Neljä ratsukkoa seisoi keskellä maneesia, katsoen kuinka viides heistä syöksyi täydessä laukassa heidän ohitseen. Kavioiden rummuttavan rytmin lisäksi kuului vain miekan huitaisu ja sitä seurannut kalahdus, kun trebutcheen virittänyt köysi katkesi ja laukaisi katapultin.
VHRY
// Trebutchet eli vastapainokatapultti
» Osallistu tunnille vastaamalla tuntia koskeviin kysymyksiin 24.03.2017 mennessä.
» Jokainen osallistuja saa lyhyen palautteen tunnin kulusta.
» Tunti pidetään Zenin päähallissa.
»
Tunnille otetaan max. 5 ratsukkoa.
Vihdoin
ja viimein myös Zenistä voi tulla hakemaan oppia
historialliseen ratsastukseen! Ensimmäisen tunnin aiheena on skill
at arms:iin tutustuminen, eli mukaan voi tulla ilman mitään
aiempaa kokemusta — sekä ratsastaja että ratsu saavat
olla täysin ummikkoja, kiinnostus lajia kohtaan riittää.
Toki myös kokeneemmat ratsukot saavat osallistua, heidän
kanssaan perehdytään perusratsastuksen hiomiseen ja
trebutcheen tehokkaaseen käyttöön.
Tunti järjestetään Zenin päämaneesilla, ja opettajana toimii tiukahko mutta asiansa tunteva Iivari.
Roxana - Yön Armoton
Maneesissa
oli yksi tuttu ratsukko: Yön Armoton eli Aaro oli aiemminkin
näkynyt samaisissa tiloissa kisaamassa, kuten syvällä
satulassa istuva Roxanakin, joten Iivari tiesi jo melko paljon
mitä odottaa. Ratsukolle tunti oli lähinnä vanhan
kertausta ja tekniikan hiomista, Aarolle trebutchet kun oli jo tuttu
laite. Suurin osa tunnista kului oikeaan ajoitukseen ja askelten
pituuden säätelyyn, jotta laukka olisi juuri oikeassa
vaiheessa maksimaalisen voiman takaamiseksi Roxanan iskiessä
köyden poikki. Kertaus on opintojen äiti.
Oona Pietinen - Cortinarius Melinah
Oona
ja Melina olivat uusia tuttavuuksia, eikä Melina ollut aiemmin
kohdannut trebutchetia. Sillä aikaa kun toinen tuntilaisista
verrytteli jo kokeneempaa ratsuaan, kävi Oona tutustuttamassa
tammaansa katapulttiin: alkuun se vaikutti olevan hieman
epäluuloinen, ja kun Melina opetusmielessä sai seistä
lähellä laukaisualuetta toisen ratsukon laukaistessa aseen,
hätkähti rautias sen näköisenä ettei tiennyt
mihin suuntaan revetä. Kun ratsukon oma vuoro tuli katkaista
köysi ja lennättää hiekkasäkkiä, ei juttu
enää kuitenkaan vaikuttanut olevan vaarallinen Melinan
mielestä: se pyöritti korviaan ja oli valpas, mutta niin
paikaltaan, käynnistä kuin ravistakin laukaisu onnistui hyvin
— aina silloin kun Oona vain osui köyteen terä oikeassa
kulmassa, sillä varsinkin vauhdin kasvaessa tehtävä
näytti helpommalta kuin mitä oikeasti oli. Kun Oona
ensimmäisen kerran onnistui laukassa köyden katkaisussa,
innostui Melinakin niin että teki pienen, tammamaisen vinkupompun.
Tästä on hyvä jatkaa!