Calanthen nimi särähtää jokaisen islanninhevosharrastajan korvaan, eikä mikään tätä tammaa paremmin kuvastaisikaan. Se on räiskyvä, kovapäinen vastarannankiiski, anarkisti, vallankumouksellinen rääväsuu. Calanthe ei kumarra mitään muuta kuvaa kuin omaansa.
Jos suunnitelmat osuvat Calanthen kanssa yksiin, se on rohkea ja tomera ratsu. Vaan odotapa kun sukset menevät ristiin: ruunikkoa ei paljon kiellot ja estot häiritse, se puskee voimalla läpi ohjasta, taluttajasta tai vaikka lankkuaidasta. Calanthelle ei kukaan kerro mitä tehdä, se on hän kuka määrää tanssin tahdin! Hampaita tai kavioita ei tarvitse pelätä, sillä raaka jyrävoima riittää yleensä tahdotun saavuttamiseksi.
Toisaalta Calanthen ei tarvitse jännittää pelkäävän maastossa, koska sitä se ei tee — enemmänkin satulassa hirvittää kun täyttä laukkaa jytistelevä tamma kuvittelee vastaan tulevan auton väistävän islantilaisen uhmaista auktoriteettia. Ongelmia tulee jos autoilija ajattelee samoin itsestään...
Ovaaliradalla ei tarvitse onneksi murehtia muusta liikenteestä, ja kanssahevosetkin osaavat yleensä väistää universaalilla tuittutamma-ilmeellä lähestyvää Calanthea. Radalla se nimittäin tykkää painaa aina omaan tahtiinsa: jos se ei satu olemaan sitä mitä ratsastaja tahtoo, niin voi voi. Calanthea ei kiinnosta. Rauhallista työtölttiä tilattiin mutta kilpatölttiä annettiin.
Calanthesta joko pitää tai sitten sitä vihaa, puolitien kulkijoita ei ole tullut vielä kohdattua. Oli tilanne kumpi tahansa, se on varmaa että tätä tammaa ei kukaan kerran kohdattuaan voi unohtaa.
03.07.22
Calanthella on ollut kivinen vuosi takana. Se on yritetty kahteen kertaan astuttaa kahdella eri orilla, mutta kummallakaan kerralla papu ei juurtunut niin että sitä enää toisessa ultrassa olisi näkynyt. Se on ollut paljon viheliäisempää kuin ettei Calanthe jäisi kantavaksi ollenkaan: nyt sen kanssa on jo kahdesti ehditty riemuitsemaan varsauutisista, jotka ovat kestäneet vain sen muutaman viikon kunnes lääkäri on todennut suru-uutisen. Kahdesti.
Nyt Calanthen varsomishaaveet ovat hetken aikaa jäähyllä. Se saa kisata muutaman KATT-vuoden ARJ:n alaisissa kilpailuissa, luultavasti kovakalloiselle tammalle se sopisikin paremmin kuin äitinä oleminen. Kolmatta astutusyritystä voi katsoa sitten myöhemmin — ja jos sekin menee pipariksi, ei neljättä yritystä enää tule.
Keväällä Calanthe keräsi pari sijoitusta T.1 ja V.1-luokista Deveraux Laurentin ratsastamana. Menestystä olisi luultavasti enemmänkin jos ratsu olisi yhteistyökykyisempi... Vaikeuksista huolimatta pari lähtee elokuun lopussa Suomeen Virtuaalisiin Islanninhevosmestaruuksiin. Toiveet eivät ole korkeat, mutta kokemuksen kartuttaminen on ehkä se matkan tärkein saavutus. Jos siitä jonkun ruusukkeen ja meriitin mukaansa vielä nappaisi niin sehän olisi oikea lottovoitto. Todennäköisyyksiltä etenkin...