Chanticleer Lumos

KTK-II

Sim-game sport horse "Tico" Ori, 173 cm hopeanruunikko (Aa/Ee/nZ) Syntynyt 15.07.21, nyt iältään 10 v Kasvattanut Stall Lumos, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-253-0020 / PKK4784 Painotuslajina kenttäratsastus CIC5

Ihannehan olisi ostaa hevoset aina loppuelämän kotiin. Ne tekisivät hienon uran ja sitten siirtyisivät siitokseen, niin että vanhuksena manan majoille siirtyessä takana olisi liuta laadukkaita Lumos-varsoja.

Mutta ihanne on vain ihanne, ei läheskään aina toteutettavissa siis. Näin kävi myös estetamma Höna Xtremen kohdalla: kiva tamma, mutta ei oikein istunut talliin, sitten vielä kantavanakin ostettu — heti kun muutamiin kisoihin toettiin niin pitikin jo jättää kotiin muhituttamaan varsaa jonka isääkään ei ollut itse saanut päättää. Välillä oli vain myönnettävä että hutiostoksia sattui, ja sellainen tämä tamma kyllä oli. Menkööt myyntiin.

Näin koruton on Ticon tarina — jämävarsa. Emä vaihtoi kotia heti vieroituksen jälkeen, eikä pikkuorillakaan tunnu olevan sen enempää virkaa maailmassa. Sen on raadollisesti lunastettava paikkansa muutenkin kuin erikoisella värillään, eikä Icarus ole optimistinen.
Se on hänen ensimmäinen virheensä tämän orin kanssa.

Kun minä jotain päätän, niin...

Tico on pystypäinen ja itsenäinen nuori. Sitä ei kiinnosta turhat lässyttelyt, eikä ero muista hevosista saa venettä keikkumaan. Käytännössä katsoen Tico on siis helppo, mikä onkin puolet totuudesta.

Toinen puoli löytyy kun Ticolla menee sukset ristiin ihmisen kanssa. Se pitää omasta mielipiteestään järkähtämättömästi kiinni, eikä siinä auta itkut, potkut eikä rukoukset jos Tico ei jotain tahdo tehdä. Kun pikkutraileri on jännittävä ja ahdistava, ei mikään määrä herkkuja, siedättämistä ja ärrä-plussaa riitä kääntämään päätä. Helpoimmalla pääsee kun jo valmiiksi hieman petaa tietä tasaisemmaksi: kaikesta uudesta on tehtävä hauska leikki, namipeli, kannattava ja mukava asia tälle kovakallolle. Kun Ticon ensikosketus vesiletkuun on se että sen uumenista voi löytyä leivänkänttyjä, ollaan jo askeleen lähempänä vapaaehtoista peseytymistä.

Ratsuna Tico on vaativa, mitä jo edellinen kuvailu lupasi. Oma pää best, ratsastajan rest — Tico tekee mitä lystää, ja jos sitä lähtee korjaamaan, niin hyppypomppu-koikkaloikkaa on luvassa. Oria suututtaa se, ettei maastoillessa saa mennä toisten pihoihin, kentällä painaa kaasua pohjaan, kouluradallakin pitää sipistellä... Rehellisesti sanottuna kaikki, mitä ihminen ehdottaa, saattaa muuttua Ticon mielessä sekunnissa maailman mälsimmäksi hommaksi, ja silloin bronco-ratsastus on taattua. Ongelma on vain siinä, ettei tämän hevosen kanssa mikään ole varmaa... Vaikka edellisenä päivänä kaikki on sujunut kuin rasvattu kellokoneisto, seuraavana Tico saattaa saada hirveän meltdownin siitä, että kuski tahtoo ohjata okserin sijaan sarjalle. Silloin Tico ottaa ohjasta kiinni ja yrittää kiikuttaa haluamaansa suuntaan — ja kun se ei yleensä tuota tulosta, alkaa rodeo.

Miksi Tico on sitten urheiluhevosena, kun se on niin hankala ratsastaa, käsitelläkin? Koska daaaamn, pelottomampaa ja sähäkämpää kenttäpeliä ei ole Lumoksessa koskaan nähty! Jos maastossa tulisi vastaan otso, Tico murisisi sille ja lähtisi juoksemaan nallen perään. Tico ei hannaroi, eikä sen kanssa tarvitse murehtia kisaelämän hektisyydestä, sillä enemmänkin ori tuntuu janoavan uusien paikkojen raivoisaa valloittamista. Se raahaa taluttajansa koppiin vaikkei olisi vielä edes oma vuoro lastautua, ja kisapaikalla sama ihmisrievun veteleminen jatkuu silkasta uutuudenviehätyksestä.

Tico on unelmakilpuri — jos se niin tahtoo. Möyhöttävä mörssäri on myös aivan yhtä kiinnostava vaihtoehto...

Sukutaulu

i. Google Me YLA1, KERJ-II, ERJ-II, KRJ-I hpmvkko fwb, 168 cm	ii. Influencer mvkko fwb, 169 cm	iii. Sky Spinner rnvkkokm fwb(?), 173 cm
		iie. Quickfire m fwb(?), 167 cm
	ie. Facebook Famous hprn fwb, 161 cm	iei. Snap Streak rn, 165 cm
		iee. Beijing Baby rt (hp), 155 cm
e. Höna Xtreme rt sgsh, 171 cm	ei. Step Farm's Ignite trt amwb, 170 cm	eii. Ignotus CC prt amwb, 169 cm
		eie. Xa-Xa m amwb, 167 cm
	ee. Dalripa Xtreme rt sgsh, 175 cm	eei. Jonny Xtreme rn sgsh, 175 cm
		eee. Vaktel Xtreme prt sgsh, 169 cm

Sukuselvitys

i. Google Me, hopeanmustanvoikko 168 cm korkea ori, on omistajansa silmäterä, pitkän liudan laatuarvostelupalkintoja rohmunnut komistus. Esteillä se on ollut omimmillaan, 160 cm huippuradat ovat tulleet tutuiksi. Koulussakin va A on taipunut, joten voipi "Ukkoa", kuten omistaja oriaan kutsuu, ihan kelpoisena ratsuna pitää. Jälkeläisiä ei ole paljon siunaantunut: Ticon lisäksi listalla näyttää olevan vain yksi ori, Instafamous RR, joka on perinyt myös isältään hopeavärin. Harmi, sillä näitä geenejä sietäisikin periyttää!

ii. Influencer on sekin hyvin menestynyt ori, joka aloitti uran Suomessa, ja jatkoi sitä sittemmin Saksassa. Komea mustanvoikko on hieman alle 170 cm korkea, ja kisannut jopa viiden tähden kenttäkisoissa. Tulinen ja täpäkkä luonne on ollut näillä tasoilla eduksi. Sukutaulua ei ole liiemmin kehuttu, mutta teot ovat ne mitkä puhuvat, eivä isä- tai emälinjat. Nimensä mukaisesti Influencer itse on ollut varsinainen vaikuttaja.

ie. Facebook Famous on saanut nimensä, kun se jo pikkuvarsana oli varsinainen sometähti: hopeavärisiä puoliverisiä ei turhan usein tule vastaan, joten kuvat lähtivät heti kiertämään pitkin nettiä. Sitä oltaisiin kovasti osteltu pitkin Eurooppaa, mutta kasvattaja ei ymmärrettävästi tahtonut aarteestaan luopua. Esteradoilla 160 cm korkeuteen jäänyt tamma ei menestynyt, mutta koulukisoissa se pärjäsi hienosti vaativissa luokissa. Parhaimmillaan Facebook Famous on tainnut silti olla periyttäjänä.

e. Höna Xtreme oli rehellisesti sanottuna Icaruksen hutiostos. Hän maksoi tammasta ison rahan kun siitä lupailtiin 160 cm radoille ratsua, mutta kapasiteetti jumittui 140 cm luokkiin. Vaikka rautias onkin 171 cm korkea, luonteeltaankin mukiinmenevä, ei sen tekniikka yksinkertaisesti riittänyt. Nykyään Höna vaikuttaa Corbyn Riding Centre:ssä, missä siihen taidetaan olla paljon tyytyväisempiä kuin Lumoksessa.

ei. Step Farm's Ignite on 170 cm korkea tummanpunarautias amerikanpuoliverinen, joka tietää olevansa suuri ja komea: uusille paikoille tullessaan se tunnetaan kyllä huudostaan. Perinteinen amerikkalainen egonkiillottaja, siis. Jostain syystä orilla ei kuitenkaan ole paljon kilpailukokemusta, vaikka kotona 130 cm esteet ylittyvät ihan mukiinmenevästi. Sukukin sillä on täynnä enemmän harraste- kuin kilparatsuja. Jalostuskäytössä Step Farm's Ignite on ollut kuitenkin hyvä, keskitason kilpureiden periyttäjä.

ee. Dalripa Xtreme on iso (175 cm), varsojensa näköinen, liinaharjainen sgsh. Höna on perinyt etäisen luonteensa juuri Dalripalta, johon on kiltteydestä huolimatta vaikea saada kunnon kontaktia. Täysverimäisyys näkyi vauhdikkuuden lisäksi myös rakenteessa, joka oli ketterä ja solakka. Valitettavasti Dalripa menehtyi vasta 17-vuotiaana suolenkiertymään, kolmannen varsan juuri varsottuaan.

Jälkeläiset

Syntyi	Skp.	Nimi	Emä	Omistaja	Muuta
20.01.24	♀	Zar-Ptitsa Lumos	Priton Religija	Stall Lumos / VRL-01436

PKK-näyttelytulokset

09.10.25, Norling Riding, orit, tuom. ScrewDriver: EO-sert
26.08.25, 7oaks Eventing, rakenne: hevosorit, tuom. Khaos: KTK-sert
24.03.25, Hiekka-Aho, puoliverioriit, tuom. Khaos: LKV KTK-sert

KTK-II

Pistein 65.30 134. KTK-tilaisuus

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

13.08.2025 | bronco

"Enemmän eteen! Älä hannaroi, rohkeasti vain!" Icarus suorastaan karjui kentän toisesta päästä, kun toisella puolen Tico antoi runtua ratsastajalleen. Tuo onneton reppana oli Thyra-Jorunn. Maidonvalkein rystysin hän puristi ohjia käsissään, muttei muistanut hengittää. Yllättävän pitkän pukkirodeon päätteeksi hän kuitenkin otti kontaktin pöllähtävän hiekkapohjan kanssa.

"**ttu mä vihaan tota hevosta," Thyra jupisi nilkuttaessaan Icaruksen nappaamaa ratsua kohti. Ticolla oli tapana juosta aina muutama kunniakierros saatuaan ratsastajan karistettua, ja sitten, aivan kuin kettuiluna, se antoi kiinni ärsyttävä pilke silmäkulmissaan. Icarus väitti, etteivät hevoset osanneet sellaista huumorin taitoa kuin kuittailu, mutta Thyra oli vahvasti toista mieltä. Nytkin Tico katsoi häntä velmuillen, ja päästi epäilyttävän kiltisti takaisin satulaan.

Kesti n. nanosekuntin, kun Tico ampaisi nollasta sataan uudelle kierrokselle. Se hyppi ja pomppi minkä osasi, keuli ja kavahteli, pukitti. Thyra kesti kierroksen verran kyydissä, kunnes tumps, hän oli taas tantereessa. Tico pieraisi pukittaessaan myttynä maassa raivoavaa ratsastajaa kohden.

"Mä **ttu niin s**tana VIHAAN tätä p*skaa!" Thyra istui maassa lyödyn näköisenä. "V**tu en nouse tonne enää!" hän raivosi. Tico ravasi Icaruksen luokse tyytyväisen näköisenä.

"Nousetpas," Icarus käskytti. "Muuten alat välttelemään Ticoa."

"Välttelen sitä jo nyt..." Thyra vaikeroi, vaikka nousikin kipeästi ähkien ylös. Ruumiissa ei ollut kohtaa, mihin ei koskisi. Kiroillen kuin merimies hän taivalsi miljoonannen kerran Ticon luokse.

Amelie seurasi toimitusta kauempaa, talikkoon nojaillen. Hän mietti, kuinka kummankaan ammattilaisen mieleen ei voinut edes pälkähtää, että Tico voisi olla kipeä. Huokaisten tuo jatkoi tarhan putsaamista. Amelien sana ei joka tapauksessa olisi painanut mitään, joten parempi oli pysytellä hiljaa.

05.05.2025 | Ei aina pelkkää itkua ja parkua

"Yeehawwww!"

Amelie ei vain voinut olla tuulettamatta, vaikka kura roiskui ja vilpoisa kevätkuuro kuritti kylmänsietokykyä. Hän oli pitkin, siis todella pitkin, hampain käynyt hakemassa Ticon tarhasta, varustanut, ja lähtenyt harmaiden maisemien maastoon. Ori ei ollut todellakaan mikään lemppariratsu, eikä sääkään houkuttanut ulkoilemaan. Olisi ollut itse asiassa Thyran homma liikuttaa Tico tänään, mutta hän oli aamulla ilmoittanut olevansa kipeä. Amelie tiesi kyllä totuuden, krapulaa edellisillan baarikierrokselta se oli eikä mitään lenssua, mutta oli esittänyt nielleensä tarinan ihan vain siitä syystä ettei Icarus epäilisi mitään.

Tico oli vahva, omapäinen ja isoliikkeinen hevonen. Välillä se toimi kivasti, sitten välillä taaskin Amelie olisi mieluummin hypännyt vuonoon kuin noussut halluharjan satulaan. Ongelma oli se, ettei Ticosta ikinä tiennyt, millä tuulella se sattui olemaan: edellispäivän loistava estetreeni saattoi seuraavana päivänä vaihtua jumittamisen ja villin bronco-pukkirodeon vaihtoaskeleisiin. Amelie ei usein käyttänyt paukkuliiviä maastoesteradan ulkopuolella, mutta tänään hän sen puki päälle — kyynärsuojat varmuuden vuoksi myös, kun yksin lähti maastoon.

Aluksi Tico ei meinannut päästää satulaan, ja näytti muutenkin happamalta koko varustamisen ajan. Amelie oli valmistautunut henkisesti syömään kuraa. Yllätys olikin melkoinen, kun Tico malttoi odottaa kiltisti paikoillaan pyyntöä siirtyä käyntiin, ja liikkui senkin jälkeen reippaan mallikkaasti. Pää oli pystyssä ja korvat tanassa, mutta Ameliella ei ollut kertaakaan sellaista tunnetta, että nyt mennään.

Ja sitten kun he lopulta painoivat tutulla tiellä kaasun pohjaan, se tapahtui kauniissa yhteisymmärryksessä. Vauhti kiihtyi, eikä Amelie pelännyt lainkaan — ja se oli jo jotain, sillä hän osasi jänistää vaikka sitten tapporauhallisen Solinkin selässä. Ylpeys kasvoi kohisten: siinä hän karautti tallin valehtelematta vaativimmalla hevosella täyttä laukkaa, eikä hätkähtänyt edes siitä kun Tico heitti uhkaavasti niskojaan. Ehei, selkärangasta tuli taito ratsastaa vain enemmän eteen.

Säällä, Thyran krapulapäivällä, eikä edes Amelien peloilla, ollut mitään merkitystä. Hänellä oli ollut elämänsä mukavin maasto Ticon kanssa! Nyt Amelie vihdoin ymmärsi, miksei Icarus myynyt oria, vaikka oli satamiljoonaa kertaa tullut tantereeseen erinnäisten juhlaliikkeiden kautta. Hyvät hetket korvasivat tuhatkertaisesti huonot. Uskaltaisiko sitä jopa sanoa, että Tico olikin ihan kiva hevonen?

08.02.2025 | Hattu pyllyssä

"Tico, pää pois perseestä!"

Kaikkia muita nauratti, paitsi Thyraa, joka lensi polvilleen sohjoiseen maahan Ticon työnnettyä hänet nurin rehellisellä otsapukkauksessa kankkuun. Se katseli hetken korvat hörössä aikaansaannostaan — ylös itseään kampeavaa, jupisevaa apulaista —, kunnes päätti viimeistellä työnsä nyppäämällä hampailla tallitakin hihasta. Kuului komea ja pitkä rrriiiiiips, kun kangassuikaleet levisi.

"Tico nyt oikeesti senkin pyllynaama, tää oli uus takki!"

Ori näytti siltä, että se olisi nauranut, jos vain osaisi. Sen hevosenhuumoria tilanne ainakin kutkutti, ja ohjanperistä kiinni pitävän Amelien huutonauru vahvisti tallin oman Pelle Hermannin ammattiylpeyttä. Jos naru ei olisi kiristynyt, Tico olisi ottanut vielä toisestakin hihasta mittaa. Se heilutti päätään ja pärskähti sellaisella voimalla, että suitsissa kiinni olleet ruusukkeet lentelivät: he seisoivat Nessinjärven Kisakeskuksen parkkipaikalla, CIC5-luokan kruunattuina voittajina. Tai siis Ticohan se osakokeissa oli urheillut, Thyra ja Amelie olivat olleet vain avustajina. Ratsukon satulanpäällisosa oli minglaamassa muiden kisaajien kanssa, jättäen raivostuttavan, ärsyttävän, mutta silti niin rakkaan ratsunsa nuorison käsiin.

Tico oli harvinaislaatuinen hevonen, siis muutenkin kuin vain luonteenlaatunsa puolesta. Se oli eläköityneen Onca-täykkärin lisäksi Lumoksen ainoa CIC5-tasoinen tykki: ja miten vaivattomasti Tico olikaan niihin luokkakorkeuksiin kiivennyt! Sen tavoitteena luki pitkään CIC1, ja sillä tasolla kisattiinkin. Sitten Icarus alkoi pohtimaan, että kun ponnua kerta löytyy treeneissä enemmän kuin mitä kisoissa on tarvittu, minneköhän asti se riittää? Lopulta tasonnostoa tarvittiin lähinnä sileille osuuksille: varsinkin maastoesteillä Ticoa piti treenata lähinnä malttamaan ja olemaan polttamatta itseään niin rankoilla radoilla heti aluksi loppuun, ja rataesteillä uskomaan jos ratsastaja kertoi lähestymisen vaativan muutosta. Esteiden korkeuden suhteen Tico ei silmäänsä räpsäyttänyt, vaikka varsinkin haudat alkoivat olemaan jo oikeasti aika pelottavan näköisiä.

Kovakalloisuus ja itseriittoisuus, jotka tallioloissa kävivät kaikkien hermoon, olivatkin selvästi orin valtteja radoilla.

30.12.2024 | Lähdetäänkö? No ei.

Ketään ei naurattanut. Lumi tuiskusi poikittain pimeässä joulukuun illassa, oli kylmää ja märkää. Tico pomppi keskellä pihaa kuin rodeohärkä: sen mielipide vuoden viimeisestä maastoretkestä oli selkeä. Icarus sadatteli ja tasapainotteli parhaansa mukaan, mutta lopulta painovoima vei hänestäkin voiton. Oikea käsi puristi ohjasta kiinni rystyset valkoisina kun selkä mäiskähti loskaiselle tielle: Tico vingahti kun pelham nykäisi suusta, se ei yrityksestään huolimatta voinut palata takaisin talliin.

Thyran ratsuna ollut Piu alkoi hermostua sekin: lopulta rautias pärräsi pientä ympyrää ratsastajan luovuttaessa pitääkseen orin paikoillaan. Jopa Ookoo, joka tunnettiin tasapaksusta ja ok-elämänmenostaan, alkoi hieman hermostumaan: Amelie yritti parhaansa mukaan estää ratsuaan lähtemästä kiihtymykseen mukaan hengittämättä hitaasti sisään, sitten ulos. Vanhat pelot meinasivat lähteä nostamaan päätään, ja tämä oli kaikista hetkistä viimeisin missä niin saisi tapahtua. Thyra ei ehtisi auttamaan Piun päristessä, ja Icarus oli kiipeämässä jo takaisin satulaan niin raivokkaan näköisenä ettei häntä tehnyt mieli edes katsoa. Tico nakkasi ukkelin maahan yhtä nopeasti. Tuuli ulvoi sopivasti pahimpien kirouksien päälle.

Ticon päätöksellä kukaan ei sinä iltana lähtenyt maastoon.

30.10.2023 | Ydinlatauksia

Tänään paistoi aurinko. Tico pärskähteli laukkasuoran päätteeksi — se loppui Thyran "oottakaa!"-huutoon Piun komean kierrepukin jälkeen. Kun Amelie kurkkasi taakseen, sieltä rautias, hevosenmuotoinen nato-ohjus jo syöksyikin ohi ilman ratsastajaa. Hetken aikaa sydän jätti lyönnin välistä, kun ohjissa tuntui painetta ja Tico tuntui selvästi ajattelevan lähteä kilpajuoksuun. Ratsastuspelko oli kokemassa renessanssia, kunnes halluharja kaikkia todennäköisyyksiä vasten sitten kuitenkin kuunteli ratsastajaansa ja pysähtyi. Ticoa harmitti, mutta Piu onneksi ei innostunut ajatuksesta kirmata yksin: se hidasti ja ravasi takaisin kaverinsa luokse, niskojaan silti voittajan elkein nakellen.

Thyra sylki ruohonkorsia könytessään ylös. Hän onneksi hymyili, vaikka irvistikin vähän kivuliaasti satulaannousussa.

"Haha, oon ratsastanut Piulla vasta neljä kertaa, ja tää oli kolmas kerta kun lennän. Damn gravity!"

Piu otti joka kevät ja syksy kuumaa. Ori tuntui ydinlataukselta jota yritettiin sulloa pahvilaatikkoon: ei onnistu. Patoutuneen energian määrä oli uskomaton, eikä pienessä oritarhassa päivät pitkät nököttäminen auttanut. Ei ihmekään että itsensä löysi suihkuhävittäjän ohjaamosta, kun sitä luuli vain ratsastavansa tavan puoliveristä...

Piu pompahteli Ticon rinnalla käynnissäkin. Ei ollut ehkä väärä oletus, että Thyra joutui jokaisella sekunnilla pitämään pakkaa kasassa. Silti hän nauroi ja jatkoi Rautakruunu-kenttäkisan hypettämistä, mistä Amelie oli hieman kateellinen — ei siis hypetyksestä, vaan asenteesta. Jos hän olisi tuollaisen pommin satulassa julkisella tiellä, ei paljoa naurattaisi.

Huomaamatta hanskat puristuivat tiukemmin Ticon ohjien ympärille.

24.07.2021 | Pyllyhattu

"Tico! Hiton asshat! Lopeta!"
Thyra-Jorunn juoksi laitumelle minkä kintuistaan pääsi, huitoi ja karjui, olisi heittänytkin jotain jos voisi. Tico roikkui Daamin korvassa kaikella voimallaan, eikä hintelä, hämähäkkimäinen täysverivarsa voinut isommalleen (ja nuoremmalleen!) mitään. Se vinkui ja kiljui kuin pistettävä porsas Ticon retuutettavana, eikä piina loppunut ennen kuin vihaistakin vihaisempi Demi-emä karautti paikalle pahimmalla lohikäärmeilmeellään. Harvoin Thyra-Jorunn oli ollut niin iloinen nähdessään aikuisen hevosen antavan kyytiä varsalle...

Ainakaan Ticolta ei egoa puuttunut. Se jäi vähän matkan päähän katsomaan emänsä taakse piiloutuvaa Daamia, aivan kuin sanoakseen että tämä ei ollut tässä. Sitten koulukiusaajanalku ravasi häntä tötteröllä takaisin oman emänsä luo. Aluksi Tico oli vaikuttanut niin säälittävältä reppanalta, mutta kyllä olivat pöydät nyt kääntyneet täydet 180° ja jämävarsasta kuoriutunut oikea muchomacho. Ihan äitiinsä tullut komentaja. Thyra-Jorunn toivoi hartaasti ettei joutuisi ottamaan vastuuta juuri tämän nuorikon kouluttamisesta, sillä suurin viihdearvo olisi katsella vierestä kun joku muu koittaisi saada Ticon nöyrtymään. Tehdä se itse? Not so much.

15.07.2021 | Tässäkö se nyt sitten on

Icarus katsoi karsinassa huojuvaa varsaa. Jalat tärisivät kun se haparoi emänsä tissille, Höna hörisi ja tuuppasi kannustavasti esikoistaan pyllylle — "muistathan sinä mistä ottaa" ja kokoelma muita imeliä yli-inhimillistettyjä äitilauseita.

Höna oli sievä tamma, mutta ei sitä mitä Icarus tarvitsi. Sillä oli jo uusi koti löytynyt, rautias matkaisi Suomeen heti kun varsa olisi tarpeeksi iso. Mutta mitä varsalla tekisi? Icarus ei tarvitsisi oikeasti yhtään uutta oria talliin, ei varsinkaan selkeästi liian matalatasoisesta tammasta hänen makuunsa. Toisaalta isäorista tehty googlailu — Google Me, indeed — valoi uskoa CIC4-tason materiaalilla. Niin, ja vaikkei hyvällä hevosella ollut tietty väriä, niin jo varsan ensikarvastakin oli aistittavissa pieni lupaus hopeasta... Icarus ei ollut koskaan nähnyt, ei edes kuullut, hopeisista puoliverisistä.

Varsa maiskutteli huuliaan. Sillä ei selvästi ollut hajuakaan, miten pientä elämää arvotettiin jo ennen kuin se oli edes kunnolla alkanutkaan. Räpsyripsi ei vielä tiennyt, kuinka kovaan ja raakaan maailmaan oli syntynyt. Sen se ymmärtäisi vasta puolen vuoden päästä, kun emää ei enää olisi vierellä.

"Mitä meinaat, pistätkö myyntiin vai pidätkö?" Thyra-Jorunn iski suoraan. Hänestä ei olisi luopumaan varsasta, mutta Icaruksen oma päätöshän se olisi. Ilmeestä päätellen ei helppo sellainen.

"Kai sitä voi katsoa että mihin tästä on. Jos ei ponnu riitä, voihan sen aina silti hyvään hintaan tuolla värillä myydä pois. Olettaen nyt tietenkin että se on oikeasti hopeanruunikko."

Thyra tiesi inhimillistävänsä eläimiä liikaa, mutta hän olisi voinut vannoa Hönan mulkaisevan ovella nojailevia ihmisiä ikävästi.