Ideaalitilanteessa hevosen harja on käännetty pois päin tuomarista, letitetty tai aseteltu muuten niin että kaulan arvostelu on mahdollista. Runsasjouhisten rotujen kohdalla tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, ja siitä ei tulisi rokottaa. Joillakin roduilla jouhien/vuohiskarvojen leikkaamista ei katsota hyvällä ellei jopa ole kielletty, kuten esimerkiksi shetlanninponit, islanninhevoset tai shirenhevoset.
Häntä voi olla auki tai sidottu, kunhan se ei peitä esimerkiksi kintereitä.
Hevosen klippaus tai klippaamattomuus ei saisi vaikuttaa tuomarointiin. Talviturkkista hevosta esittäessä on kuitenkin esittäjän vastuulla, kuinka hyvin rakennepiirteet ovat paksun turkin alta arvosteltavissa.
Esitetty hevonen tulee olla kevyesti suitsittu/päitsitty tai kokonaan vapaana. Ohjat voivat olla kaulalla mikäli ne eivät estä kaulan/sään/lavan arviointia. Satulaa, loimea tms. ei saa olla.
Joillakin roduilla rodunmukainen pieni lisävarustus sallitaan, kuten ahaltekeillä ja monilla muilla lähi-idän roduilla kaulaa koristava panta (“aladya”) tai monilla työhevosroduilla harjaan mukaan letitettävä punos. Myös tupsukoristeet, nauhat jne. suitsituksessa ovat ok, kunhan ne eivät peitä liikaa.
Mikäli tämä olisi rakennekuva, tulisi se hylätä liiasta varustuksesta. Loimi estää rungon arviointia. Pelkkä suitsitus sen sijaan olisi ok.
Tällä ahaltekellä on runsaasti aladya-nauhoja, mutta ne eivät estä kaulan muodon ja rakenteen arviointia.