Jazzdamsel Lumos xx

Englantilainen täysiverinen "Daami" Tamma, 165 cm ruunikonkirjava (Aa/Ee/W(?)*) Syntynyt 08.07.21, nyt iältään v Kasvattanut Stall Lumos, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-006-0095 Painotuslajina esteratsastus Tavoitetaso ainakin 120 cm

* Emälinjan kirjavuutta ei ole testattu.

Daami on pitkään ja hartaasti odotettu tammavarsa Icaruksen viharakkaus-emälinjasta. Orina se olisi lähtenyt myyntiin heti vieroituksessa, mutta heti kun pystyyn könynneestä märästä mytystä pystyi totemaan sen olevan kelpo jatkaja linjalle, oli Lumos sinetöitynyt kodiksi. Varsinkin kun emä Demi taisi olla ensimmäinen menestynyt Jazz-tamma koskaan...

Daamin erikoinen väri herätti tietenkin heti huomiota. Siitä sateli ostotarjouksia heti ensimmäisten kuvien julkaisun jälkeen, mikä oli hassua kun otti huomioon tallin muut erikoisväriset kasvatit. Pienessä jokerinaamaisessa räpsyripsessä oli vain sitä jotakin. Pieni, hintelä ja lenkurajalkainen varsa näytti kaikkea muulta kuin lupaavalta, mutta kenties siitä oli aistittavissa jotain suurta. Sydän ainakin, jos ei muuta.

Pieni prinssessa

Emänsä kanssa Daamissa on paljon samaa. Se on herkkä, säikkykin, ja voi että miten lujaa noilla pienillä koivilla pääsee... Ihmisiltä (ja muilta hevosilta) Daami tarvitsee rauhaa ja turvaa, loivia liikkeitä ja rakkautta.

Rakkautta saa myös takaisin. Kun Daami johonkin tykästyy, siitä saa varsavarjon. Pienillä hampaillaan se kahnuttelisi kaveriaan, ja mikään ei ole siitä niin ihanaa kuin laittaa pää turvallisen ihmiskaverin syliin, sulkea silmät ja huokaista. Viipottajaan tutustuminen vie aikansa, mutta on kaiken sen vaivan arvoista.

Sukutaulu

i. Phantom Lord KTK-II mkrj (w) xx, 159 cm	ii. Cheery Cat rn dw xx, 169 cm	iii. Tiger's Pride rt dw xx, 165 cm
		iie. Lady Florence rn xx, 169 cm
	ie. Phantomism rn xx, 162 cm	iei. Head Held High m xx, 168 cm
		iee. Euphorphantasm mrn xx, 164 cm
e. Jazzdemon Lumos VIP MVA Fn, KTK-II prnkrj xx, 167 cm	ei. Lucifer Morningstar Fn, KTK-III prnkrj xx, 161 cm	eii. That Man Is a Witch rnkmkrj xx, 165 cm
		eie. Gaze From Void tprt xx, 163 cm
	ee. Jazzbomb Lumos Fn rnkrj xx, 161 cm	eei. Akatosh KTK-III, ERJ-III vkkokrj xx, 167 cm
		eee. Jazzmine Fn, KTK-III rn xx, 162 cm

Jälkeläiset

Daami ei ole vielä jalostuskäytössä.

PKK-näyttelytulokset

Ei vielä näyttelytuloksia.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

24.10.2023 | Lapasen virheet

» Lue koko kappale klikkaamalla tästä

Aamuinen maneesi oli ihanan hiljainen. Pohja oli lanattu plaaniin, kirkkaat valot paljastivat jokaisen nurkan vaikka ulkona olikin yhä pilkkopimeää. Daami katseli silti huolestuneena katsomon parvea: siellä asui kirjavan täysiverisen mielestä mörköperhe. Sitä he yhdessä hetken katselivat, ennen kuin jatkoivat rutiininomaista aamujumppaansa. Ensin käynnissä, sitten ravissa, taivutuksia ja eteen-alas venytyksiä. Sen jälkeen laukassa kestävyysharjoituksia isolla kahdeksikolla muutamalla kattopellin räminän laukaisemalla spurtilla maustettuna. Daami oli niin herkkä, vähän arkakin, ei kyllä mitään verrattuna emäänsä Demiin. Kun Amelie oli yksin kumpaisenkaan kanssa, hän antoi niiden katsoa rauhassa ympärilleen ja hyppäsi alas satulasta jos kierrokset nousivat liikaa. Jos kukaan muu, varsinkin Icarus, oli katsomassa, hän patisteli ratsuja jatkamaan tehtäviä ja pysytteli vain sitkeästi kyydissä kun kengurubensa iski kipinää.
Sille oli siis syynsä, miksi Amelie yritti ratsastaa itsenäiset treeninsä joko niin aikaisin tai myöhään, ettei kukaan osuisi vahingossakaan samaan aikaan maneesiin.

Daami oli ihana, mutta sekään ei auttanut ratsastajan sisällä kalvavaan kamalaan oloon.

01.11.2022 | Kaksinaismoralismin uhkea kukka

» Lue koko kappale klikkaamalla tästä

Se oli noloa, mutta sitä Amelie tahtoi. Siksi hän taas tänäkin aamuna oli vetänyt ratsastussaappaat jalkaan ja lähtenyt Thyran kanssa aamutreeniin. He olivat lähentyneet niin että hetken ajan Amelie jo pohti avautuvansa tunnontuskistaan. Kun sinitukkaineinen Thyra alkoi kuitenkin intoilemaan siitä miten iso ero Oncan ratsastettavuudessa oli nyt kun sille ostettiin kiinteä martingaali, Amelie tajusi valita yleisönsä paremmin. Taas kerran hän tunsi melkein olevansa yksin. Mutta onneksi oli Daami.

Ruunikonkirjavasta täykkäritammasta oli tullut Amelielle ystävä. Se käveli aina portille vastaan ja hörisi maailman pehmeimmällä äänellä. Suloinen silkkiturpa tykkäsi hamuta kasvoja, silloin oli mahdoton murehtia mitään. Daami oli herttaisin, kiltein ja pehmoisin hevonen mitä kuvitella saattaa. Mahdoton vastakohta Lumoksen teräksenkylmään ja -lujaan ympäristöön. Daami oli kuin lumisella vuorenrinteellä kasvava yksinäinen, sitkeä kukka.

Kiltteys oli sekä Daamin että sen ratsastajan onni, sillä Icarus ei koskaan joutunut pyytämään Amelieta "näyttämään sille". Nytkin, kun Daami otti epäröiviä askeleita kohti lämmittelyestettä, riitti kun Amelie siirsi ulko-ohjan kaulalle ja piti samaisen pohkeen tiiviinä. Ei riuhtomista, nykimistä eikä pohkeiden paukkamista, tamma puski vielä hieman lavalla mutta lähestyi kuitenkin suoraan ja hyppäsi keveästi yli. Oli kai kamalaa kaksinaismoralismia nauttia näistä valmennuksista, mutta Amelie hymyili silti, eli täyttä elämää.

Daami pisti parastaan, kuten aina. Aluksi se tuntui jännittyneeltä, mutta ratsastajan pehmeä puhe ja kaulan silittely sai rauhan sielulle. Askeleet osuivat kohdilleen, yksikään puomi ei kalahtanut. Kerran Thyra ratsasti Oncan melkein Daamin kylkeen, mutta edes siitä tamma ei ottanut kuumaa, mikä oli ihmeiden ihme. Kaksi täysiveristä samassa valmennuksessa ilman yhtäkään ruudinräjähdystä — oliko tämä unta?

"Sinähän voisit kokeilla pieniä kisoja Daamin kanssa, mitäs sanoisit?" Icarus ehdotti treenin lomassa. Amelie loisti kuin aurinko. Tästäkö se alkaisi, hänen uransa nousukiito?

Cera katseli yksinäisestä tarhasta miten nauravaiset naiset ratsastivat loppukäynneille maastoon.

06.10.2022 | Daaminsa kullakin

Ceran jälkeen Daami tuntui unelta jonka ei tahtoisi koskaan päättyvän. Kirjava tamma oli kevyt, herkkä ja ystävällinen — se nosti laukan kun Amelie vasta sitä suunnitteli, meni aivan rusetille jos pohkeella kosketti sipaisua enemmän ja melkein pyllähti istualteen jos pidäte tuli varoittamatta. Tälle hevoselle piti kuiskata.

Amelien oli myönnettävä että Ceran ratsastamisesta luopuminen oli auttanut Lumokseen kotiutumisessa taikatempun tavoin. Itsehän hän ei ollut vaihtoa ehdottanut, vaan Icarus oli muuan harvinaisen kurjan valmennuksen päätteeksi tokaissut ettei Amelie ollut ehkä vielä tarpeeksi pätevä kouluttamaan Cerasta kenttähevosta — parempi tehdä se itse. Muutaman katkeran kyyneleen vierittyä Amelien oli kuitenkin myönnettävä että ehkä siinä olikin jotain perää. Yhteistä säveltä Ceran kanssa ei ollut löytynyt Latviassakaan, miksi siis täälläkään.

Helpompaan ratsuun siirtyminen oli ollut loppujen lopuksi siunaus. Nyt Amelie huomasi suorastaan odottavansa innolla jokaista itsenäistä ratsastushetkeä, valmennuksiakin. Viimeksi Icarus oli sanonut nähneensä vilauksen siitä pienestä potentiaalista mitä Amelie Power Jumpissa oli leiskunut, ja jos jotain kuukausi Lumoksessa oli jo ehtinyt opettamaan, niin se oli kehu mistä kannatti pitää kiinni.

Daami nyökytti päätä ja pärskyi. Se lähestyi okseria lennokkaalla laukalla, pystypäisenä, ja ylitti esteen kevyesti kuin vettä vain. Ameliesta se tuntui uskomattomalta — kuinka hevonen pystyi olemaan näin kevyt ja lennokas? Hänestä tuntui kuin olisi ratsastanut pegasoksella eikä tavan täysiverisellä, niin korkealta kirjava tamma hyppäsi, ja niin pehmeästi. Eikä ollut syytä unohtaa kuinka pehmeältä sen laukka tuntuikaan: ei askel ehkä aivan Gepardin, ainoan Amelien tunteman ahalteken, laukkaa voittanut, mutta kyllä tässäkin kelpasi istua. Vaikka Daami välillä kiihdytti vauhtia kysymättä (se oli kuulemma emälinjalleen tyypillistä), kyydissä olisi pysynyt vaikka perusistunnassa.

Daami, ihana Daami. Se muistutti Amelieta Latviaan jääneestä Uulasta. Haikeus pyyhkäisi nuoren ratsastajan yli, mutta hän huitaisi sen syrjään kääntäessään uuden suosikkiratsunsa kohti seuraavaa harjoitusestettä. Tunteilemaan ehti myöhemminkin, nyt oli aika treenata.

10.05.2022 | Kokemuksen opettamana

Daamista on kasvanut hieno nuori. Se on rakenteeltaan ehkä aavistuksen verran kompaktimpi kuin Demi, mikä ei tietenkään ole lainkaan huono asia. Jalatkin sillä on täykkäriksi ihan katseltavat, ja vaikkei hyvällä hevosella väriä olekaan niin onhan valkoisen karvan kasvua jännittävää seurata. Tuntuu että kun silmiä räpsäyttää, läntit ovat levinneet jo ainakin sentin sekä länteen että itään. Tallissa ei ole koskaan aiemmin dominanttivalkoiseen törmätty, joten värin eteneminen on pelkkien arvailujen varassa — vaan voisi villisti veikata että joskus tämä tulee kyllä olemaan vielä varmasti kuin lumihevonen, ainakin tällä tahdilla!

Parasta Daamissa on kuitenkin sen luonne. Se on koko emälinjansa tapaan herkkä ja varovainen, mutta Phantom Lord on selkeästi antanut varsalleen pienen tujauksen jämäkkyyttä. Daami lämpenee ehkä asioille hitaasti, mutta se ei ota samanlaisia rakettilähtöjä jokaisesta oravanpierusta kuin emänsä. Kun ratsastaja, Thyra-Jorunn, nousi satulaan ensimmäisen kerran, Daami vain puhisi jännittyneenä ja pyrki lähemmäksi narun päässä seisonutta Icarusta. Viulunkireitä askeleita ja pöhisemistä riitti neljän ensimmäisen ratsastuskerran ajaksi, mutta yhtäkään ainutta ritolaa nuori ei ottanut, pompuista tai kavahteluista puhumattakaan. Enemmänkin se vain seurasi Icarusta turpa olkapäähän nojaten, hakien turvaa tutusta ihmisestä. Hellyyttävyydessä Daami saa pisteitä 5/5.

Ratsukoulutus aloitetaan tavallista rauhallisempaan tahtiin, sillä kolmen polven kokemus Jazz-tammojen kouluttajana on opettanut Icaruksen antamaan reppanoille aikaa asettua uuteen elämäntehtäväänsä. Daami etenee hyvin hitaasti ja hyvin varmalta pohjalta, eikä yhtäkään järkytystä tai ikävää tilannetta sille soisi esitellä. Se luultavasti debytoi radoilla siis paljon ikätovereitaan myöhemmin, mutta toivottavasti myös lunastaa odotuksensa sen mukaisesti!