10.05.2020 | Alta escuela-perehdytystunti

Tunnin uutena kasvona oli Christelle, joka oli fiksusti valinnut itselleen oikean oppimestarin alleen. Fred oli toki pidettävä jatkuvassa työntouhussa kuten Faustkin, mutta luonteeltaan pilkkuori oli ennemmin hömelö koheltaja kuin tappurainen taistelija. Alkutunnista tapahtuneita yhteyskatkoja ei siis tarvinnut stressata, sillä aina jos Christellen istunta häiritsi tai ohjasi orin vinoon, lähti Fred vain kuikuilemaan muita ratsukoita ja sekosi korkeintaan omissa jaloissaan. Tässä hevosessa oli tasan kaksi vaihdetta: joko se oli oman elämänsä Hessu Hopo, tai sitten näppärin ja kevyin balettitanssija mitä löytyy. Ei mitään välivaiheita, vain nuo kaksi. Tänään tahdottaisiin tanssija esiin.

Christelle käytti istuntaansa näppärästi, mikä oli varmasti pitkälti peräisin ratsastusjousiammunnasta. Nyt samalla periaatteella täytyisi suorittaa kouluratsastusta: ohjat narikkaan ja lattarilanne keikkumaan. Kun Fred pidettiin runsailla tehtävillä keskittyneenä, se näytti suorastaan tanssahtelevan, ja kun pienen hakemisen jälkeen Christelle sai sisälonkkansa laskeutumaan oikealla hetkellä, alkoivat taivutuksetkin näyttää muovailuvahan pyörittelyltä. Kaksikko pääsikin suorittamaan hieman enemmän tehtäviä kuin muut: avo-sulku-vaihdot käynnissä sekä ravissa, kokoamiset ja piruetit niin käynnissä kuin laukassakin. Fredin taikanappulat olivat löytyneet.

"Kokeillaan vielä lisää muodon muokkaamista ylös. Etsi ensin hyvä, rytmikäs käynti. Noin. Ota sitten itsellesi suurempi liike, nosta hieman kankiohjaa mutta varo ettei se kiristy. Hyyyyvä... Kokeile koota vielä vähän lisää, voit auttaa osoittamalla raippakädellä takaosaa. Noin! Hyvä!"

Fred laski takaosaansa kuuliaisesti ja tanssahteli muutaman askeleen koottua käyntiä. Pienellä lisähionnalla siitä olisi saanut aikaan koulukäynnin, school walk. Tämä oli kuitenkin ensimmäiseksi ratsastuskerraksi jo niin hyvä suoritus, ettei Iivari lähtenyt painostamaan Christelleä enempää. Hän sai olla ylpeä itsestään: von Hoffrénilta tunnetusti ei yleensä saanut montaa kehua peräjälkeen.

15.02.2020

Haave löytää barokkimallinen knabstrup oli jo periaatteessa haudattu, joten Iivarin ilme hänen harjoitellessaan ensimmäisen kerran Fredin kanssa oli näkemisen arvoinen. Oli hän käynyt ratsastelemassa silloin tällöin sekä katsonut sivusta kun Vitaliya testaili uutta pilkkupyllyä, mutta ensimmäinen oikea treenikerta oli mieleenpainuvaa. Fred tanssahteli alkukäynneistä lähtien ylämäkeen, eikä sitä tarvinnut pyytää kasaamaan erikseen. Ensimmäistä kertaa elämässään Iivari myöskin sai kokea vahinkolevaden: kun Frediä pyysi kasaamaan lisää, se tarttui apuun turhankin hanakasti ja siirsi kaiken painon takaosalleen. Kaikkea sitä tuleekin nähtyä! Niin kauan kuin mies jaksoi keskittyä ratsastamiseen, oli Fred kevyt kuin ajatus. Tuntui kuin ori voisi lähteä vaikka lentoon jos sitä pyytäisi. Toisaalta heti kun Iivari erehtyi keskittymään maneesiin poneineen ilmestyneen Amelien seuraamiseen, mureni hänen utopiansa täydellisestä ratsuhevosesta: Fred alkoi huutamaan rautiaalle ruunalle kuin syötävä, iski jalalla maata ja iski samalla vahingossa niskojaan nakellessa päänsä tukitolppaan. Muutos balettitanssijasta Hessu Hopoksi alle sekunnin, vaikuttavaa lie sekin...

12.01.2020

Eihän tästä orista voi sanoa muuta kuin että vau. Se näyttää askelten perusteella olevan lehtijousitettu, niin tanssahdellen käy kulku — paitsi mitä nyt että törmäsi rysähtäen ovenpieleen heti saavuttuaan talliin. Miten joku voi liikkua samaan aikaan kevyesti kuin höyhen, mutta karmit kaulassa?
Joka tapauksessa "Fred" taitaa olla meidän parhain ostos pitkään aikaan. Sen mukaan ostettu morsmaikku saapuu huomenna vähän jälkijunassa, joten voitte uskoa että meiltä tulee lähtemään barokkimallisia pilkkuvarsoja maailmalle vielä aikamoinen liuta, toivottavasti suurin osa Fredistä lähtöisin. Toivottavasti se periyttäisi lihaksia ja liikkeitään enemmän kuin keskittymiskykyään...