Rakennekuvan piirtäminen
Läpikäynti on Instagramia varten tehty, mikä rajaa sisältöä paljon. Teksti on (typotettu :D) englanniksi, mutta jokaisen kuvan alta löytyy suomenkielinen käännös.
Pidän ääriviivat usein ohuina ja siisteinä. Vähintään 2000 x 1500 px leveällä (72 dbi) kankaalla työskentely yksityiskohtien kanssa on helpompaa. (Skaalaan piirroksen 50% kokoon kun se on valmis.)
Ennen värittämistä tarkistan silhuetin. Onko se hyvä? Onko rotu tunnistettavissa? Esimerkiksi tämän tamman kanssa korjasin sapelimaiset etujalat.
Sitten lisään pohjavärin lineart-tason alle.
Leikittele sävyillä! Jopa yksivärisillä hevosilla on eri sävyjä karvassaan. Mitä tarkempi olet tässä vaiheessa, sitä helpompi seuraava tulee olemaan.
Käytä mallia mikäli (kun, toim. huom.) tarve on. Muista että jokaisella värillä on omat tunnuspiirteensä, esimerkiksi ruunikkopohjien tummemmat korvankärjet.
Varjostaminen on hankalin osuus: tässä kohtaa tarviset hieman perustietämystä anatomiasta ja valo-opista (kuinka valo toimii ja luo värejä)
MALLI ON KULTAA. Sen ei tarvitse olla 100% samanlainen kuin piirroksesi: se vain helpottaa pitämään valonlähteet oikeilla puolilla ja näkemään kuinka valaistus toimii.
Tämä vaihe ottaa minulta joskus jopa muutaman päivän, mutta useimmiten 2-5 h. (Riippuu pitkälti siitä, kuinka yksityiskohtaisen kuvan tahdon. Toim. Huom.)
Älä kiirehdi. Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin. Käännä työ usein peilikuvaksi löytääksesi virheet.
Pidän valottuneemmat kohdat ja varjot eri tasoilla, mutta työstän niitä samanaikaisesti, ruumiinosa kerrallaan. Valotaso on rasterisoitu, varjotaso kerrottu.
Perustavanlaatuisen valojen kanssa työskentelyn jälkeen luon tason ns. pehmeille varjoille, joskus myös valoituskohdille. Luon syvyyttä "syvempiin" kohtiin suurella, hyvin pehmeäreunaisella siveltimellä.
Sitten lisään vielä yhden tason, tällä kertaa lisäsävyille. Kaikki pinnat heijastavat valoa tavalla tai toisella. Hevosen karvapeite "ottaa väriä itsestään" heijastuksena (esim. kurkunpään alue alaleuasta, poskista), kuin myös ympäristöstään (tässä tapauksessa pohjana olevasta hiekasta). Heijastuvien värien määrä ja intensiivisyys riippuu paljon ympäröivästä valosta.
Valo- ja väriopin opiskelu tekee piirtämisestä 100 kertaa helpompaa. Oikoteitä ei ole ja se vie aikaa, mutta on sen arvoista — lupaan!
Taiteen kanssa voi välillä heittäytyä villiksi ja irrotella. Värit voivat olla vivahteikkaita, taustavalo hieman luonnollista kirkkaampaa. Perusteet on silti osattava. Kun ymmärtää peruspilarit perspektiiveistä, anatomiasta, valosta, väreistä ja materiaaleista, voi ryhtyä leikittelemään ja venyttämään sääntöjä vakaalla pohjalla.
Huomaatko eron?
Ylemmässä kuvassa ei ole heijastuvia sävyjä.
Alemmassa on.
Toivottavasti tämä oli edes hieman avuksi! En voi esittää jokaista työn vaihetta erikseen, koska se ottaisi 9064442 postausta. :"D
Kunhan muistat:
- Opiskele, opiskele, ja opiskele
- Kokeile, leikittele
- Kun osaat perusteet, voit ryhtyä taivuttamaan perussääntöjä, jopa rikkomaan niitä
- Mikä tärkeintä, nauti!