Vedette

  • Trait du nord-tamma "Vetta"
  • Ruunikonpäistärikkö, 162 cm
  • Syntynyt 28.01.2016, nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-v
  • Tuontihevonen Ranskasta, omistaa Eemil Sodantaival (VRL-01436)
  • Ajo- ja ratsukoulutettu. Tasoltaan he D / 40 cm

Vetta on suuri ja vahva, ja sen hän myös tietää. Onneksi tamma on myös sen verran viisas ettei käytä tietoa hyväkseen, vaan on kiltti ja hempeä meille pienille hennoille kädellisille: jos Vetta tahtoisi, se voisi mennä minne mielii ja tehdä mitä päähän tulee milloin vain, mutta sen sijaan tamma vain korkeintaan katselee haikaillen heinäkasalle antaen 90 kg kertoa että nyt pitäisi aurata tie, alahan tulla. Niin kiltti ja kultainen hän on.

Kaikenlainen puuhastelu on Vetan mieleen. Sille fyysisesti raskaat työt eivät tuota ongelmaa verenperinnön tuoman valmiin lihasmassan ansiosta, mutta myös kimurantimmat älynystyränheiluttelut ovat kivoja. Vaikka Vetta ei mikään notkeuden multihuipentuma olekaan, on hän aina mielissään kun vähän jotain piperrellään ja taivutellaan, oli se sitten ratsastettuna, maastakäsin tai ajossa: yksi jalka tuonne, tämä kylki lyhyemmäksi, asetu tänne, pidä tempo — helposti uskoisi että tämänkokoinen hevonen ei taivu esimerkiksi kouluratsastukseen, mutta Vetta on yllättävän kevyt ja miellyttävä. Eihän se yhtä ketterä ja notkea ole kuin ”oikeat” ratsuhevoset, mutta noviisitason skill at arms-tehtävät se kyllä händlää ja maastossa neidon tasapainoon voi luottaa. Nykyajan ratsukriteereitä se ei ehkä täytä, mutta vanhan ajan käyttöhevosena se on priimaa: rohkea, luottavainen ja tasapainoinen.

Luonnollisesti parhaimmillaan Vetta on aisojen välissä. Hän toimii säässä kuin säässä, olosuhteista riippumatta, ikinä ei marmata eikä pura huonoa tuultaan ajuriin. Vaikka pohja olisi kynnöspeltoa ja taivaalta sataisi puukkoja, tekee Vetta työnsä jupisematta kuin korkeintaan ehkä hiljaa mielessään, mistäs sen tietää. Tamma painaa länkiin kuten kymmenet sukupolvet ennen häntäkin ovat tehneet, tietäen että raskainkin päivä päättyy aina joskus ja kotitallissa on lämmin ape odottamassa riuskaa juhtaa.

Ikinä ei ole Vetta aiheuttanut mitään polemiikkia, sen voi valjastaa ja hoitaa vaikka vapaana keskellä parkkipaikkaa, siinä hän töröttää kunnes toisin pyydetään. Kaikista maailman hevosista juuri tämän tamman kanssa voisi antaa lasten temmeltää, sillä Vetta ottaa siipiensä suojaan niin hevos- kuin ihmistaaperot, pitäen heitä kuin kukkaa kämmenellä. Vetta on kuin tyrskyjä ja myrskytuulia vasten seisova rantakallio: kaiken se kestää rinta rottingilla haasteita päin, eikä mikään tätä kolossia hetkauta.

Jos jollekin hevoselle pitäisi pystyttää patsas, niin Vetalle.


Kuvagalleria


Näiden leipälapioiden vuolu kesäkuumalla käy salitreenistä...

Ystävänpäivä on joka päivä!

Uusi satula tuli postissa, Divino Silva-mallinen joustorunkoinen barokkisatula. Rakkautta.

Vetan rakenne 28.01.2019

Vetan myyntikuva riitti melkeinpä itsestään ostopäätökseksi.

Sukutaulu ja -selvitys

i. Astre
rnpäis tdn, 163 cm
ii. André
rnpäis tdn, 162 cm
ie. Clair de la Lune
rnpäis tdn, 160 cm
e. Broderie
prn tdn, 160 cm
ei. Officier
trn tdn, 168 cm
ee. Blond
prt tdn, 157 cm

Sukuselvitys tulee myöhemmin.

Jälkeläiset

Vetalla ei ole jälkeläisiä.


PKK-arvioinnit

Vetta ei ole käynyt näyttelyissä.

VHRY (sijoja 4 kpl, joista voittoja on 2 kpl ja CUP 2 kpl (18p.)

10.03.19, Dragon Age Estate, keihäs, seivästys, 1/16
10.03.19, Dragon Age Estate, miekka, kaalinpäät, 3/17
28.02.19, Dragon Age Estate, skill at arms noviisi, 2/9, 8p. (CUP)
31.01.19, Zen, skill at arms, noviisi, 1/5, 10p. (CUP)

Matkan varrella ansaittua


Kuulumisia

01.02.2019

» Lue koko teksti

Vihdoinkin Siperia on ohitse: tällä viikolla loppuivat kolmenkympin pakkaset, jes! Nyt kepoisat kuusi astetta eivät tunnu missään, ihan shortsikelit. Toivottavasti sää pysyisi yhtä leutona kevääseen saakka, ja sitten kun lumet alkavat sulamaan, voisi lämpöä tulla vielä paljon lisää niin että kaikki nietokset katoaisivat kerralla ilman aivan mahdotonta tulvaa.

Tänään pääsin myös ratsastamaan ensimmäistä kertaa "kunnolla" Vetalla, sillä tilaamani satula tuli vihdoin. Tähän mennessä olemme vain hömpötelleet ilman satulaa pitkin pöpelikköjä, sillä luonnollisesti yksikään tallin aiempien hevosten satuloista ei sovi jättiläisen selkään. Mutta kyllä kelpasi odottaa, sillä nyt meillä on hihnoihin mätsäävä joustorunkoinen Divino Silva-barokkisatula. Tyylistä ei tingitä! Vielä kun saan ostettua vähän tyylikkäämmät jalustimet niin all is good. Suitsia ja muita hihnoja osaan tehdä itse, mutta metallitöihin ei miulla enää kyllä taidot riitä... Vielä...

28.01.2019

Vaikka Vetta olikin aikamoinen heräteostos, en ole sitä katunut. Nyt kun tuo muhku on ollut miulla jo muutaman kuukauden, en voi olla kuin tyytyväisempi ja tyytyväisempi. Se on niin helppo ja mutkaton että vaikka kooltaan vastaa ainakin kolmea hevosta niin ei paljoa tunnu. Sähköt ei kulje langoissa kunnolla tässä lumihelvetissä ja aidat muutenkin repsottaa, mutta Vetta pysyisi pihatossa varmaan ilman rajaamistakin. Se sopeutui myös todella nopeasti laumaan: harmi että Polun ja Striksi joutuvat etsimään sporttisemmat kodit, on noita vähän sääli erottaa...

Joo, ja niin, niille ketkä ihmettelevät että miten hemmetissä päädyin ostamaan tämmöisen jättihevosen kun tunnetusti pidän issikoista ja muista näppärämmistä pikkuotuksista, niin kuulin puskaradion kautta että halvalla lähtisi vähän erikoisempi tamma. No totta kai piti kaivella lisää: sen verran jöötistä hevosesta puhuttiin että sitä oli kuulema hankala saada myydyksi vaikka olikin miten koulutettu ja kiltti, että kahdella tonnilla sen sai käydä hakemassa kotiinsa. Ja niinhän mie myös tein, sen kummempia miettimättä. En kuitenkaan tahdo kisata muuta kuin korkeintaan historiallisissa lajeissa, joten en tarvitse mitään huippuratsua. Sitä paitsi Vetta on triplasti parempi kuin teidän stressatut kisaavat piruparat yhteensä, ettäs tiedätte!