Malibu Amadora

Uusi koti: Black Harvest Stables

Nollasta sataan ja siitä tuhanteen

Amado (ei, tästä ei tullut Doraa, ei sitä niin helpolla pääse) on mielenkiintoinen tapaus. Se on ystävällinen ja sosiaalinen mutta kuumuu myös helposti, säikkyy sitäkin nopeammin, ja säikkynä on vieläkin kuumempi. Ensin kimo nuokkuu hoitopaikalla huuli pitkällä, kunnes tallin katolla rapistelevat naakat käynnistävät tammassa todellisen fuusioreaktion. Sekunnissa torkkuva, vanhalta luuskalta näyttävä polle muuttuu jokaiseen suuntaan repeäväksi tuomionpäivän valkeaksi ratsuksi, kaviot iskevät kipinää ja silmät pyörivät päässä kuin lottonumerot. Vaikka Amado siis onkin mitä hellyyttävin tapaus, ei se ole ymmärrettävästi jokaisen mieleen käsitellä. Pienetkin asiat saavat vanhan rouvan tolaltaan, eikä se siitä noin vain sitten asetukaan.

Ratsuna Amado on reipas ja suhteellisen kuuliainen, vaikka tilaisuuksien tullen kyllä mieluusti vähän luistelisi oikeasta puurtamisesta ja kirmailisi omaan tahtiin minne sattuu. Kun tamman saa innostumaan on se varsin lennokas, joskus voi vauhtisokeuskin iskeä niin että jarruja saa vähän etsiä. Ikinä ne eivät kuitenkaan kokonaan hukkaannu — paitsi kun the void calls ja Amado ottaa jalat alleen. On aivan sama säikähtääkö se pihaan karauttavaa ratsukkoa vaiko ukkoseniskemää, kyyti tulee olemaan silti yhtä kylmää. Kaiken huipuksi Amadolla on tapana maustaa päättymättömiltä tuntuvat paniikkipakonsa ratsastajan tasapainoa koettelevilla äkkikäännöksillä, jolloin tukevaa bravante-satulaa osaa toden totta arvostaa.

Kun ihmisystävä pysyy rauhallisena eikä paniikinomaisesti jää riuhtomaan naru(i)sta Amadon ottaessa tuulta siipien alle, se ryhtyy hiljalleen luottamaan juuri tämän yhden ihmisen olemassaoloon. Kun ensimmäisellä säikkykerralla Amado juoksee maneesin ympäri kuusi kertaa, sadannella se jää ehkä jo kuuteen askeleeseen. Suhteen luominen tammaan on tuskastuttavan hidasta, sillä yksikin ikävä tapaus ohjien nyppäämisestä satulavyön nipistykseen vie alkavan luottamuksen takaisin lähtöpisteeseen. Kun joku saa Amadon rauhoiteltua ilman koikkaloikkia satulatelineen romahdettua, ansaitsee hän oikeutetusti muiden ihailevat katseet.

Maastoihin ei Amadolla yleensä kukaan yksin tahdo lähteä, ja seurassakin vain tutuille lähireiteille omalla tontilla. Puutarharatsuksikin voisi kutsua. Kotipaikalla järjestetyissä turnajaisissa ja tapahtumissa pakka voi vielä hyvällä tuurilla pysyä kasassa, mutta kukaan ei ole vielä tarjoutunut lähtemään Amadon kanssa vieraille paikoille esiintymään. Ihme ja kumma...

Sukutaulu selvityksineen

Jälkeläiset

Amado ottaa vastaan suvultaan 2-polvisia psl- ja spn-jalostukseen soveltuvia oreja.

Periyttää kevyttä rakennetta ja kimoa väriä. Tasapainoa varsoihin kannattaa hakea lehmänhermoisista oreista...

Näyttelytulokset

Pikakuulumisia

Varsinaiset tarinalliset tekstit voit lukea päiväkirjasta