Polka Blue

"Polkka"

  • Risteytystamma*
  • Mustanruunikonpäistärikönkirjava**, 154 cm
  • Syntynyt 05.09.2018, nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-v
  • Kasvattanut VR-05175
  • Omistaa Eemil Sodantaival (VRL-01436)
  • he A / 50 cm
  • Yleispainotus
  • Ei rekisteröity
* Sdb-veri 12,5%, eli ei laskettavissa viralliseksi georgian grandeksi. Voidaan käyttää kuitenkin gg-jalostuksessa.
** Älkää vain kysykö että millainen kuvio, tässä saattaa olla tiikerinkirjavaakin...

Kun Polkasta puhutaan, niin olisihan se ihan liian hyvää ollakseen totta että tuon näköinen hevonen olisi vielä kiva luonteeltaankin. Mutta niin se vain on, uskokaa pois! Polkka on hieman ehkä herkkä sielu, sopivasti omanarvontuntoinenkin, mutta jos Vettaa ei olisi olemassa niin kehuisin Polkan olevan maailman kiltein ja herttaisin. Nyt se saa kakkospalkinnon.

Polkkaa ajaa ajatus olla kaikille mukava, sopuisa ja vältellä riitaa keinolla millä hyvänsä. Herkkähipiäisenä se hoitaessa saattaa tuskastua huonosta harjaamisesta, liian ripeästä satuloinnista tai vitkuttelevasta kavionvuolusta, mutta mistään Polkka ei ikinä sano ilkeästi: sen ilme kiristyy, häntä huiskii ilmaa, ehkä jalka pahimmillaan kuopaisee lattiaa. Kaikki tunteensa, niin hyvät kuin huonotkin, tamma kertoo hillityllä eleganssilla. Sen ei tarvitse pelätä tulevan iholle. Pahin mitä Polkka pystyy tekemään on pakeneminen: jos tilanne kestää liian pitkään ja paine vain kasvaa kasvamistaan, voi viimeisenä ratkaisuna olla ottaa jalat alle — tai ainakin sen yritys, jolloin naruissa tempoo silmiä villinä pyörittävä, ahdistunut kaunotar. Pisteeseen päästäkseen täytyy kuitenkin tehdä hyvin, hyvin, hyvin paljon mokia. Silloin on syytä katsoa peiliin.

Ratsastaessa Polkka on sanalla sanoen ihana. Se on kuuliainen ja rauhallinen, itselleen tyypilliseen tapaan myös miellyttämishaluinen. Tarkkana saa siis olla ettei vahingossa jyrää tamman mielipiteitä tai vaadi siltä liikoja, sillä hienovaraiset "älä pliis"-pyynnöt menevät helposti varsinkin vauhdin huumassa ohi. Kun turnajaisissa keskittyy avo-sulku-avo-taiteilujen lisäksi keräämään renkaita peitseen, siinä ei ehdi tajuamaan kiristynyttä suupieltä tai huoliryppyä silmäkulmassa... Silloin Polka vain tyytyy kohtaloonsa ja jatkaa oloistaan huolimatta. Helppoa ja armollista ratsastajalle, muttei ehkä niinkään ratsulle.

Maastossa ja vierailla paikoilla Polkka yksin ollessaan voi olla jännittynyt. Se ei sinkoile tai kieltäydy tekemästä mitään, mutta on kireä kuin viulunkieli eikä keskity tekemiseen niin lainkaan. Kun luotto omaan ratsastajaan kasvaa, samaan tahtiin myös jännäkertoimet laskevat. Sama pätee kuljetuksien ja eläinlääkärienkin suhteen: vieraiden perässä Polkka ei aina tahdo esimerkiksi nousta traileriin tai anna rokottaa, mutta kun matkassa on tuttu ja turvalliseksi todettu ihmiskaveri, Polkka uskaltaa heittäytyä hänen varaan.

Kuvagalleria


Ensimmäinen näkemäni kuva Polkasta. Tarvitseeko sanoa että rakastuin heti?

Luonteenpiirreanalyysi

Hermostuneisuus★★★☆☆☆ Epäjohdonmukaisuus★★☆☆☆☆
Keskittymiskyky★★★☆☆☆ Jääräpäisyys★☆☆☆☆☆
Itsenäisyys★★☆☆☆☆ Säyseys★★★☆☆☆
Koulutettavuus★★★☆☆☆ Valppaus★★★☆☆☆
Jännittyneisyys★★☆☆☆☆ Kärsivällisyys★★☆☆☆☆
Ihmisystävällisyys★★★★★☆ Hevosystävällisyys★★★★★☆
Uteliaisuus★★★☆☆☆ Kilpailuhenkisyys★☆☆☆☆☆
Muisti★★★☆☆☆ Säikky★★☆☆☆☆
Panikoiminen★★☆☆☆☆ Arkuus★★★☆☆☆
Yhteistyökykyisyys★★★★★☆ Traileriin lastaus★★★★☆☆

Sukutaulu ja -selvitys

i. Spotted Dick
rntkrj tinker, 145 cm
ii. Briancroft Pudding
mtkrj tinker, 143 cm
ie. Maggie
rntkrj tinker, 145 cm
e. Blueprint
mpäiskrj gg, 165 cm
ei. Creole
mpäiskrj gg, 162 cm
ee. Bluebell
m fri, 169 cm

Jälkeläiset

Polkka ei ole vielä jalostuskäytössä. Se tulee myöhemmin ottamaan vastaan oreja, joiden saddlebred-veriprosentti on yli 40%.

PKK-arvioinnit

Ei vielä näyttelykokemusta.

VHRY (sijoja 1 kpl, joista voittoja on 1 kpl ja CUP 0 kpl

09.10.2022, Närhimäki, asetaitorata noviisi, 1/4

Muut häppeningit

12.11.22, Maastotaitokilpailut Nuppulanharhussa, talutusluokka, 3/6 28 p.

Palkintoja

Hakemisto

Hyviä päätöksiä on tehty ennenkin
Onnen vakio, ei koske miua!

08.04.23 | Hyviä päätöksiä on tehty ennenkin

Talvi on sujunut kitkutellen, mutta silti loistavasti. Jälkimmäisestä suurin kiitos kuuluu hevosille, jotka ovat tuoneet valoa synkeisiinkin hetkiin — en voi nimittäin sanoa nauttivani enää työstäni ohjelmoijana, vaikka etätyö ja hyvä palkka ovatkin kieltämättä kivoja nakkeja. En vaan jaksaisi niin mitenkään istua päivät pitkät tuvassa tuijottamassa läppärin ruutua! Aina kun on ollut pieninkin (teko)syy lähteä pihalle, sen olen tehnyt. Aina ei pomo ole ollut tyytyväinen, mutta tbh meikää ei oikeastaan edes kiinnosta. Henkisesti olen jo jättänyt työni, katsotaan milloin uskallan tehdä sen myös konkreettisesti ja etsiä jotain kivempaa sisältöä elämään. Jotain sellaista mihin liittyisi mieluusti hevoset ja ulkoilma. Toimistorotaksi en enää ala.

Oikeiden töiden välttelyn hyvä puoli on ollut se, että hevoset ovat saaneet ainakin paljon harjoitusta. Polkka esimerkiksi on edennyt todella paljon, ollaan uskallettu käydä nyt maastoilemassa vähän pidemmälläkin, isojenkin teiden varsilla, eikä kumpaakaan ole jännittänyt. Siis antakaa kun alleviivaan vielä, kumpaakaan, ei meikäläinenkään. Olen aina vähän pelännyt varsinkin kuorma-autojen ja rekkojen kohtaamista hevosen kanssa, enkä olisi suurin surminkaan kuvitellut lähestyväni niitä Polkan tapaisen herkkiksen satulassa kun jo Vetan ja Geraltinkin kanssa joskus hirvittää. Mutta niin vain me nykyään seikkaillaan missä vain, ja jos Polkka vähän huolestuu, luotan siihen että se ei sinkaise auton alle vaan jää kuuntelemaan mitä pyydän.

En tiedä mitä olen tehnyt elämässäni oikein, kun siihen on universumi sisällyttänyt kolme näin luotettavaa, ihanaa ja helppoa hevosta.

Muutaman kerran ollaan käyty talvella Polkan kanssa Klaus Tuuran valmennuksessa, kun hän on käynyt täällä päin pyörimässä. Ekalla kerralla oli Tatti turvahevosena mukana, toisella kerralla uskalsin jo lähteä Polkan kanssa kahdestaan. Klaus kehui sitä kehityskelpoiseksi ja ja pehmeäksi, ja siltä miustakin tuntuu. Muutamissa leikkimielisissä asetaitoratahurvitteluissakin ollaan piipahdettu, ja Polkka on pari ruusukettakin pokannut. Unohdan tässä nyt taktisesti mainita että sijoitus tuli tässä kotipihalla järjestetyistä "turnajaisharjoituksista"... Mutta luokassa oli pari todella hyvää ratsukkoa vastuksena, joten lasken sen silti oikeaksi menestykseksi. Vierailla paikoilla meno ei ole vielä ihan yhtä smoothia, mutta käydään tasaiseen tahtiin silti karkeloissa mukana ihan kokemuksen kartuttamisen nimissä.

Miulla on villi, salainen haave päästä osallistumaan Rinascimento Sim Pratolinoon tänä vuonna, olen jo kyytiasioita vähän tutkinut... Jos saan matkan järjestymään, aion olla hurja ja ottaa Polkan sinne mukaan. Se on niin kaunis ja hieno, etten voi olla esittelemättä sitä kaikille muille. Hemmetti, vaikka meikä kannettaisiin paareilla pois radalta, niin onpahan ollut ainakin muilla katsomista kun komea tukkajumala-tammukkani on siellä niin komeasti kiitänyt...

05.09.2022 | Onnen vakio, ei koske miua!

Siitä asti kun Remu lähti uuteen kotiin (säästääkseen pallinsa, täällä niin ei olisi käynyt — sorry bro), on pihan tasapaino ollut ihan häränpyllyllä. Tai jos totta puhutaan niin se meni sekaisin jo silloin vuosia sitten Drunan lähtiessä, kun Vetta jäi pihattoon ilman tammakaveria. Remun kanssa se piti harvinaisen tiiviin äiti-poika-suhteen aidan yli vielä pitkään vieroituksen jälkeenkin, haikeutta oli siis ilmassa teiden erotessa. Pihattoseurana oleva Tatti-ponin egoilukin tuntui ärsyttävän Vettaa enemmän kuin piristävän, mutta silti meni kuukausia ennen kuin sain vedettyä ostohousut jalkaan.

Kriteereinä oli helppo luonne, tamma, säänkestävä, eikä mieluusti puokkeja tai lämppäreitä. En todellakaan olettanut löytäväni mitään Polkan kaltaista — tai ainakaan meikäläisen budjetilla! Se oli peruskoulutettu, kaunis, hyvätapainen... mainitsinko jo että kaunis... Ja hintaa vaivaiset 5000 v€ vain siksi että sitä ei voi hyväksyä georgian grande-rekisteriin, mikä taasen passasi minulle enemmän kuin hyvin. Korkea kylmäveriprosentti ei ole ollut ikinä mikään ongelma, sen näkee jo pelkästään tätäkin hevoskavalkadia katsellessa.

Koko ajan myynti-ilmon löytymisestä siihen kun Polkka asteli trailerista pihalle olin epäluuloinen. Mikä tässä on jujuna? Koko keissi oli liian hyvää ollakseen totta. Olisiko pitänyt sittenkin ottaa se laajempi ostotarkastus, näinkö sitä apinaa koijataan? Vaan ei, suurin ongelma on ollut valinta, kutsuako tammaa Polkaksi vai Puluksi. Kaikki on sujunut suorastaan pelottavan hyvin: Vetta ja Polkka kaverustuivat heti eikä minkäänlaista polemiikkia ole ollut, ei vaikka Tatti väen vängällä yritti sellaista uuden naaman kunniaksi aiheuttaakin — ja heti seuraavalla viikolla sekin oli jo suorastaan rakastunut uuteen neitoon majassaan.

Olen ihan kikseissä Polkasta, tärrään aivan kuin olisin ostanut ekan oman hevosen. En malta odottaa että tutustun siihen ja pääsen esittelemään turuille ja toreille, koska mark my words, tästä tammukasta tulee miun seuraava turnajaisratsu.

Mutta mikä tärkeintä, Vetta on saanut ystävän ja rauha on palannut pihattoon ♥

Varusteita ja hoito-ohjeita


Ratsastaessa

Muut tavarat
  • Ei kengitetä
  • Päitset pois pihatossa
  • Ei klipata ellei pakottavaa tarvetta ole
  • Harja pyritään pitämään letitettynä pihatossa
Varusteet © OddPixel ja Equestrian PRO

Ruokinta

  • Heinät jaetaan pihattoon 4 kertaa päivässä n. 3-6 kg annoksina (klo 8, 12, 16 ja 20). Illalla annos voi olla suurempi
  • Pussin ohjeen mukaan kivennäiset kerran päivässä
  • Syyskuussa ja toukokuussa psyllium-kuuri läpi
  • Joulu-maaliskuussa mineraalien sekaan D-vitamiinilisä

©Equestrian PRO