UTF-8
Keihäät laskeutuivat rinta rinnan levéeseen, säännöllisinä ja täsmällisinä kuin kellotettu koneisto.
VHRY// Dragon Age Estaten kisoja
Sunnuntaina 11.2 kokoonnumme jälleen Zenin maneesiin harjoittamaan historiallisia ratsastus- ja asetaitoja. Tällä kertaa taiteilemme keihään kanssa: harjoittelemme kaikkia noviisiluokissa löytyviä tehtäviä aina rotan jahtaamisesta keihään heittoon ja renkaiden poimimiseen, edistyneimpien kanssa voimme hioa myös peitsen ympärillä tehtäviä puolipiruetteja. Tiettyjen tehtävien suorittamisen sijaan painotamme kuitenkin keihään varmaan käsittelyyn ja nopeisiin otteiden muutoksiin, joten kaikentasoiset aloittelijoista mestareihin mahtuvat kyllä samalle tunnille.
Opettajana toimii vähäsanainen ja ehkä hieman nihkeä, mutta sitäkin asialleen omistautuneempi Iivari von Hoffrén.
Roxana (gothamstable@gmail.cm), Eugenius
Tutun ratsastajan parina oli vähemmän tuttu ori. Uutta tuntui myöskin tehtävät olevan tälle herralle, mutta suhteellisen pian meno alkoi näyttämään jo sujuvammalta. Eugenius olisi tahtonut kovasti tehdä miten itse parhaaksi näki, ja muutamaan otteeseen sen tuli väännettyä henkistä kättä Roxanan kanssa kentän keskellä pompahdellen ja niskojaan nakellen.
Lopputunnista tilit alkoivat olla jo keihään parissa tasan, ori toimi aivan eri tavalla ja kuunteli paremmalla motivaatiolla — selkeästi Roxanakin oli saanut itsensä vertymään ja hiottua apunsa ratsunsa vaatimalle tarkkuudelle. Rottaa jahdatessa Eugenius hieman aina kuumeni, jolloin saalis jäi välillä saamatta kiinni ratsastajan joutuessa keskittymään ratsunsa hallintaan säkin pistämisen sijaan. Lateraaliset liikkeet sujuivat kun ori oli lämmennyt, eikä pirueteissakaan ollut sen jälkeen enää ongelmaa kun turhat mielipahat ja pöhinät oltiin saatu jo alkutunnista pois kuvioista.
Karma Viimakoura (razeback.barker@gmail.com), Shaper of Mortality
Morte oli tuttu näky Zenin maneesissa, mutta ratsastaja oli uusi. Onneksi tunnilla oli vain kaksi osallistujaa, joten alkukäyntien aikana Iivari ehti perehtymään hyvin Karman taustaan, kokemukseen ja toiveisiin. Aluksi ratsukko sai hieman eri tehtäviä kuin tallikaverinsa, sillä vaikka ori oli itse tyyneyden perikuva niin ratsastajaa selkeästi paineisti uusi paikka, mikä taasen vaikutti hevosenkin kulkuun.
Kun Karma rentoutui satulassa, alkoi ratsastus näyttää siltä miltä pitikin. Mortelle kaikki tehtävät olivat enemmän kuin tuttuja eikä selässäistujallekaan näyttänyt keihäs mitenkään vieras ase olevan, sen verran varmat olivat otteet. Renkaat sujahtelivat matkaan ongelmitta eikä yksikään riistoista päässyt pakenemaan. Piruetit pysyivät napakkoina, kun Iivari muutamaan otteeseen oli käskenyt Karmaa ratsastamaan ne loppuun asti: muuten Morte luisui lopussa niin paljon eteen että keihäänkärki oli irrotettava maasta ja tasapaino haettava takaisin.