Hamaran Casparin

Suomalainen puoliverinen "Casper" Ori, 168 cm Tummanruunikko Syntynyt 16.03.22, nyt iältään 13-vuotias Kasvattanut Corbyn Riding Center, Omistaa Icarus Kristiansen / Stall Lumos (VRL-01436) VH22-031-0125 Painotuslajina kouluratsastus Tavoitetaso GP

Casper on perinyt molemmilta vanhemmiltaan hyvät tavat. Se on kaikin puolin hyvätapainen ori, kantaen siis vanhan linjan kruunua ylpeästi muutenkin kuin ulkonäkönsä puolesta: moderni räjähdysherkkä sporttisilakka on kaukana tästä komistuksesta, joka näyttää yhtä vahvalta kuin onkin. Lujuus näkyy hyvällä tavalla myös luonteessa: Casper ei säpsy eikä hötkyile, ja jos sen jotakin pyytää tekemään, niin sehän myöskin toteutetaan, vaikka sitten seipään päässä istuen.

Hoidokkina Casper on varmasti yksi tallin simppeleimmistä. Se toki osaa höristä ja hakea kontaktia muihin hevosiin, mutta vieressä oleva ihminen ei koskaan unohdu. Varpaat eivät siis tule tallatuiksi, eikä Casper vahingossakaan tyrkkää ketään kumoon. Mitkään toimenpiteet harjauksesta haavojen ronkkimiseen eivät tuota ongelmia, ja huonosti kiristetystä satulavyöstäkin Casper ilmoittaa vain luimistamalla korvia. Casperin uskaltaisi antaa lastenkin puunattavaksi, jos sellaisia joskus Lumoksessa nyt ikinä näkyisi. (Turha toivo niin kauan, kuin lapsivihainen Icarus on puikoissa...)

Ratsuna Casperin sukutaulu suorastaan loistaa esiin. Se on ryhdikäs ja symmetrinen liikkeiltään, aivan kuten vanhalinjainen isänsä, emältä taasen on tullut hippusellinen korkeampaa askelta — kaikin puolin täydellinen hevonen tämänpäiväisille kouluradoille. Casper toimii pienin avuin, mutta ei ole niin herkkä, että menisi pata jumiin virheohjeista. Kun Casper ei ymmärrä, se arvaa, ja useimmiten vieläpä oikein.

Esteitä Casper pelkää, eikä se tykkää oikein puomijumpastakaan. Parasta vaihtelua koulutreeniin tuokin maastoilu, jossa Casper on luotettava ja reipas menijä. Sen tuella ja turvalla epävarmemmatkin hevos- ja ihmisystävät uskaltavat kohdata isoimmatkin rekat ja traktorit, sillä Casper ei silmäänsä moisista räpsäytäkään, kuten ei mistään muustakaan. Jopa ojat ylittyvät simppelisti, vaikka kentällä jo kavaletti kuumottaa. Ehkä Casper on ollut entisessä elämässään metsähevonen?

Sukutaulu

ii. Cirius on ulkonäöltään kuin Cereniksen kaksoisolento: vanhemman orin erottaa pojastaan vain merkittömyys, muuten kaksikon sukulaisuus suorastaan huutaa olemassaoloaan samasta värisävystä yhtäläisen vahvoihin poskiin ja vahvaan runkoon. Kooltaan Cirius on 175 cm, mikä tekee siitä vaikuttavan GP-hevosen. Luonnekin on orilla kuuliainen, eikä olekaan ihme että jälkeläisiä sillä on aikamoinen liuta: Cereniksen lisäksi varsoja on tällä hetkellä jo yli 50 kpl, eikä loppua näy. Cirius on nyt 17-vuotiaana jo lopettanut kisauransa, mutta terveenä se toimii edelleen ratsuna siitosuransa ohella. Voipi olla hyvinkin mahdollista, että talliin ilmestyy joskus toinenkin Ciriuksen suvusta...

iii. Cipherius on nyt jo edesmennyt ruunikko holstein-kantakirjaan I-palkinnolla merkitty ori, joka kilpaili pitkähkön uran GP-tason kouluradoilla. 170 cm jyhky tiedettiin rohkeaksi ja hyväluontoiseksi oriksi, jonka kanssa ei typeryyksiä tarvinnut odottaa. Kun Cipherius lopetettiin hammasongelmien vuoksi 26-vuotiaana, oli sille kertynyt elämän aikana jo lähemmäs 160 jälkeläistä. Not bad!

iie. Aranea oli tammaksi suurikokoinen, 169 cm korkea musta kouluratsu. Kilpailura ylsi Int II-tasolle, jolloin selkävaivat alkoivat kiusaamaan tammaa sen verran pahasti että sen oli parasta siirtyä kevyempiin töihin: normaalisti niin herkkä- ja hyväluontoinen Aranea muuttui kipujen vuoksi poukkoilevaksi pukkikoneeksi ja varustaessa irvisteleväksi, eikä se koskaan unohtanut ratsastuksen tuomaa kipua. Aranean ei tarvinnut enää moiseen kiusaan lähteä, vaan sai nauttia siitostamman elämästä 21-vuotiaaksi, kunnes lordoosi alkoi painamaan jo valmiiksi vaurioitunutta selkää niin pahasti että tamma oli päästettävä tuskistaan lopullisesti.

ie. Suchthoeve Laena on hieman poikaansa pienempi (163 cm), aavistuksen punertavakarvaisempi mustanruunikko kaunotar. Tämä GP-tasoinen kouluratsu on hieman kipakka hoitaa, sillä hän kertoo selkeästi mikä ei tunnu kivalta: kaviot kolisevat seiniä vasten kun vähänkin harja pyörähtää vastakarvaan. Hankaluutensa Laena kompensoi kuitenkin ratsastettavuudella: se on herkkä avuille ja sievästi ratsastavaa tamma kuuntelee kuin lukisi ajatuksia, ja siinä missä kotona pieninkin väärä tähtien asento häiritsee rouvan suoritusta, ei kisoissa sen focusta saa särkymään millään. Tämän loistavan piirteen Laena on periyttänyt myös kaikille kolmelle varsalleen, joten tämä upea urheiluhevosten linja ei ole näkemässä loppua.

iei. Gothenburg tunnettiin kovapäisenä ja hieman hankalanakin orina, mutta koska se oli niittänyt menestystä arvokisoissa GP-tasolla ja oli rakenteeltaan II-palkinnon arvoinen, kertyi varsojakin mustalle 78 kpl. 166 cm korkea korpinnokkainen ori lopetettiin 18-vuotiaana nivelpussin tulehduksesta johtuneen verenmyrkytyksen vuoksi.

iee. Suchthoeve Alana on nyt jo ikäloppu 31-v tamma, joka nauttii yhä omat hampaat suussa eläkepäiviään synnyintallillaan Suchthoeven siittolassa. Supermummo kisasi nuorempana va A-tasolla, mutta jättäytyi pian pois kisakentiltä jo 10-v jalostusarvon tullella ilmi laatuarvostelun ykköspalkinnon kautta. Alana on aina ollut hyvin hyvätapainen ruunikko rouvahevonen, joka on opettanut niin monet ihmis- kuin hevoslapsetkin ratsuhevosten maailmaan mukaan. Omia varsoja Alanalla on 8 kpl, mutta se hoivasi - ja hoivaa yhä - mieluusti myös muiden tammojen varsoja. Selkä on 160 cm korkealla tammalla jo painunut notkolle ja harmaita hapsia on kohta enemmän kuin punaisia, mutta yhä hän vain jaksaa sitkuttaa.

Jälkeläiset

PKK-näyttelytulokset

-

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

02.07.23 | Sisäänratsastusta (© Alva)

Casparin sisäänratsastus oli lähtenyt käyntiin mitenkäs muuten kuin hyvin. Ori oli kuin kotonaan satulan alla hyvin tehdyn pohjatyön takia, josta sai kiittää lähinnä Hollya, joka oli määrätietoisesti ja oikein pitkän kaavan kautta tutustuttanut vajaa nelivuotiasta oria paineeseen. Ensimäinen selässä istuja oli myös päätetty ja uhrauksen kohteeksi oli joutunut jälleen Holly, joka tosin otti pestin vastaan kunniana.
"Mitäs nyt hihittelet? On sitä ennenkin hevosten selässä ensimmäisiä kertoja istuttu, eikä Caspar ole edes pahimmasta päästä", nainen tilitti, kun satulahuoneen ovella seisova Laurence oli jakanut viran ja Francisca oli sattunut paikalle.
"En mä sulle naurakkaan, vaan sille, että Laurence ei jaksanut tehdä sitä itse. Se rupesi ihan yhtäkkiä valittamaan mulle aamulla, ettei saanut nukuttua ja laittaa sut sen takia sen sijasta Casparin selkään", nainen hihitti puoliksi kuiskaten, kun mies oli mennyt.
"Mitä? Eikäh! Se on kyllä vähän omituinen ukko aina välillä", Hollykin nauroi kädet suun edessä, "Mikä ihmeen GP-ratsastaja sekin on, kun ei huonosti nukutun yön jälkeen jaksa mennä hevosen selkään?"

Iso mustanruunikko ori seisoi kentän kulmalla korvat pyörien. Alkukäynnit oli kävelty rentouttamismielessä pysähtymisharjoituksia vahvistaen maastakäsin ja Holly oli nyt valmis nousemaan selkään. Laurence Casparin ohjasta kiinni pitäen ja Francisca kauempana ikuistamassa tilannetta puhelimeensa Holly ensin nojaili satulaan puhuen hiljaa orille. Jalka nousi satulan kaaren yli ja nainen oli selässä hymyillen koko naaman levydeltä. Caspar ravisteli hieman päätään ja pärskähti, mutta pysyi rauhallisena paikallaan.
"Että sä olet hieno pikku-ukko!" Holly kehui rapsuttaen oria sään kohdalta "Susta tulee vielä niin hieno ratsu", nainen jatkoi ja Laurence myhäili mukana. Nainen puristi kevyesti pohkeensa orin kylkiin, joka lähti hieman nytkähtäen liikkeelle. Ensimmäinen selässä istuminen ja he kävelivät jo ympyröitä ja pysähtyivät kuin vanhat tekijät! Tosiasiassa koko sessio kesti ehkä 15 minuuttia, josta johtuen homma oli nopeasti ohi. Holly tosin ei malttanut lopettaa hymyilemistä koko loppupäivänä ja nainen vietti Casparin karsinassa silminnäkijöiden (Titus, Francisca ja Beth) mukaan ainakin yli tunnin lempioriaan rapsutellen.