Klassinen kouluratsastustunti 26.08.-18
Ratsun harja hulmahteli rytmikkäiden raviaskelten tahdissa. Kerta kerralta askel oli edellistä lyhyempi, kunnes tahti oli jo puoliaskeleen luokkaa. Ratsastaja istui suurella tyyneydellä ja keskittyneisyydellä selässä liikahtamattoman oloisena, käden pysyessä hiljaa paikallaan ja istunnan myötäillessä. Nyt oli hevosen hetki näyttää kykynsä: oliko vuosien koulutus tuottanut tulosta, tarjoaisiko hän piaffen?
VHRY// Dragon Age Estaten kisoja
Sunnuntaina 26.8.2018 kokoonnumme jälleen Zenin suurelle hiekka-areenalle opinnälän johdattamina. Tällä kertaa sukellamme klassisen ratsastuksen perusteisiin, ja vaikka klassinen ratsastus yhdistetään usein pelkkään kouluratsastukseen niin tunnille ovat tervetulleita myös muut ratsukot aina estekiitureista reiningkuninkaisiin ja tölttikoneista ex-ravureihin — kaikki hevoset hyötyvät ja varmasti kaipaavat klassista ajatusmaailmaa, jossa etenemme aina kiireettömästi ja paineettomasti, hevosta kuunnellen ja hänelle oma ääni antaen. käymme tunnilla läpi joitakin klassisen ratsastuksen perusperiaatteita ja harjoituksia Iivari von Hoffrénin opastuksessa.
Mikäli säätilanne on kehno, siirtyy opetus maneesiin. Kauempaa tulevien on mahdollista majoittaa hevosensa max kahdeksi yöksi ilmaisiksi vierastalliin.
Jokainen osallistunut saa lyhyen koosteen suorituksestaan.
» Otamme tunnille maksimissaan neljä ratsukkoa taataksemme jokaiselle yksilöllisen opetuksen.
» Tunnille osallistut lähettämällä ilmoittautumisen osoitteeseen epolho@hotmail.com otsikolla Osallistuminen klassiseen. Sisällytä vapaamuotoiseen osallistumiseesi ratsastajan nimi, ratsun virallinen nimi sekä osoite, sekä mahdollinen aiempi kokemus klassisesta ratsastuksesta.
» Tunnista tehdään tekstikoosteet osallistujien vastausten perusteella.
Esimerkkiosallistuminen
Matti Mallikas, Polle Ponteva, http://-alkuinen osoiteOletko itse ratsastanut klassisin opein, tai oletko lukenut aiheesta?
Tallikohtaista rajoitusta ratsukoiden määrästä ei ole, mutta suosittelemme että yhdeltä tallilta tulisi maksimissaan kaksi ratsukkoa.
Osallistujat
Heidi Näyhö & Cazenovia Fall
"Emme ole Zevin kanssa koskaan kokeilleet klassista ratsastusta, ori on kyllä koulutettu Grand Prix tasolle ja on hyvin herkkä ja isoegoinen. Olen perehtynyt itse klassiseen hyvin vähän, mutta pääpiirteet ovat kuitenkin melko hallussa."
Ensitöikseen kentälle päästyään kermanvärinen komistus päästi korviahuumaavan huudon ja iski tulisesti etukavioillaan maata. Hiekkapölyn hieman laskeuduttua jo tutuksi tullut Heidi kiipesi salamannopeasti orin selkään, keräsi hieman ohjia käsiinsä ja lähti uralle jalustimia yhä liikkeessä säätäen. Kuin taikaiskusta Zevi rauhoittui, ja vaikka se edelleen pää ja häntä korskeasti koholla astelikin ja pälyily korvat tötteröllä muita tunnin hevosia, pystyi kentällä olemaan ilman kuulosuojaimia ja käynti pysyi tahdissa. "Tää on vähän tämmöinen egoilija", Heidi sanoi selkeä ihailu äänestä paistaen. Eikä se ole ihme, sillä ei ollut varmasti olemassa ihmistä kuka ei haaveilevasti tätä satumaisen upeaa, sinisilmäistä oria katseellaan hivellyt. Vaikka barokkihevoset vetosivat Iivariin eniten, jopa hänen täytyi myöntää että kyllähän tuollainen puoliverinen hänen talliinsa aina mahtuisi...
Alkulämmittelyn aikana ryhmä kuunteli Iivarin palopuhetta klassisista periaatteista sekä miksi hänen mielestään jokainen hevonen pitäisi kouluttaa edes tätä vanhaa ajatusmallia hipoen — ehkä sävy oli jopa hieman fanaattinen, mutta ainakin mies oli asialleen omistautunut. "Lähtökohtaisesti me teemme hevosen kanssa yhdessä, ei niin että me käskemme ja hevonen palvelee. Jos ryhdymme kouluttamaan ajatusmallilla 'tee kuten sanon tai muuten saat raipasta/nykäisen ohjasta/potkaisen pohkeella', niin lähdemme hakoteille. Hevosen tulee olla jatkuvasti rento, tehdä työ omasta tahdostaan ja odottaa koko ajan minkä tehtävän ratsastaja seuraavaksi antaa hänen ratkottavakseen. Apuohjilla ja pakottamisella ei ole minun maailmassani tilaa," Iivari painotti. "Me ratsastamme hevosen liikkeen takaa eteen, käsi ei jarruta eikä vedä hevosta nyökkyyn. Kun liike on eteenpäin ja saamme hevosen painopisteen allemme, tuntuma tasainen ja ratsu rento, nousee niska ihan itsestään. Näin saamme hevoset peräänantoon ja kauniiseen muotoon ilman että selkä notkahtaa tai lihakset jännittyy."
Zevistä huomasi heti korkean koulutustason, mutta myös saksalaisen ratsastuskulttuurin kosketuksen joka Suomessa oli valloillaan. Orin liikkeet olivat showmaisen näyttävät, mutta liike katkesi selässä: jännittyneen ratsun etu- ja takaosa eivät olleet samassa juonessa mukana, mikä näkyi etupään suurina, kauhovina liikkeinä ja selän notkona. "Kun Zevi liikkuu halutulla temmolla eteenpäin, pidä käsi ja pohje hiljaa, anna hänelle sillä palkinto hyvin tehdystä työstä. Kun lähdetään lisäämään ravia, voit lisäyksen pyytää nojaamalla hieman taakse, mutta kun tempo on oikea, siirrä istunta takaisin suoraksi. Juuri noin! Meidän ei tarvitse koko aikaa olla ohjeistamassa hevosta, vain silloin kun korjattavaa on. Silloinkin me niinsanotusti viitomme hevoselle oikean suunnan, mutta emme rankaise. Jos Zevi esimerkiksi ei lisää ravia tarpeeksi, jatkamme istunnan rytmillä ja lonkan asemalla sen pyytämistä, ehkä pienellä pohkeella, mutta emme lähde työntämään hevosta eteenpäin. Annamme sen itse hoksata, että kun tulee ratsastajan rytmiin mukaan on eteneminen helpompaa. Näin Zeville jää positiivinen kokemus ilman mitään negaatioita, ja se jos mikä on palkiksevaa!"
Pikkuhiljaa tunnin edetessä Zevi alkoi rentoutumaan, ja viimeisissä ravi- ja laukkalisäyksissä ori malttoi pysyä kaulan alalinja pehmeänä, etu- ja takaosa yhtäläisesti ja liioittelematta työstäen. Herkkänä hevosena se reagoi pieniinkin ratsastuksen muutoksiin, jolloin Heidin oli helppo huomata milloin pysyi itse rentona ja suorana, milloin taasen se saksalainen vahva ratsastus meinasi pyrkiä pintaan. "Aina kun Zevi alkaa aukomaan suutaan tai hävittää tuntuman, tarkista että kätesi eivät ole jääneet liian stabiileiksi tai vaihtoehtoisesti tee liikaa. Kun puhutaan kuolaimen liikuttamisesta, tapahtuu liike sormien kärkiä hieman heiluttamalla, pidäte on käsien puristaminen tiukempaan nyrkkiin tai lukitseminen myötäämättömiksi. Suurempia apuja ei Zevin kanssa edestä tarvita."
Suurin haaste Zevin kanssa tuntui olevan sen herkkyys, sillä se jännittyi heti mikäli paine jäi sekunniksikaan liian pitkäksi aikaa tai Heidi unohti askeleenkin ajan olla mukana. Onneksi ratsukko oli selkeästi hyvin tuttu toisilleen ja hioneet yhteistyötään kohti huippua, sillä nopeasti Heidi sai myöskin Zevin kierrokset laskemaan. Loppukäynneissä ratsukko oli jo toisen näköinen kuin alussa: Zevi kulki pitkällä ohjalla pärskien muiden hevosten seassa, ja Heidi pystyi rennonletkeästi juttelemaan harvinaisen puheliaaksi käyneen Iivarin kanssa. Hänellä oli jo valmiiksi kouluratsastajan hyvä, suora istunta, ja kun kädet ja jalat saatiin hiljaisemmiksi ja peukalonkynnet osoittamaan kohti cremelloja korvia, oli näky silmiähivelevä. "Tässäpä sinulla on edessä suuri kysymys" Iivari sanoi harppoessaan suuren orin vierellä hatullaan lämmintä ilmaa löyhyttäen. "Moni moderni tuomari tykkää näyttävyydestä, ja siinä missä passitahtisesta käynnistä tulee pitkä miinus niin tyhjästä showravista saa pisteitä, kuten myös piaffesta jossa hevosen selkä notkuu kunhan jalat vaan tanssii. Oletko valmis uhraamaan pisteitä siitä hyvästä, että Zevi pysyy sekä päästään että ruumistaan terveenä?" Pommi oli pudotettu. Mies antoi teatraalisen hiljaisuuden hieman kiertää, antoi sanojensa painon pudottautua täydellä teholla, kunnes jatkoi hieman kepeämmin: "Mikäli edes harkitset, niin näkisin sinut Zevin kanssa mieluusti uudestaan täällä. Hiotaan vaativampia juttuja, laitetaan teidän piaffe sellaiseen kuntoon että levade seuraa sitä ihan itsestään!"
Nanook & Dark Souls
"Olen ratsastanut Dark Soulsin kanssa klassista moneenkin otteeseen ja hiottavaa löytyy kyllä - asentovirheitä lähinnä ja muita pienempiä vikoja itsestäni."
Päivän tunti oli niin testosteronihuuruinen että sen maistoi ilmasta, sillä heti kun Heidi oli päässyt kiipeämään huutavan ja heiluvan Zevin selkään, ilmestyi kentän portilta aivan yhtä teatraalisesti saapuva pikimusta Daksu. Ori liittyi Zevin huutokuoroon ja hetken aikaa ilma oli täynnä korskumista, mylvintää ja kavioiden pöllyttämää hiekkaa mustan pahalaisen näyttäessä parastaan. Hevonen oli Iivarille jo tuttu, mutta aina se jaksoi säväyttää: Daksu oli kuin hänen Dukensa demoninen versio, upea, arvaamaton, väärissä käsissä vaarallinen. Kun Nanook oli kiivennyt ratsunsa satulaan ja lähtenyt kiertämään uraa, pälyili Daksu pahasti muita hevosia. Toivottavasti tunti sujuisi hyvin, kaikkien osalta...
Alkulämmittelyn aikana ryhmä kuunteli Iivarin palopuhetta klassisista periaatteista sekä miksi hänen mielestään jokainen hevonen pitäisi kouluttaa edes tätä vanhaa ajatusmallia hipoen — ehkä sävy oli jopa hieman fanaattinen, mutta ainakin mies oli asialleen omistautunut. "Lähtökohtaisesti me teemme hevosen kanssa yhdessä, ei niin että me käskemme ja hevonen palvelee. Jos ryhdymme kouluttamaan ajatusmallilla 'tee kuten sanon tai muuten saat raipasta/nykäisen ohjasta/potkaisen pohkeella', niin lähdemme hakoteille. Hevosen tulee olla jatkuvasti rento, tehdä työ omasta tahdostaan ja odottaa koko ajan minkä tehtävän ratsastaja seuraavaksi antaa hänen ratkottavakseen. Apuohjilla ja pakottamisella ei ole minun maailmassani tilaa," Iivari painotti. "Me ratsastamme hevosen liikkeen takaa eteen, käsi ei jarruta eikä vedä hevosta nyökkyyn. Kun liike on eteenpäin ja saamme hevosen painopisteen allemme, tuntuma tasainen ja ratsu rento, nousee niska ihan itsestään. Näin saamme hevoset peräänantoon ja kauniiseen muotoon ilman että selkä notkahtaa tai lihakset jännittyy."
Teoriassa helppoa, käytännössä vaikeaa — varsinkin jos ratsuna sattui olemaan Daksu, joka tuntui käyvän jatkuvasti kierroksilla muiden hevosten läsnäolon vuoksi. Ori kulki hienolla poljennolla ja kaula kaarella, korskuen, mutta koko kropastaan läpikotaisin jännittyneenä. Ulkoisesti se näytti hienolta, mutta selkälihakset eivät työskennelleet ja alakaula oli pinkeänä ratsun koittaessa näyttää mahdollisimman suurelta ja vakuuttavalta muille oreille. "Ensimmäiseksi meidän pitää saada Daksu rentoutumaan," Iivari aloitti siirtyessään harppomaan Nanookin vierelle. "Jännittyneessä tilassa hevosella on stressitila päällä, mikä tarkoittaa sitä että hänen päämääränään on vain selvitä hengissä. Elimistö erittää kortisolia, jolloin oppiminen on mahdotonta. Voimme väkisin pakottaa ohjalla ja pohkeella hevosen haluttuun muotoon ja liikkeisiin, mutta silloin ratsastus ei lähde hevosesta itsestään eikä se itse varsinaisesti opi mitään, saatika nauti — pakottaminen lisää vain stressiä. Kuvittele miten vaivatonta olisi ratsastaa kun Daksu kysyisi jatkuvasti, mitä tahdot hänen seuraavaksi tekevän, ja keskittyvän ulkoisten asioiden seuraamisen sijaan 100% sinuun."
Mustan orhin kanssa aloitettiin helpoista harjoitteista: aina kun se kuunteli Nanookia, seurasi palkinto rapsutuksen tai pitkän ohjan muodossa. Viisaana hevosena Daksu tajusi jutun juonen nopeasti, ja kun korvat alkoivat pysymään kuuliaisesti kohti ratsastajaa ilman jatkuvaa palkitsemista, ryhdyttiin työstämään koottua muotoa rentona. "Aseta hyvin, voit vaikka sisäkädellä vähän johtaa, mutta varo ettet vedä vahingossa samalla. Hyvä, juuri noin!" Paljon taivuttelua, siirtymisiä, kehuja, siirtymisiä, taivuttelua, kehuja... Ravilisäyksissä Daksu oli jo aivan toisenlainen kuin alkutunnin ravipätkissä, ryhdikäs mutta alalinjasta pehmeä, asialleen omistautunut sotaorhi. Nanook hallitsi istuntansa ravatessa hyvin eikä lähtenyt missään vaiheessa liikaa ratsastamaan, hänestä näki että yhteistyötä tämän hevosen kanssa oltiin kyllä aiemminkin tehty.
Loppukäyntien aikana Daksu välillä katseli muita hevosia, mutta suurimmat höyryt oltiin päästelty ja uteliaisuus jäi vain katseluun. Nanook pienellä puolipidätteellä muistutti olemassaolostaan, jolloin ori muisti taas keskittyä tekemiseensä. "Bravo!" Iivari kehui. "Tästä se lähtee! Teknisesti teillä on asiat todella hyvin hallussa, luota vain siihen että kun olet ensin saanut vähän pidemmässä muodossa Daksun rennoksi, se kyllä muotoa lyhentäessä kasaa itsensä omaksi upeaksi itsekseen ilman että sitä tarvitsee erikseen lähteä pyytämään laskemaan turpaansa. Olette sen verran taitava pari, että kun saat orhisi vain kiinnostumaan tekemisestä ja janoamaan seuraavaa tehtävää, loppu hoituu kuin itsestään. Paljon rentouttavia harjoituksia ja positiivista vahvistamista, niin teistä tulee lyömättömiä!"
Ida & Isaac d'Alvino
Isakin kanssa ei olla klassista ratsastusta paljoa harrastettu. Ollaan keskitytty enemmän joustaukseen ja jousiammuntaan. Hevonen on kuitenkin herkkä avuille ja koulutettu Int I tasolle asti. Ollaan tietysti käytetty klassisen ratsastuksen perusteita hyödyksi muissa lajeissa.
Komea kimo Isak sekä Ida olivatkin jo tuttu pari Iivarille aiemmin kesältä: oli mukava saada heidät jälleen Zenin kentälle. Isak katseli pää pystyssä muiden orien kakofoniaa, tyytyen itse vain muutaman inahduksen jälkeen seuraamaan toisten toilailuja sivusta. Fiksu kaveri. Ensimmäisten käyntikierrosten jälkeen Isak myöskin tuli siihen tulokseen ettei toiset olleetkaan niin mielenkiintoisia, kääntäen molemmat korvansa kuuliaisesti ratsastajaa kohden. Alku oli siis varsin lupaava.
Alkulämmittelyn aikana ryhmä kuunteli Iivarin palopuhetta klassisista periaatteista sekä miksi hänen mielestään jokainen hevonen pitäisi kouluttaa edes tätä vanhaa ajatusmallia hipoen — ehkä sävy oli jopa hieman fanaattinen, mutta ainakin mies oli asialleen omistautunut. "Lähtökohtaisesti me teemme hevosen kanssa yhdessä, ei niin että me käskemme ja hevonen palvelee. Jos ryhdymme kouluttamaan ajatusmallilla 'tee kuten sanon tai muuten saat raipasta/nykäisen ohjasta/potkaisen pohkeella', niin lähdemme hakoteille. Hevosen tulee olla jatkuvasti rento, tehdä työ omasta tahdostaan ja odottaa koko ajan minkä tehtävän ratsastaja seuraavaksi antaa hänen ratkottavakseen. Apuohjilla ja pakottamisella ei ole minun maailmassani tilaa," Iivari painotti. "Me ratsastamme hevosen liikkeen takaa eteen, käsi ei jarruta eikä vedä hevosta nyökkyyn. Kun liike on eteenpäin ja saamme hevosen painopisteen allemme, tuntuma tasainen ja ratsu rento, nousee niska ihan itsestään. Näin saamme hevoset peräänantoon ja kauniiseen muotoon ilman että selkä notkahtaa tai lihakset jännittyy."
Isak oli jo valmiiksi hyvin kuulolla, joten ratsukon kanssa siirryttiin suoraan hakemaan rentoutta ja hieman vapaampaa otetta ratsastukseen. Ida istui hyvin ja oli avuiltaan säntillinen, mutta hän varmisteli paljon ja haasteena tuntuikin olevan apujenkäytön vähentäminen. "Kun Isak tekee vaikka puolikkaankin askeleen verran mitä pyydät, poista paine heti. Tuntuman on toki säilyttävä, mutta pohje ja käsi hiljenevät, istunta myötää tasan sen verran mitä hevosen selkä nostattaa ja just go with the flow. Jos tarvitsee pyytää uudelleen, pyydä, mutta sen jälkeen taas ollaan selässä hiljaa. Näytetään ratsulle muotti johon se tahdotaan, ja annetaan hänen itse mennä siihen." Iivarin oli helppo ohjeistaa Idaa, sillä Isak oli mukavasti mukana työn touhussa, reagoiden aina heti pienimpiinkin apuihin — tai niiden puutteeseen. "Tuntuman on oltava selkeä ja tasainen, mutta vetoa ei saa tulla. Isak on niin hyvin kuulolla että hänelle riittää pidätteeksi takuuvarmasti vain se ettet enää myötää kädelläsi liikettä, kokeillaan vaikka. Liimaa vaikka kyynärpäät hetkeksi kylkiin kiinni niin huomaat miten käsi pysähtyy. Hyvä, juuri noin!"
Askellajien lisäykset ja vähennykset eivät tuottaneet Isakille ongelmia. Ravilisäykset olivat mukavan tasapainoisia, ja kun Ida muisti palauttaa istunnan takaisin suoraksi heti lisäyksen jälkeen, rentoutui Isak vieläkin enemmän niin että kaula oli klassisen kauniilla kaarella ja hevonen silti tyytyväisen oloinen. Suu oli vaiti ja etuosa ei ylityöstänyt, mikä on nykypäivänä harvinainen näky. Ravia ja laukkaa lyhentäessä Isak kertoi heti selkeästi mutta ystävällisesti päätään heiluttaen ja hännällään tuimasti huiskien tuntuman olevan liian raskas, mutta eron huomasi heti kun Ida sai sähkötettyä käsilleen hienovaraisempia puolipidätteitä. Loppujenlopuksi nimettömän heiluttelu ja nyrkin vienoinen kallistus eteenpäin riittivät puolipidätteeksi pohkeellasipaisun lisäksi. "Kuvittele että koitat kaataa mahdollisimman pienen noron kermaa nekasta, kallistus on niin pieni. Olettaen tietenkin että peukalo on muistanut pysyä päällimmäisenä ja peukalonkynnet kohti hevosen korvia!" Isak vastasi pidätteen kevennykseen silmänräpäyksessä niin että pian koko kenttä raikui kimon orin rennosta pärskimisestä.
"Teidän menoa on ilo katsella" Iivari totesi loppubriiffin aikaan kävellessään Idan rinnalla Isakin askeltaessa vapaata käyntiä hyvin pitkin ohjin. Ori oli hivenen hikinen, mutta tyytyväisyys leijui siitä kilometrin päähän. "Isak vastaa aina ihailtavan nopeasti siihen mitä selästä tulee, joten tarkkaile hänen reaktioitaan: hän kyllä kertoo milloin jäät kontrolloimaan liikaa. Kun pystyt päästämään irti liiasta ohjailusta, on myös aseistettuna satulassa paljon helpompi olla kun hevonen tietää jo itse mitä tehdä. Sinä voit rauhassa keskittyä kohteisiisi."
Sivusto toimii parhaiten tietokoneella tai tabletilla selaten.
Eksyksissä? Ehkä sivukartasta on apua.
Tämä on virtuaalitalli / This is a sim-game stable.
Tämä on virtuaalihevonen / This is a sim-game horse.