päätellen ei helppo sellainen.
"Kai sitä voi katsoa että mihin tästä on. Jos ei ponnu riitä, voihan sen aina silti hyvään hintaan tuolla värillä myydä pois. Olettaen nyt tietenkin että se on oikeasti hopeanruunikko."
Thyra tiesi inhimillistävänsä eläimiä liikaa, mutta hän olisi voinut vannoa Hönan mulkaisevan ovella nojailevia ihmisiä ikävästi.