Fregne af Rid

PKK-V PP-MVA VIP MVA Fn, KTK-III

Hulk balettitossuissa

Fregne, tutusti vain Fred, on kovin kaksipiippuinen tuttavuus. Se helposti tönäisee taluttajaa lavallaan ja toheloi säännöllisesti itseään rikki tarhassa, mutta sitten se samana päivänä voi myös tanssahdella areenalla piaffe-passage-siirtymien kautta mezairiin. Diagnoosina on, että Fredillä taitaa olla vain maailman huonoin keskittymiskyky: kun ihminen on sen personal trainerina naputtamassa keskittymisestä ja kertomassa mitä tehdään, niin kaikki on hyvin. Sitten kun ori on oman päänsä varassa, silloin alkaa toilailu. Varsinkin muille hevosille Fred on kova huutelemaan, ja silloin sen kyky katsoa jalkoihinsa — tai muistaa ylipäänsä niiden lukumäärää — on täysin olematon.

Samaisesta syystä Fredin kanssa saa aina olla vähän hereillä. Kilttihän se on kuin mikä, mutta astelee suruitta hoitajansa varpaille, huitoo päällään varoittamatta ja koittaa pyörähtää katsomaan pihalle vaikka olisi kiinni. Orille on parasta jutella koko ajan ja muutenkin muistuttaa kaksijalkaisen olemassaolosta, sillä se katoaa salamannopeasti omiin maailmoihinsa jäätyään hetkeksikään yksin — konkreettisesti tai mentaalisesti.

Ratsuna Fred on samaisesta syystä vaativa. Sitä täytyy jatkuvasti muistuttaa keskittymisestä, mutta hellästi, sillä kovia apuja ori ei hyväksy. Pohjeavuksi riittää alapohkeen kääntäminen tai kannuksella kosketus, puolipidätteeksi sormien heilautus, ja jatkuvaa tuntumaa sille ei voi ottaa lainkaan vaan ratsastus tapahtuu pelkästään löysällä barokkiohjalla ja kangella. Mikäli yksikin apu tuntuu Fredistä liioitellulta, se yleensä pysähtyy mielenosoituksellisesti, joskus jopa hieman pompahtelee paikallaan.

Toisaalta kun nappulat Fredin kanssa löytävät paikkansa, antaa se tuplasti enemmän takaisin. Ori on oikea voimanpesä, eikä sen kyvyillä tunnu olevan rajoja. Nopea Fred ei ole, mutta kokoamiskyky on ihan omaa luokkaansa: vapaanakin ollessaan se kulkee aina ylämäkeen, joten ratsastaja saa olla todellinen poropeukalo (Fric, love you) saadakseen tämän ratsun kulkemaan väärin päin. Jopa maastoillessa Fredin "jousituksen" voi tuntea alkukäynneistä lähtien: millainen kunto onkaan hevosella oltava, että se jaksaa kasata itseään hölköttelymaastoissakin. Koitapa itse käydä lenkillä squat-askeleilla.

Sukutaulu selvityksineen

Sukuselvitys

i. Vært on jyhkeä, tynnyrimäinen barokkiori. Se on vaikuttava ilmestys räikeässä leopard-kuosissaan, ja vielä kolmenkin polven takaa puskeva PRE-veri (Fredin iiii. Rayo IX) saa pitkän harjan hulmuamaan tuulessa. Vaikka kantakirjaan ori pääsikin vain III-palkinnolla, sille on riittänyt vientiä. Muuten Vært onkin mainio periyttäjä: sen varsat tuppaavat perimään isänsä rauhallista mentaliteettia ja rohkeutta, mitä tämäkin hurmuri pääsee yhä tänäkin päivänä (18-vuotiaana) todistelemaan turnajaisissa ja messuilla esiintyessään. Viitat, soihdut, autot tai kovaääniset, mikään ei Værtia hetkauta — ei varsinkaan kun ratsastajana on oma rakas kasvattaja, jonka hoivissa ori on koko elämänsä ollut.

ii. Peter af Kongerjordista voi vielä tarkalla silmällä havaita espanjalaisverta, siis muustakin kuin jumalattomasta tukkapehkosta ja rotevasta rakenteesta. Silmissä on palo joka tekee iberikkoharrastajien olon kotoisaksi... Peter on nyt jo 27-vuotias, mutta luonteeltaan se on yhä yhtä eläväinen ja macho kuin vuosikymmeniäkin aiemmin. Nuoruudessaan ori kisasi modernissa kouluratsastuksessa, ja kyllä se on varmasti päitä kääntänyt leopard-värillä ja körmyniskallaan. Varsoja kertyikin enemmän kuin laki sallii, välillä mitä kummallisimpa risteytyksiäkin, kun ihmiset tahtoivat epätoivoisesti raakkitammoistaankin tämän orin jälkikasvua. Nykyisin Peter viettää eläkepäiviä kisaajansa kotitilalla, ja faneja riittää vieraiksi.

ie. Værtinde on sport-linjan tamma, mutta suhteellisen tukeva rakenteeltaan sekin. Vaikka kirjoissa se on merkitty vain rautiaantiikerinkirjavaksi, on kyseessä oikeasti todella kaunis puhtaanvalkea few spotted. Ainoat pilkut löytyvät korvien sisäpinnalta, muuten Værtinde on kuin lumihevonen. Kaiken kruunaa hiukan hassutteleva, sosiaalinen, söpöllä tavalla kömpelö persoona: tästä ei voi olla pitämättä. Kouluradalle sitä suunniteltiin, mutta toheltava tamma päätyikin kasvattajansa iloiseksi harrastehepaksi ja viiden varsan ylpeäksi emäksi. Nykyisin ikä jo alkaa painamaan 22-vuotiasta Værtindea, mutta silmäkulmien pilkettä se ei ole menettänyt.

e. Skønhed af Rid on Ridderin pitkän linjan kasvatuksen tulosta, ja se kädenjälki näkyy. Leopard-kuvioinen tamma on kaunis kuin karkki ja kantakirjattu I-palkinnolla. Kouluradoilla se niitti sijoituksia tasaiseen tahtiin medium-tasolla, ja suurin osa varsoista peri emänsä ulkonäön (paitsi tietenkin juuri Fred). Nöyrä "Skøn" oli helppo kouluttaa, mutta kääntöpuolena kiltti tamma ei vain uskaltanut laittaa vastaan silloinkaan kun olisi ollut syytä. Se on luultavasti osasyy Skønin ennenaikaiseen eläköitymiseen SI-luutuman takia: reppana ei kertaakaan valittanut vaikka olikin varmasti välillä kivuissa ratsastettu. Luutuma löydettiinkin sattumalta kontrollikuvauksissa. Anteeksipyyntönä vanha leidi viettää nyt loppuvuotensa laidunelämää.

ei. Ridder af Rid, keskiverto-orien keskiverto. Musta leopard on toki hieno väri, mutta niitä riittää knn-maailmassa. Kantakirjattu II-palkinnolla, kilpaili koulussa medium-tasolla, luonteeltaankin ori oli tasapaksu ja hieman mitäänsanomaton. Se ei hörissyt eikä huudellut, ei kyllä niskuroinutkaan — ylipäätänsä koko hevonen tuntui olevan kuin maisemaan liimattu tarra ilman sielua. Ridder Studin Ridder eli koko pitkän ja tylsämielisen(kö) elämänsä kasvattitallillaan, kunnes 29-vuotiaana lopetettiin hampaiden pintojen loputtua. Rid painui unholaan, mutta sen perintö elää varsoissa — eloisampina ja muistettavampina kuin yksittäinen nimi sukutaulussa.

ee. Prinsesse af Rid sai nimensä jo pienenä kekkuloidessaan nenä pystyssä kuin pieni prinsessa, ja kyllä vain nimi on osunut kohdilleen. Nyt edesmennyt tamma oli tallin diiva, juuri se hevonen jota ei noin vain lähestytty. Ja auta armias jos erehdyit harjaamaan karvat ryttyyn tai iskit kuolaimet kylminä suuhun... Silloin muuten niin kohteliaasta — vaikkakin etäisestä — hevosesta tuli ilmaa kavioilla huitova, seinää vasten ryttäävä peto. Prinsesse ei millaista kohtelua tahansa huolinutkaan! Skønin huopatossumaisuus ei siis ainakaan emältä ole periytynyt, tai ehkä se vain oppi jo varsana ettei uskalla inttää vastaan kun mamma suuttuu... Prinsesse oli aivan yhtä vaativa ratsastaa, ja se tyytyikin harrasteratsun sekä siitostamman elämään.

Jälkeläiset

Fred ottaa vastaan evm-sukuisia knabstrup-tammoja, ollen käytössä myös fiksuihin risteytyksiin.

Periyttää vahvana tynnyrimäistä barokkirakennetta, sopii varsinkin kouluvarsojen isäksi.

Näyttelytulokset

^[5] ”Arvosteltavaa kuvaa ei merkitty, joten arvosteltu gallerian ensimmäisestä kuvasta (maisemakuva). Kauniilla tyylillä toteutettu piirros, jossa ihanan rauhallinen tunnelma. Hevonen sointuu taustaan ja sen sävyihin loistavasti.”
^[4] "Ryhdikäs ja valpas ori. Vaaleasta pohjaväristä huolimatta kuvaan saatu paljon yksityiskohtia. Leveät kaulanliittymät ja pienehkö takaosa, mutta kokonaisuutena melko tasapainoinen rakenne."
^[3] "EM: kokonaisuus. Upea gif-työ, jossa leimuvat kipinät vievät huomion. Nämä kuitenkin toteutettu ihastuttavalla pehmeydellä, joita gif-kuvista harvoin löytyy. Hevosen varustukset ovat myös mukavan yksityiskohtaisia."
^[2] "EM: rodunomaisuus." ^[1] "Ei se ihan perinteisin sisäkuva! Tiivis kuvanrajaus ilman, että kuva muuttuu ahtaaksi, taidokkaasti sommiteltu. Onnistunut värimaailma, miellyttävä tekniikka. Komea barokkiori, selkeästi tunnistettavissa rotunsa ja sukupuolensa edustajaksi."

Kantakirjaus 108. tilaisuudessa

16.5 + 16.5 + 17 = 66.7%
- Orileima hyvä, rotuleima saisi olla vahvempi. Aavistuksen ponimainen. Ryhdikäs, hyväasentoiset jalat ja lyhyehkö tiivis runko. Terhakka ilme, lempeä toteutus.

Pikakuulumisia

Varsinaiset tarinalliset tekstit voit lukea päiväkirjasta