Jazzdruid Lumos

  • Sim-game sport horse-tamma "Druna"
  • Ruunikonkirjava, 162 cm
  • Syntynyt 12.04.2018, nyt M Layouts / raitatossu.net/mayflower-v
  • Kasvattanut Stall Lumos, omistaa Eemil Sodantaival (VRL-01436)
  • Ratsukoulutettu. Tasoltaan he B / 100 cm
  • VH20-253-0003 / #PKK3576

Hoitaessa Druna on kohtelias. Sillä on tammamaiseen tapaansa välillä vähän huonoja päiviä, mutta pahan mielensä neitokainen osoittaa vain huiskimalla hännällään ja mutristamalla huuliaan: kavioita tai hampaita ei siis esittele. Mikään hoitotoimenpide ei varsinaisesti Drunaa häiritse, mutta kavionpohjistaan se on aavistuksen arka ja nopeasti nykäisee jalan takaisin maahan mikäli puhdistaessa tai vuollessa ottaa liian rajuin ottein anturasta. Kengittäjän on siis oltava todella rauhallinen ja hellä.

Ratsuna emän puolelta tuleva täysverinen perimä pääsee esiin. Druna kiihtyy helposti ja on hyvin herkkähipiäinen, eikä sitä voisi kuvitellakaan ratsastavan raipan tai kovakouraisten apujen kanssa. Pahojaan ei Druna tee eikä koita päästä ratsastajasta eroon vaikeissakaan tilanteissa, varsinkin jos selässä on tuttu ja turvallinen ihminen joka osaa laskea tamman kierroksia sen joko hermostuessa tai innostuessa liikaa. Esteillä Druna nimittäin osaa pistää kaasun pohjaan... Emänsä puolelta se on onneksi perinyt tarkat ja herkät jalkansa, mikä hieman helpottaa höyryveturin lailla kiitävän hevosen kanssa kun puhdasta rataa etsitään.
Maastoillessa Druna saattaa hieman säpsyä ja tuijotella, mutta se pysyy aina hyvin käsissä kunhan selässä ei itse hermoile liikoja. Luotettavan kaverihevosen takana tamma uskaltaa jopa rentoutua.


Kuvagalleria


Elokuu 2020

Muilla on niin siloiteltuja puokkikuvia, ja sitten miulla on tää karvanaama. :D

Ensiesiintyminen Närhimäen pihassa. Mitäköhän meninkään ostamaan?

Druna 3-v

Luonteenpiirreanalyysi

Hermostuneisuus★★★☆☆☆ Epäjohdonmukaisuus★★☆☆☆☆
Keskittymiskyky★★★☆☆☆ Jääräpäisyys★★☆☆☆☆
Itsenäisyys★★★☆☆☆ Säyseys★★★☆☆☆
Koulutettavuus★★★★☆☆ Valppaus★★★★☆☆
Jännittyneisyys★★★★☆☆ Kärsivällisyys★★★☆☆☆
Ihmisystävällisyys★★★★★☆ Hevosystävällisyys★★★★★☆
Uteliaisuus★★★☆☆☆ Kilpailuhenkisyys★☆☆☆☆☆
Muisti★★★☆☆☆ Säikky★★★☆☆☆
Panikoiminen★★☆☆☆☆ Arkuus★★★★☆☆
Yhteistyökykyisyys★★★★☆☆ Traileriin lastaus★★★☆☆☆

Varusteita ja hoito-ohjeita


Ratsastaessa

Muut tavarat
  • Turpaa rasvattava kesäisin
  • Kengitetään hokkikaudella
  • Päitset pois pihatossa
  • Loimitetaan tarpeen mukaan
  • Ei klipata
Varusteet © OddPixel ja Equestrian PRO

Sukutaulu ja -selvitys

i. Lumos Sorcerer
KTK-II, Fn
Rnkmkrj sgsh, 167 cm
ii. Exitus Spiritus
PP-MVA Fn KTK-III, YLA2, PJ-16 Winner
Trnkrj sgsh, 168 cm
ie. Filia Regis
Fn
Rnvkkokm old, 168 cm
e. Jazzbomb Lumos
Fn, KTK-III
Rnkrj xx, 162 cm
ei. Akatosh
KTK-III, ERJ-III
vkkokrj xx, 167 cm
ee. Jazzmine
KTK-II, Fn
rn xx, 162 cm

Sukuselvitys tulee myöhemmin.

Jälkeläiset

Drunalla ei ole jälkeläisiä.


PKK-arvioinnit

18.05.20, Dragon Age Estate, Muu kuva: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, tuom. Lissu T: EM, KP [3]
05.04.20, Kurjenpesä, EM-luokka puoliverisille, tuom. Lissu T.: EM [2]

05.04.20, Kurjenpesä, Muu kuva: vapaa kuva puoliverisille, tuom. Elisa: KP [1]

[3] " EM: Liikkeen tuntu O-ou, pysyiköhän taluttajalla hevonen lapasessa, vai jatkuiko tilanne karanneen hevosen kiinniotolla? Kuvassa on liikkeen tuntua sekä luokassa haettua vauhtia. Tamman ilme on erinomainen!"
[2] "EM: söpöys. Niin nätti, vähän pörrökarvainen nassu ihanine karvakorvineen! Kaunis, valpasilmeinen hevonen, hauska alaviisto kuvakulma sekä erittäin taitavasti toteutetut, auringonvalossa kylpevät ja läpikuultavat pidemmät karvat. Tausta on kaikessa yksinkertaisuudessaan toimiva, kuva ei kaipaa mitään lisää." [1] "Tässä kuvassa tapahtuu! Erikoisempi kuva liikkeestä, mikähän sai hevosen riehaantumaan? Ihan näppärä talvikuva, mutta kaipaisin siihen jotakin vielä lisää.. Jokin kiintopiste tai vastaava yksityiskohta."

VHRY (sijoja 1 kpl, joista voittoja on 0 kpl ja CUP 0 kpl (0p.)

23.08.20, Dragon Age Estate, skill at arms noviisi, 2/6

KRJ (sijoja 4 kpl, joista voittoja on 0 kpl ja CUP 0 kpl (0p.)

10.06.20, Kadon Kartano, he D, 3/24
08.04.20, Kadon Kartano, he D, 3/24
04.04.20, Kadon Kartano, he D, 4/24
02.04.20, Kadon Kartano, he D, 3/24

ERJ (sijoja 14 kpl, joista voittoja on 4 kpl ja CUP 1 kpl

01.08.20, Pähkinälaakso, 2. "Jokin on vinksallaan", 1/3 (tarina)
10.04.20, Kadon Kartano, 50 cm, 2/13
07.04.20, Kadon Kartano, 50 cm, 2/13
05.04.20, Kadon Kartano, 50 cm, 1/13
04.04.20, Kadon Kartano, 50 cm, 2/13
30.03.20, Mörkövaara, 60 cm, 5/30
29.03.20, Mörkövaara, 60 cm, 5/30
27.03.20, Mörkövaara, 60 cm, 5/30
19.03.20, Kototalli, 60 cm, 4/30
18.03.20, Kototalli, 50 cm, 2/24
17.03.20, Kototalli, 50 cm, 3/24
15.03.20, Kototalli, 60 cm, 5/30
11.03.20, Kototalli, 50 cm, 1/24
29.02.20, Hiivurin Suomenhevoset, puomiluokka, 1/10 (CUP)

Kuulumisia

01.08.2020 |Estekisat Pähkinälaaksossa, tarina, 1. sija

Jo lähtökohtaisesti koko tilanne oli vinksahtanut. Minä, klassinen pieni piipertäjä joka piteli kädessään mieluummin miekkaa kuin esteraippaa, ERJ:n alaisissa kilpailuissa näyttämässä siltä että tiedän mukamas mitä teen vaikka todellisuudessa olin täysin hukassa. Minä, luotettavia ja turvallisia hevosia haaliva varman päälle pelaaja, nuoren ja itseänikin epävarmemman Drunan selässä. Minä, mukamas viisas pieni ihminen, lähtenyt näillä spekseillä kisaamaan esteillä, vaikka en edes pidä koko lajista!

Hullua, eikös?

Siellä minä kuitenkin pyörin, verryttelyssä, muiden tiellä ja varsinaisena jokerikorttina. Druna oli astunut kopista vieraalle pihalle lähtökohtaisen uteliaana, hyvällä viballa ja sopivissa määrin pinkeänä, mutta allekirjoittaneen oma ahdistus ("Miksi osallistuin? Miksi?!") vakuutti tammaparan siitä että täältä ei kotiin palattaisi kuin korkeintaan jalat edeltä mustassa autossa. Koska en myöskään itsenäisenä savolaismiehenä ollut pyytänyt apukäsiä mukaan — kyllä mie pärjään, ei tartte auttaa — oli jo pääseminen verryttelyyn saakka palkitsemisen arvoinen suoritus. Ilmoittautuminen käteismaksulla pärräävä puokki narun päässä; varustaminen kun hevonen melkein kaataa kopin koittaessaan pyörähtää ympäri ohimenevän ratsukon perään; selkäännousu vauhdin ollessa jo valmiiksi valehtelematta 150 km/h; joo-o, päivän on parempi olla vaivan arvoinen...

Kirjava kiiturini korskui ja lenteli, teki sivuloikan säikähtäessään toisen verkkaajan kolauttamaa puomia, nosti turpansa kohti aurinkoa, tanssahteli ja sättäsi, eikä varmasti vahingossakaan kuunnellut mitä satulasta koitin epätoivoisesti sille sähköttää. Tuntui että ajauduimme verryttelyesteelle aina vain oikeasta suunnasta puhaltavan tuulen ansiosta, sillä kontakti hevoseen oli totaalisesti kadonnut. Esteen mataluuteen nähden hervottoman kokoisen loikan jälkeen siirsin ulko-ohjaa valmiina kääntämään takaisin uudelle yritykselle, mutta olipa tuntuma löllö...

Kuolaimet roikkuivat ryntäillä.

Ja minä kun olin kuvitellut ettei huonompia noppia olisi onnetar voinut tarjota. Kissankitit! Nivelkuolaimet hölskyivät iloisesti Drunan hikistä rinnusta vasten pelkkien ohjien varassa. Kuinka se oli edes mahdollista? No, unohtamalla esimerkiksi laittaa soljet kiinni naftaliinista kaivettuja kisavermeitä kasatessa, minkä loistavasti tänään kaikelle kansalle havainnollistin. Mielessä oli tasan tarkalleen yksi sana, ja se oli supisuomalaisen suora perkele. Looppina, toistonopeus noin kolme sanaa sekunnissa. Todellisuus vasta paljastui hiljalleen: olin turhankin lennokasta laukkaa esittävän remontin selässä, vieraalla paikalla, tuntemattomien ratsukoiden seassa, kaikki tämä ilman vähäisintäkään kontrollia.

"Käynti, käyyyyyyyntiiii... Käyyyntiiiiiiiii..."

Oliko sanoista apua? Ei. Kotona puhe meni ehkä läpi, mutta nyt korvat eivät pyörähtäneetkään äänenlähdettä päin. Yhtä suuri vaikutus oli istunnalla: reisien puristus, tiukka keskikorsetti, stabiilit lonkat — niillä kaikilla olisi voinut heittää vesilintua. Oli aika siirtyä suunnitelma B:hen ja kerätä ohjat käteen niin että saisin ne kaulanaruksi ja koittaa himmata niillä vauhtia alas. Suunnitelma C oli yrittää ohjata Druna nurkkaan, ja Ö:ssä hylkäisin uppoavan (?) aluksen ja hyppäisin naama peruslukemilla pois kyydistä. Toivoa tosin sopi ettei aakkosissa tarvinnut sinne asti mennä, sillä voipi olla ettei sen jälkeen tarvitsisi naamaa enää Pähkinälaaksossa näyttää... Ei sillä ettei päästettäisi, mutta en todellakaan ikinä kehtaisi edes silmiäni tähän suuntaan räpsäyttää.

Voitto se oli puolikaskin voitto. Pysähdyksiin en Drunaa saanut, mutta viritelmälläni sain hieman muunneltua päättömän kaahauksen kurssia. Kaikessa kauhussani en luojan kiitos huomannut miten muut ratsukot olivat pysähtyneet polttamaan tuijotuksellaan ihmiskammoista hipiääni, sillä se olisi ollut viimeinen niitti. Jostakin syystä keskityin sen sijaan vain poskihihnoihin, jotka vapaana läpättivät hauskasti ratsun poskia vasten. Alitajuntainen kriisinhallintakeino? Kenties. Tältä varmasti tuntui ennen kuolemaa: autuas rauha ja hyväksyntyä väistämättömän edessä. Olin valmis. Hyvästi kaikki.

"Ptruuu seis! Seiiiiiiiiiiiiiis, ihan rauha... Seiiiiiis..."

Kuvittelinko vain, vai hidastuiko tahti?

Hidastui se, ja lopulta laukka hiipui isoksi raviksi, joka taasen pysähtyi kuin seinään niin että olisin kellahtanut etukautta alas ellei Drunan hapsottavien nystyjen koristama niska olisi ponkauttanut allekirjoittanutta takaisin satulaan kuin vieterilelun. Nostin silmille valahtanutta kypärää vasta kun olin evakuoinut itseni omatoimisesti alas satulasta ja melkein suudellut maankamaraa siitä varmuudesta minkä se saappaitteni alla takasi. Druna seisoi vieressä pää pystyssä kuin laama, juuri sen näköisenä ettei tiennyt minne sinkoaisi seuraavaksi. Perhanan tamma, kohta vaihdankin sen laamaan…

Katselin ympärilleni päästäkseni kärryille tapahtuneesta. Nähtävästi siinä vaiheeessa kun sieluni oli irtaantunut ruumiista ("You're on your own man" se sanoi ja kohosi kohti pilvenreunaa), joku nerokas oli keksinyt sitoa liinan aitaan ja sen avulla ajaa Drunaa aina vain pienemmälle alalle. Luultavimmin se oli tuo hauskan näköinen mies, jonka tiesin talliin kuuluvan vaikken nimeä saanutkaan päähäni. Puhui ruotsia, iloinen ekstrovertti, täysi vastakohtani siis.

"Tota, sun vuoro on seuraavana," kuului varovainen ilmoitus portilta nyhertäessäni naama punaisena kuolaimia takaisin yhteen poskihihnojen kanssa.

Kaikella oli hopeareunuksensa. Ainakaan suoritus ei voisi mennä verryttelyä huonommin.

Eihän?

Sen saisin selville pian.

09.04.2020

Drunalla on nyt pieni kriisintapainen käynnissä. Vetta varsoi toissapäivänä (mikä karvapallero orivarsa ♥) ja on nyt viettänyt muutamia öitä karsinassa pienokaisensa kanssa. Vaikka karsinoilta on suora näköyhteys pihattoon, on Druna silti ollut aivan maansa myynyt jäädessään yksin pihattoon. Se huutaa surkeasti pitkin yötä karsinoille sellaisella hevosen surkealla itkuäänellä, ja minä valvon torpassani omatunnontuskissa kieriskellen...
Miun oli tarkoitus pitää tuoretta äitiä vauvoineen karsinassa ensimmäisten viikkojen ajan, mutta Drunan vuoksi kaksikko on pistettävä kyllä jo nyt yöksikin pihattoon. Onneksi yöt ovat lämpimiä... Druna on kyllä ihan reppana, se ei siedä olla yksin hetkeäkään eikä sille nähtävästi riitä pelkkä näköyhteys toisiin hevosiin. Onhan se totta joo, että kosketus toisiin hevosiin kuuluu perustarpeisiin, mutta voisi nyt väliaikaisesti edes sen 6 h pärjätä turpailematta Vetan kanssa. Vaan kun ei voi niin ei voi.

04.03.2020

Tähän sopisi parhaiten kommentoida että lol äksdee, me nimittäin startattiin meidän eka yhteinen esteluokka ikinä — hurjan korkea puomiluokka, ja voitettiinkin se vielä. Tosin johtunee siitä että suurin osa kymmenestä osallistuneesta taisi olla aloittelevia poneja... Mutta hei, niin mekin oltiin ihan n0b0ja! Drunaa jännitti vähintään yhtä paljon kuin miua, ja verkassa me poukkoiltiin miten sattuu: eihän Drunan kanssa oikeastaan paljon mitään oltu vielä tehtykään, eli olin Vetan menestyksestä innostuneena haukkaamassa ihan liian isoa palasta. Onneksi puomeja ei ollut kuin 12 kpl ja rata helposti muistettavissa, sillä kerran meinasin jo sen unohtaa ja yhden kaarteen annoin Drunan kaatua sisään niin että askeleet sössööntyivät ja meinasi kavio kolahtaa. Rata ei todellakaan ollut mikään hieno ja ratsastin päin pyllyä, jos kyseessä olisi ollut aikaluokan sijaan taitoratsastus niin en olisi todellakaan edes sijoittunut. Joten kiitos ja anteeksi kaikille niille, joiden ansaitsemat sijat me vietiin rumalla kaahotuksella ja onnenkantamoisilla...
Suomeksi sanottuna, selvittiin siis ihan silkalla tuurilla edes puomiluokasta. Ehkä me harjoitellaan vielä kotona lisää ennen kuin lähdetään uusiksi urheilemaan. :D

10.01.2020

Huh, kaikeksi (ja kaikkien) onneksi Druna ihan oikeasti olikin hermona vain muuton vuoksi. Nyt kun se on saanut kotiutua, on hyppypomppuloikkia tullut aina vain vähemmän. Kyllä Druna edelleen säpsyy, mutta nimenomaan vain hätkähtelee ja korisee, eikä lentele länteen ja itään. Selässäkin olen muutaman kerran käynyt: ihan pihassa vain käynnissä testaillut ja taivutellut, mutta ratsastusta sekin.

Druna on myös päässyt vihdoinkin pihattoon Vetan seuraksi. Isolla Mammalla oli jonkun aikaa surku kun Striksi muutti pois (eikä ollut ainoa, voi miksi möin ponini?!), ja se hengaili aidan vieressä Drunan seurana päivät, tuijotellen irtokarsinoille öin: Drunakin pitkin pikkutunteja aina hirnui olemassaoloaan uudelle kaverilleen. En tahtonut kiusata tammoja enää pitämällä niitä erillään, joten toissapäivänä sitten kylmänviileästi heitin Drunan aamulla suoraan pihattoon. Yhtään ainutta vingahdusta eikä kiljahdusta vaihdettu, vaan neidit haistelivat toisiaan, totesivat tutustuneensa tarpeeksi jo aidan yli ja menivät sitten yhdessä tuumin syömään aamuheiniä. Druna ei ole koskaan ennen asunut pihatossa, mutta eiköhän loimien kanssa siitäkin selvitä.

23.12.2019

En tiedä että mitäköhän olen nyt oikeasti mennyt tekemään. Ostin aika heräteostoksena (no, toisaalta, mikä miun hevonen EI olisi sellainen) tämmöisen kirjavan puokkitamman, joka heti ekana pihaan päästyään alkoi pomppimaan jokaiseen suuntaan niin että roikuin vain rättinä narun päässä ja ohjasin lentävän hevoseni vain vaivoin karsinaan jatkamaan pärräämistään.
Mitenkä tähän oikein tultiin? Syyttäminen on nettihevoskauppaa jälleen kerran, pitäisi varmaan pistää jotkut estot jo kännykkään! Etsin Striksin tilalle vähän isompaa ratsua, kun silmiin osui kuva kivasta kirjavasta tammasta laiduntamassa. Se oli syntynyt Norjassa, viety Latviaan kasvamaan kisahepoksi ja paljastuttuaan siihen kelpaamattomaksi tuotu Suomeen välityksen kautta myyntiin. Hinta ei ollut paha, vähän paremmaksi harrastekisakamuksi sitä myytiin — tiedättehän, kun ei taidot riitä kansainvälisille kentille mutta suku on loistava. Ei miulla ollut mitään himoa ostaa estehevosta, varsinkaan puoliveristä, mutta myyntitalli oli vain 50 km päässä... Mitä voisin hävitä jos käyn katsomassa?

No esimerkiksi 5000 v€ ja bensarahat. Drunassa jokin iski heti: se oli testitilanteessa menevä ja aika herkkä, mutta kiltti ja kuuliainen ilman mitään ylimääräisiä elkeitä. Ja voi vitsit mikä ponnu sillä oli! Uskaltauduin hyppäämään vain 70 cm esteitä (en ole mikään esteratsataja nääs), mutta Druna hoiti homman kotiin miunkin puolesta. Voipi olla että skill at arms-rata on vielä liian jännittävä sille enkä itse tahdo ainakaan isoilla radoilla kisata esteitä, mutta en saanut kotiin ajaessani Drunaa mielestäni. Illalla olin jo vakuuttunut löytöni loistokkuudesta, joten sovin kaupat puhelimessa.

Sitten kopista tuleekin ulos ihan toinen hevonen kuin se jota kävin testaamassa. Miksi Druna oli niin hermostunut tultuaan Närhimäkeen? Kun sain sen karsinaan, alkoi armoton pyöriminen ja pihattolaisille huutaminen, heiniin ei Druna malttanut edes koskea. Toivottavasti se asettuu pian taloksi. Kahden viikon jälkeen kaupasta ei palautusoikeutta nimittäin ole, ja miulla ei kyllä moti riitä tämmöistä hyppyhernettä kaitsemaan.