Lampwick

Hannover "Lambda" Tamma, 173 cm Musta Syntynyt 10.05.24, nyt iältään 6-vuotias Kasvattanut VRL-13923, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH25-011-0038 Painotuslajina kouluratsastus Tavoitetaso GP

"Olin suunnitellut KTK-II -palkitun GP-tasolla kilpailleen emän astutusta kaikessa hiljaisuudessa jo jonkin aikaa, mutta sopivaa puolisoa ei tiukkojen kriteerien vuoksi meinannut millään löytyä. Lopulta törmäsin komeaan, hyvin paljon Abelinaa muistuttavaan, Lights Out -oriin, joka lopulta valikoitui Abelinalle sopivaksi oriksi. Lights Out eli Otto on KRJ-I -palkittu GP-tason kilpahevonen, joka on periyttänyt hyvää liikettä ja mukavaa luonnetta jälkipolvilleen. Odotettavissa siis isokokoinen, selväpäinen ja kapasiteetikas (musta) varsa, jolla tulee taatusti olemaan potentiaalia korkeaan kouluun ja kisakentille." ~Kasvattaja

Kun ostohousut oli kerran vedetty jalkaan, ei niitä nyt heti viitsinyt lähteä riisumaan. Myytäviä puoliverisiä ei tarvinnut etsimällä etsiä, mutta kun siinä uudessa kouluhevosessa pitäisi olla se legendaarinen jokin. Icarus pläräsi kuvastoa: ei sykähdyttänyt, ei tarpeeksi potentiaalia, liikaa tuttuja nimiä suvussa, huono rakenne, ei nätti, tälläkin loppuu potentiaali... Etsiminen loppui kuitenkin kuin seinään pikimustan, ison tamman kohdalla. Kasvattajan kirjoittamat sanat vakuuttivat, ja vanhemmat näyttivät oikeasti laadukkailta muuallakin kuin mielikuvituksessa.

Hinta oli kova eikä tinkivaraa ollut, rahoitusta piti hakea lisää, mutta se oli trailerista alas astelevan, obsidiaanipatsaalta näyttävän tamman arvoista.

Uljas musta kainaloinen

Pikimusta jättiläinen, Lambda. Vaikuttavista vaikuttavin, koulukenttien diiva, vakava ja arvokas — sellaisen mielikuvan tämä hevonen itsestään antaa ulkomuodon perusteella, mutta kaikki sen tuntevat tietävät ettei kuori ole koko totuus. Lambda on nimittäin sylikoira puoliverisen nahoissa, ja vieläpä hyvin fyysinen sellainen. Tamma tykkää työntää pään vieraidenkin syliin, tarjoaa milloin mitäkin kutkuttavaa osaa hyvin rohkeasti rapsutettavaksi, eikä välttele fyysisen kontaktin ottamista — jos Lambda haluaa rapsutuksia, se aloittaa kohteliaasti rapsuttamalla ihmiskaveria itse. Hoitaessa suurin haaste onkin, kun jättikokoinen pää on jatkuvasti tiellä, turpa kutittaa ihoa ja ponnari jää ehkä uteliaiden hampaiden väliin. Lambda käpertyisi varmasti sängyn jalkopäähän nukkumaan, jos se vain saisi tulla sisään taloon. Ei ole olemassa ihmistä, josta Lambda ei tykkäisi: edes kiukutteleva ja raivoava Icarus ei ole onnistunut murentamaan tamman luottamusta. Hyvä niin.

Ainoa haaste on, ettei Lambda pidä yhtään oreista. Nyt se aiheuttaa vain harvinaisia hetkiä nähdä muuten niin iloluontoinen tamma naama nutturalla aina oritarhojen ohi kävellessä, tai epämukavana kiemurteluna jos maneesiin tulee liian innokasta äijäenergiaa, mutta jos Lambdan tahtoo joskus astuttaa... Siinäpä on hommaa löytää hyväksyttävä ori! Tai sitten on vain luovutettava, ja käytettävä pakasteita vaikka sopivat isäehdokkaat seisoisivat samassa pihassa.

Näitä geenejä nimittäin on pakko saada jatkaa, eikä puhe ole vain ulkonäöstä tai ihanasta herranterttuluonteesta: Lambda on syntynyt kouluratsuksi, kuten sen vanhemmatkin, ja niidenkin vanhemmat, ja se näkyy! Tai enemmänkin tuntuu. Se on ratsuna hyvin notkea, melkein jopa hyperfleksaatioon saakka menevä jos ihan rehellisiä ollaan, ja tuntuu että neljä jalkaa voisi ratsastaa kahdeksaan eri ilmansuuntaan samaan aikaan. Mikään ei ole Lambdalle mahdotonta, ja se myös tietää sen: improteatterin "kyllä, ja"-asenne on ohjelmoitu ratsuun valmiiksi. Lambda tekee aina täysillä mitä pyydetään, ja vähän extraakin päälle. Jos se ei ymmärrä mitä ihminen pyytää, ei haittaa: sitten arvataan, ja yleensä Lambda arvaa ainakin melkein oikein, jos ei ihan jetsulleen. Laukka on sen vahvuus: jos tammaa tahtoo ilahduttaa ja sen itsetuntemusta vielä vähän nostaa, omaansa myös, niin laukkatyöskentelyllä saa hymyn huulille. Jos tahtoisi alta escuela-puokin, niin tältä tammalta voisi odottaa terre a terren tasoisia liikkeitä, laukan saa koottua melkein äärettömyyksiin — ja samalla sekunnilla pidennettyä suureksi ja matkaavoittavaksi lisäykseksi.

Kaiken edelläolevan suitsutuksen lisäksi on vielä kehuttava Lambdan varmuutta. Se ei hätkähdä niin mistään, maastoillessa ei tarvitse pelätä tiukkoja karkumatkoja, eikä pitkätkään kisareissut tunnu tammaa uuvuttavan: se katselee kuljetusauton pikkuikkunasta aina silmät samalla tavalla tuikkien, kupsuttaen pehmeällä turvallaan varomattoman ohikulkijan hiuspehkoa.

Sanotaan, että jos joku on liian hyvää ollakseen totta, se ei ole totta. Mutta kun Lambdaa halaa, se tuntuu kyllä harvinaisen konkreettiselta, suurelta ja lämpimältä sydänystävältä.

Sukutaulu

i. Lights Out KRJ-I, First Champion m hann, 173 cm	ii. Lackaday hann	iii. Legerity
		iie. Wishfull Dream
	ie. High Hope	iei. Harvey II
		iee. Jellyboom
e. Abelina v. Heilmor Fn, KTK-II m hann, 170 cm	ei. Alfon Zein trt hann, 170 cm	eii. Alvin Voque trt hann, 173 cm
		eie. Edella Zircon rtkm hann, 171 cm
	ee. Jaqulina m hann, 166 cm	eei. Jamego mrn hann, 169 cm
		eee. Hadina m hann, 170 cm

Jälkeläiset

Lambda ei ole vielä jalostuskäytössä.

PKK-näyttelytulokset

-

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

30.10.2025 | Kouluvalmennus, valmentaja & kirjoittaja Saga Isberg (VRL-12637) Sanoja 406

“Siis vaau, miten sä oletkin kaunis!” Saga henkäisi haltioituneena häntä jo odottavan ratsukon nähdessään, päästyään turvaan tuulelta ja sateelta maneesin ovien sisäpuolelle. Totta tosiaan, yön musta tamma oli kaunis. Sen karva kiilsi, jouhet olivat suittu huolella suoraksi ja nahkaiset varusteetkin kiilsivät kuin uudet. Tamman lähes satumainen olemus koki kuitenkin pienen loven, sen kurottaessa turpaansa Sagaa kohti niin että silmät alkoivat harottamaan ja korvatkin näyttivät melkein liian isoilta sen päähän.

“Anteeksi että mä olen vähän myöhässä”, Saga sanoi kuitenkin, kohottaen katseensa tamman selässä olevaan ratsastajaan. Icarus Kristiansen oli Sagalle kilparadoilta tuttu, ja etenkin hänen mieleenpainuvat hevoset Saga muisti hyvin. Saga oli kieltämättä ollut hiukan yllättynyt, mutta myös erittäin otettu, saadessaan kutsun Stall Lumokseen valmentamaan. Icarus vaikutti vain olevan varsin kykenevä ja pätevä jo sellaisenaan, kun katseli minkälainen voitokas kilpaura hänellä oli jo takanaan.
Icarus vilkaisi maneesin seinällä olevaa kelloa. Se oli kolmea yli kaksi.
“Aloitetaanko?” mies kysyi, vaivautumatta turhia hymyilemään, tai edes itseään esittelemään. Tosin he olivat Sagan kanssa keskustelleet jo aikaisemmin, joten ehkä se ei ollut niin erikoista.

Miehen ilmeettömistä kasvoista huolimatta Saga paransi ryhtiään, hengähti pehmeästi ja nyökkäsi. Hymyillen, tottakai.
“Aloitetaan. Ja me aloitetaan sillä, että me jutellaan ihan hetki.”
Icarus räpäytti silmiään hitaasti. Lambda puolestaan seisoi ihan tyytyväisenä, vastaanottaen rapsutuksia kaulalle Sagalta.
“Kerro vähän tästä sun hevosesta. Taisit kisata alkuvuodesta ranskassa tällä, muistanko oikein?”
Icaruksen ilme rentoutui piirun verran, kun mies ymmärsi että tämä “keskustelu” oli ehkä sitten kuitenkin ihan oleellista koko valmentautumista ajatellen.

Sagan tutustuessa Lambdaan Icaruksen sanojen kautta, nainen tutki tamman ilmeitä, eleitä ja liikkeitä ratsastajansa alla. Hevonen itse kertoi hänelle kuitenkin aina vielä enemmän. Vähitellen alkuverryttelyn aikana Saga huomasi, että Icarus alkoi olemaan enemmän vastaanottavainen hänen tavalleen lähestyä ratsastusta. Se näkyi suoraan Lambdassa; mikä upea, herkkä hevonen! Tamma vastasi välittömästi, kun Saga sai vähitellen loksauteltua Icaruksen kehossa hiukan vinksallaan olevia palasia. Ne eivät suinkaan olleet isoja, mutta miehen löytäessä enemmän rentoutta, ja sitä kautta tarvittavaa jäntevyyttä, Lambda alkoi löytämään ihan oikeaa tanssin tuntua liikkeisiinsä jota ei voinut katsoa ilman että kylmät väreet kävivät joka puolella.

“Ihan mielettömän hieno”, Saga kehui. “Huomaatko nyt? Kun sen vasemman istuinluun sitten oikeastaan kuitenkin löytää sieltä, kun se on ollut vähän hukassa, niin yht’äkkiä se sun alla oleva jumppapallo pysyykin ihan helposti ihan just siinä sun kanssa.”

45 minuuttia oli mennyt ohi ihan huomaamatta, ja Saga oli erittäin tyytyväinen sekä itseensä, että läsnäolevaan ratsukkoon. Ihan pienillä korjauksilla hengityksessä, istunnassa, ajatuksissa, Icarus oli päässyt itsekin toteamaan että Lambdassa on vieläkin enemmän vaihteita, kuin mitä hän oli ajatellut.

10.02.25 | Ihan uutta tasoa

"En oo ikinä nähnyt mitään noin upeeta."

Thyran silmät suorastaan kiilsivät, kun hän katsoi tarhassa seisovaa mustaa tammaa. Loimesta huolimatta siitä näki, että nyt ei puhuttu mistään puskapollesta: samettinen karva kiilsi helmikuun iloisessa valossa. Kaikki oli pikimustaa, aina silkkisestä hännästä heinää rauhallisesti mutustelevaan turpaan. Silmissä oli mitä lempein katse.

"Näyttää kyllä tosi hienolta," Amelie komppasi. Aivan samoja sanoja hän ei voinut toistaa Thyran perässä, sillä kyllä hän oli muitakin upeita hevosia nähnyt — yhtä musta spanish norman-ori Duc Obscur, esimerkiksi —, mutta tämä Icaruksen uusin ostos oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Kaikki tallin hevoset olivat tietenkin ihania ja kauniita, mutta Lampwick, eli kaverillisesti Lambda, pysäytti majesteettisuudellaan. Miten se olikaan noin iso!

"Icarus varmaan kisaa sillä itse."

"Takuuvarmasti, luuletko että päästäisiin amatööreinä tuommoisen hevosen selkään kisaamaan? Ehei, Lambdan taso on kilometri meidän yläpuolella," Thyra huokaili. Amelie ei virkkonut mitään: hän ei halunnut tänne kouluratsastajaksi, ei kiinnosta. Paitsi että miksi häntä sitten kuitenkin harmitti se, että Thyra kuvitteli Amelien olevan liian huono ratsastamaan Lambdalla?