Linnamaisemia Riianlahdella

Näkymä etelälaitumilta.

Muutaman hassun kilometrin päässä Latvialaisen Saulkrastin kylän keskustasta pitää majaansa Dzelzainin komea linnakartano. Sen lukuisissa tiloissa näkyvät aikakausien kerrokset melkein 700 vuoden ajalta, ja historian lehtien voi tuntea kahisevan jokaisella kulmalla aina monisataahehtaaristen tiluksien takorautaporteilta juhlasalin loisteeseen.

Pihan Zen-tallit eivät tee poikkeusta estetiikkaan, päinvastoin: työläisten tiukka pukukoodi, työkoneiden puute, jopa hevosten varustus, eivät viittaa hippusenkaan aikaamme. Mikä vuosisata nyt olikaan? Sen kun tietäisi.

Maita Dzelzainilla on enää hieman päälle 200 hehtaarin verran, joista suurin osa on metsää. Heinäpeltoja on vain omiksi tarpeiksi, ja laidunmaitakin on kaikki yksittäiset kaukaiset kesälaitumetkin mukaan lukien vain 15 ha.
Kaupunginpuoleisia tiluksia reunustaa korkea, musta metalliaita. Ainoa tielle vievä portti saatetaan joskus öiksi lukita, mutta rauhaisa ympäristö tuo luottavaisen turvan.

Tallit

Dzelzainin talleja kutsutaan lyhyesti ja ytimekkäästi nimellä Zen. Nimi herättää sarkasminkukkaa tiukasti ruodussa pidetyissä työläisissä, mutta hevosia katsoessa sanaleikin ymmärtää: poissa on kilpailukulttuurin pakko ja kiire, kun jokainen ratsu etenee omaan hitaaseen tahtiinsa pitkin klassisen maailman polkuja. Täällä ihmiset kenties joutuvat välillä koville, eivät koskaan hevoset.

Varsinaisia tallirakennuksia on kaksi: kahteen siipeen jakautuva päätalli sekä pienempi myyntitalli. Kesällä 2021 vanhan varastorakennuksen päätyyn nousee myös kauan kaivattu (varsa)pihatto.

Päätalli haarautuu klassistisen arkkitehtuurin malliesimerkkinä kahdeksi symmetriseksi puoleksi: tamma- ja orisiiveksi, jotka ympäröivät kivettyä, kentälle aukeavaa sisäpihaa.
Katto on korkea, seinät rapattu valkeiksi ja lattia kivinen. Kesän 2021 remontin yhteydessä myös 50 kappaletta vanhoja, puisia karsinaelementtejä puretaan, ja tilalle rakennetaan paikan historiaa kunnioittaen kiviseinäiset karsinat. Alusina hyvin toimiva hamppurouhe pysyy käytössä.
Kaikki on kaunista, harkittua ja symmetristä: päätallin on edustettava koko linnaa, ja sen se tekee hyvin. Nykyaikaisia hömpötyksiä, kuten solariumia tai kävelytyskonetta, ei löydy. Pesupaikat vierityksineen sentäs on. Karsinoissa ei ole juoma-automaatteja, mutta remontin yhteydessä jokaiseen tulee takakulmaan kivinen allas kantovettä varten.
Varustehuoneiden portaita pitkin pääsee yhteiseen sosiaalitilaan, jossa on kaikki tarpeellinen pukukaapeista pieneen keittiöön. Täältä yövahti pitää majaansa, mistä kertoo myös nurkasta löytyvä peti. Aina sitä ei ehdi kuitenkaan paljoa kuluttaa, sillä esimerkiksi varsomiskausina yövahdin tehtävänä on käydä vaivihkaa seuraamassa tammoja — kameroitahan ei luonnollisesti tallista nimittäin löydy.

Myyntitalli sijaitsee maneesin kulmalla. Nimensä mukaisesti sinne sijoitetaan lähinnä välitykseen tulevia hevosia, mutta tarpeen tullen paikkoja liikenee kyllä myös tallin sekä yksityisasiakkaiden hevosille. Paikkoja myyntitallissa on yhteensä 22, ja karsinat sijoittuvat suurimmaksi osaksi yhden käytävän varrelle. Suurimmasta osasta aukeaa englantilaistyyliset puiset ovet pihalle. Alusena myyntitallissa käytetään samaa hamppurouhetta kuin päätallissakin.
Myyntitallissa on yksi pesupaikka, varustehuone sekä rehutila. Se ei ole aivan yhtä mahtipontinen ja komea kuin päätalli, mutta siisteydessä se vetää vertoja vaikka pääjuhlasalille.

Ratsastustilat

Maneesi 2019 remontin jälkeen. Zenin ehdoton ylpeydenaihe on lähestulkoon alkuperäiseen 1680-kuosiinsa restauroitu maneesi (remontti suoritettu 2019). Keltahiekkaisen ratsastusareenan koko tuntunee pieneltä nykyisiin kilpakenttiin tottuneille, mutta interiööri hivelee silmiä korkeilla parvillaan, kristallikruunuillaan sekä kauniilla korinttilaispylväillään. Katonrajan korkeat ikkunat päästävät valon sisään, mutta mitä jääkään piilottelemaan parvien tummiin nurkkiin...?
Maneesiin ei saa tuoda estekalustoa, vaan tallin harvat hyppääjät saavat tyytyä harjoittelemaan ulkokentällä. Eipä halliin kummoista rataa saisikaan rakennettua, keskellä olevat pylväät olisivat varmasti myös tiellä.

Ulkokenttä on lähempänä nykystandardien mukaisia areenoita. Sen pohja on hieman kiinteämpi kuin maneesin, kiitos hiekkaa tamppaavien sateiden. Sitä reunustaa suurimmilta osin puinen aita, mutta irti ei villikkoja parane silti päästää: tallin sisäpihalle on suora pääsy pitkältä sivulta, ja maneesille sekä linnanpihallekin pääsyä rajoittaa korkeintaan roikkuva rautaketju, jos sekään.

Maastoja riittää monenmoiselle kulkijalle. On puistoa mukavuudenhaluisille nautiskelijoille, metsäpolkuja seikkailijoille, merenrantaa oman elämänsä Kimi Räikkösille ja yksityisiä Dzelzainin hiekkateitä helppoa maastoa etsiville. Tai sitten voi suunnata vaikka Saulkrastin keskustaan aiheuttamaan hämmennystä!

Saulkrasti

Saulkrasti on pieni kaupunki Latviassa, Riianlahden rannikolla, Saulkrastin kunnassa. Asukkaita itse kaupungissa on n. 3 000, ja se tunnetaan suhteellisen rauhallisena ja mukavana, pientalovoittoisena lintukotona. Kaupunki itsessään on nuori: se on perustettu vasta 1933, ja kaupungiksi se julistettiin 1991.

Latvian pääkaupunkiin Riiaan on lyhyt, n. 40 km matka. Nopeimmin kulku käy junalla, mutta ajaenkin aikaa vierähtää ruuhkista riippuen vajaa 30 min.

Dzelzainin maat* sijaitsevat n. 10 km Saulkrastista pohjoiseen. Yhteydet ovat suhteellisen hyvät, A1-tieltä kääntyvä hiekkatie ei tärryytä paikkoja irti hampaista.

*Dzelzainin linnaa ei irl-kartoista löydy. Saulkrastin speksit ovat sen sijaan kaikki raakaa faktaa.