Mittasuhteita
Seuraavaksi esitetyt mittasuhteet ja linjat ovat suhteellisen universaaleja. Joitakin rotu- tai sukupuolikohtaisia eroja voi esiintyä, ja tästä syystä olisi hyvä muistaa perehtyä rotujärjestöjen antamiin rakennevaatimuksiin. Estepainotteista budyonnynhevosta ja siitoskäyttöistä shetlanninponia ei voi katsella samojen lasien läpi.
Koska PKK:n rakennearvostelu tapahtuu sivukuvasta, keskittyy tämä opas vain sivulta havaittaviin mittasuhteisiin ja linjoihin.
Apuvälineenä päänmitta
“Päänmitta” (esitetty kuvassa keltaisella)on nopea tapa mitata hevosen mittasuhteet kohdilleen. Mitta otetaan korvien kärjestä turvan kärkeen huulien ollessa rennot ja korvien pystyssä.
Yksi päänmitta mahtuu…
… Atlasnikamasta (ylin niskanikama) lavan reunaan. *
… Kyynärpäästä vuohiseen. *
… Kyynärtaipeesta sään korkeimpaan kohtaan.
…. Takapolvesta ristiin. *
…. Kintereen yläreunasta maahan.
* Vaihtelee jossain määrin rotujen mukaan. Esimerkiksi täysiverisillä (arabianhevonen, ahaltek, englantilainen täysverinen) jalat voivat olla pidemmät, jolloin “päänmitta” ylettyy kyynärpäästä etusäären puoliväliin. Ahaltekellä ja arabilla myös kaula saattaa olla huomattavan pitkä.
Ratsuhevosen (varsinkin kouluhevosen) ihanne olisi suhteellisen lyhyt runko: sen tulisi mahtua lähestulkoon neliön sisään (esitetty kuvassa sinisellä). Liian lyhyt se ei kuitenkaan saa olla, esimerkin hevonen alkaa olemaan jo siinä rajoilla. Tammat ovat luonnostaan pitkärunkoisempia sekä ylälinjaltaan laskevampia Joillakin roduilla pitkärunkoisuus on tyypillistä, kuten esimerkiksi ahaltek-hevosilla. Myös laukka- ja ravihevosilla suositaan pidempää “tilavaa” runkoa jotta jalat mahtuisivat juoksemaan pitkällä askeleella polkematta kannoille. Ylilyöntejä ei tule kuitenkaan päästää läpi sormien.