Rosegarden's Necromancer

Suomalainen puoliverinen "Cera" Tamma, 169 cm korkea ruunikonkimo (Ee/Aa/Gg) Syntynyt 12.08.19, nyt iältään v Kasvattanut Rósgarður, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH21-031-0198 / PKK3851 Painotuslajina kenttäratsastus tavoitetaso CIC2

Huntress on the roll

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa, ja siitä tämä tamma on oiva esimerkki. Piiruakaan se ei anna periksi ja omat mielipiteet ovat vahvat, mutta toisaalta teräsleidi pitää puolensa haastavissa tilanteissa eikä sisupussina luovuta vaikka oltaisiin ryntäitä myöten mättäässä.

Emänsä tapaan tämä Ceraksi tituleerattu puoliverinen on äpäkkä kertomaan mielipiteensä. Kutitteleva harjaus, vyön turha tiukkaus tai turha sähläys saavat hampaat loksumaan ja kaviot paukuttamaan niin lattiaa kuin seiniäkin. Palaute on parasta antaa passiivisessa muodossa ignooraten tamman kiukuttelu kokonaan. Mikäli sille erehtyy ärähtelemään, voi olla varma saavansa samalla mitalla, enemmänkin, vihaa paluupostina. Hell has no fury of a grey mare.

Hoitotoimenpiteissä Cera ei siis ole ehkä mikään kultaisin, mutta ratsuna tuon ominaisuudet kääntyvät hyödyksi. Metsässä Cera menee eikä meinaa, ja se painaa muun metsästysporukan perässä sitkeästi kuin henki olisi siitä kiinni — oli ratsastaja yhä kyydissä, tai sitten ei. Pidättelyä ja turhaa ohjailua on hyvä välttää, sillä siitä omanarvontunteva hevosleidi ottaa vain nokkiinsa, kertoen halukkuutensa noudattaa ohjeita pomppimalla ja jopa pukittamalla. Cera tietää omasta mielestään aina oikeat ratkaisut aina reittivalinnoista askellajeihin ja siitä ponnistuspaikkoihin, eikä hänen maailmaansa sovi että ratsastaja käy turhia neuvomaan!

Vauhtia, voimaa ja intoa ei tästä siis puutu. Ennen jahdin alkua Cera saattaa hieman paikallaan sättäillä ja näytellä hapanta naamaa muille osallistujille, mutta heti kun ensimmäinen ulvaisu kuuluu, kääntyy korvat tanaan ja kaasu on sekunnissa pohjassa. Varsinkin alkuhuumassa on vain pideltävä kiinni vahvan tamman painaessa kaikella innolla eteen, mikä aikaansaa omat haasteensa mikäli jahdinjohdolla sattuu olemaan hitaampi hevonen... Koitapa hillitä Ceraa pysymään takana siinä mielentilassa!

Mitään esteitä ei tämä kovakallo osaa varoa eikä säikkyä, minkä vuoksi Vitaliya tammasta niin pitääkin. Cera yrittää aina yli, ja vaikka hyppy lähtisi kuinka huonolta paikalta tahansa, on kaari pehmeä kuin kissalla ratsastaisi. Askeleet ylipäätänsä ovat Ceralla todella pehmeät ja mukavat, joista eritoten keinuttavaa laukkaa on kehuttava. Naistensatulassa istuessa sitä osaa arvostaa aivan uudella tavalla...

Tasaisella nypertelyyn Ceralla ei riitä mielenkiinto pätkääkään. Maastatyöstäen sen voi hyvillä hermoilla ja rautaisella otteella saada hieman taivuttelemaan, mutta selästä käsin kimo on areenalla kuin täi tervassa. Aluksi Vitaliya koitti elävöittää tammaa pystyttämällä sille esteen hypättäväksi koulutreenin lomassa, mutta silloin se puolestaan kuumui eikä osannut ajatella enää mitään muuta kuin milloin pääsisi hyppäämään. Varmin keino jumpata Ceraa onkin ujuttaa se maastoilun lomaan.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Cera ottaa vastaan suvultaan vähintään 3-polvisia, puoliverijalostukseen soveltuvia oreja.
Periyttää orista riippuen 50%-100% todennäköisyydellä kimoa väriä. Kova luonne kuulunee myös pakettiin...

PKK-näyttelytulokset

Ajankohtaiset näyttelytiedot näet PKK-profiilista.

15.10.21, Metsätalli, Muu kuva: syksyinen kuva, tuom. Jesse: KP, EM ^[1]
07.06.21, Ansamaa, Muu kuva: ratsastus, tuom. Marjahilla: KP

^[1] (EM: Liikkeen tuntu) "Varsinaista vauhdin huumaa, joka saatu luotua myös taustaan. Kuvassa hienot, tasapainokkaat kontrastit taustan, ratsastajan tummanpuhuvan vaatetuksen sekä valkeiden eläinten välillä. Ainoastaan sitä miettii miten kuraisina tämä kolmikko on laukkamaastoltaan sitten palannutkaan.."

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

29.10.2022 | I didn't sign for this

Amelie ei antanut palvovaa katsetta ja ylistyssanoja vaikka Icarus niitä tuntui kalastelevan. Odotettujen sanojen puutteessa korostui vain jäystämisen ja puuskutuksen äänet, kun Cera mongersi tuntuman alle ja huiskutti hännällään sillä tappuralla mitä kimossa vielä oli jäljellä.

Kun Cera tuli Lumokseen se oli näyttänyt heti mielipiteensä: joko piti päästä paahtamaan täysiä ilman mitään kontrollia, ja sitten kun ei saanut, tamman jalat liimaantui maahan eikä sitä saanut enää liikkeelle katapultillakaan. Amelie oli mieluusti luovuttanut Ceran Icaruksen ratsastettavaksi, mutta nyt hän katui.

Sellaista hätää Amelie ei ollut koskaan nähnyt kovakalloisen tamman silmissä. Ilme oli niin vieras tuon hevosen kasvoilla että se kavahdutti. Voi Cera, mitä sinulle ollaankaan tehty? Kombikuolain ja martingaalit, kireät hihnat ja leveäpäinen läpsyraippa, kannukset saappaissa pystyssä. Icarus oli toden totta tehnyt minkä lupasi — pisti tamman toimimaan. Cera ei ollut koskaan mennyt yhtä nopeasti kentälle rakennettua kiinteiden esteiden rataa kuin nyt. Jos se kaahasi, kuolain-apuohjaviritelmä otti vastaan. Paineesta suivaantuneena kimo veti muutaman kerran liinat kiinni, jolloin Icarus räimi ja rähjäsi niin pitkään ettei muuta vaihtoehtoa ollut kuin jatkaa matkaa. Pian Cera ei enää yrittänyt jumitella. Se yritti paeta ohjan painetta aukomalla suuta, mutta hihnat eivät antaneet periksi. Sieraimet olivat suuret ja punaiset, räkä ja kuola pärskyi ryntäille.

Icarus rehvasteli. "Ei tämmöisille hevosille auta lässyttää" ja "pitää näyttää ettei auta perseillä," sun muita selityksiä miksi raipan sai antaa laulaa. Kun järkyttynyt Amelie ei yhäkään saanut sanaa suustaan, mies vain tuhahti ja käski nostamaan vielä laatikon päälle irtopuomin radan korottamiseksi. Sitten hän käänsi vaahtoavan, steppaavan Ceran uudelle kierrokselle.

Amelie ei voinut katsoa. Hän tuijotti kengänkärkiä ratsukon sijaan. Cera, vahva ja ylpeä Cera, oli murrettu. Jos Vitaliya vain tietäisi mihin hän hevosen olikaan myynyt...

Ceran kärsivissä silmissä oli kuitenkin yhä pieni palo.

24.08.2022 | Tahmea alku

Cera seistä töpötti keskellä maneesia ja katsoi satulassa istuvaa Amelieta yläkautta silmiin. Ratsastajan kypärän alta pursui hikeä, jolla ei ollut mitään tekemistä vallitsevan kesäsään kanssa. Katse vilkuili vuoroin oville, vuoroin parvelle: eihän vain kukaan nähnyt?

"Cera pliiiiiis älä tee näin, mun mieliks, toimi nyt!" Amelie turhaan maanitteli. Hän kosketti raipalla turhan kovaa, tamma vinkaisi ja potkaisi oikeutetusti ilmaa. Sitten se jähmettyi uudestaan korvat vieläkin tiukemmassa luimussa, jos se vain siis oli mahdollista. Kello raksutti hallin seinällä, tallissa hirnui hevonen. Minuutit matelivat, eikä Amelie saanut ratsuaan muutamaa metriä enempää liikkeelle. Mikä pohjakosketus!

Hetki summasi ensimmäiset viikot Lumoksessa loistavasti. Amelie tunsi olevansa samaan aikaan sekä kotona että täysin vierailla vesillä: tätähän hän oli aina haaveillut, eritasoisia esteratsuja talli täynnä ja ponnistusalustaa vaikka herraties mihin maailmanmaineeseen, jos oikein positiivisesti halusi näkymät maalata. Mutta sitten taaskin ihmiset tuntuivat tympeiltä ja kaukaisilta, hevosissakin oli aivan toinen klangi kuin Zenissä. Jopa Cera, joka oli kyllä Vitaliyankin hevosena osannut olla aikamoinen kovakallo, muuttui entistäkin sulkeutuneemmaksi. Tai ehkä se johtui vain Ameliesta huokuvasta epävarmuudesta, sillä epävarma jos mikä hän oli.

» Lue koko teksti

24.08.2022 | Uudet piirit, vanhat kuviot

Ceran kaltainen kovahermoinen matami ei pienestä matkustelusta paljon korvaansa lopsautellut, ei kyllä pidemmästäkään. Kun se elokuussa 2022 matkasi Latviasta, Riianlahden rannoilta, pohjoisille Norjan Lofooteille saakka, oli Cera enemmän tukihevonen sen seuraksi otetulle Knut-ponille kuin Knut sille. Pieni ruuna häilyi lopulta kuljetusautosta ulos vaappuessaan melkein koliikin partaalla, kun taas Cera asteli karanteenitalliin kuin kuningatar ikään — pää pystyssä ja sopivasti nenänvartta pitkin tiluksia katsoen.

Lumokseen Cera kotiutui yllättävän nopeasti. Se on tarhannut virallisen karanteeninkin jälkeen vielä varmuuden vuoksi yksin, lähinnä ehkä kyllä luonteensa takia. Vaikka Cera Latviassa elikin pihaton komentoorana, ei Icarus ole uskaltanut laittaa sitä vielä omien tammojensa sekaan, jos uskaltaa laittaa lainkaan. Sehän saattaisi vaikka mukiloida ne! No, näin pienissä 25 x 25 m tarhoissa se ei ehkä olisi ihmekään...

Muutaman kerran Ceralla on jo ratsastettukin. Poloinen Amelie, jonka varjolla tamma Lumokseen ylipäätänsä kaupattiin, laitettiin nopeasti satulaan näyttämään miten ratsu toimii. Icarus ei näyttänyt erityisen vakuuttuneelta niin hevosen kuin ratsastajankaan taidoista, kun Cera ensin jumitti keskellä kenttää, ja sitten liikkeelle lähtiessään ei olisi muuta tehnytkään kuin painanut tappotasaisella laukalla kierros toisensa jälkeen. Ehkä Amelie sai näytöksen selitettyä matkastressillä, ehkä ei... Joka tapauksessa Ceran lähtöpisteet eivät ole olleet erityisen korkeat. Paljon työtä se ainakin tulee vaatimaan muuttuakseen metsästyshevosesta varteenotettavaksi kenttäratsuksi.

26.01.2021 | Vanha päiväkirjamerkintä Zenin ajoilta

Ceraa ei ollut tarkoitus astuttaa vielä, mutta vastustus kävi vaikeaksi kun Ionicista tarjottiin viime vuoden puolella komeaa, nostalgiasukuista shagya-oria. Puoliveristen jalostus ei ole mitään ykköshommaa Zenissä, mutta kerta kiellon päälle ja sitä rataa...

Kantoaikaa on KATT2-järjestelmällä vähän yli puolet jäljellä, mutta varsan syntymä syyhyttää tallilaisia jo nyt kovasti. Sehän tulee olemaan sgsh-rekisterissä kuten aiemmatkin puoliverikasvatit, mutta tämmöistä yhdistelmää ei ole aiemmin nähty. Tulisikohan sieltä arabin terävyyttä ja energiaa yhdistettynä puoliverisen tasaisiin liikkeisiin ja hyppyyn? Jos näin hyvin käy, niin Ceran seuraajaksi taitaa päätyä oma varsa...
Kunhan nyt ensin syntyisi. Äh!