Pius Lumos

Sim-game sport-horse "Piu" Ori, säkäkorkeus kasvaa vielä Rautias* Syntynyt 12.05.2021, nyt iältään -v Kasvattanut Stall Lumos, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) Ei rekisteröity Painotuslajina rataesteet Koulutetaan

* On mahdollisesti w-tyypin kirjava, vaikkei selkeästi siltä näytäkään.

Kun Ginan vahatipat ilmestyivät, ei jännityksellä ollut rajoja. Tuleekohan sieltä ori vai tamma? Onkohan silläkin valkea naama, entä isän puoleinen hassu jokin-kirjavuus? Oli ulkoinen lopputulema mitä tahansa, niin yksi asia oli kuitenkin varmaa: varsa jäisi Lumokseen. Se oli isänsä, Cinon (joka sattui olemaan myös Icaruksen suosikkikilpuri), esikoinen, ja emä Gina oli taasen ansainnut THE siitostamman kruununsa sekä kisatuomareilta että näyttelyidenkin vastaavilta. Tähtimerkit ennustivat siis tavalla tai toisella menestyvää ja hienoa kasvattia.

Aurinkoisena keskiviikkoaamuna 12.05.2021 pikkuinen Piu-poika näki ensimmäisen kerran päivänvalon.

Vauhtia, vauhtia!

Heti ensialkuun kävi selväksi että tämä varsa oli pelkkää jalkaa. Se oli siis pääjalkainen: kymmenen metriä pitkien koipien jälkeen tulee suoraan kaunis pieni polla. Toisekseen vauhti on selkeästi tavoitteena pienestä pitäen: Piu oli ensiaskeleistaan lähtien kaikki tai ei mitään-tyyppinen ori joka painoi täyttä höyryä, teki mitä teki.

Nuo kaksi ominaisuutta kun yhdistää aikuiseen ratsuun, tulee luotijunan lailla kiitävä hevonen joka jättää jälkeensä niin aikaratsastusluokkien muut osallistujat kuin karkurin perässä kirmaavat ihmisetkin...

Piu on ystävällinen mutta hyvin vilkas ja leikkisä, mikä ei tee sen kanssa elämisestä aina erityisen helppoa. Piulla on taipumuksia saattaa itsensä kaikenlaisiin seikkailuihin, joista ihmisen arvoisa tehtävä on sitten hänet tulla pelastamaan. Oletko ikinä miettinyt miten hevonen voi lukita itsensä varustehuoneeseen? No, niin mietitään Lumoksessakin.

Säheltämisessä Piu on ammattilainen. Paikoillaan seisominen on pahinta myrkkyä mitä orille voi juottaa, ja sen hoitaminen kisakuntoon on ihan oma taiteenlajinsa. Taluttaessa Piu höösää, ratsastaessa se höösää, karsinassa se höösää, laitumella se höösää... Jopa nukkuessa jalat nytkyvät unilaukan tahtiin. Valmistaja on unohtanut asentaa tähän kauramopoon off-kytkimen.

Ratsastaessa Piu on helpompi kuin maasta, sillä silloin sen on helpompi antaa purkaa kestovirittynyttä tilaa. Kouluratsastuskin menee, kunhan tehtävät ovat vain niin vaikeita että Piu saa oikeasti käyttää kaiken kapasiteettinsa siihen että jalat osuvat tanssimerkeille. Helpoimmillaan ori on kuitenkin rataesteillä: kun katsoo miten rautias vetää vahvasti jokaista kyheälmää kohden, on helppo uskoa sen rakastavan hyppäämistä. Ei ole olemassa rakennelmaa eikä lähestymistä mitä Piu pelkäisi, ja mitä hurjemmat esteet, sitä raivoisammin hepo niille imuttaa. Sitä saa suonet pullistellen pidättää kun rämäpää kuvittelee ylittävänsä 150 cm trippelin silkalla sisulla. Rohkeuden ja kestävyyden puolesta Piu olisikin ollut mitä loistavin kenttähevonen, mutta siinä työssä tarvitsisi kyllä myös sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja tervettä itsesuojeluvaistoa. Koska kumpainenkin orilta nähtävästi puuttuu, saa Piu tyytyä pelkkien rataesteiden maailmaan.

Sukutaulu

i. Acinonyx PP-MVA Fn, KTK-II, YLA1 mkrj sgsh, 160 cm	ii. Exitus Spiritus PP-MVA Fn, KTK-III, YLA2, PJ'16 voittaja	iii. Finish Heros mkrj sgsh, 169 cm
		iie. Gottlieb trn trak, 167 cm
	ie. Zirafe PP-MVA rttkrj sgsh, 157 cm	iei. Wladok rt sgsh, 165 cm
		iee. Findólina prttkrj sgsh, 155 cm
e. Priton Religija VIP MVA Fn, KTK-I, YLA1 tprt budj, 164 cm	ei. Grigori tprt budj, 164 cm	eii. Grigory budj
		eie. Volosokar Luiza budj
	ee. Roža KERJ-II, First Champion prn budj, 159 cm	eei. Rondonald rt budj, 164 cm
		eee. Fialka trt budj, 161 cm

Jälkeläiset

Piu ei ole vielä jalostuskäytössä

PKK-näyttelytulokset

28.11.21, Hiekka-Aho, muut lämminverivarsat, tuom. Anne: EO-sert (varsa)
20.11.21, Atlas, kaikki varsat, tuom. Marjahilla: LKV EO-sert BIS2
24.08.21, Villa Castor, orivarsat, tuom. Lissu: EO-sert

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

02.06.2022 | Tulin, näin, voitin

Ensimmäiset kisat on nyt Piun osalta korkattu, ja komeasti ykköspalkinnon kanssa tultiin kotio! Piu on ehkä vielä nuoruudeninnoissaan eikä ajattele aivoilla yhtä paljon kuin jaloillaan, mutta tänään se kyllä lunasti kaikki odotukset ja toimi tasoisekseen mitä parhaimmin. Voittoa ei silti kukaan osannut odottaa, vaan niin se vain sieltä napsahti!

Verryttelyssä Piu oli kuin papattimatto — se lenteli jokaiseen suuntaan, otti kuumaa, huuti muille hevosille ja sinkoili harjoitteluesteelle kuin luoti. Ei kenelläkään ensikisaajaa kohtaan mitään suuria odotuksia ollut, mutta Icaruksen naamasta näki kyllä kauas ettei nuorikon pöljäily miellyttänyt. Vasta viimeisillä hypyillä pikkuori alkoi tuntumaan hallittavalta, ja sitten pitikin jo lähteä odottamaan omaa vuoroa. Portilla odottaessa Piu oli heittää voltin kun ei ollut pysyä jännitykseltä housuissaan, ja Thyran lisäksi porttivahti joutui pitelemään sähikäismäistä raudikkoa paikoillaan ettei radalla kiitänyt edeltäjä häiriintyisi kilpakumppanin tötöilystä.

Radalla Icarus oli valmis ottamaan vastaan mitä tarjottiin, oli se sitten päätöntä kaahaamista tai hyppypomppuloikkaa. Vauhtia ja tiukkoja tilanteita kyllä piisasikin enemmän kuin laki salli, mutta joko hullun tuurilla tai taidoilla (luultavasti nimenomaan sillä ensimmäisellä) Piu ehti kääntymään jokaiselle esteelle vaikka vähän liirasikin, niputtamaan jalkansa söpöön suppuun ja sinkoamaan kamalistakin kulmista yli. Yksikään puomi ei pudonnut, ja voi pojat miten makealta tuntuikaan vetää sellainen F1-rata aikaratsastusluokassa...

Kontrollia ja malttia täytyy treenata tietenkin vielä hurjasti ennen isommille radoille siirtymistä, mutta tämänpäiväinen aloitteluluokka oli silti lupaava. Piu on tulevaisuuden stara, se on varmaa.

30.04.2022 | Miksi ravata kun voi myös laukata

Piun ulkonäkö paljasti heti kuka sen isä oli, luonne emän. Nuori ori oli sisukas, uuttera ja määrätietoinen, välillä vähän liiallisissakin määrin. Ensin se saattoi ravailla liinan päässä nätisti kuin vanha konkari, ja seuraavassa hetkessä painaa jo laukalle todettuaan että jo riittää tämä nysvääminen, nyt vauhtia kehään! Satulassa olevalla Thyralla ei ollut mitään mahdollisuutta väittää vastaan: vaikka hän kuinka pidätteli ja otti ohjasotteen, toisen, kolmannen, sadannen, laukka ei ottanut hiipuakseen. Ei se kyllä kiihtynytkään: Piu ei harrastanut kiikuttamista. Se vain tahtoi laukata, ja kun tämä ori tahtoi tehdä jotain, niin sitä sai päätään raapia että mites kiellät.

Ympyrän keskellä Icarus pohti samaa. Hän nyki liinasta, huuteli käskyjä, hyssytteli, koitti mennä jopa eteen. Piu se vain jatkoi korvat hörössä laukkailua Thyra selässään. Jos jotain positiivista piti siitäkin hetkestä löytää, niin ainakaan Piuta ei haitannut ratsastaja — tämä oli sen vasta kuudes kerta "oikeissa töissä", mutta ilmekään ei värähtänyt vaikka onneton ratsastaja joutui välillä hakemaan tasapainoa nuoren raa'assa laukassa. Askellaji ei ollut mikään kaunein: laukka oli matalahkoa ja kulmikasta, mikä ei nyt oikeastaan ollut ihmekään kun suvun hevosia katsoi. Mutta jos se saatiin Cinolla ja Ginallakin sitkeällä treenillä jalostettua vahvemmaksi, niin miksipä ei parin pojaltakin. Näkymän perusteella laukkaaminen ei Piuta ainakaan haitannut...

Kierroksia kertyi aivan tolkuton määrä ennen kuin Piu päätti siirtyä takaisin raviin — ja nimenomaan Piu päätti sen itse. Icarus kohautti harteitaan. Onpahan ainakin varma ja suorasukainen ratakiituri luvassa.

17.06.2021 | Pojasta polvi paranee, eikö?

Piu on jännittävä yhdistelmä vanhempiaan. Kummaltakin se on saanut kuikeloa rakennetta ja jalkoihin mittaa, eloisan katseen ja nopeat liikkeet. Ulkonäöstä paistaa isälinjan tunnusomaisia piirteitä: isoisältä periytyneet ohuenohuet silmänympärykset, joihin ei paljon öljyä tarvita näyttelyihin tummaamiseksi. Kummallinen neliskanttinen kuvio, lähtöisin Zirafesta, on sekin periytynyt. Joillakin varsoilla se on pysynyt, joillakin kadonnut ensimmäisessä karvanvaihdossa — hauska nähdä miten Piun kanssa käy!
Emän puolelta on taaskin tullut hohtava punainen karva. Varsakarva on vielä vähän lame, mutta kokemuksesta voi sanoa että aikuisena tästä tulee aivan tulenleiskuva. Kullankeltaisets jalat ja jouhenkärjet vain korostuvat. Aavistus samaa tummaa punaista näkyy kuin Ginassa ja sen isässä, Grigorissa.

Tämä on kyllä tätä kasvatuksen parhautta, kun saa katsella kuinka suvun ominaisuudet pulpahtavat esiin yksi kerrallaan.