Vuodenvaihteen Gaalailta 2018
"Tchaikovskyn keveät sävelet leijailivat ilmassa tanssiaisväen liitäessä pitkin salin lattiaa. Pitkät, näyttävät helmat pyörähtelivät ja shamppanjaa virtasi laseihin taukoamattomana virtana. Naiset olivat toinen toistaan kauniimpia ja jopa umpisuomalaiset möllikkämiehet olivat kaivaneet frakkinsa naftaliinista: tänä iltana kaikki oli legendaa."
Zen (
) järjestää 31.12.2018 - 01.01.2019 jo toista kertaa näyttävät tanssiaiset tämän ja tulevan vuoden kunniaksi. Kyseessä ei ole mikään pikkuinen kerhobrunssi, vaan gaalailtaan on odotettavissa koko virtuaalimaailman kansainvälinen kerma VRL:n talleista HARPG-piireihin. Linnan suurimmassa ja hienoimmassa tanssisalissa (Liels Zále) väki kokoontuu nauttimaan niin seurasta, musiikista kuin ruoastakin, huipentuen tasan kello 00:00 tapahtuvaan vuodenvaihtoon ja sen loistokkaaseen ilotulitukseen, joka tulee viemään varmasti voiton jopa edellisen vuoden suuresta juhlatulituksesta.
Vuosiluvun mukana muuttuu tutusti myös juhlien tiukka etiketti hieman löysempään: boolit ja viinit vaihtuvat astetta vahvempiin, ja mahdolliset seuraleikit ja -tanssit muuttuvat varmasti hieman mielenkiintoisemmiksi...
Gaalassa jaetaan myös Zenin sponsoroimia palkintoja niin talleille, henkilöille kuin hevosillekin erilaisten ansioiden mukaan. Tänä vuonna raati on ollut tiukka ja palkintoja myönnetään hiukan suppeammin, mutta myös jaettavat palkinnot ovat astetta kovempia: miltä kuulostaisi tilaustaide, rakennekuva, ehkäpä janoamasi uusi ulkoasu grafiikoineen? Niinpä, tässä palkintojenjaossa kannattaa olla paikalla!
❗️ Juhlapaikalla on pysäköintipalvelu. Voitte ajaa pääovien eteen, josta palvelu ottaa ajoneuvonne parkkeerattavaksi. Ovilta on suora johdatus tanssiaissaliin, jonka lisäksi juhla-alueeseen kuuluu myös (talvi)puutarha sekä kabinetit. Käsilaukuille on talletuspiste.
Linna tarjoaa majoituksen, joka on kutsuvieraille maksuton. Ratsastusmahdollisuuksia kannattaa käyttää hyödyksi ottamalla oma hevonen mukaan: hevosen voi majoittaa linnan talleille, ja tilat maastoineen ovat käytettävissä koko vierailun ajan.
Pukukoodinamme on iltapuku ja toivoisimme kaikkien kunnioittavan juhlien luonnetta laittamalla parastaan päälle. Miehillä on oltava vähintään (musta) frakki tai ajanjaksoltaan sitä vastaava asu, kalvosinnapit, liivi, valkoinen paita ja solmuke, kiiltonahkakengät sekä vapaavalintainen taskuliina/mahdollinen kunniamerkki. Naisilla on oltava täyspitkä juhlapuku, hihattomana sen kanssa myös kyynärpäät ylittävät käsineet. Aikakausilla leikittely on sallittua, jopa toivottua!
Ohjelma: 21:00 Aloitus, kattauksen avaus — 22:00 illallinen, jonka yhteydessä awardien jako — 23:30 Vuoden vaihtuminen, puhe — 00:05 cocktailbaari aukeaa
Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan yllätyslahja sekä jaetaan banneri, joka todistaa osallistumisesta.
Juhlassa jaetaan myös kunniamainintoja vuonna 2018 ansioituneille talleille, henkilöille ja hevosille. Jokaiselle palkitulle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostitse ansiostaan. Palkittujen ei tarvitse olla osallistuneina juhlaan.
Osallistuminen
Osallistuminen tapahtuu joko sähköpostitse (epolho@hotmail.com) tai Keskustan topickin kautta, ja sen voi toteuttaa mieleisellään tavalla. Tahdoit siis kirjoittaa, piirtää tai vaikka säveltää, anna luovuutesi lentää villimmin kuin koskaan!Toteuta alla annetuista vaihtoehdoista osallistuminen tahtomallasi tavalla, lähettäen sen muodossa:
Vieraan Nimi, mahd. talli jota edustaa + tallin linkki
mahd. mukana tulleen hevosen nimi ja osoite
Osallistuminen
Toteuta näistä (vähintään ;) yksi
a) Parhaista parhaat
b) Edustus kuntoon
c) Oliko tämä vissy- vai vodkashotti?
d) Hevoset, kaikkialle nekin pitää raahata e) Who let the ram out? f) Kuka tarvitsee Salkkareita?
g) Vapaavalintainen tehtävä |
Vieraslista
✔️ Lucas & Theodore Duvell seuralaisineen, Monsieur Bram & Madame Manon Duvell, Duvell Arabians Estate (EVM) (ROW
)✔️ Dragon Age Estate
✔️ Kristiina Hirvonen & Helga Åqvist Rósgarður
✔️ Tuulia Sumulahti
✔️ Mikael Gren & Amanda Sokka, Auburn Estate
✔️ Tilda Mustamaa, Auburn Estate
✔️ Nina Cheetham, Moana Part Breds
✔️ Nora Norrington & avec, Rosevillage (EVM)
✔️ Charlotte Center & avec, Ranch Orange Wood
✔️ Josefina Rosengård & Rasmus Asila, Kaajapuron Talli & Auburn Estate
✔️ = osallistuminen kuitattu
"Kiitos kaikille vieraillemme, niin paikalla oleville kuin muillekin. Olette tehneet tästä vuodesta erityisen ja muistuttaneet, miksi tämä harrastus on harrastamisen arvoinen. Kunpa 2019 olisi edeltäjänsä veroinen!"
Awardit 2018
Tänä vuonna awardeja jaettiin huomattavasti vähemmän kuin vuosi sitten, jolloin kategorioita oli kuin sieniä sateella. Valinnat olivat sekä vaikeita että helppoja: monia ehdokkaita oli, mutta koska päätimme visusti pitää kiinni siitä että jaamme vain muutaman palkinnon, emme lähteneet antamaan "kategoriapalkintoja" vaikka kovasti tekikin välillä mieli. Ainakin awardit ovat siis menneet todellakin ansaittuihin ja pitkään harkittuihin osoitteisiin!
Paljon onnea tämän vuoden palkinnonsaajille!
Vuoden Tallin valinta oli melko helppo: Ranch Orange Wood eli tutummin ROW tuli heti ensimmäisenä mieleen jo syksyllä awardeja suunnitellessa, ja siihen myös lopulta päädyttiin. Kaikki ROW:iin vähääkään tutustuneet tietävät mistä puhun, kun palkintoperusteina on aktiivisuus, pitkäikäisyys ja interaktiivisuus. Talli ei ole mikään tähdenlento, ja se on kerryttänyt kivasti historiaa niin miljöön, hevosten kuin henkilöidenkin ympärille. Jokaiseen yksityiskohtaan on panostettu, ja tallilla käyminen niin vierailijana, kisaajana, hoitajana kuin yksärinomistajanakin on mielekästä. Millään muulla virtuaalitallilla ei ole koskaan ollut jokaisella sivustonavauksella yhtä paljon uutta ja inspiroivaa sisältöä, mistä allekirjoittaneen tapainen tarinoitsija suorastaan kipinöi!
Bannerin lisäksi ROW saa palkinnokseen joko yhden ilmaiskuvan (random, rakenne, esittely — mitä vain!) tai kolme ilmaisvalmennusta valituille hevosille lajista kuin lajista. Palkintojen suhteen voi ottaa yhteyttä sähköpostitse tai Keskustan kautta.
Tämän tittelin olisi ansainnut niin, niin moni virtuaalihevonen että lopulta raati joutui toimimaan jo vähän intuitionkin varassa. Hämarik on kuitenkin jäänyt positiivisesti mieleen oltuaan paljon mukana VHRY:n toiminnassa, osallistuen myöskin Zenin järjestämiin historiallisiin valmennuksiin ja opetustilanteisiin. Hämarik on selkeästi panostettu ja rakastettu virtuaalihevonen, jonka elämää ja edesottamuksia on oikeasti mielenkiintoista seurata: allekirjoittanut voi myöntää lisänneensä Loitsulan kirjanmerkkeihin alunperin seuratakseen juurikin tätä oria.
Bannerin lisäksi "Hämä" saa kaksi ilmaisvalmennusta lajista kuin lajista. Omistaja voi ottaa yhteyttä sähköpostitse tai Keskustan kautta valmennuksista sopimiseksi.
Vieraiden kynistä
Sisältöä voi edelleen lähettää, vaikka juhlat ovatkin ohitse: muistot säilyvät silti aina. :) Mikäli huomaat jotain jääneen lisäämättä, kirjoita meille niin korjaamme asian: tuotoslista tuli purettua hieman viimetinkaan...Isabella Sokka
Neiti Sokka ei valitettavasti kyennyt tänä vuonna ottamaan osaa juhlaamme, mutta voitte silti lukea hänen vuodenvaihteestaan sekä vuoden 2017 Gaalasta
Mikael Gren & Amanda Sokka, Auburn Estate
Heidi Näyhö, mukana ratsu Cazenovia Fall, Runiac
"Hymyilytti, että Zenin Gaalaillasta oli muodostumassa jo perinne. Osaisikohan sitä enää lainkaan ottaa uutta vuotta vastaan tavallisissa vaatteissa koti-iltana? Ihailin kauniita pukuja, nautin tanssimisesta ja Zevikin oli osannut käyttäytyä melko asiallisesti maastossa. Ori oli toista kertaa tälle vuodelle majoittunut Zenin hulppeassa kartanomiljöössä, tällä kertaa hieman rauhallisempana onneksi, kuin viimeksi. Kellon lähestyessä puolta yötä kaikki kerääntyivät kuuntelemaan juhlapuhetta. Kieltäydyin minulle tarjotusta viinilasillisesta kohteliaasti ja pitelin vedellä täytettyä pikaria kädessäni. Siirsin katseeni takaisin illan isäntään ja hymyilin hieman, uusi vuosi ilman tanssiaisia ei olisi tuntunut lainkaan oikealta. Vaikka olinkin ilman tanssiseuralaista jälleen kerran."
Adelina van Leeuwen & Tilda Mustamaa, Auburn Estate
Nora Norrington & avec, Rosevillage (EVM)
Charlotte Center & avec, Ranch Orange Wood
Leidit valmiina illanviettoon!
Nina Cheetham, Moana Part Breds
Vuodenvaihteen Gaalailta 2018, Nintsu
Ric, tallimestarini ja myös markkinointivastaavani, oli minulta kysymättä ilmoittanut minut Latviaan Dzelzainin linnaan uuden vuoden gaalaan. Tilaisuus olisi kuulemma loistava tilaisuus verkostoitua, markkinoida kasvattejani sekä talliani ja sen koulutustaitoista henkilökuntaa. Jos kuulemma olisin edustava, voisimme saada tärkeitä suhteita, ratsutusasiakkaita, vaellusasiakkaita, varsan ostajia, oriin etsijöitä… Niin, JOS olisin edustava!
Edustavasta päästiinkin seuraavaan asiaan: pukukoodiin. Gaalaan piti tietysti pukeutua sen vaatimalla arvokkuudella eli iltapukuun. En ole lainkaan ”mekkoihminen”. Viihdyn kaikista parhaiten rennoissa vaatteissa tallilla, hiukset solmussa ja naama parin poninpusun peitossa likaisista kynnenalusista puhumattakaan. Minulla ei rehellisesti sanottuja ollut aavistustakaan, mitä Ric oikein oli kuvitellut ilmoittaessaan minut gaalaan! Minut! Metsäläisen!
Siksipä istuinkin nyt ripeästi tehdyn iltatallin jälkeen Satulatalon toimistossa Marien, Sabinen, Amenian, Ricin ja Helenin kanssa. Ranskalainen Marie oli oikea muodin puoliammattilainen, vaikka tienasikin elantonsa minun palkollisena talikon varressa. Nyt tarvitsin hänen muotitietouttaan, sillä minun ymmärrykseni iltapuvuista oli sitä tasoa, että olin joutunut gaalan kutsun luettuani googlaamaan mitä iltapuvulla edes tarkoitettiin. Täyspitkä mekko, hansikkaat, iltakengät, kampaus… Huh, taidan olla mahataudissa H-hetkellä!
Marie selaili tabletillaan mekkoja mekon perään. ”Hmm, sun iholle ei kyllä mitään vihreetä… Ja oranssi sais sut näyttää sairaalta. Ja siis mustaa et kyllä käytä! Sun tarttee erottua” Marie sanoi tiukasti, kun uskalsin ehdottaa erästä mustaa mekkoa. ”Joku merenvärinen! Vaikka sininen? Moana on kuitenkin merenrannalla ja se on otettu kaikessa huomioon, nettisivuilla ja muussa markkinoinnissa” Ric ehdotti. ”Joo! Se korostais Nintsun sinisiä silmiä! Ja toi sen tummanruskee tukka näyttäs kans hyvältä jonkun turkoosin tai keskisinisen kanssa!” Sabine, ystäväni, joka suuresti nautti nähdessään minut epämukavuusalueellani, innostui. Minä huokaisin tuskastuneesti: turkoosissa mekossa erottuisin joukosta varmasti, enkä ollut lainkaan varma halusinko katseita puoleeni.
”Turkoosi! Joo, toi onkin hyvä!” Marie innostui, muutti parilla pyyhkäisyllä hakuehtoja ja sai tabletin ruudun täyteen erilaisia turkooseja ja merenvärisiä mekkoja. ”Toi olkaimeton!” Amenia, toinen ystäväni, joka nautti kidutuksestani, kiljaisi. ”No ei mitään olkaimetonta gaalaan! Poista kaikki olkaimettomat ja erityisesti spagettiolkaimet” tokaisi Helen, tiukkuudestaan ja suorasanaisuudestaan tunnettu ratsuttajamestarini, joka oli tullut paikalle makutuomariksi. Edes kipakka Marie ei uskaltanut sanoa Helenille vastan, vaan nopeasti olkaimettomat ja spagettiolkaimelliset mekot katosivat ruudulta. Vihdoinkin minulle mieleinen hakuehto! Olin jo kauhulla kuvitellut päälleni turkoosin olkaimettoman mekon, joka putoaisi päältäni ensimmäisessä valssissa. Ainakin olisin saanut Moanan nimen jokaisen huulille… Myös kaikki pitkähihaiset mekot karsittiin pois, koska tallitöiden takia lihaksikkaat käsivarteni näyttäisivät kuulemma lihavilta niissä.
Kun olkainasia oli käsitelty, pysyi iltapuvun yläosa edelleen puheenaiheena: paljonko dekolteeta pitäisi näyttää? Yritin osoittaa kiinnostusta 1860-luvun viktoriaanisen häveliääseen pukuun, jossa kaula-aukko oli kauniin, kaulan ympäri tulevan korkean kauluksen peitossa. Siinä minun ei tarvitsisi pelätä vilauttelevani sopimattomasti vaikka vähän kumartelisinkin! Valitettavasti seurueeni oli yksimielinen: viktoriaaninen puku ei toisi avujani riittävästi esiin eikä toisi sitä huomiota ja kiinnostusta, jota koko reissun tarkoitus oli. Marie ja Ric kallistuivat hyvin moderniin tyyliin, jossa kaula-aukon leikkaus ylsi melkein rintavakoon. Amenia ja Sabine menivät Ricin ja Marien puolelle ihan vain nähdäkseen minun hikoilevan kauhuissani, kun katselin Marien esittelemiä mekkoja: yhtä hyvin voisin marssia paikalle pelkässä hameessa! Onneksi Helen pisti huikentelevaisuudelle stopin ja lopulta päädyimme enemmän tai vähemmän yhteisymmärryksessä ”puolipeittävään” kaula-aukkoon. Se toisi kuulemma kivasti solisluuni esiin, mutta peittäisi riittävästi kriittisiä paikkoja, jotta voisin liikkua ilman pelkoa vilauttelusta. Kaula-aukon muotokin oli nopeasti päätetty: neliömäinen leventäisi liikaa tallitöiden leventämiä hartioitani eli pääntien tuli olla joko pyöreä tai kolmiomainen. Näin minulle kerrottiin asiantuntijoiden puolesta, oma osani oli vain nyökytellä hyväksyvästi suu puoliksi avoinna mitään mistään tajuamatta.
”Entäs selkäpuoli? Eiks siellä vois olla vähän sexympää?” Marie aloitti ja sai aikaan hyväksyviä huudahduksia kaikilta muilta paitsi minulta. Halusin nimittäin käyttää rintaliivejä ja sehän ei onnistuisi jos selkäpuoli olisi avonainen puoleen selkään saakka. Tunsin jo oloni alastomaksi, kun vain ajattelinkin esitteleväni rakasta talliani ja upeita welshponejani ilman liivejä! Yritin tuoda näkökulmaani esiin, mutta siinä oli viisi vastaan yksi: selästä avonaiset mekot pysyivät hakutuloksissa. Sen verran sain sentään aikaiseksi, ettei selästä suljettuja mekkoja poistettu vaihtoehdoista. Tulimme siis siihen tulokseen, että selkäpuolella ei ollut niin väliä.
Keskustelunaihe niin sanotusti ”putosi”, sillä puhe kääntyi vyötäröön. ”Nintsulla on muotoja! Ei tosiaankaan mitään 90-luvun heroin chic –tyylistä suoraa mekkoa!” Amenia sanoi muiden säestäessä. Valitettavasti myös 1800- ja 1900-luvun alkujen aikaan muodissa olleet, luonnolliset ja kauniit mekot ylhäällä, pian rintojen alla olevine vyötäröineen menivät pannaan. Sen sijaan seurueeni, erityisesti mekon huomioarvosta kiinnostunut Ric, alkoi puhua korsetin puolesta. Siis anteeksi mitä?! KORSETTI?! Uhkasin heittää heistä jokaisen pihalle ja antaa potkut, jos he vielä uskalsivat ehdottaa korsettia. Uhkauksellani ei valitettavasti ollut kovin suurta vaikutusta, mutta onneksi Helen tuli hetken keskustelun jälkeen siihen tulokseen, että ehkä paras markkinointitulos saataisiin jos pystyisin hengittämään kunnolla. No, sherlock… Siispä mekko, jossa oli selvä vyötärö vyötärön kohdalla, mutta joka ei kuitenkaan vaatinut korsettia. Ja taas Marien tabletilta katosi joukko mekkoja. Harmillisesti jäljellä oli kuitenkin edelleen varmaan sata pukua.
Aloimme keskustella puvun helmasta. Tai paremminkin muut keskustelivat helmasta ja minä istuin huuli pyöreänä vieressä. En ollut koskaan edes tajunnut, että mekoissa voi olla niin paljon erilaisia helmoja! A- ja V-mallia, suoraa, merenneitomaista, leveää, kapeaa, kellomaista, laahuksella ja ilman… En osannut sanoa juuta tai jaata helman malliin, mutta eipä sitä kukaan minulta odottanutkaan. Seurueeni päätyi kuitenkin siihen, että V-mallissa, merenneitomaisessa tai kovin kapeassa minun olisi vaikea hurmata seurapiirejä tanssitaidoillani (öö, mitkä tanssitaidot?!), joten mekon tulisi olla joko lievä A-mallinen, suora, maltillisen leveä tai kellomainen. Mekossa ei myöskään saisi olla kompastumisvaaraa aiheuttavaa laahusta (”jos kuitenkin ihan pieni laahus” yritti Sabine saada minut hermoilemaan, mutta onneksi Ric ja Helen olivat minun puolellani tässä asiassa).
Marien tabletilta oli taas kadonnut iso joukko mekkoja, kun seurueeni alkoi pohtia eri materiaaleja. Marien käyttämä ”mekkopankki” käytti kuulemma järjestään juhlavia materiaaleja iltapuvuissaan, joten aiheesta ei virinnyt kovin paljoa keskustelua. Sen sijaan erilaiset koristelut ja leikkaukset saivat Marien, Helenin ja Amenian väittelemään ihan olan takaa. Sabine nauraa kihersi kolmikon kinastelua kuunnellessaan, Ric pyöritteli silmiään ja minä yritin epätoivoisesti muistella oliko valssissa kolme vai neljä tahtia. Onneksi minun mielipidettäni ei kysytty, sillä en todellakaan tiennyt pitäisikö mekossa olla koristeena helmiä vai paljetteja vai ei kumpiakaan tai halusinko rusetin vyötärölle, olkapäälle vai kampaukseen vai enkö halunnut rusettia lainkaan.
Olin täysin vaipunut valssimuisteloihini sekä hermoiluun siitä, että mitä muita salonkitansseja oikein olikaan olemassa, kun Marie yhtäkkiä tyrkkäsi tablettinsa syliini. Ruudulla näkyi kymmenen pientä mekon kuvaa. Kaikki tapittivat minua odottavasti – jokaisella oli taatusti oma suosikkinsa, jonka oli saanut huudetuksi läpi ”viimeiseen valintaan”. Katsoin kauhulla ruudulla olevia pukuja. Apua, jossain noistako minun pitäisi näyttäytyä julkisesti?! Yritin muistella koska olin pitänyt mekkoa viimeksi, mutta se hetki ei juuri nyt muistunut mieleeni. Ricin häissäkin olin edustanut housupuvussa… Vedin syvään henkeä, pakotin väkinäisen hymyn huulilleni ja annoin katseeni ensin kiertää seurueessani. Nyt se olisi, totuuden hetki! Vaivalloisesti nielaisten laskin katseeni tabletin ruudulle. Silmäilin ystävieni valitsemia kymmentä pukua ja yritin kuvitella niitä päälleni. Tehtävä tuntui mahdottomalta, kunnes seitsemäs mekko vangitsi katseeni: siinä se oli – minun mekkoni.
Turkoosiin vivahtavan merensinisen värinen täyspitkä puku. Maltillisen kokoiset, kevyet ja kauniisti rypytetyt puhvihihat, kuin herkkä muisto 70- tai 80-luvulta ilman kyseisen ajanjakson överiyttä. Tyköistuva, taidokkain leikkauksin V-malliseksi tehty yläosa, jossa kermanväristä, pikkuruista pitsiä pyöreässä, puolipeittävässä kaula-aukossa. Korostettu vyötärölinja, joka vielä koristeltu samalla kermanvaalealla pitsillä, joka toi mieleen kaukana meren ulapalla näkyvät vaahtopäät. Puvun helma oli leikkauksin korostettu ja laskostettu vyötäröltä, jolta se laskeutui kauniisti alas kuin vesiputous jääden noin sentin päähän lattiasta. Helman vaikutelma oli hieman kellomainen, juuri sopivasti ilman, että se olisi muistuttanut kermakakkua. Kosketin tabletilta mekon kuvaa ja sipaisin sitten vasemmalle nähdäkseni kuvan mekon selkäpuolesta. Selkä oli avoin, mutta ei liikaa. Leikkaus oli kärjellään olevan kolmion mallinen ja näytti vain puolet lapaluista. Puvun helmassa oli takana vyötäröltä alkava halkio, josta suorastaan pursusi kermanvalkoista silkkiä – jälleen kuin vaahtopää olisi rikkoutumassa rantaan! Kontrastissa klassisen kauniisti leikatun tummemman helman kanssa, villi silkki muodosti illuusion laahuksesta, mutta ei kuitenkaan oikeaa laahusta. Mekko oli täydellinen!
”Tämä” totesin ykskantaan ja käänsin tablettia, jotta henkeään pidättelevä yleisöni näki valintani. Kaikki alkoivat heti ylistää valitsemaani pukua ja kukin väitti vuorollaan valinneen juuri kyseisen puvun suosikikseen. Olin pohjattoman helpottunut – ehkei gaalasta tulisikaan pelkkää kärsimysnäytelmää vaan voisin jopa nauttia illasta ja luoda niitä Ricin haaveilemia verkostoja. Yhtäkkiä Marie hyökkäsi kimppuuni mittanauhan kanssa ja alkoi mittailla minua mitä kummallisimmista paikoista. ”Meidän pitää hankkia sulle yli kyynärpään yltävät hanskat, samaa kermanvaaleaa kuin noi pitsitkin. Sitten sä tarttet jotkut kauniit iltakengät. Mustat käy, kunhan on kauniit ja sirot ja niin. Kuule, mennään yhdessä joku päivä Whangareihin hakee kaikki! Muuten sä ostat kuitenkin jotain tyhmää, mikä ei sovi tähän mekkoon yhtään” Marie höpötti samalla, kun kuristi mittanauhallaan vyötäröäni. ”Ja kampaus! Meidän tarttee saada noi sun kutrit ojennukseen. Aikuismainen nuttura, josta vapaana muutama tarkkaan harkittu kihara… Melkein päälaelle nostettuna… Joo, se vois toimia! Elegantti liikenainen Nina Cheetham!” Marie oli selvästi elementissään.
Seuraavaksi seurue alkoi puhua koruista. Minä en jaksanut enää kuunnella, sillä olin jo saanut yliannostuksen muotia tälle iltaa. Mutta suurin huolenaiheeni, iltapuku, oli vihdoin selätetty. Nyt tarvitsisi vain kestää yksi ostosreissu Whangareissa Marien kanssa, kampaamokäynti ennen H-hetkeä ja sitten toivoa, ettei hymylihakseni väsy kesken illan. Kyllä tästä hengissä selvitään!
Josefina Rosengård & Rasmus Asila, Kaajapuron Talli & Auburn Estate
Linnan kutsu
Miten he käyttäytyivät
![](http://i65.tinypic.com/20z9r94.jpg")
Lucas & Theodore Duvell seuralaisineen, Monsieur Bram & Madame Manon Duvell, Duvell Arabians Estate (EVM) (ROW)
Sivusto toimii parhaiten tietokoneella tai tabletilla selaten.
Eksyksissä? Ehkä sivukartasta on apua.
Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable.
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse.