Jazzdemon Lumos

VIP MVA Fn, KTK-II

Englantilainen täysverinen "Demi" Tamma, säkäkorkeus 167 cm Punaruunikontovero (Ee/Aa/nT) Syntynyt 05.01.19, nyt iältään -v Kasvattanut Stall Lumos, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH21-006-0131 / PKK3731 Painotuslajina rataesteet Koulutustaso he B / 120 cm

Väräjävä koivunlehti

Nomen est omen, paitsi ei tässä tapauksessa. Vähemmän demonista hevosta saa etsiä, sillä Demi on perusluonteeltaan hyvin kohtelias ja kiltti. Siinä on vain semmoinen jippo, että tamma on myös herkkä — aivan älyttömän herkkä, itse asiassa. Pienikin poikkeama normaalista saa Demin sykkeen kattoon, eikä häntä noin vain rauhoitellakaan. Stressi tammalla muuttuu nopeasti jännitykseksi ja jännitys paniikiksi, joten käsittelijän aikainen reagointi pienimpiinkin merkkeihin on kullanarvoista. Tarvitaan vain paljon zen-henkeä, pitkäpinnaisuutta ja hymy pyllyyn-asennetta jotta Demi ei lähde kierroksille, enemmän kuin aina jurolla Icaruksella on... Ei ole mitenkään epätavallista nähdä hänen sadattelevan, kun raitatamma on peloissaan riistäytynyt otteesta ja painelee pitkin tallipihaa silmänvalkuaiset vilkkuen.

Hoitaessa Demi on rento niin kauan kunnes jotain jännittävää tapahtuu. Telineiltä tipahtelevat loimet tai pihalle kaartava auto saavat herkän prinsessan huolestumaan ja steppailemaan. Puhelemalla ja viemällä huomion vaikkapa herkkuihin toimii parhaimpana tapaturmanestäjänä, sillä paniikkinappulassa Demi on jo muutamaan otteeseen ehtinyt rikkomaan itseään rimpuillessaan kiinni ollessaan, onneksi vain pintanaarmuille. Tutun ihmisen kanssa tamma on huomattavasti rauhallisempi kuin vieraan, jolloin normaalisti hyvätapainen neiti saattaa vastustella niinkin arkisia asioita kuin kavioiden nostaminen, varustaminen ja pään harjaaminen.
Taluttaessa Demiä ei saa pitää liian tiukassa otteessa, sillä se ahdistuu jatkuvasta kontaktista. Tamma kulkee löysällä narulla vierellä, eikä syytä lyhyeen naruun olekaan. Jos ruunikko jotakin säikkyy, sen reaktiot ovat paljon laimeampia kuin jos narukin vielä ahdistaisi.

Ratsuna Demin kanssa on pysyttävä aktiivisena. Niin kauan kuin tammalla on puuhattavaa ja ratsastaja pysyy jatkuvasti läsnä sen tukena, on kaikki hyvin. Jäädessään yksin ja/tai ilman tehtävää, löytää Demi kyllä kaikki mahdolliset täykkäriäsyövät hirviöt lepattavista takinliepeistä ja maneesin hämärästä nurkasta. Jos tamma pääsee pelkotiloihinsa käsiksi, on sen nostaminen sieltä takaisin vaikeaa: jännäkierrokset jäävät tiukasti päälle ja ratsastus alkaa muistuttamaan enemmän kaoottista balettiesitystä. Helpoimmalla pääsee, kun heti ensimmäisistä askeleista lähtien antaa tammalle jotain pähkäiltävää ja muistaa pysyä jatkuvasti kontaktissa. Irtonaiset alapohkeet ovat kauhistus.
Lännenratsua tästä ei siis koskaan tule, eikä kyllä kenttäpeliäkään kuten alkuun oli suunnitelmissa. Esteillä Demi on salamannopea ja ketterä niin hyvässä kuin pahassakin, sillä siinä missä se loikkaa vaikka miten isoja ylityksiä jalat sievässä nipussa, tekee neito myös nopeita nope-liikkeitä mikäli ratsastaja jättää tuon hetkeksikään yksin lähestymään. Demi on oikea kirjaesimerkki ratsusta, joka täytyy ratsastaa 100% esteelle asti: muuten se käyttää täyttä verenperintöään hyödyksi tekemällä akrobatiaa vaativia kieltoja ja kiertoja, joissa saa selässäkin olla varsinainen apina mukana pysyäkseen. Maastoesteillä on aivan liikaa muuttujia Demille, joten sitä uraa ei ole muutaman epäonnisen kokeiluratsastuksen lisäksi edes harkittu...

Sukutaulu

i. Lucifer Morningstar on tehnyt huippu-uran G1-tason stayer-matkoilla. Miljoonan euron haamurajan voittanut punainen ori myytiin uran jälkeen kovalla hinnalla Arabiemiraateista Italiaan, jossa se otti oriasemalla tammoja vastaan muutaman vuoden ajan. 2021 Lucifer siirtyi Saksaan Hof Graubachiin, jossa siitä ryhdyttiin Dierk Mayerin johdatuksella leipomaan estehevosta. Ja mikäpä jottei — nimestään huolimatta Lucifer on hyväluontoinen, rehellinen ja yritteliäs ori, eikä kisaeläkkeellä seisoskelu tehnyt sille erityisen hyvää. Saapi nähdä millainen stara siitä tulee vielä ratsupiireissäkin!

ii. That Man Is a Witch ei juossut yhtä hyvin kuin poikansa, mutta kyllä sekin G2-tasolle kiipesi ja hieman päälle 600 000 v€ ehti juoksemaan. Nykyisin ori löytyy samaiselta italialaiselta oriasemalta jolla Luciferkin hetken majaili. Se ottaa tammoja harvakseltaan vastaan, mutta enimmäkseen "Man" viettelee leppoisia eläkepäiviä harrasteluratsuna. Se on kylmäpäinen ja täysiveriseksi suorastaan viileä, mikä tekee siitä hyvän kaverin tallin nuorille ratsastajanaluille. Periyttäjänä Man onkin ollut paljon parempi kuin rahantakojana, vaikkakin hyvästä hermorakenteesta on ollut kyllä hyötyä radallakin.

ie. Gaze From Void, "Gaze", muutti Luciferin kanssa samaan aikaan Hof Graubachiin. Tamma oli oikea surkea tähdenlento laukkaradoilla, ja se kiertelikin oman aikansa ennen kuin sattuman kautta osui samalle myyntisivulle tutun orin kanssa. Alunperin Gaze on Arabiemiraateista, jossa se juoksi ECA:n nimissä hieman päälle 550 000 v€ G3-tasolla. Statistiikat olivat surkuhupaiset 29: 3-5-6-3, joten ei ihme että Gaze myytiin harrastelupuksuksi. Nykyisin se treenaa rataesteitä varten, mihin säpäkkä ja näppärä tamma varmasti sopii hyvin. Ainakin paremmin kuin laukkaamaan...

e. Jazzbomb Lumos on tammalinjansa ensimmäinen vesa. Se on hauska kirjava väriltään ja ansaitsi Finest-tittelin näyttelyissä — ja siihen ne ansiot sitten loppuivatkin. "Boo" oli herkkähipiäinen arkajalka, josta Icarus Kristiansen yritti väkisin vääntää itselleen estekilpuria. 120 cm korkeudet ylittyivät kyllä hyvin, mutta tamman heikot hermot estivät sen menestymisen. Varsoja se jätti kolme, jotka kaikki perivät emänsä luonteen. Boo nukkui 26-vuotiaana pois omasta karsinastaan, luultavasti sydämenpysähdyksen vuoksi. Oliko joku vihreä tonttu sen tallin nurkassa säikytellyt kuoliaaksi? Luultavasti.

ei. Akatosh on herkullisen värinen kirjava voikko, mikä selittää pitkän jälkeläislistankin. Kantakirjaan se pääsi hieman nippanappa kolmospalkinnolla ja luonne on häslsähl, joten tässä tapauksessa värin voinee sanoa olleen auttavana tekijänä kisamenestyksen lisäksi. Kun palikat nimittäin osuivat vauhtia ja vaaraa pelkäämättömän ratsastajan kanssa yhteen, menestyi Akatosh 120 cm-radoilla hienosti. Suurimman osan elämästään ori on viettänyt Yhdysvalloissa, Wisconsinissa, ja siellä se yhä edelleenkin viettelee eläkepäiviään Rowan Stallions-oriasemalla.

ee. Jazzmine oli huono laukkaaja, keskinkertainen ratsu, oikea rakennekukkanen ja säikkykin vielä — sen kun yhdisti Akatoshin sähläluonteeseen niin ei ihme että Jazz-linjasta tuli mitä tuli. "Jazzy" oli kaikesta huolimatta yksi Lumoksen ratsastuskouluaikojen suosituimmista tuntiratsuista, vaikka se jokaisesta tuulenpuuskasta tuntuikin lentelevän. Hellyyttävä ja kiltti luonne sen varmasti tekivät. Kun ratsastuskoulu ajettiin alas, ei 25-vuotiasta Jazzyä yritetty enää myydä eteenpäin: se oli ollut suurimman osan elämästään Lumoksessa, joten se sai jäädä myös ruunikon viimeiseksi leposijaksi.

Jälkeläiset

PKK-näyttelytulokset

^[1] "EM: rodunomaisuus. Yleiskommentti luokasta: Luokassa oli monta upeaa, ehdottomasti luokkavoiton ja tuomarin silmään KTK-sertin arvoista tammaa!"

Kantakirjaus 108. tilaisuudessa

16.5 + 19 + 16.5 = 69.3%
- Rotuleima erinomainen, tammaleima hyvä. Täysveimäinen runko, aavistuksen raskasluinen pää. Hyväasentoiset ja kuivat jalat. Todella kaunis väri ja onnistunut tekniikka.

Muut arvioinnit

Power Jump 2022 kuvatuostoluokan kommentit (sija 16/19, pisteet 3/2/3)

"Upea kokonaisuus ja toteutus, jossa erityisesti hevosen kirjava väri pääsee edukseen."

"Nyt mennään eikä meinata. Niin ratsukon kummankin osapuolen asennot kuin vauhtiviivaksi tiivistynyt tausta korostavat nopeutta ja vauhtia. Ehkä tässä ollaan jo uusinnasssa karauttamassa mitä täysiverisimmin kohti huippuaikaa? Toteutukseltaan varma teos, jossa liikkeen tuntu välittyy mitä onnistuneimmin. Ratsu on kaikessa vauhdikkuudessaan varmasti ollut piristävä väriläiskä muutenkin kuin kirjavuudeltaan!"

"Vauhdikas kuva, jossa on hienoja yksityiskohtia."

"No tässä on vauhtia! Hyvin selväpiirteinen ratsukko sumeaa taustaa vasten, oikein dynaaminen! Taustalla epäselvästi näkyvän esteen kuitenkin tunnistaa. Saatetekstissä on huumoria mukana."

"Mieleenpainuva ja erottuva kuva osallistujien joukosta. Vauhdin määrän voi hyvin tuntea kuvasta. Tarkasti ja taidokkaasti toteutettu ratsukko. Työssä parasta miten tarkasti hevosen muodot on laitettu näkymään."

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

30.07.2022 | Power Jump Erikoisluokka 120 cm

Ironia oli huipussaan: kilpailujen teemana olivat taivas ja sen pehmeät pumpulit, mutta kentällä ainoa pilvi oli pölyä ja hiekkaa. Sen ytimessä kaahasi kaikella täysiverisen höyryllä Jazzdemon Lumos. Räiskyvän punaruunikko tamma oli niin kaukana mistään taivaallisesta kuin kykeni — ellei laskettu sitä että se saattoi hetkenä minä hyvänsä käynnistää moottorinsa ja paljastua NASA:n uudeksi raketiksi, siltä se ainakin tuntui…

09.07.2022 | "Tässä on tapahtunut jokin virhe"

Icaruksen ensireaktio oli otsikon mukainen, kun Demin suitsiin kiinnitettiin Sommersolverv 2022-kisoissa "tapahtuman paras esteratsukko"-ruusuke. Ei Demi ole hyvä. Ei se voita, se on hermoheikko hyppykeppi johon oltiin tuhlattu vuosia aikaa ja vaivaa. Mutta siinä hän silti johti kunniakierroksen letkaa intopiukealla täysiverisellä, joka säikähti ensin aivan viereisistä kovaäänisistä äkkiseltään pauhaavaa musiikkia, ja sitten yleisön aplodeja. Ja silti: se oli voittaja. Paras.

Kieltämättä Demi oli tuntunut normaalia paremmalta. Se ei säpsyillyt ja pysyi radalla liirailematta mitään omiaan, ja koettiin yksi niistä harvinaisista hetkistä kun Icarus ratsasti tammalla voitonmaku suussa. Kun viimeinenkin este ylitettiin ilman virhepisteitä ja näyttötaulu ilmoitti ajaksi 65,84 s, pystyi Icarus jo hymyilemään ja nostamaan käden kypärän lipalle ratsastaessaan yleisön ohi ulos radalta. Palkinto oli varma, mutta sitä ei varmasti kukaan osannut odottaa että näin hyvä.

Heinäkuun lopussa häämöttävää Power Jumpia kohden mennään siis yllättäen luottavaisin mielin. Jos Demin kisavire jatkuu yhtä hyvänä, ties mikä yllätystekijä siitäkin tulee. Varma valinta Gina on saanut kenties haastajan — arkajalka-Demistä?!

Nyt on tähdet kummallisissa asennoissa.

08.05.2022 | Kriisi ohi

Tänään Demi oli paljon helpompi ja kaikkiseltaan mukavampi ratsastaa kuin viimeisimmän merkinnän aikaan. Kiima oli ohi, samoin sen tuoma epämääräinen sättääminen ja hörhöily. Icaruksen pystyi jopa näkemään hymyssäsuin kun hän ratsasti katsomopäädyn ohi, sillä tamma tuntui kerrassaan loistavalta. Se oli yhtä kevyt kuin aina, muttei säpsynyt jokaista rasausta, kuunteli ratsastajaansa ja keskittyi tehtäviinsä. Puomeja oli kolmen sarjoissa: ensin askeleen välein, sitten voltilla kahdella askeleella, sieltä palatessa taas askeleen mitoilla. Demin helmasynti oli yrittää painaa hermostuessaan laukalla kaikki puomit yhdellä jättiloikalla yli, mutta nyt se pysyi sievässä keskiravissa eikä edes ajatellutkaan kiihdyttävänsä vauhtia. Muutaman kerran kone alkoi ottamaan kierroksia, mutta Icarus ehti rauhoittelemaan ratsun taivutuksella ennen kuin rakettimoottorit ehtivät syttymään. Eskaloituminen jäi tapahtumatta — sitä ei päässyt kovin usein sanomaan Demin satulasta.

Vasempaan kierrokseen meno ei ollut yhtä jouhevaa kuin oikeaan. Icaruksella oli paha tapa ylityöskennellä vaikeiden asioiden kanssa, ja niin oli käynyt nytkin: taivuttaminen oikealle oli ollut koko talven hankalaa, joten sitähän hän sitten Demin kanssa hinkkasi. Nyt oikea oli helppo kierros, vasen ei. Kesällä se kääntyisi luultavasti taas toisin päin, syksyllä takaisin nykyiseen asetelmaan. Treeneihin oli vaikea löytää tasapainoa, kun ratsastajan mielenmaisema oli kaikki tai ei mitään, sitä joko harjoiteltiin täysillä tai ei ollenkaan — ja Icarus valitsi aina täysillä-vaihtoehdon.

Demiä se ei kuitenkaan haitannut, vaan tamma vaikutti olevan tyytyväinen päästessään purkamaan loputonta energiaansa harjoitteluun. Toivottavasti se olisi yhtä hyvässä vireessä myös toukokuun kisoissa, sillä seuraava koitos odotti jo viikon päässä. Sormet ja korvat ristiin!

30.04.2022 | Atsiuh!

Vaikkei Icarus näyttänytkään kepin kanssa könkätessään siltä sulokkaimmalta ihmisolennolta, oli satulassa hänen tasapaino ja liike terästäkin varmempaa. Ainakin useimmiten — Demin kanssa joskus jopa vähän vähemmän usein. Harvoin mies joutui syömään hiekkaa, mutta tänään se legendaarinen päivä tuli kohdalle.

Demillä oli ollut jo varustamisesta lähtien pippuria pyllyssä. Se korskui epätavallisen paljon, sähläsi levottomana ja säpsyi pienimpiäkin risauksia. Kiimat tekivät tammasta sellaisen, mutta koskaan härvellys ei ollut saavuttanut näitä tasoja. Käytös ei enteillyt hyvää estetreenille, mutta itsepintaisesti Icarus päätti pysyä suunnitelmassaan: kalenterissa luki että tänään hypätään, joten niin myös tehtiin. Hän ei ollut tunnettu joustavuudestaan.

Maneesin jokaisessa kulmassa asui mörköjä, kuten myös esteiden takana, alla ja sivussa. Katsomo se vasta kamala loukko olikin! Hammasta yhteen purren Icarus yritti pitää allaan vähän väliä paukkuvaa papattimattoa aisoissa, kun Demi otti lentoa suuntaan jos toiseenkin. Sen liikkeet eivät olleet mitkään sulavimmat, mutta sitäkin nopeammat, ja muutamaan otteeseen punapää horjui jo hyvin lähellä tippumista. Apinanraivolla Icarus onnistui silti aina kampeamaan itsensä takaisin tasapainoon ja jatkamaan harjoitusrataa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hypyt kannustivat häntä jatkamaan: vaikka välit olivat täyttä kuraa, esteellä Demi loikkasi kuitenkin puhtaasti ja tapojensa mukaan hyvin varovasti. Puomipojan virkaa tekevä Thyra-Jorunn ei ollut joutunut koskemaan esteisiin sen enempää kuin muuttamaan korkeuksia miten valkoinen hanska satulasta sattui osoittamaan. Tuo pysty 100 cm, madalla trippeli 90 cm, pistätkö sittenkin pystyn takaisin 110 cm?

Siksi Demin äkkiväärä "ei kiitos" tulikin aivan puun takaa. Lähestyminen trippelille tuli hieman liian jyrkästi mutta yhä mukiinmenevästi, askeleet osuivat paikalleen. Imu oli hyvä, vähän piti jopa maltittaa — ja sitten Thyra meni ja aivasti juuri ponnistushetkellä. Icarus ei ehtinyt edes tuntemaan Demin sekunnin sadasosassa tekemää 90 asteen suunnanmuutosta, kun makasi jo rähmällään puomikasassa. Mies hyppäsi, hevonen ei.

Thyra ei tiennyt pitäisikö hänen juosta työnantajansa luokse vai ottaa vauhkona kirmaava Demi kiinni. Esteen seasta kuuluva hiljainen kiroilu auttoi ratkaisemaan: "ota kaakki kiinni, ei tässä mitään!"

Icarus pyyhki nöyryytettynä hiekkaa valkoisilta housuiltaan. Hiukset sotkuisina ja kypärä vinossa hän riuhtaisi tallitytöltä ohjat omiin käsiinsä, murjaisi ikävään sävyyn Demistä ja heittäytyi takaisin satulaan niin että kirjava säpsähti. Tai mitä se nyt ei olisi tänään säpsynyt...

05.05.2020 | Hannaby Hanami Week Young Stars

24.04.2020 | Hannaby Hanami Week-ennakkotunnelmia

Ruotsalainen hevosurheilulehti Häst&Sport soitteli yllättäen muutama päivä takaperin Icarukselle. Mieheltä udeltiin Demistä, ja mitäpä siitä nyt sen kummemmin kommentoimaan että ehkä onnistuu, ehkä ei. Lopullisessa artikkelissa seisoi seuraavasti:
Icarus Kristiansenin luotsaama täysiveritamma Jazzdemon Lumos xx on rehellinen villi kortti. Näyttävästi hyppäävä hevonen edellyttää ratsastajaltaan täyttä fokusta ja runsaasti tukea, sillä vieras areenaympäristö värikkäine esteineen tarjoaa säpäkälle hevoselle runsain mitoin ärsykkeitä. Kristiansen ilmaisee kuitenkin mietoa toiveikkuutta: “Olemme treenanneet tähän mennessä lähinnä kotona, joten odotuksia meidän yhteisestä ensiesiintymisestä en osaa laittaa - joko se onnistuu tai sitten ei. Jazzdemon on kuitenkin ollut nyt normaalia varmempi ratsastaa, joten olen varovaisen toiveikas. “

06.04.2020 | Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Icarus Kristiansen

Ei sekään onnistunut yhtään kuten kuvittelin. Demi kyttäsi ihan kaikkea, ja aina kun jokin vähänkin risahti se muuttui pinkeäksi kuin sellon A-kieli. Muutaman kerran lentelimme kun pihalla juoksi tuulen mukana irtonainen muovisäkki, ihme että pysyin selässä niissä loikissa...
Lopulta sain Demin edes semirennoksi ravaamalla isoa ympyrää avotaivutuksilla höystettynä, ja se riitti meidän treeniksi. Vähän epäilen, saanko tästä kisaratsua ollenkaan.
- Icarus