26.08.2020 | Valjakkoajoura?

Maggille on jämähtänyt maine norsunnahkaisena, hitaana ja vähän simppelinä hevosena, kuten työhevosille taitaa tupata helposti käymään. Pelkkä kenttälana. Perunannostaja. Jättipaperipaino.
Vaan kesäkuussapa Maggi näytti ettei ole ihan mikään silkka möhkö! Hieman extempore se raahattiin mukaan KK Lupinin valjakkoajokisoihin, kun remmissä oli tilaa vielä yhdelle hevoselle. Muutaman viikon paniikkitreenit alle ja soitellen sotaan kansaa viihdyttämään: vaan uskokaa tai älkää, Maggi keräsikin sijoituksia! Okei, kaksi kappaletta ja noviisiluokasta, mutta se oli kuitenkin yhdistetty — valjakkomaailman vastine kenttäratsastukselle. Jättitamma jaksoi painaa kaikki suoritukset läpi väsymättä, ja vaikkei vauhtia löytynytkään, niin tehtävistä hevosen mallinen kivi selviytyi niin näppärästi ettei olisi uskonut ellei omin silmin olisi kaikki sitä olleet todistamassa.

Ei Maggista nyt mitään valjakkoajostaraa aiota leipoa, shire on aina shire eikä se tule varmasti pärjäämään ketterämpien valjakoiden rinnalla. Mutta kai sitä helpoissa luokissa voisi käydä mieltä virkistämässä lupaavan alun perusteella, samalla tavalla kuin Amelie tuo jännyyttä Maggin elämään käyttämällä sitä joustausratsunaan (On muuten oikea hevosmaailman tankki tämä)?
Aina Maggia vähän sorsitaan ja vähätellään hienojen ratsujen ja valjakkohevosten rinnalla, mutta ei pitäisi oletella mitään ennen kuin on kokeillut!

28.07.2020 | Kesämestarin kuulumisia Dainan kynästä

Terveisiä Kadon Kartanolta täältä tämän vuoden käyntikokeen kesämestarin viereltä! Siinä missä suurin osa porukasta lähti Amelien ja Noran tsemppareiksi Power Jumpiin (Onnea btw Amelielle luokkavoitosta ja arvosijoituksesta!), ollaan me pienemmällä porukalla TYH:n kesämestaruuksissa. Ilmapiiri on ollut letkeä varsinkin jos vertaa kansainväliseen estekisaan, hurttia huumoria heitellään ja kaikki kannustaa kaikkia — olisipa tällainen kulttuuri isojen rahojen ratsastuskilpailuissakin.

Maggi on ollut rauhallinen koko tapahtuman ajan. Käyttöajossa meillä vähän pisteet kariutuivatkin sen verkkauteen, rouva kun haahuili vähän miten sattuu eikä sitä tuntunut kiinnostavan painavien karttukärryjen veto näillä helteillä. Käyntikokeessa se paransi suoritustaan huimasti, mutta voitto tuli silti aivan puun takaa. Ei sillä että valittaisin, hymy oli leveä seppelettä vastaanottaessa. Olisittepa olleet näkemässä! No, ehkä ensi vuonna PJ ei osu samaan aikaan mestaruuksien kanssa...
Koitin myös suorittaa Iivarin määräämää salapoliisitehtävää ja katsella Maggille sopivia oreja. Joudun kuitenkin myöntämään epäonnistumiseni: tuntuu että kaikilla on samat nimet suvuissa kolmen polven sisällä.

Nähdään pian
Daina

05.06.20 | Moirai tutustuu Maggiin

» Lue koko teksti
“Ei mitään”, poika kakisti ulos ja piilotti kasvonsa Amelielta alkaessaan harjaamaan Maggia. Oli hän ennenkin sitä tehnyt, hevosen harjaamista siis, mutta se vaati muutaman vedon ennenkuin hän alkoi saamaan kunnollista otetta asiaan.
“Sitä saa harjata ihan kunnolla, se ei ole niin herkkä niinkuin moni muu. Meet aina silleen hevosen mukaan”, Amelie neuvoi vielä ennenkuin palasi omiin töihinsä.

Ison tamman karva tuntui sileältä Moirain kättä vasten. Poika katseli miten se roikotti rennon näköisesti päätään, toinen korva ympäristönsä ääniä kuunnellen. Sen toinen takajalka oli siirretty levolle ja kaikin puolin se näytti varsin tyytyväiseltä oloonsa. Harjaaminen, Moirai totesi itsekseen, ei ollut kovinkaan vaikeaa. Pian molemmat puolet läpi käytyään Amelie tepasteli paikalle ja näytti käyvän tamman harjaantuneella katseellaan läpi. Hän nyökkäsi hyväksyvästi ja vilkaisi Moirain käsiinsä noukkimaan kaviokoukkuun.
“Näytänkö miten se tehdään? Tällä on aika painavat kaviot niin sun pitää pitää kunnolla kiinni”, nainen neuvoi, ja nyökkäyksen saatuaan kurotti ottamaan koukun pojan otteesta. Siinä samalla Amelie erehtyi tarttumaan vahingossa Moirain sormiin koukusta kiinni ottaessaan, joka sai nuoremman kiskaisemaan kätensä silmänräpäyksessä kauemmas sekä peruuttamaan niin että vain metrin päässä ollut seinä tuli äkisti vastaan. Amelie katsoi hämmentyneenä Moirain silmiin noussutta villiä katsetta, eikä hän voinut olla laittamatta merkille että hän.. Huohotti..? Melkein kuin juoksulenkiltä juuri tultuaan.

25.03.18 | Maggi saapuu

Siinä se nyt seisoi kiviseinäisessä karsinassaan, Maggi-jättiläinen. Säkäkorkeudeltaan se ei ollut Iivarin mahtipontista Duke-oria suurempi, mutta siinä missä spanish norman oli ryhdikäs ja sotilaallisen arvokas, niin Maggi oli vain, no, iso. Sen pää tuntui xxxl-kokoiselta ja kaviot olivat kuin ruokalautaset, huulet paksut kuin lenkkimakkarat ja korvat näyttivät jatkuvan korkean tallin kattoon saakka siitäkin huolimatta että tamma syödä rouskutti heiniään pää rennosti säkänsä tasolla.
"Mikäköhän idea tässäkään oli?" Amelie kysyi vieressään norkoilevalta Clavelta. Tallimestari kohotti olkiaan ja sulki karsinan oven, laittaen sitten oikeastikin xxxl-kokoiset päitset oven viereiseen naulaan. Mies otti öljykangastakkinsa taskusta valkoisen liidun kirjoittaakseen ovessa olevaan tauluun harakanvarpailla "Maggi", jättäen tallitytön kysymyksen roikkumaan ilmaan. He molemmat nimittäin tiesivät sen olleen varsin retorinen kysymys: oliko tämän tallin hankinnoissa ja toimissa aina nyt muutenkaan kamalasti järkeä? Jos Iivari oli tahtonut shirenhevosen, niin helposti hänet voisi kuvitella sellaisen ostamaan sen kummempia miettimättä. Niin kai käy kun on liikaa aikaa ja liikaa rahaa.