Skill at arms-tunti 15.06.-18
Ratsukko ravasi suoraan kohti quintainia. Peitsen kärki kolahti kilpeen, oli totuuden hetki: kaatuisiko kilpi, vai pyörähtäisikö vivun päässä oleva hiekkapussi ratsastajan selkään?
VHRY// Dragon Age Estaten kisoja
Perjantaina 15.6 Zenin hiekka-areenalla kokoonnutaan tutustumaan historiallisen ratsastuksen perusteisiin. Tunti on suunnattu aloitteleville sekä lajiin tutustuville, joten aiempaa kokemusta ei tarvita — vain rohkeaa ja uteliasta mieltä! Etenemme jokaisen kohdalla yksilöllisesti, joten jännittynyt ratsu tai ratsastaja ei ole ongelma: kaikki suorittavat sen verran mitä kykenevät. Tärkeintä on saada kosketuspintaa lajiin ja jäädä ehkä hyvällä tuurilla koukkuun...
Opettajana toimii vähäsanainen ja ehkä hieman nihkeä, mutta sitäkin asialleen omistautuneempi Iivari von Hoffrén.
Lomakkeen tehtäväosioon saat vastauksia seuraavista linkeistä: Skill at Arms (Haukkalevä) & Historiallisen Ratsastuksen Seura
» Tunti pidetään Zenin hiekka-areenalla. Mikäli sää on erittäin kurja, siirrymme maneesiin.
» Otamme tunnille maksimissaan kolme ratsukkoa taataksemme jokaiselle yksilöllisen opetuksen.
» Tunnille osallistut vastaamalla tähän lomakkeeseen.
» Tunnista tehdään tekstikoosteet osallistujien vastausten perusteella.
Osallistuminen
Osallistu vastaamalla tämän lomakkeen kysymyksiin.Tallikohtaista rajoitusta ratsukoiden määrästä ei ole, mutta suosittelemme että yhdeltä tallilta tulisi maksimissaan kaksi ratsukkoa.
Oikeat vastaukset tehtäviin
Mitä näistä aseista tarvitset skill at arms hunting-radoilla? Miekkaa, keihästä ja kevyttä peitseä.Entä mitä näistä kouluratsastusliikkeistä? Pohkeenväistö, sulkutaivutus, (puoli)piruetti. *
Missä askellajissa rata tulisi suorittaa? Laukassa.
Mitä tarkoittaa levée ja miten se liittyy skill at arms:iin? Levée tarkoittaa aseen laskemista tasaisesti ja siististi turvauksesta hyökkäysasentoon.
* Tarpeen vaatiessa linjoja voi toki korjata esim. takaosakäännöksellä, mutta vain pohkeenväistö, sulkutaivutus ja piruetti ovat pakollisia.
Osallistujat
Ryhmä 1.
Maya Mesikämmen & Lítil frá Birkiskógur
Lítil toi ripauksen pohjoista issikkavoimaa tunnillemme. Alkuun Iivari ehkä hieman aliarvioi karvapalleroa sen söpöisen olemuksen vuoksi, mutta viimeisetkin epäilyt ropisivat pois kun lähdettiin kunnolla työskentelemään: pikkutamma osoittautuikin aikamoiseksi ferrariksi, ja energiaa, islantilaista "viljaa" siis, sillä riitti vaikka muille jaettavaksi. Alkutunnin kaarevat urat ohjitta eivät meinanneet alkuun sujua kun Lítil olisi tahtonut vain juosta suoraa uraa pitkin, ja varsinkin sitten kun askellajeiksi vaihtui ravi ja laukka, olisi tamma tahtonut näytellä kuinka lujaa possupassia hän osasikaan juosta. Mayalla oli kova työ saada Lítil rauhoittumaan, taipumaan ja pysymään oikeassa tahdissa, välillä nähtiin jo kuitenkin aivan puhdasta ravia ja laukkaa. Kun lopputunnista Lítil alkoi kuitenkin jo väsähtämään, alkoi possupassi taas tulla mukaan kuvioihin.
Väsyminen näkyi selkeästi myös aseharjotteiden kanssa, sillä alkuun issikka ei sanonut mistään mitään, olisi voinut pommikin räjähtää; yht'äkkiä peitsi ja quintain olivatkin hänen mielestään mitä järkyttävimmät asiat maan päällä! Pienen tutkimisen jälkeen esineet menettivät onneksi kummallisuutensa, ja myös tämä ratsukko pääsi iskemään peitseä kilpeen ilman huolia.
S & Azshara
Näkyi jo kauas, että ratsu oli päässyt omaan elementtiinsä: Azshara asteli kentällä kuin omistaisi sen, ja tavallaanhan kaunis kimo olikin koko areenan kuningatar ainakin kokemuksensa puolesta. Ratsastus oli vaivattoman näköistä verrytellessä ja alkupriiffejä tehdessä, mutta kun ohjat sidottiin kaulalle ja testattiin ratsukoiden paino- ja pohjeapuja vaikeamman kautta, alkoi lievästi ilmaistuna sähläys. Lohdutuksen sanoina mainittakoon, ettei tämä ratsukko ollut todellakaan ainoa kenellä meni yhteys poikki kun tutut ja turvalliset ohjat katosivat: vaikka sitä kuinka kuvittelee ettei käytä niitä paljoa, huomaakin yleensä kaipaavansa niitä heti takaisin jos joku mokoma opettajankaltainen tulee ne käsistä riistämään!
Kun kaaret alkoivat sujumaan koko ryhmältä myös ravissa, Azsharan tapauksessa myös loppujen lopuksi jopa oikein komeassa ja ryhdikkäässä laukassa, oli aika siirtyä aseiden ja tehtävien pariin. S. myönsi itsekin jännittävänsä varsinkin quintainin kohtaamista, mutta kokenut tamma toimi oppimestarina ja kuljetti oppilastaan tehtävältä tehtävälle. Vaikka suoritukset eivät aina olleetkaan aivan tyylipuhtaita niin mitäpä sitten: harjoittelemaanhan tänne oltiin tultu! Supermegaplussapisteet siitä, kuinka S. lopuksi rohkeni kohtaamaan quintaininkin laukassa. Azshara on painonsa arvosta kultaa, sillä ratsastajan jännitys ja miettiminen ei ainakaan silminnähden tammaan tarttunut, espanjatar säilytti oman malttinsa hienosti läpi ratsastuksen tilanteesta riippumatta. Pienellä satulanpäällisen rutinoitumisella tästä ratsukosta olisi vaikka mihin asti kisaamaan!
Ida Taivalpaasi & Isaac d'Alviano
Isakiksi kutsuttu lusitano sopi radalle kuin kala veteen, ryhdikäs ori ei paljon melskettä ihmetellyt ja Ida saikin aivan rauhassa harjoittaa omaa ratsastustaan. Kolmikaariset eivät tuottaneet ohjittakaan ongelmia, välillä Isak katseli hieman muiden perään mutta pysyi kuitenkin omalla urallaan ja asettui oikein pienestä pohkeen muistutuksesta. Myöhemmin muutama saraseeni kaatui orin laukatessa suoraan niiden ylitse katsellessaan kanssatuntilaisten touhuja, mutta Idan ryhtyessä ratsastamaan aktiivisemmin ja pitämään Isakin ulkopohkeella ympyrän uran rajoissa, korjaantui ongelma sen kummempia vänkäämättä.
Isak selkeästi pitää skill at arms-pipertelyistä, silloin kun se keskittyi niin hommat suoritettiin 100% teholla. Ratsua vain kovin tuntui kiinnostavan kovasti oman suorittamisen sijaan muiden tekemiset, mikä hankaloittaa nopeiden ja teknisten tehtävien kanssa. Paljon kokemusta ja rutiinia vain alle!
Ryhmä 2.
Mirka & Ponipalleron Syysilta
Vauhtia ei tältä ratsukolta tänään puuttunut, ja suurin osa tunnista käytettiin siihen että Iitu malttaisi odottaa ratsastajan käskyjä sen sijaan että arvailisi mitä seuraavaksi tuleman pitää ryntäillen sinne sun tänne. Alkutunti oli jokseenkin kaaoksenomainen kun kaikki jättivät ohjat kaulalle ja lähtivät hakemaan istuntaansa kohdilleen ja hevosia kuulolle: Iituhan otti hetken vain tilaisuutena määrätä tahdin ja suunnan! Kun siirryimme suorittamaan varsinaisia tehtäviä, menivät Mirkan ohjaavat ja asettavat avut perille satulan läpi, mutta jarruja joutui yhä hakemaan ohjasta. Aseiden käsittelyyn ja quintainiin tutustuminen kävivät hankalaksi, kun samalla joutui maltittamaan ratsua: onneksi ohjat olivat nyt saatu ottaa jo vasempaan käteen, ja vaikka niiden käyttäminen yhdellä kädellä olikin välillä sähellystä niin Iitukin malttoi vähän paremmin.
Ratsu oli hyvin rohkea ja luottavainen ratsatajaansa, mikä on suorastaan vitaalia tässä lajissa. Istuntaa kannattaa harjoittaa vaikkei lajia niin jatkaisikaan, sillä jokaisessa lajissa hyötyy siitä että oma kroppa on jäntevä ja tehokas. Kunhan Iitun saa vain hyvin avuille, niin siitä tulisi kyllä upea suokkiedustus historialliseen ratsastukseen, sen verran leijonamielinen se on!
Ava P. & Sysivalkee
Sepoksi tituleerattu ruuna ei ollut selkeästikään se tunnin helpoin tapaus: se säpsyi jo Iivarin esitellessä kentän keskellä miekan perusotteita, ja Ava pääsi esittelemään tasapainoaan Sepon ottaessa pulttia kun ratsastajalle ojennettiin laina-ase. Hän pysyi kuitenkin hämmästyttävän hyvin selässä jättimäisissä loikissa, ja hetken puhistuaan Seppokin totesi että kesäauringossa kiiltelevä terä ei pomppimalla lähde, eikä se ehkä häntä syökään. Välillä pitkin tuntia rakettiruuna otti silti vielä varmistelevia sivuloikkia ja pyrähdyksiä, ei moiseen kapistukseen ole luottaminen... Terän kiiluminen oli selkeästi se kamalin juttu, sillä vaikka peitsi ja keihäs myös puhisuttivat Seppoa, eivät ne laukaisseet samanlaista rodeota kuin miekka.
Alkutunnin kaaosmaisuuden juuret olivat Sepossa. Siinä vaiheessa kun ohjat oltiin sidottu kaulalle ja ratsukoita pyydettiin siirtymään käynnin kautta raviin kolmikaariselle uralle, sanoi Seppo heissulivei ja lähti kuin hauki rannasta. Ava sai useammin kuin kerran ottaa ohjasta ja kääntää rallikoneensa aitaa vasten, jonka jälkeen seurasi muutama rauhallinen metri ennen kuin Seppo huomasi jälleen tilaisuutensa tulleen. Lopulta teimme niin, että Ava sai pitää ohjat käsissään ja tehdä sen jälkeen harjoitusta hetken yksikseen muiden odottaessa kentän reunalla. Helpotus oli silminnähtävä, kun ryhdyimme suorittamaan varsinaisia tehtäviä ja ohjat sai ottaa vasempaan käteen. Vaikka Seppo loikki ja väisteli esteitäkin quintainista saraseeneihin, oli Avalla sentäs jokin kontrolli.
Ruuna kaipaa selkeästi vain paljon, paaaaaljon totuttamista, sekä malttia. Ratsastajan lihastonuksen tärkeys näkyy selkeästi tällaisten hieman villimpien ratsujen kanssa, kun jäntevyyden on säilyttävä jatkuvasti ja satulassa on työskenneltävä koko ajan jotta hevonen pysyisi kuulolla. Pienikin "löllöistyminen" selässä antaa Sepolle tilaisuuden lähteä, mistä Avakin oli selkeästi heti tietoinen ja siksi niin kovin napakasti ratsastikin. Seppo on loistava opettaja siihen, miksi satulassa täytyy olla jäntevä!
Ikki & Eberardo
Eberardo oli majesteettinen näky, sen liikkeet ja ryhti sopivat näyttävään lajiin kuin nakutettu. Ensimmäinen tehtävä, kaarevat urat ohjitta, sujui suhteellisen hyvin: orilla on selkeästi klassisen koulutuksen taustaa, niin hyvin se oli heti istunnalle avoin ja piti ryhtinsä vaikkei ohjastuntumaa ollutkaan. Tällaisen hevosen kanssa on helppo lähteä liikkeelle, kun ei tarvitse opettaa sitä pois ohjiin nojaamisesta ja tuntuman vaatimisesta. Ikkillä oli sen sijaan aluksi hieman hakemista ohjauksen kanssa, mutta kun rytmi löytyi ja lonkka lähti svengaamaan niin myös ravi- ja laukkakiemurat loksahtivat urilleen. Tehtävienkään tekeminen ei ollut loppujen lopuksi niin hankalaa, sillä vaikka ohjat vasemmassa kädessä saivatkin olla niin Ikkin ei tarvinnut selkeästikään niillä hevosta vaivata. Miekan kiiltävä terä hieman jännitti Eberardoa, mutta saatuaan rauhassa tutustua siihen ori rentoutui.
Eberardo on rohkea ja lajiin hyvin sopiva ori, pienellä totuttamisella siitä voisi tulla todella noheva! Ikki ratsasti hyvin; vaikka välillä hän selkeästi jännittyi ja unohti hengittää niin että ratsukin pingottui, osasi hän korjata tilanteen nopeasti muutamalla syvällä hengenvedolla. Kumpikin pelasi hyvin yhteen ja kuunteli mitä toisella on sanottavana, tämän ratsukon näkisi mieluusti kisakentilläkin vielä joskus.
Ryhmä 3.
Sylvi Ojanne & Hämarik
Suuri, kimo ori otti niin lungisti koko tunnin että Iivarin piti vaivihkaa tarkistaa, roikkuiko hevosen koipivälissä mitä — miksei hänen orinsa voineet ottaa oppia tästä rauhallisesta, kiltistä jätistä! Nyt kaikki riviin katsomaan miten herrasmiehet käyttäytyy! Sylvi kyllä kertoi että Hämästä löytyi kyllä se äijäpuolikin, mutta sitä oli vaikea uskoa katsellessa tunnin suorituksia: kimo ei kertaakaan tuntunut noteeraavan muiden hevosten läsnäoloa, eikä antanut edes omaa showtaan pitävän teiniorhin häiritä työskentelyään. Sylvi pystyi hyvin keskittymään oman ratsastuksen ajatteluun ja aseiden käsittelyyn, ja varsinkin peitsen kanssa hänestä kehkeytyi lopputuntia kohden jo varsin näppärä.
Aluksi Hämä oli kuin suuri laiva, joka kiihtyi ja ohjautui hitaasti. Kaaret venähtivät ja linjoista tuli hyvin suuria, mutta hiljalleen ori alkoi notkistumaan ja ottamaan itseään enemmän ryhtiin. Näin suurta ratsua oli hankala ratsastaa takaa eteen ilman barokkiverta, mutta Sylvi pysyi sinnikkäänä ja vaikka illalla hänen vatsalihaksensa olivatkin varmasti jo kypsää nuudelia, niin tulos oli sen arvoinen: lopputunnista oli suorastaan lumoavaa katsella jättimäisen orin leijailevan niin kevyen näköisenä lyhyttä laukkaa.
Klassisen ratsastuksen valmennuksista olisi varmasti ratsukolle hyötyä, sillä aluksi hieman etupainoisen oloinen Hämä muuttui aivan toiseksi hevoseksi kun kaiken lähtökohta oli takapään moottori, jonka avulla myös niska saatiin kivasti korkeimmaksi ja ryhti kasaan ilman että ohjista piti kertaakaan lähteä ottamaan taaksepäin. Vaikka linjat olivat vielä varsin suuria, pysyi Hämä niissä kuitenkin jatkuvasti oikein asettuneena, tasaisessa temmossa ja tasapainossa. Kun ratsastus tuntui kevyeltä yhdellä kädellä ja aseita heilutellen, niin kuvitelkaapa kuinka helppoa tavan kouluratsastuksesta tulisi hevosen tuntuessa tältä!
Quenill Reiter & Zaffron
Olipa ilahduttavaa nähdä Zaffron mukana tunnilla, lapsukaisesta oli kasvanut maailmalla jo iso poika! Alkupriiffeissä ei meinattu päästä eteenpäin kun Iivari unohtui kyselemään orin kuulumisista ja ihailemaan kasvattikauneutta, mikä ei tosin ainakaan Fondea tuntunut haittaavan — samanlainen parrasvalojen riikinkukko se oli kuin varsanakin. Läpi tunnin ori liihotteli showmiehen elkein, niin että aina välillä Quinn joutui ottamaan pilkkupyllyn takaisin meidän kuolevaisten joukkoon... Mutta olihan se kieltämättä komean näköistä, kun Quinn ensiharjoitteena sivalsi kaalinpäitä harjoitusmiekalla korskuvan ja tanssivan orhin selästä!
Pieniä hetkiä Fonde oli jopa ihan nätisti kuulolla, ja esimerkiksi saraseenilinja sujui useaan otteeseen nätisti asettuen ja rauhallisesti laukaten. Sitten ori taas muisti välillä oman upeutensa ja ryhtyi esiintymään, niin että Quinn joutui ottamaan ohjia silloin tällöin molempiinkin käsiin hallittavuuden nimissä. Onneksi kaikki tehtävät oli ratsulle jo valmiiksi tuttuja, niin että rauhallisina hetkinään se tiesi jo valmiiksi mitä tehdä, antaen Quinnille tilaisuuden harjoitella rauhassa ilman että tarvitsi miettiä hevosen reaktiota quintainin kilven kolahdukseen tai ilmaa halkovaan miekanterään.
Anarchy & Latin
Vahva kouluosaaminen oli tämän ratsukon etu, sillä vaikka laji ei kummallekaan oletettavasti ollut kovinkaan tuttu, niin yhteistyö kaksikolla pelasi. Alkuun ohjien poisjättäminen aiheutti hieman ihmetystä — Latinissa myös — mutta varmuuden lisääntyessä kaarista alkoi tulemaan hyvinkin symmetrisiä ja tasapainoisia. Vaikka modernissa kouluratsastuksessa sanotaankin painottavan paljon istuntaan, näkyi ero klassiseen ratsastukseen kun jatkoimme kaaritehtävää laukassa ja ryhdyimme ottamaan miekalla harjoitusiskuja kaalinpäihin: liikkeen ja asetuksen ylläpito ilman normaalia ohjastuntumaa olikin yllätävän vaikeaa! Kun tehtäviä toistettiin toistamisen jälkeen alkoi ratsastukseen löytyä varmuutta ja Anarchyn keskikroppaan jäntevyyttä, jolloin miekalla pystyi kurottamaan kauemmaskin ilman että ratsastus häiriintyi.
Kuten monien muidenkin kohdalla, myös Latin jännitti alkuun hieman quintainia. Peitsi ei tammaa jännittänyt eikä hököttimen ohi laukkaaminen aiheuttanut sydämentykytyksiä, mutta sitten kun kilpeä ryhdyttiin iskemään peitsellä, mulkoili komistus muiden ratsujen kanssa mokomaa vimpainta. Latin toipui kuitenkin salamana järkytyksestä ja järkeili nopeasti itse homman olevan aivan vaaratonta ainakin hänen osaltaan, joten tamma päätyikin mannekiiniksi näyttämään esimerkkiä hieman aremmille kavereille. Lähestyminen oli suora ja hillitty kaikissa askellajeissa, ja vaikka ratsastaja omien sanojensa mukaan hieman jännitti niin ratsuun se ei silminnähden ainakaan siirtynyt.
Ryhdikkäässä friisissä on kyllä ainesta lajiin, kunhan saa hieman lisää kokemusta. Liikkeitä ja rytmikkyyttä kyllä ainakin löytyy!
Sivusto toimii parhaiten tietokoneella tai tabletilla selaten.
Eksyksissä? Ehkä sivukartasta on apua.
Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable.
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse.