Arete Onca xx

Englantilainen täysiverinen "Onca" Tamma, 160 cm korkea ruunikko Syntynyt 09.03.21, nyt iältään v Kasvattanut A. Paju & A. Ismailov (KAUR4323), Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-006-0057 Painotuslajina kenttäratsastus he A / RE 110 cm / ME 105 cm

Hassunhauska sankari

Onca, jaguaari. Rennonletkeästi rungolla lötköttävä kissapeto, joka salamana terästäytyy ja sinkaisee lehvästön sekaan saaliin perään. Hyppää äänettömästi pimeydessä ja katoaa varjon lailla silmänräpäyksessä. Sellainen on tämä tamma kaikin puolin, eikä lainkaan kurjalla tavalla.

Onca on ystävällinen, fiksu ja hauska hevonen. Se viihtyy niin ihmis- kuin hevoskavereidenkin kanssa ja löytää aina tavan tulla toimeen sen lauman hankalimman yrmynaamankin kanssa. Hoitaessa ainoa ongelma on Oncan taipumus tylsistyä nopeasti, sillä jos se lähtee itse keksimään itselleen tekemistä on kohta kaikki pakit nurin, loimet kiskottu telineistään, hoitajan lettiä kiristetty niin että iho soi ja naru järsitty poikki. Letittäminen on siis yhtä tuskaa, silloin voi olla heinäverkolle tarvetta... Kuljetusautostakin voi löytyä ruunikko rusetista jos matkan ajaksi ei ole varannut pulmapeliä ratkottavaksi. Onneksi Onca on myös luottavainen ja rohkea luonteeltaan, joten aina kun se (liian usein) pistää itsensä kiipeliin, odottelee sankari tyyneesti ihmisen tulevan taas kerran pelastamaan huokauksiensa kera.

Ratsuna Onca on juuri sitä millainen Lumoksen ihannetäykkäri on eli mitä ei omasta tammalinjastaan saanut: rohkea ja nopea. Jälkimmäisestä adjektiivista ei ole iloa jos nopeus ilmenee räjähtävänä paniikkipakona katsomosta kuuluvan yskäyksen takia tai yliluonnollisen äkkinäisenä "ei kiitos"-käännöksenä vesihaudalla. Ehei, Onca menee lujaa, ja se menee mistä vain ja miten vain! Vaikka sitten sinne katsomossa yskijän syliin tai pää edeltä hautaan, ei toivottavasti kirjaimelliseen... Tätä tammaa ei pienet kolhut haittaa ja se ei mitään osaa oikein pelätäkään. Varsinkin maastossa ratsastajan tehtäväksi jää siis pitkälti energian säätely ja aivoina toimiminen, sillä siinä missä satulanpäällistä ei huvittaisi kokeilla pääseekö puolikkaalla askeleella 20° kuolonlähestymisellä tukin yli, Onca ei usko epäonnistumisiin... Ave Maria ja yli vaan, onni kannattelee tätä huimapäätä.

Ei Onca silti mikään typerys ole, vaan oikeasti sillä raksuttaa ihan nopeasti — välillä jalat vain ovat vielä nopeammat. Kouluradalla Onca kuitenkin todistaa osaavansa muutakin kuin juosta, sillä kun sitä ratsastaa tarpeeksi kepoisilla avuilla tarpeeksi paljon vaatien, otsapyörteen alla käy ihan oikeasti laskentaa siitä mihin sievät pienet kaviot pistäisi, ja miten. Nimenomaan Oncalta täytyy vain uskaltaa vaatia: jos sen antaa mennä vapaavalintaisesti, niin silloin pää ja koivet menevät kyllä aivan kahteen, kolmeen, eri suuntaan. Kun Oncan kykyihin uskoo ja sen pyytää sitkeästi mallittamaan vielä vähän symmetrisemmän avotaivutuksen, vielä vähän kootumman ravin, vielä pikkuisen korkeamman laukan, kuluu ylimääräinen energia toteutukseen.

Sukutaulu

Jälkeläiset

PKK-näyttelytulokset

Ei vielä näyttelytuloksia.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

24.08.2022 | Tunne on yhteneväinen

Vaikka Thyra ei yleensä ottanut liikoja paineita oikeastaan mistään mikä liittyi ratsastamiseen, nyt hän huomasi katuvansa himppapikkuisen annettuaan Amelielle luvan katsoa päivän treeniä. Ja minkä Thyra itse tajusi, noteerasi myös herkkä Onca satavarmasti: se tuntui normaalia kireämmältä ja hätäisemmältä, mikä aivan varmasti johtui satulasta huokuvista epävarmuuden viboista.

Thyra-Jorunn Koss ei vain pitänyt itseään suhteellisen hyvänä ratsastajana, vaan myös tiesi sen. Häntä olivat koutsanneet erinäiset kenttävalmentajat peruskoulusta lähtien, eikä yksikään ollut löytänyt pahemmin moitittavaa oppilaansa tekemisistä — Icaruksen oman epävarmuuden purkamisia Thyra ei fiksuna edes laskenut oikeaksi moitteeksi. Esteillä sininen tukka (se oli tämän kuun väri, syyskuussa sitten ehkä violetti) vain hulmusi kun ratsukko painoi varmana minkä tahansa rakennelman yli, eikä kouluradallakaan mennyt sormi suuhun.

Ennen kuin nyt. Thyra oli googlannut tallin josta Amelie tuli, ja kun Onca vänkäsi lapa edellä laukalle, mielikuvituksessaan ratsastaja oli kuulevinaan paheksuvan kielen naksautuksen katsomosta. Se ei ollut totta, toivottavasti, mutta uuden työntekijän katse tuntui silti jotenkin erityisen polttavalta. Katseliko hän sieltä arvioiden miten tekisi kaiken paremmin kuin Thyra?

"Haha wow joo, on vähän virtaa tänään!" Thyra peitteli omaa outoa epävarmuutta vääntämällä vitsiä korskuvasta Oncasta. Tamma ei tuntunut lainkaan omalta itseltään: välillä se lipesi alta kuin saippua, välillä ylireagoi miniapuihin. Kylläpä hävetti! Thyra oli vielä ehtinyt kehumaan harjoittelevansa tällä kaudella helppo A-radat läpi niin että ensi vuonna Oncalla voisi kokeilla jopa vaativaa B:tä, ja nyt se ei nostanut edes ryllimättä laukkaa. Se olisi kaivannut rauhallista ja maadoittavaa energiaa, mitä epäonneksi aina niin korkeilla kierroksilla käyvä Thyra ei osannut tarjota.

Kun he lopettivat, Thyra kiirehti tekosyyn varjolla putsaamaan tarhoja. Olipa outoa, miksi häntä nyt yht'kkiä kiinnosti kenenkään muun mielipiteet näin paljon?

Kumpikaan naisista ei tiennyt, että toinen osapuoli murehti täsmälleen samaa: mitäköhän tuokin minusta ajatteli?

16.07.2022 | Ei ihan voitolla kotiin, mutta melkein

Edeltävänä viikonloppuna oli Lumoksen tiimille harvinaista herkkua tarjolla, sillä aivan naapurissa järjestettiin yksi kesän hauskimmista kilpailuista, Sommersolverv. Kisat ovat Shelyesin ja Brynhildin yhteistyön tulosta, mikä tarkoittaa että Lumoksella on melkein kotikenttäetu — sijaitsehan se näiden kahden tallin välissä! Joten vaikkia kilpailut ovatkin epäviralliset eivätkä näinollen normaalisti mahtuisi Icaruksen suunnitelmiin, voiko tämmöistä tilaisuutta jättää välistä? Jo toista vuotta putkeen hän toteaa että ei.

Edellisvuoden laiha palkintosaalis korvautui tänä vuonna. Onca nousi viikonlopun aikana kuin feeniks tuhkasta: perjantain kouluosuudella se pokasi seitsemännen sijan helposta B:stä ihan hyvällä 68,844 % tuloksella, mutta lauantain rataesteet menivät aivan penkin alle. Tammalta puuttui se legendaarinen punainen lanka — tai siis niin väittää ainakin ratsastajana ollut Thyra-Jorunn, kun taaskin valmentajan roolissa ollut Icarus syytti lankasotkusta satulanpäällistä. Oli niin tai näin, se päivä ei ollut hyvä eikä kaunis Oncan osalta. Sunnuntain kenttäpuoli näytti alkuun samalta, ja Thyra oli jo ehtinyt kyseenalaistamaan, miksi hän ratsasti hevosella jolla oli joku huonosti.

Onca kuitenkin sisuuntui. Tiedä sitten mistä käännös tuulissa johtui, mutta se sai purjeisiin täytettä ja madellun verryttelyn jälkeen olikin kuin uusi hevonen radalla. Se tuntui vielä startissa epävakaalta ja hallitsemattomalta, mutta parin ensimmäisen esteen jälkeen kulku tasaantui ja kappas keppanaa: ei virhepisteitä ja alle viiden minuutin haamurajan mentiin, mikä toi Oncalle viimeisen palkintosijan ja viidennen ruusukkeen. Eikä siinä vielä kaikki: kokonaisen kenttärankingin CIC1-porukassa Onca oli lauantain suhmuroinnista huolimatta toinen (41,4 vp + 4 vp + 0,0 vp = 45,4 vp) — ei huonompi tulos ottaen huomioon että nämä olivat sen ensimmäiset CIC1-tason kisat!

Vaikka isoja sijoja ei tullutkaan, niin ei niitä lähdetty hakemaankaan. Tämä oli oikein lupaava alku Oncan kenttäuralle, vaikka lauantaina mystinen dippaus suorituksissa tulikin. Syyskautta lähestytään lupaavin mielin ja astetta suuremmin odotuksin.

09.03.2022 | Rohkea ja rauhallinen täysiverinen, onko totta?

Ensimmäisenä Icarus oli koeratsastuksessa ajatellut että tämähän on kuin Ookoo. Samaan päätelmään hän tuli nyt viikkoja myöhemmin pyöriessään ensimmäistä kertaa Lumoksen maneesissa uuden ratsunsa kanssa. Tai ei ehkä sittenkään kuin Ookoo — ruunikko tuntui kaiken intonsa läpikin paljon letkeämmältä ja rohkeammalta, jos vain se mahdollista oli. Kun Thyra-Jorunnin ratsastama Demi sai hepulin lumien valahtaessa ryminällä maneesin katolta alas, Onca hypähti muutaman askeleen ja jatkoi sitten ravailua siinä missä kirjava rotutoveri kiersi jo toista kehää paniikkilaukkaa. Uusi tulokas katseli korvat hörössä toisen vauhkoamista — näyn perusteella Demi se oli tässä vasta kolmatta päivää uudessa paikassa eikä suinkaan synnyinkodissaan. Joo, oli onnistuneita ja epäonnistuneita täykkäreitä...

Onca pärskähteli välivenytyksissä niin että nurkat kaikui. Se etsi hienosti eteen-alas eikä paennut kättä. Herkkä se oli avuille, Icarus huomasi keventäessä vetävänsä huonon jalkansa kanssa ratsun jatkuvasti vasempaan asetukseen. No, se kyllä siitä tasaantuisi, siinä missä mies oppisi tuntemaan hevosensa heikkoudet niin yhtäläisesti tamma varmasti oppisi kompensoimaan ratsastajaansa. Niin olivat muutkin tallin hevoset tehneet, joten tällä älykkyydellä kyllä Oncakin.

Ratsastus oli vasta toinen muuton jälkeen mutta Icarus osasi sanoa pitävänsä hankkinastaan jo nyt. Paitsi että se oli luonteen puolesta osoittanut jo olevansa jetsulleen mitä Lumoksen kenttähevosilta haettiin, oli pohjakoulutus tehty huolella ja hyvin. Ja vaikkei hevosta värin perusteella saisi arvottaakaan, niin Icarusta hymyilytti hännässä olevat muutamat harvat valkeat jouhet... Saattoivathan ne olla sekalaisia, yksittäisiä päistäkarvojakin, mutta varmuuden vuoksi Icarus testauttaisi Oncan rabicanon varalta myöhemmin. Nykyaika oli ihmeellistä siitä, että pystyit länttäämään kasvatin hintaan keveästi ylimääräistä jos se oli hiemankaan erikoinen väriltään. Kun katseli Lumoksen hevosia, ei tarvinnut miettiä mikä Icaruksen myyntikikka oli...

Demi rauhoittui vihdoin ja viimein Thyran vietyä sen nurkkaan. Nuoren hikisillä kasvoilla oli tiukka ilme. "Eikö sinun pitäisi ratsastaa nämä vaikeammat ja minä voisin tutustuttaa Oncaa?" hän kysyi puoliksi vitsillä, puoliksi tosissaan ratsastaessaan valmentajansa ohi. Täysiveriset pärskyivät kuorossa.