07.11.2022 | Esieläke pehmentää

Ruby on ansainnut esieläkkeen kyseenalaisin keinoin. Se on ollut pätevä — itse asiassa todella pätevä — ajokki, eikä ratsunakaan aivan niin kurjasti kulkeva kuin vaunuhevosesta voisi ajatella. Kyvyt menevät kuitenkin kankkulan kaivoon, sillä kenelläkään ei tunnu olevan intoa harjoitella hapannaamaisen tamman kanssa. Miksi turhaan, kun tallissa on niin monta helpompaakin hevosta valittavana? Aiemminhan Jeremy puuhasi paljon Rubyn kanssa, mutta nyt hänenkin vähäinen ylimääräinen aikansa menee Lexiota kouluttaessa. Käytyään henkistä painia härkäpäisen orin kanssa, hän ymmärrettävästi ei jaksa ehkä enää pitää myös yhtä hankalaa emää esityskunnossa...

Joten nyt Ruby saa viettää huoletonta kotihevoselämää, mikä totta puhuen taitaa tehdä sille aivan hyvää. Voimakasluontoinen, helposti mielensä pahoittava Ruby on aina, siitä ei pääse yli, mutta ehkä tapahtumissa kiertäminen oli kuitenkin ollut liikaa? Kenties Ruby onkin piikikkään kuorensa alta vain herkkä, eikä sen hermot kestäneet reissaamista ja jännitystä? Nyt rautarouvaa voisi sanoa jopa hieman pehmenneeksi? Onko se mahdollista? Kai? Joka tapauksessa Ruby ei ole enää täräytä mielipiteitään tiskiin enää yhtä nopeasti, ja kun täräyttääkin, niin kohtuullisella volyymilla.

Varsoja Rubyllä ei ole ainakaan tarkoitus enää teettää. Rakenteellisesti se on hieno, mutta luonnepuoli on sellainen että viitsiikö kunnollinen kasvattaja sitä viedä eteenpäin? Tähän mennessä kaikki varsat ovat olleet emänsä kanssa samanlaisia, niin tammat kuin ainokainen orikin.

Ehkä Rubyn nimike voi tästä lähtien olla se kärttyistä vanha lastentarhatäti. Ei nimittäin ole koko pihatossa pätevämpää varsojen paimentajaa...

26.06.2020 | Tunti kokoamisasteista, rats. Jeremy

Voisi kuvitella ettei Ruby jaksaisi näin kuumalla säällä heittäytyä hankalaksi, mutta nähtävästi hikihelle vain suututti tammaa entistä enemmän. Aluksi kladrub oli sitä mieltä, ettei tässä nyt viitsisi lähteä mitään tekemään, ja kun Jeremy kauniisti pyysi liikkumaan vähän enemmän, tuli ensimmäinen kiukkuinen vinkaisu ja hampaidennaksuttelu. "Juokse ukko itse!" ei olisi neitihevonen voinut mielipidettään selkeämmin kertoa.
Alkubriiffauksen aikana Jeremy joutui käyttämään kaikkia suostuttelijanlahjojaan saadakseen Rubyn mukaan juttuun. Tehtävät pidettiin helppoina, välissä oli useampi hengähdystauko, ja kehuja piti antaa kimolle tykkitulena, mutta lopulta rankka työ palkittiin ja Ruby alkoi näyttämään ihan valmiilta varsinaisiin tehtäviin. Sen korvat pysyivät hyvin ohjaajaansa kohden, eikä protesteja ollut muutamaan kierrokseen tullut.

Ärtymys palasi Rubyn kasvoille kuitenkin heti, kun helppojen taivutusten sijaan lähdettiinkin kokoamaan käyntiä. Tamma kyllä selkeästi tunnisti avut joita satulasta tuli — kohoava kankiohja, raippa osoittamassa takamusta, mutta neiti oli selkeästi sitä mieltä että lisätyötä ei tarvitsisi tulla. Se ei reagoinut apuihin mitenkään, ja kun Jeremy kosketti raipan kärjellä kevyesti hevosen ihoa vahvistaakseen merkkiä, veti Ruby liinat kiinni nostamalla turvan taivaisiin. Jälleen palattiin takaisin maanittelun ja tehtävien helpoiksi pilkkomisen pariin.

Muutaman edellämainitun takapakin jälkeen Ruby alkoi vihdoin ymmärtämään mikä oli homman nimi. Hyvän mielen takeeksi harjoittelu päätettiin nopeaan onnistumiseen: kun kimo siirsi painoaan paikallaan ja kasasi hieman kaikissa askellajeissa, jopa hankalassa käynnissä, Jeremy hyppäsi alas satulasta ja jäi kävelyttämään kärttyratsuaan muiden vielä hiema jatkaessa. Parempi lopettaa lyhyeen kuin odottaa hyvän flow:n kääntyvän, varsinkin Rubyn kaltaisten persoonien kanssa treenatessa.

10.05.2020 | Alta escuela-perehdytystunti

Tallin virallisellä äkämököllä oli tänään supermöllipäivä, eikä nyt puhuttu siis ratsastajasta. Ruby näytti alkubriiffauksen ajan siltä että mielessään niittasi jokaisen yksi kerrallaan, ja kun oli aika lähteä liikkeelle, se veti heti ensimmäisenä liinat kiinni. Kun pohkeet pyysivät teenpäin, tuli vain vinkaisu ja hännän äkäinen pyöräytys vastaukseksi. Iivari huokaisi: pitäisiköhän joskus elää leveästi ja ostaa oikeasti helppo hevonen...

"Johda kapsonilla sitä uuteen suuntaan, laske sisäpuolen lonkka alas ja kosketa ulkopohkeella. Turha jäädä tappelemaan."

Kun Ruby oltiin lopulta saatu hinattua liikkeelle muiden kanssa, kohtasi Jeremyä seuraava haaste: tamma oli Lunan tapaan aivan supertarkka istunnasta, ja yksikin tahtirikko tai unohdus ratsastaa mukana johtivat aina vääjäämättömään jumikohtaukseen — Ruby oli selkeästi sitä mieltä, että jos selässä ei tehty osuuttaan, ei hänkään pistäisi tikkua varmasti ristiin. Ainakin Jeremy-parka sai oikean tehokuurin siitä, miten eri tavoin lonkkapalat liikkuivat eri askellajeissa, ja miten sisäpuoli laskettiin alemmas asetuksissa. Pienimmätkään kämmit eivät jääneet Rubyltä huomaamatta, mutta toisaalta kun palikat osuivat kohdalleen, kulki se oikeastaan ihan nätisti.

Tunnin suurimman draaman sai aikaan nimenomaan Ruby. Viimeisimpänä tehtävänä oli ympyröillä ja volteilla pyörien vaihtaa askellajeja puhtaasti niin vähillä väliaskeleilla kuin kykeni. Ratsastajilla oli monta rautaa tulessa koittaessaan samaan aikaan hallita asetusta, tahtia ja tempoa monille aivan uusilla avuilla, jolloin Jeremy teki erheen jonka 99% kaikista tekevät: ottaessaan kapsonista johdatusapua lavan karatessa ulos, hän tarttuikin vahingossa kankiohjaan ja siirsi sen tuntumalla. Normiratsulla tämä olisi aikaansaanut luultavasti vain äkäisen päännakkaisun ja ehkä pientä protestointia, mutta nytpä puhuttiinkin Rubystä. Tamma kiljaisi kuin pistetty sika, teki jättiloikan ulos ympyrältä ja jäi päätään dramaattisesti heitellen jumittamaan paikalleen silmät päässä pyörien. Pientä dramatiikkaa oli ehkä ilmassa...

Normioloissa Iivari olisi tässä vaiheessa antanut ympäri korvia siitä että hänen hevostaan ohjattiin kuolaimesta siitäkin huolimatta se oli vahinko — hänen kanssaan niitä ei tapahtuisi. Mies tuntui vain olevan itsekin jo niin väsynyt Rubyn käytökseen, että tyytyi vain katsomaan julmasti ja kiristämään suupieliä päätä pudistellen. Iivarin olemattomat sympatiat olivat Jeremyn puolella.

23.04.2020 | Jeremyn perehdytys klassiseen maailmaan

"Siirrä vasen olkasi ulos, kulkekaa samaan suuntaan."
Maneesissa kulki ympyrällä kimo hevonen ja narun päässä sen vierellä mies. Keskellä rinkiä pylväiden välissä seisoi Iivari, joka seurasi kolkkahattunsa varjon alta enimmäkseen hiljaa, ohjaten lyhyin ja ytimekkäin lausein käytettyään kaiken verbaalisen energiansa alkubriiffaukseen. Katse porautui Jeremyyn, jonka perehdyttämisen vuoksi iltapäiväistä tuli lohkaistua pala opetukseen: jokainen tallin uusi jäsen kävi saman informaatiokurimuksen läpi, sillä olihan se toki tallinkin edun mukaista että kaikki kouluttivat hevosia samoin periaattein. Siksi Iivariakaan ei haitannut uhrata omaa aikaansa opettamiseen, vaan sisimmässään tuo ehkä jopa hieman nautti tehtävästä. Tosin sitähän hän ei tietenkään kenellekään myöntäisi.

Aluksi Jeremyn tehtävä oli ollut helppo sivustaseuraajan rooli. Heti maneesiin saavuttuaan hän joutui luovuttamaan Rubyn Iivarille, joka perinpohjaisen päsmäröivään tapaansa tahtoi ensin näyttää mistä puhui. Kapsonissa kulkeva tamma mulkoili ja huiski kiukkuisena hännällään kun mies pyysi sen liikkeelle, mutta tiesi kuitenkin selkeästi mitä tehdä. Ei vain huvittaisi.

"Väkipakolla ei kannata yrittää. Jos kannustus ei riitä ja hevonen yhä vain vastustaa, on tutkittava mikä on huonosti. Se voi olla vamma, kirraava lihas tai vaikka epäsopivat varusteet, mutta joskus ratsulla on vain yksinkertaisesti huono päivä tai pyydämme sen tasoon nähden liikaa. Tai ehkä meillä on huono hetki, ja tunteemme tarttuu herkkään hevoseen. Siinä tapauksessa laskemm tasoa ja teemme jotain helpompaa. Kun hevosta kuuntelee ja antaa sen ilmaista tunteensa, saamme yhtäläisen kunnioituksen takaisin."
Kuinka moni onnettumuus vältettäisiinkään, jos kaikki kuuntelisivat hevosiaan ja apuohjat jätettäisiin naulaan. Iivari oli elämänsä aikana ehtinyt näkemään jos jonkinlaista käsittelyä, ja pystyi käsi sydämellä takaamaan ettei niiden reppanoiden kohtalo ollut hyvä. Kuka kaatui rintamalla ratsunsa sanottua heippa vaan, sodi keskenäsi, kuka tippui ja mursi niskansa patistaessaan hevosta yli aidasta jota se ei kyennyt hyppäämään. Avain pitkään ja terveelliseen elämään: kunnioita ratsuasi.

Kuin vahvistuksena sanoille Ruby potkaisi toisella takasellaan mielenosoituksellisesti ilmaa. Tamma tulisi olemaan hankala opetushevonen: tarvittiin paljon tasapainoilua että ohjaaja ei ollut liian tiukka, muttei toisaalta antaisi kimon kohdella itseään miten sattuisi. Oli oltava vastahakoisen asiakkaan personal trainer: sanottava "tämä on hankala tehtävä, tiedän, mutta kokeillaan vielä kerran yhdessä" ja estettävä samalla asiakasta vetämästä turpaan hermostuessaan epäonnistumisesta. Olla johdonmukainen, mutta reilu. Helppo teoriassa, vaikeampi toteuttaa käytännössä.
"Kehu aina, palkitse usein, älä koskaan rankaise. Rubylle paras palkka on se, että se saa hetken aikaa seisoa rauhassa. Ehkä leipäpalankin voi antaa, jos se oikein hyvin suoriutuu."

Maastatyöskennellessä oli monta sijaintia josta hevosta ohjata: edessä groundwork-asetelmassa peruuttaen; sivulla juoksuttaen tai lähellä ohjasajaen eli "maastaratsastaen"; takaa ohjasajaen. Tänään pureuduttaisiin Rubylle helpoimpaan asetelmaan eli juoksutukseen, sillä tammaa tuntui välillä ahdistavan edellä kulkeva ihminen, mutta se tarvitsi silti vielä lähikontaktin tuekseen. Iivari antoi esimerkkejä miten oman kehon asennolla ja suunnalla voitiin vaikuttaa liikkeeseen, millaisilla kapsonotteilla voitiin pyytää hevosta joko laskemaan tai nostamaan päätään ja mitä perusraippamerkkejä tarvittaisiin.
"Kulje itse koko ajan hevosen mukana, asetelma ei koskaan saa olla niin että sinä vain seistä jökötät paikallasi ja hevonen juoksee ympyrällä lavalla puskien. Kaikki mitä hevonen tekee, teet myös: peilatkaa toisianne. Lauk-ka!"
Ruby pyöräytti korviaan, mutta nosti silti hitaan laukan.
"Kun tahdot hevoselle lisää energiaa, lisää omaasi."
Todisteeksi sanoilleen Iivari otti isompaa liikettä, jolloin Rubyllä oli tilaisuus ansaita kehunsa lisätessään laukkaa mukana. Fiksuna tyttönä se myös kasasi itseään raippana toimivan puukepin osoittaessa lautasia. Iivarin ensimmäinen saarna oli kaikille aina sama: raipalla ei koskaan lyöty tai ahdistettu hevosta eteenpäin, ei varsinkaan jos se kieltäytyi hyppäämästä tai menemästä jonnekin. Raipan oli oltava tahtipuikko: hevoselle opetettiin heti koulutuksen alussa perusmerkkejä, sekä reagoimaan määrätyllä tavalla kun raippaa osoitti tiettyä osaa sen kehossa.
"Primitiivisemmissä koulutusmenetelmissä puhutaan, että we're breaking horses in. Minusta lause on kammottava. We're not breaking them, we're educating. Hevoselle pitää kertoa ensin mitä siltä tahdomme ennen kuin lähdemme vaatimaan. Nuori hevonen on valmisteltu niin hyvin ratsastukseen, että kun ensimmäistä kertaa nouset sen selkään, voit lukea vaikka päivän lehden ja se seisoo paikallaan vaikka tunnin koska tietää mitä tehdä. Pukit, ryysimiset ja kavahtelut ovat aina merkki siitä, että olemme tehneet koulutustyön huonosti. Ikinä se ei ole hevosen vika."

Vaikka Iivaria ei tunnettu puheliaana, sai hänestä opetustilanteissa irti enemmän sanoja kuin viikossa yhteensä. Miehen perusluonteen voitti osaamisen tunne: oli yksi ainoa asia missä Iivari tunsi olevansa rehellisen hyvä, ja se oli hevosten koulutus. Hevosten kanssa oli niin paljon helpompi ja suorempi kommunikoida kuin ihmisten... Jos hänen pitäisi valita, viettäisikö iltapäivän small talk-keskustelussa vai pihan kuraisimpiakin hevosia harjaten, oli valinta helppo. Sitä paitsi, mitä enemmän aikaa nelijalkaisten kanssa vietti, sitä helpompi koulutus oli.
"Varsinkin Rubyn kaltaisten hevosten kanssa kannattaa käyttää paljon aikaa vain yhdessä olemiseen. Harjaile sitä, syöttele nurmea, käy taluttelemassa, vietä aikaa laitumella. Mitä paremmin tunnette toisenne, sitä helpommalla pääset."
Puhuessaan Iivari ojensi nahkaisen narun ja puukepin Jeremylle. Ruby kyräili kauempana omana hurmaavana itsenään.

"Näytä mitä osaat," Iivari totesi jäyhästi ja pyyhkäisi hiekkaa takin yönsiniseltä sametilta.