Vampire Slayer 5594

*10.05.2014 — † 07.12.2018
Erika lopetettiin perjantaina 07.12.2018 pahasti tulehtuneen hankositeen mennessä aina vain kurjempaan kuntoon. Ponitamma oli kuollessaan 18-vuotias ja viimeiset vuotensa se sai viettää leppoisaa seurahevosen virassa pihatossa.
Lepää rauhassa.

---

🐴 Esittely 👵👴 Suku 🎁 Periytyminen

🌿 Perustietoa Erikasta » virtuaalinen ratsuponi (50%, tamma, 143 cm » ruunikonkimo, EE/Aa/Gg » syntynyt 10.05.2014, KATT2 » kasvattanut Sîr Angren, » omistaa VRL-01436 » VH14-029-0215 » Kenttäpainotus » HeA / RE 110 / ME 100 (CIC1) Reipas, kiltti ja osaava ponitamma. Mestarikarkuri niin karsinasta kuin langoistakin... Tytöt tulivat heti hyvin toimeen keskenään kun Noita saapui taloon. Erikan ensimmäisiä hetkiä Närhimäessä, suorastaan hurmaavassa huhtikuun kevätsäässä... Isälinja Jetback Feeling | Emälinja Nymfadora II i.  Avenged 5594 rn rp, 144 cm ii. Jetback Feeling m kwpn, 168 cm iii. All Black m kwpn, 169 cm iie. Feel The Love m kwpn, 162 cm ie. Snidget, YLA3 rnvkko c, 140 cm iei. Robot Unicorn rnvkko c, 134 cm iee. Miss Scamander rnvkko c, 140 cm e. Vampire Heart 5594 EV-II rnkm rp, 145 cm ei. Vampire Money mrn hann, 172 cm eii. I'm a Vampire mrn hann, 172 cm eie. My Money m hann, 170 cm ee. PP-MVA Nymfadora II, CONN-III, YLA2 rnkm c, 138 cm eei. Venom mkm c, 140 cm eee. Nymfadora rnkm c, 137 cm Luonteenpiirteet Rohkeus ♦♦♦♦♦♢♢ Taso 5, melko rohkea Periyttää piirrettä normaalisti Kuuliaisuus ♦♦♦♦♢♢♢ Taso 4, normaali Periyttää piirrettä vahvasti Temperamentti ♦♦♦♦♢♢♢ Taso 4, normaali Periyttää piirrettä vahvasti Herkkyys ♦♦♦♦♢♢♢ Taso 4, normaali Periyttää piirrettä normaalisti Taidot Nopeus ♦♦♦♦♦♢♢ Taso 5, hieman normaalia parempi Periyttää piirrettä vahvasti Kestävyys ♦♦♦♦♦♢♢ Taso 5, hieman normaalia parempi Periyttää piirrettä normaalisti Hyppykapasiteetti ♦♦♦♦♦♦♢ Taso 6, normaalia parempi Periyttää piirrettä heikosti Ketteryys ♦♦♦♦♦♢♢ Taso 5, hieman normaalia parempi Periyttää piirrettä normaalisti Liikkeet ♦♦♦♦♢♢♢ Taso 4, normaali Periyttää piirrettä normaalisti Arnikan periytymisjärjestelmä 1.0

---

Jälkeläiset

Erika on käytössä ratsuponikasvatukseen, ottaen vastaan siihen soveltuvia, suvultaan 2-polvisia oreja. Mikäli olet kiinnostunut tilausvarsasta, otathan yhteyttä.

Astutettu orilla . Laskettu aika 09.06.2018. Varsa on varattavissa.

Syntymäaika	Skp. Nimi	Isä	Omistaja
06.06.18	♀ Jay's Strix	Fatality Lumos	Närhimäki
30.08.17	♂ Jay's Alucard	Fift Gold Rush	VRL-14527
15.02.17	♀ Angren Vampira	Astro Zombie 5594	Sîr Angren

---

Näyttelytulokset

30.03.18, Seppele, muu kuva: hevonen ulkona, tuom. Anne: KP, LKV ^[2]
15.08.17, Seppele, muu kuva: hevonen/poni ulkona, tuom. Anne: KP, LKV
12.08.17, Naavan Talli, muu kuva: ponimaista menoa, tuom. Laa: KP
15.05.17, Seppele, muu kuva: keväinen kuva, tuom. Anne: KP, EM <sup>[1]

[2]</sup> "Suomalaista tunnelmaa, erittäin onnistunut kuva!" ^[1] "EM: tunnelma"

Kisakalenteri

Porrastetut
Kilpailee kenttäratsastuksessa maksimitaso 4 (OK)	Tarkista ominaisuuspisteet täältä Päättänyt porrastetun kisauransa 15.02.2017
MEJ (Sijoituksia 1 kpl, joista voittoja 1 kpl)
14.10.14, KK Bailador, 90 cm, 1/15
KRJ (Sijoituksia 1 kpl, joista voittoja 1 kpl)
16.12.17, Katriinan Talli, he A, 1/8 tarina

---

Pidempi kuvaus

Erika on luonteeltaan kiltti, puuhakas poninpallero. Se ei tee tyhmyyksiä ainakaan ilkeyttään, mutta tylsyyksissään tamma saattaa keksiä jos jonkinmoista jäynää: hoitaessa harjat lentelee ja hiuksesi saattavat tulla syödyiksi, mikäli Erika ei saa jatkuvasti huomiota tai muuta virikettä. Vaikka hän ei siis satuloinnista tms. toimenpiteistä mitään kiukkuilekaan, niin tamma on silti välillä harvinaisen rasittava hoitaa: joudut jatkuvasti juttelemaan ja osoittamaan huomiota rouvalle. Hyväksi kikaksi on osoittautunut antaa Erikalle hyvin tiheäsilmäinen heinäverkko pähkäiltäväksi, jos tietää jo valmiiksi hoitamisen ottavan aikaa.

Puuhakkuus vaikuttaa myös ratsastaessa. Kun Erika oli vielä elämänsä voimissa, oli poni oikea unelma kulkiessaan omalla moottorilla ja suorastaan janoten lisää haasteita ja tehtäviä — Erika ihan totta nautti päästessään tekemään hommiaan, eikä mikään rusetillevääntely tai estelinja tuntunut olevan liian kimurantti superponille. Nyt kun Erika ei terveytensä puolesta voi enää käyntiköpöttelyjä kummempia ratsujuttuja tehdä, kärryjenkin edessä vain kevyesti hölkkäillä, niin auta armias... Ponia selkeästi kiukuttaa kun ei pääse etenemään, ja aiemmin niin varma ratsu on alkanut harrastamaan kiukkupukkeja ja pyrähtelyjä. Kaikki tempaukset tapahtuvat kun Erika tahtoisi ottaa vähän vauhtia, jolloin sydän särkyneenä joudut tammaa pidättämään. Hän ei valitettavasti ymmärrä että ratsastaja ajattelee tässä vain parasta, ja kiukustuu. Siksipä meillä on ratsastelut jääneet nyt vähäksi, ja ennemmin käymme pitkiä kävelylenkkejä taluttaen, jolloin Erika malttaa kävellä hitaamman tahtiin.

---

Varusteet OddPixeliltä ja Equestrian PRO:lta

Varusteet ja hoito-ohjeet

📌 Ei enää hyppää tai tee muutenkaan mitään raskasta tai vauhdikasta. Löllömaastot on ok.
📌 Huomaathan karsinan oven tuplalukituksen...?
📌 Syys-kevätsäissä loimitettava jos on vähänkin koleaa.
📌 Vasenta takajalkaa tarkkailtava päivittäin, samoin etupolvia.
📌 Polviin lämpölinimenttiä liikunnan jälkeen tai jos kipuilevat.

---

📖 Kuulumiset ja valmennukset

09.05.2018
Päätin Erikan työuran olleen nyt tässä: se oli samaan aikaan sekä helppo että vaikea hetki. Poni on ollut oikea unelmaratsu ja minulle sellainen terapiakaveri, jonka kanssa kaikki on tuntunut onnistuvan ja yleensä ottaen olen palannut ratsastamasta hyvällä tuulella ja tuntevani itseni taitavaksi. Viimeisen vuoden aikana Erika on kuitenkin tuntunut monesti hieman haluttomalta, ja sairaslomiakin se vietti useamman kappaleen hankkarin oireillessa aina kun sen ehti juuri unohtaa. Eilen Erika kävi röntgenissä, jonka tulokset minut päätökseeni toivatkin: etupolvissa oli mahdollisesti alkavaa nivelrikkoa. Nivelrikon riski yhdistettynä herkästi reagoivaan hankosidevammaan on minusta liian tulenarka, joten aktiiviratsastaminen oli nyt sitten tässä.
Aivan oloneuvokseksi ei Erika jää, sillä uskon että silloin tällöin uskallan käydä sen kanssa metsässä köpöttelemässä. Varsottaakin sen aion ennen kuin nivelrikko mahdollisesti puhkeaa, ja onhan Erikasta seuraa pihatossa. Nyt minulla onkin siellä sitten kaksi oloilijatammaa, selkävaivainen Noita ja jalkakremppa Erika. Molemmat saavat viettää loppuelämänsä täällä, olkoot kuinka "hyödyttömiä" (yök mikä sana, saako noin edes sanoa?) tahansa. Ystävää ei jätetä.

16.12.17, helppo A Katriinan tallin koulukisoissa, 1. sija
Tuomarin kommentti: Tarina erottui edukseen luokasta pituudellaan ja kirjavalla kielellään. Sujuva ja soljuva, reipas kokonaisuus!

Lumimäärä ja pohjan epätasaisuus eivät ole meitä koskaan Erika-ponin kanssa haitannut, minä kun olen tunnetusti sellainen eräjorma joka mieluummin rämpii korpisuolla itikoiden syötävänä kuin vääntelisi huippuunsa hiotussa, lämmitetyssä maneesissa pumpuliinkäärityllä puudeliratsullaan. Siksi olikin aikamoinen yllätys kun verryttelyssä Erika hissutteli pieneen sykkyrään käpertyneenä, niin pienenpienellä ja matalalla askeleella että jäljistä päätellen siinä olisi mennyt ennemmin latukone kuin CIC1-tasolla entisellä omistajallaan kisannut kenttäponi. Pienet oli paineet kun aikaa verkata oli enää muutamat hassut minuutit ja Erika meni enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Hiki virtasi kasvoillani taukoamattomana virtana — miksi minun pitikään laittaa villapaita? Aloin tuttuun tapaani narskuttamaan hampaitani hermostuneena, sen kuuli varmaan naapurin Penat ja Erkitkin. Kaksi minuuttia jäljellä, poni laahasi takapäätään perässään. Minuutti, poni jäi jupertamaan paikalleen. "Verryttelyryhmä yksi luokkaan kaksi on päättynyt. Pyydämme kaikkia muita paitsi ensimmäisenä starttaavaa poistumaan radalta." Eikä, ei vielä!

"Ensimmäisenä ratsastaa Eetvartti Pölhö ratsulla Vampire Slayer 5594, seura Hämyratsastajat." Kuulutus kaikui talvisella kentällä kuin tuomionpäivän kellot. Erika ei tuntunut yhtään sen nohevammalta kuin aiemminkaan, ja tässä sitä vain pitäisi nostaa ryhdikäs harjoituslaukka... Miten? Elämäni noloimmat sekunnit kuluivat, kun yritin epätoivoisesti polkea mopoani löllöravista edes löllölaukkaan. Ei onnistunut. Erika hidastui entisestään kun epätoivoisesti sitä eteenpäin työntäessäni lähdin nimenomaan työntämään, ja kun lopulta noin viisi metriä liian myöhään nostin matalan ja surullisimman kolmitahtisen askellajin koskaan, ei siitä olisi edes sokea mummoni saanut kuviteltua harjoituslaukkaa. Häpeissäni tervehdin tuomaria katsekontaktia vimmaisesti vältellen, ja kun kuin ihmeen kaupalla sain luvan aloittaa suorituksen, yritin vielä viimeisen kerran kantapäällä rumasti napauttamalla saada Erikan liikkumaan kunnolla. Voi kuvitella kuinka poni siitä kiukustuneena vain polkaisi takajallaan tammamaisesti maahan, nostaen turvan kohti taivasta ja katsomalla yläkautta demonisella ilmeellä silmiini. Vai niin.

"Jätän suoritukseni kesken" ilmoitin ärsyyntynyt ääneni suorastaan kimmastuksesta väristen. Erika oli yleensä reipas, ja tämä oli täysin uutta — Itse asiassa tätä tilannetta ei ollut koskaan aiemmin tullut meidän kohdalle. Katseet polttelivat minua kun ratsastin vaivoin sykkyröityneen ratsuni ulos kentältä, kuumotus oli niin kova että ihmettelen ettei lumi sulanut ympäriltäni. Olisinpa voinut hävitä lumipenkkaan ja jäädä sinne tekemään hidasta kuolemaa.

Epäilen että Erikalla on alkanut hankkari jälleen vaivaamaan, meillä kun ei oikeasti ole ikinä käynyt näin vaikkei sitä varmaan kukaan paikalla ollut uskoisikaan. Olen aina vihannut lunta ja talvea, ja tällä hetkellä raivoni mokomaa typerää vuodenaikaa kohtaan oli tapissa. Inhottava hanki, ällöttävä koppurainen kentänpohja! Eihän poni vaivoilleen mitään voinut, mutta sillä hetkellä olisin vihoissani ärjynyt sillekin jos ympärillä ei olisi ollut niin paljon yleisöä. Onneksi oli.

Ei liene tarvitse edes selittää, miksi en tahtonut mennä kisojen jälkeen tallitupaan kuuntelemaan miten täydellisiä muiden hevoset ovat olleet ja pitkäpiimäistä analysointia omista suorituksista. Onneksi kuitenkin nielin ylpeyteni ja kävin uteliaana vierailemassa lämpimässä huoneessa, sillä loppujen lopuksi sain tapaamisessa tilaisuuden valottaa muille ponin mahdollisista jalkavaivoista: ehkä he eivät luulisi että minä olen aivan surkea ratsastaja, aikuinen ukko joka tulee itsestään liikoja luullen koulukisoihin hakkaamaan ponin kylkiä pohkeilla ja nykimään selässä kuin kuoleva kala... Selitykseni vaikutti ehkä ontuvalta, mutta ainakin olin yrittänyt. Iloisissa ihmisissä on kummaa voimaa, sillä lähdin kotia kohden huomattavasti pirteämpänä. Olivat korvapuustitkin tosi hyviä.

25.09.2017
Varsominen sujui sutjakkaasti, Erika pyöräytti sievän orivarsan yöllä laitumelleen aamuiseksi yllätykseksi. Nyt tuore äiti saa vietellä hieman mammalomaa, eli vaikka ponilla ratsastetaankin ja sen kanssa puuhaillaan, niin tahti on sellainen että Lucaksi ristitty lapsukainen pysyy perässä ja saa tissiä aina kun tahtoo. Usein, todella usein, siis.

01.05.2017
Erika on kotiutunut jo yllättävän hyvin. Hieman sitä on huolestuttanut kun ei vielä tiedä että millaisia mörköjä uusien kulmien takaa tulee, ja jos uudet kaverit katoavat näkyvistä niin pikkurouva hirnuu niin sydäntäsärkevästi... Mutta muuten Erika on aivan sujut maisemanvaihdon kanssa, sillä vaikka tämä ei tasoltaan vastaakaan Sîr Angrenin suuria puitteita — hevoskamujakin on täällä vain kaksi — niin kunhan vain ruokaa on tarjolla, on ponikin tyytyväinen.

---