Sol menisi kultakarvoineen jo ahaltekestä.


Hoito-ohjeet

  • Kokoklipataan.
  • Pakkaskeleillä kevyttoppis, kovemmilla pakkasilla min. 300g toppaloimi.
  • Sadesäillä (paitsi kesäisin lämpimällä) sadeloimi, kylmällä fleeceloimi alle.
  • Ei päitsiä tarhaan.

Varusteita

Ei vielä varustekollaaseja.

Laatisvalmius

30%

Laatisvalmius koostuu seuraavasti:
Historiateksti 15/15%
Luonnekuvaus 7,5/15%
Sukutaulu ja -selvitys 7,5/15%
Väh. 40 kpl sijoituksia painotuslajissa 0/15%
Väh. 7 kpl merkintöjä (pv, valm. ja tarinat) 0/15%
Väh. 1 kpl PKK-arvonimiä/kantakirjaus 0/10%
Jälkeläisillä väh. 20 sijoitusta painotuslajissa0/15%

KERJ

sijoja 0 kpl, joista voittoja 0 kpl

Solaria Lumos

sim-game sport-horse "Sol"
Tamma, säkäkorkeus kasvaa vielä
voikonpäistärikönkimo (AA/ee/nCr/Gg/nRn)
Syntynyt 07.08.22, nyt iältään M Layouts / raitatossu.net/mayflower v

Kasvattanut Stall Lumos,
Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436)
Ei vielä rekisteröity

Painotuslajina kenttäratsastus
Koulutetaan vasta

Mitä tehdä kun isolla rahalla ostamasi koulutamma poksauttaakin hankositeensä juuri kun se olisi valmis astumaan ensimmäiselle varteenotettavalle kisakaudelleen? No ei ainakaan jätetä vain pölyä keräämään, jos Icarus Kristiansenilta kysytään! Eettisyydellä voitiin heittää vesilintua kun hän silmät kiiluen lähti selaamaan orikatalogeja: jos Unik kerta missaisi kautensa, niin kaipa se siinä välissä voisi olla hyödyksi ja tehdä vaikka varsan.

Erikoisuudet tunnetusti viehättävät herra Kristiansenia, ja tällä kertaa isäorissa viehätti sen pallittomuus: Fantom Hills oli tehnyt (hienon!) kilpauransa ruunana, mutta siitä oli muutamia pakasteita olemassa. Varsasta tulisi siis ehdoton harvinaisuus, oikea keräilyaarre, ja nopeasti viimeisimmistä pakasteista apustettiin yksi Lumokseen.

Perusteet Solin olemassaololle ovat siis hatarat —erikoinen isä ja emästäkään ei parempaa hyötyä keksitty repiä irti—, mutta joskus sokeakin kana löytää sen legendaarisen jyvän... kenties jopa oikean kultahippusen?

Lupaavalta näyttää

Sol on niin niin niin kaunis katsella kultaisessa karvassaan, ja eipä varsa luonteenkaan puolesta mitenkään luotaantyöntävä ole. Emänsä tapaan pieni osaa olla varovainen, mutta saadessaan aikaa mukeltaa tilanteet selviksi, se ottaa jännittävät asiat huomattavasti rohkeammalla asenteella vastaan.

Ihmisistä Sol pitää. Se rakastaa olla paijattavana, ja tuttuihin naamoihin varsa luottaa suorastaan sokeasti. Kun ensimmäisellä traileritutustumisella Unik epäröi rampilla, Sol oli jo Thyran lässytyksen perässä kiivennyt etupuomille asti.

Sukutaulu

i. Fantom Hills
YLA2, ERJ-III
rtkm fwb, 178 cm
ii. Fantastico
KTK-III, YLA2, ERJ-I
prt trak, 172 cm
iii. Majestic
prt trak, 170 cm
iie. Franseska
prn trak, 168 cm
ie. Belle Bambina
YLA2, ERJ-I
rnkm holst, 172 cm
iei. Sturmkönig
mkm holst, 170 cm
iee. Belle Ballerina
trn holst, 173 cm
e. Unique v.d. Halor
vkkopäis kwpn, 163 cm
ei. Vidor
KRJ-I
rnpäis kwpn, 164 cm
eii. Star Mover
rn kwpn, 168 cm
eie. Amoya
rnpäis kwpn, 162 cm
ee. Praimfaya
KRJ-I
rnvkko kwpn, 163 cm
eei. Munir
m kwpn, 165 cm
eee. Tira
vkko kwpn, 162 cm

Jälkeläiset

Sol ei ole vielä jalostuskäytössä.

PKK-näyttelytulokset

Ei vielä näyttelytuloksia.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

24.10.23 | Ihan jalaton emälinja

Voiko tuuri periytyä? Tai onnettomuusalttius? Kulkeeko suvussa perintödemoneja? Siltä Sol-paran kohdalla alkaa nimittäin tuntumaan, koska arvatkaa kenellä on vasemmasta etujalasta veneluu murtunut... Onneksi vain ihan minimaalisen pienen särön verran, mutta tarpeeksi isosti että melkein koko 4-vuotiskausi on mennyt sairastarhan, karsinan ja siirreltävän röntgenkameran välillä rämpätessä. Eikä Icarus ole iloinen. "Hiiteen koko hevonen!" hän on parahtanut useammankin kerran heikkoina hetkinään, eli silloin kun kukkaro on keventynyt huomattavasti taas yhden kuvaus-kipulääke-kuvaus-kierroksen jälkeen. "Elukka ei tuota mitään, rahanmenoa ja päänsärkyjä vain", ja mitäpä siihen vastaan väittämään.

Sol, jonka pitäisi viettää elämänsä parhaimpia teiniheppavuosia, seistä jököttää paikoillaan päivästä toiseen. Se hörisee jokaiselle ohikulkijalle toiveikkaana, haluaisi huomiota ja heinää, tekemistä, ulos; koskettaa toista hevosta. Sen silmissä on kuitenkin vielä toivoa, ja murtuma on huonoista todennäköisyyksistään huolimatta jo melkein parantunut. Varsinkin Thyra kuitenkin pelkää että Icarus on tosissaan: jos Solista ei saisikaan kilparatsua, se aivan varmasti myytäisiin pois — aivan kuten emä Unik, jonka hankoside ei enää kevyttä humputtelua enempää kestänyt.

Mitä Thyra ei kestäisi, olisi se että Sol lähtisi. Hän tiesi että kun puhuttiin liiketoiminnasta, turhanpanttia hevosta ei kannattanut seisottaa tallissa. Hevosiin ei saanut kiintyä, paitsi ehkä niihin kultakimpaleisiin jotka toivat omistajalleen mainetta ja mammonaa — mutta Solin kaltaisiin reppanoihin ei todellakaan. Silti Thyra murehti pikkukimon kohtaloa päivittäin. Tauot saattoivat hurahtaa tamman sairastarhalla potilasta harjaten, ja nettiselaimen välilehdet olivat täynnä harrastelainavertailuja. Paljonkohan Sol maksaisi, jos se myytäisiin...?