Amberwaltz Sins

VIP MVA Fn FF

Trakehner "Amber", "Ambe" Tamma, 167 cm Rautias (aa/ee) Syntynyt 01.05.21, nyt iältään 16 v Kasvattanut Daniel Susineva, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH21-021-0081 / PKK4261 Painotuslajina kouluratsastus Tavoitetaso GP

Takapulpetin kiltti ja hiljainen tyttö

Komealta kalskahtvasta Amberista muotoutui nopeasti ihan vain söpö Ambe. Se sopii tähän kauriinsilmäiseen nuoreen paljon paremmin, siitä kun leijailee sellainen kiltin koulutytön viba. Ambe tekee mitä pyydetään, mutta välillä tuntuu että ei siksi että se tahtoisi itse, vaan koska se kuvittelee että täytyy eikä reppana uskalla sanoa "ei kiitos". Klassikkoesimerkki tilanteesta on pesupaikka, joka Amben mielestä on hurjan jännittävä, mutta ei sitä uskalla vastaankaan väittää... Lopputulemana ketjuissa seisoo koko kropallaan tärisevä ja silmiään muljautteleva varsa, joka kyllä antaa suorittaa toimenpiteet mutta on samalla myös valmiina poimimaan pienimmänkin vinkin jonka varjolla voisi ottaa ritolat.

Ratsuna Ambe ei ole sieltä helpoimmasta sarjasta. Iän myötä se tuntuu rohkaistuvan aina vuosi vuodelta, mutta syntyperäisen arkajalkaisuuden on kai turha odottaa karisevan kokonaan. Erityisesti äkkinäiset kovat äänet ovat pistäneet monta suoritusta pipariksi — vaikka Ambe säikkyessään ottaakin vain muutaman hassun pupuloikan ja jää sitten odottamaan lisäohjeistusta ratsastajalta, ei tuomarinpäädyssä improliikkeitä katsota kuin päätä pudistellen. Kovin paikka on pitää omasta pettymyksestä huolimatta tunteet hallussa ja (väkinäisesti) hymyillen jatkaa rataa, mutta niin on pakko tehdä: jos Ambe huomaa kireyttä ja sapetusta satulan suunnasta, sen pasmat menevät entistä pahemmin sekaisin — tyttöparan pahin painajainen on toteutunut, se pahoitti jonkun mielen. Ei tästä selviä! Silloin on turha odottaa ainuttakaan suoraa askelta tai rentoa ylälinjaa, kun koko hevonen on turpakarvoja myöten kireä kuin viulunkieli.

Jos Ambelle jaksaa olla myötämielinen ja ymmärtää sen herkkää, miellyttishalussa överiksi menevää sielua, se on oikeasti kuin ihmisen mieli. Tamma kuulee pienimmätkin avut ja yrittää puhtaasta sydämestään parhaansa. Kun kaverina on luottopisteet lunastanut ihana oma ihminen, Ambe ei aina edes ehdi kyttäämään mistä seuraava puuma hyppää niskaan. Se onkin tämän tamman opetus: ei voimalla, vaan rakkaudella. Jos Ambe ei uskalla mennä uuteen traileriin, painostamalla se hyppää voltilla alas ja juoksee Tromssaan asti. Vaan haepa Thyra-Jorunn lässyttämään porkkanapussin kanssa sisälle, niin johan on "mahdoton kaakki" (t. Icarus) pistämässä päätä syliin sillä aikaa kun takana räpsäistään ramppia kiinni.

Ambe ♥ koti, rauha ja rutiinit.

Siinäpä meillä kisahevonen.

Kun Ambe on mukavuusalueellaan, kuten oman ihmisen harjailtavana, se on hurmaava pieni syliheppa. Ambe ottaa kontaktia, rapsuttaa takaisin, seurailee silmät kirkkaina mitä tapahtuu ja miettii mitäköhän kivaa tänään tehdään. Rautiaan kanssa uusiin asioihin on otettava pitkä ja maltillinen lähestyminen, mutta se on sen arvoista.

Sukutaulu

Jälkeläiset

PKK-näyttelytulokset

24.10.25, Tuoninen, tammat, tuom. Lissu: KTK-sert EM ^[3]
09.10.25, Norling Riding, tammat, tuom. Marjahilla: EO-sert
20.09.25, Kivikruuga, hevostammat, tuom. Valo: KTK-sert, EM ^[2]
24.08.25, Kyttylä Riding, trakehner-tammat, tuom. Jodochus: LKV KTK-sert, BIS1
20.12.24, Shaychester, muu kuva: kouluratsastuskilpailu, tuom. Valo: KP, EM ^[1]

"EM: tekniikka"

Varsa-ajan näyttelyt

28.11.21, Hiekka-Aho, muut lämminverivarsat, tuom. Anne: EO-sert (varsa)
20.11.21, Atlas, kaikki varsat, tuom. Jodochus: EO-sert (varsa)
15.10.21, Järnby, pv varsat, tuom. Aksu: EO-sert (varsa)
24.08.21, Villa Castor, tammavarsat, tuom. Inna: EO-sert (varsa)

^[2] "EM: tekniikka"
^[1] "Kaunis maalauksellisempi työ, jossa on lähes pysähtynyt tunnelma."

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

27.04.2025 | Kivakiva-maa

Syystä tai toisesta Ambe säälitti Amelieta. Ei siinä pesarissa seistessään, mutta jotenkin ihan ylipäätänsä. Tamman sielu oli niin herkkä: kaunis mutta hauras kuin ohuimmasta lasista tehty hevospatsas. Se pirstaloitui pienimmästäkin kolhusta, ja kolhuja Lumoksen kaltaiset kilpatallit tarjosivat ihan ilman erityistä pyytämistäkin. Amben katseessa oli jokin sellainen kuvailematon haikeus, toivo jostain paremmasta. Toivo jostain sellaisesta, mitä Amelie ei pystyisi pelkässä tallityöntekijän roolissaan tarjoamaan, vaikka kuinka kovasti tahtoisi. Parasta mihin hän pystyi, olivat lempeät sanat ja hyvä hoito.

"Minä ymmärrän sinua," Amelie kuiskasi pyöritellessään kylmäysletkuja jalkoihin. Ambe mulkaisi kauhistuneena tuttuja, mutta aina yhtä pelottavia vettä sylkeviä käärmeitä. Se olisi selkeästi tahtonut lähteä pois, tai edes nostella jalkansa ylös, mutta niin tamma ei tehnyt. Kokemuksesta se tiesi, että siitä seuraisi huutia — piti seisoa paikoillaan kuin patsas vaikka miten jännittäisi, sillä muuten punatukkainen mies saattaisi tulla riuhtomaan ketjuista. Ambe ei enää edes tärissyt: se dissosioi itsensä muualle, jos hevoset niin osasivat tehdä. Ainakin silmien takana näytti ohjaamo täysin tyhjältä, eikä tamma reagoinut Amelien puheeseen.

Tämä kaikki oli niin surullista. Amelie oli tullut Lumokseen jahtaamaan unelmaansa ammattikilparatsastajana, mutta sen sijaan hän oli hukannut itsensä. Joka päivä tallissa sai todistaa henkistä, jos ei fyysistäkin, väkivaltaa hevosia kohtaan. Raipat viuhuivat ja apuohjia kiristettiin kiristämistään. Lääkäri oli viimeisimmässä raspauksessa, kuten kaikissa muissakin, löytänyt vaurioita Amben kitalaesta ja ikenistä. Icarus oli ohittanut kommentit tavalliseen tapaan syyttämällä valmennettaviaan, vaikka kaikki tallissa tiesivät kyllä, ettei hän päästänyt ketään kouluratsujensa selkään. Tätä kaikkea Amelie tuki olemalla hiljaa: hän oli kyllä tiennyt, millainen kisamaailma oli, mutta ei ollut varautunut kohtaamaan sitä omassa työssään. Oli helppo syyttää muita, mutta entä kun kaikki se kura roiskuikin omalla työmaalla?

Jollakin tasolla Amelie samaistui Ambeen. Oli helpompi vain sulkea silmänsä ja kadota omaan kivakiva-maailmaansa, kuin kohdata raadollinen urheilumaailma. Ihmiset väittivät, että kilpailla pystyi myös eettisesti, hevosta kunnioittaen. Amelie oli itse sen nähnyt, että sanat olivat tekoja suuremmat.

14.02.2025 | Crystal Crown: Snowflake Dance - Intermediate II

Se oli ärsyttävää, mutta Amelien oli vain myönnettävä että Ambe ja Icarus näyttivät tolkuttoman hyviltä siirtyessään tervehdyksestä tanssiin. Amberwaltz Sins oli sharppi hevonen, Icarus Kristiansen sharppi mies, yhdessä he olivat siis lyömättömän sharppi ratsukko. Työnantajastaan Amelie saattoi olla montaa ei-niin-mairittelevaa mieltä, mutta oli reiluuden nimissä annettava tunnustusta siitä, miten kouluratsastus oli Lumoksessa ottanut aikamoisia harppauksia. Vaikka liikkeet olivatkin juuri sitä älytöntä show-huitomista mitä Iivari von Hoffrén oli aikoinaan halventanut "tyhmiksi sirkustempuiksi tyhmille ihmisille", ei Ambe kuitenkaan näyttänyt erityisen ahdistuneelta — ja se oli jo jotain, kun ottaa huomioon että kyseessä oli hevonen joka oli kuolla koliikkiin siksi että tarhausjärjestelyt muuttuivat liian nopeasti... Ohjat roikkuivat pehmeinä, eikä suusta tullut vaahtoa. Ilme oli kyllä kireä ja liikkeissä urheiluhevosille ominainen nykivyys, mutta kontrasti esimerkiksi vuodentakaisiin startteihin oli huima.

"Oijoi, tulikohan tuosta temporikkomerkintä?" Amelie supatti vierellään istuvalle Thyra-Jorunnille. Lisätyssä ravissa Icarus lähti patistamaan askeleeseen liikaa pituutta, ja takajalat eivät pystyneet tulemaan yhtä paljon eteen kuin etujalat. Ratsastaja ehti huomaamaan virheensä nopeasti, mutta oli vain toivottava ettei tuomarin silmä ollut nopeampi. Ambe jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja siirtymä lisäyksestä pois oli jo rauhallisempi.

"En tiiä, mutta passage on aika kiva," Thyra kommentoi tuijottaessaan silmä kovana kokoamista.

"Mun silmään saisi kyllä takaosa olla paremmin mukana, näyttää et polvet ei aukee kunnolla... Eessä on liikaa painoa in my opinion."

"Mut jalat polkee hyvin."

"Ne nousee liikaa, sen takia varmaan Ambe ei saa etuosaa keveemmäks."

"Nyt ei olla Dzelzainin hallissa. Tuo riittää varmasti ihan hyville pisteille."

Amelie kohautti hartioitaan, vaikka tiesikin Thyran olevan oikeassa. Amben suoritus oli varmasti kisahevoselle ihan tarpeeksi hyvä. Sitä paitsi, hän oli edelleen hämmentynyt siitä, miten nätisti Icarus ratsasti. Oltiin päästy jo laukanvaihtoihin ohjelman keskipaikkeilla, eikä Amben suu vaahdonnut vieläkään. Se huiski hännällään jos rytmitys ei osunut kohdalleen, mutta näytti kokonaisvaltaisesti ihan jopa suhteellisen tyytyväiseltä ratsulta. Amelie tunsi pientä ylpeyttä: Icarus ei sitä ikinä myöntäisi, mutta ajatus tehdä laukanvaihto travers-renvers-vaihdoilla perinteisen suoran vaihdon kautta oli tullut häneltä. Pomppiminen ja pukittelu vaihdoissa loppui kuin seinään. Voi kunpa tuomarit huomioisivat miten pehmeästi Ambe tehtävän suoritti! Se tuntuisi kiitokselta tuolle puolinäkymättömälle taustavaikuttajalle.

Viimeinen passage, pysähdys, tervehdys, aplodit. Jopa kovan klassisen koulun käynyt Amelie huomasi hymyilevänsä aidosti iskiessään käsiä yhteen: hän ei ollut koskaan aikaisemmin nauttinut kouluratsastuskisojen seuraamisesta. Tässä illassa oli legendaarisia aineksia.

10.05.2022 | Kaksi eri planeettaa

Ambella ratsastaminen tuntui nuorallatanssimiselta. Kun sitä tiesi mitä teki, kaikki näytti — ja tuntui — luonnollisen helpolta. Elegantilta ja kauniilta. Sitten tasapaino katosi nanosekunniksi ja kaikki romahti hetkessä. Yksikin väärä apu väärällä hetkellä eikä mistään tullut enää mitään. Tänään, juuri nyt klo 17:26 Lumoksen maneesissa, oli sellainen hetki.

Icarus tiesi ettei hermojen menettäminen ainakaan auttaisi, mutta siitäkin huolimatta hän sadatteli Amben pyörähtäessä tiukalla kurvilla takaisin katsomopäätyyn. Harjoittelu oli alkanut lupaavasti, mutta sitten Icarus oli hairahtanut ajatuksiinsa kesken renversien. Sitähän ei nuori, herkkähipiäinen ratsunalku suonut että avut menivät väärään rytmiin eikä ratsastajan painopiste ollut grammalleen oikealla paikalla. Ambe yritti parhaansa mukaan tehdä tehtävän loppuun, kilttinä kun ei tahtonut sanoa ettei pysty, mutta luottamus hommaan karisi jokaisella huteralla sivuaskeleella. Nyt Icarus yritti saada palikat takaisin paikoilleen, mutta mitä enemmän hän yritti, sitä kireämmäksi Ambe tuntui muuttuvan. Se mukelsi hermostuneena kuolainta, vispasi hännällä ja kurtisteli kulmiaan siihen malliin että joku vähän sisukkaampi hevonen olisi jo tässä vaiheessa ärähtänyt ratsastajalle. Vaan ei tämä tossukka.

Icarus yritti vielä kerran: entäpä jos otettaisiin ihan helppo avotaivutus leveyshalkaisijalle? Vaan ei, kun Ambe kerran menetti mielenrauhan, sitä ei enää samana päivänä takaisin saanut. Tamma tuntui karanneen henkisesti aivan toiselle planeetalle, ja vaikka se tekikin tehtävät nöyränä, niistä puuttui sielu. Se oli mekaanista taapertamista, kaukana tanssista.

Hyvä ratsastaja tiesi milloin antaa periksi. Yleensä se ei ollut Icarus, mutta ehkä kun päätä hakkaa mäntyyn tarpeeksi pitkään, sitä on pakko joskus oppia ettei se kannattanut. Ei hän silti mitenkään erityisen ilahtuneelta näyttänyt taluttaessaan rautiasta takaisin talliin.

16.07.2021 | Vettä sylkevä käärme

Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin... Näin olisi voinut Amben kuvitella mantraavan seisoessaan pesupaikan ketjuissa jalat harallaan ja silmät päässä pyörien. Se oli selkeästi pakoreaktion reunalla, mutta kilttinä tyttönä yritti sietää niin pitkälle kuin pystyi. Sydän hakkasi niin lujaa että sykkeen näki paljaalla silmällä, alaleuka oli olematon ja katse villi.

"No, onhan tämä letku nyt aika hurja," Thyra-Jorunn totesi muka vakavalla äänellä. Asetelma oli pysynyt varttitunnin verran: pinkkitukkainen nuori nainen pitelee vesiletkua, vieressä rautias tamma mulkoilee ja väistelee sitä minkä ehtii. Eikä letku ole edes päällä. Niin, mitä siitäkin seuraisi jos Ambe pitäisi ihan oikeasti pestä... Mission imbossible? Näillä näkymin kyllä.

Aivan tätä Thyra ei kuvitellut joutuvansa tekemään tullessaan Lumokseen töihin. Hänelle maalailtiin kuvaa mahdollisuudesta kisata Icaruksen kenttähevosilla, treenata ja valmentautua — mutta missä ne kenttäratsut luurasivat?! Viimeksi kun Thyra tarkisti, oli vain este- ja kouluheppoja, joiden varsoista pitäisi tulla kenttäpelejä — jos ne siihen vain soveltuvat. Kuvitelmissa ei toden totta ollut maanitella varsoja sietämään pesuletkua...

Mutta kaikesta huolimatta Thyra jatkoi. jos Icarus antoi hänelle tehtäväksi siedättää Ambe pesuun, niin hänhän toden totta sen tekisi, opettaisi Amben peseytymään ja käyttämään oikeanlaista hoitoainettakin siihen päälle. Go big or go home!