Linjoja ja kulmia

Kaikki siniset linjat ovat optimirakenteessa samassa kulmassa. Linja istuinkyhmystä takapolveen ja etuvuohisesta kavion keskiosaan ovat samat kuin lapakulma.

Takakavioiden kulmat voivat olla hieman jyrkemmät kuin etukavioiden.
Lisää tietoa jalka-asennoista sekä kaviokulmista löydät tämän sivun alalaidasta

Keltaiset linjat näyttävät, että sään ja ristin tulisi olla samalla korkeudella. Kintereen yläreuna on suurin piirtein kyynärvarren puolivälissä. Tarkista arvostellessa että hevonen seisoo tasamaalla! Mikäli hevonen seisoo esimerkiksi ylämäkeen mutta sen risti ja säkä ovat samalla tasolla, tarkoittaa se sitä että todellisuudessa hevonen on takakorkea mikäli jalat laitettaisiin samalle tasolle.

Lyhyesti ylälinjoista

Näissä kuvissa selkä on hyvän pituinen, mutta kahdessa viimeisessä muoto ei ole yleensä toivottu. Ylälinjaa arvostellessa on hyvä huomioida hevosen esitysasento, esimerkiksi arabien venytys ja quartereiden joskus vahvastikin alle vedetyt jalat takaosan lihaksiston korostamiseksi.

Kaulan muoto

Alla esimerkkejä yleisimmistä kaulan muodoista. Punainen viiva edustaa vaikutelmaa joka kaulasta pitäisi tulla, ei rankaa.

Hyvä kaula on tasapainoinen, eikä siinä korostu mikään kohta liiaksi. Alakaula on "pehmeä" ja suorahko, ei kuitenkaan pullistunut.

Hirvenkaula "notkahtaa alas": ylälinja on alikehittynyt, ja sitä kompensoi yleensä ylikehittynyt, pullistunut alalinja. Kertoo monesti vaivasta, aliravitsemuksesta tai huonosta ratsastuksesta/käytöstä.

Joutsenkaula tekee S-mutkan. Alalinja on pullistunut ja ylälinja korostunut varsinkin ylimpien niskanikamien kohdilta. Pää on yleensä asettunut varsin korkealle. Yleinen ahaltekeillä.

Ihraniska ylikorostaa ylälinjaa. Yleinen oreilla, voi kertoa yliravitsemuksesta tai huonosta ratsastuksesta/käytöstä (pään ja kaulan asentoa säädelty liikaa kädellä). Varsinkin kylmäverisillä, kuten vladimirintyöhevosella, yleinen.

Jalkojen sijainti

Haja- ja suppuvarpaisuuden sekä virheelliset jalka-asetelmat erottaa katsomalla kavioiden kärkien suuntaa/jalkojen sijaintia kuvassa. Joissakin tapauksissa etu- ja takaosa voivat piirtäjän virheestä seisoa jopa eri tasoilla.

Allaolevissa esimerkeissä punaiset viivat havainnollistavat etujalkojen tasoa, siniset takajalkojen.

Tämän hevosen jalat ovat kaikki oikeilla paikoillaan.

Tämän hevosen etu- ja takaosat sijaitsevat eri tasoilla: rungon voisi sanoa olevan kiertynyt (vieläpä fysiikan lakien vastaisesti). Takaosa näyttää olevan alempana/lähempänä katsojaa kuin etuosa.

Tämän hevosen takajalat harottavat: varsinkin oikea takajalka harottaa paljon.

Jalkojen sekä kavioiden kulmia ja asentoja

Hevosella on suorat etujalat, kun viiva menee kyynärvarren, säären, polven, ja vuohisen läpi keskeltä kavion kantapallon kautta maahan 90 asteen kulmassa.

Takajalat ovat suorat ja paikallaan, kun 90 asteen suora viiva maasta menee kavioiden kantapalloista suoraan säären takaosaa pitkin vuohiseen ja siitä istuinkyhmyyn. Tällä hevosella on takajalan asento aavistuksen liian takana.

Varsinkin takajalkoja arvostellessa on hyvä ottaa huomioon eri rotujen mahdolliset esitysasennot. Esimerkiksi arabien, joidenkin amerikkalaisten rotujen ja islanninhevosten perinteinen tapa vetää jalat jopa äärimmäisen taakse voivat tehdä takajalkojen arvostelusta vaikeaa. Tällöin on vain luotettava omaan yleissilmään.

Etujalkojen virheasentoja. Myös takajalat voivat olla sapelissa.

Kaviokulmia. Huomaa että hyvässä kaviossa kavion etuseinä on samassa linjassa vuohiskulman (linja vuohisen keskeltä kavion keskelle) kanssa. Liian jyrkkä kylmä luo pukinkavion, liian loiva vennon vuohisen. Kulma voi olla myös “murtunut” ylös tai alas.

The uses of Elliman's embrocation for horses, dogs, birds, cattle (Page 43)