Manonin laskettu aika tuli ja meni. Ensin odotus ylittyi päivällä, sitten viikolla. Kohta kahdella. Sitten kolmella. Minne se oli oikein hukannut varsansa? Vatsa vain kasvoi ja roikkui mutta kukaan ei ollut nähtävästi tulossa ulos, ja lopulta oli koko tammaparka hätää kärsimässä. Sen olo oli tukala, ja lopulta varsominen päätettiin käynnistää keinotekoisesti — kreivin aikaan.

Ensikertalaiselle varsominen ei ollut helppo. Varsa oli iso ja väärässä asennossa, eikä puhuta suuresta aikaikkunasta mikä erotti yhtä varsaa rikkaamman ja tamma-varsa-paria köyhemmän tallin toisistaan. Iltapäivä ei ollut koskaan ollut yhtä pitkä kuin 16.10.2021, kun Ieva Claude yritti eläkeikäisillä hauiksillaan kääntää varsaa oikein päin synnytyskanavaan. Välillä jo mietittiin, onko tätä enää syytä jatkaa: vain Manonin oma sitkeys sai ihmiset jaksamaan vielä vähän, sillä niin pitkään kuin tamma ei ollut luovuttamassa, eivät avustajatkaan.

"Nyt tuli ennätys rikottua, enpä ole aiemmin auttanut tammaa synnyttämään kuutta tuntia ja sitten vielä päässyt auttamaan varsaa nisälle," Ieva huokaisi hien, veren ja kaikkien mahdollisten muiden eritteiden peitossa. Manon oli läpimärkä ja väsynyt, mutta siitäkin huolimatta se ponnisti nopeasti jaloilleen ja antoi ihmisten auttaa järkälemäisen orivarsan luokseen. Emää kunnioittaen Grieux-nimen saanut ori oli saapunut ovet paukkuen maailmaan.