ERJ Tarinakisat 27.05.2017

Hämyratsastajat (#246) järjestävät lauantaina 27.05.2017 Esteratsastusjaoksen alaiset estekilpailut, joiden kaikki luokat ovat tarina/tuotosluokkia. Kisat pidetään Närhimäen (ex Latun Talli) tiloissa.
Viimeinen ilmoittautumispäivämäärä on 25.05.2017. Kilpailujen vastuuhenkilönä toimii Pölhö (VRL-01436), epolho@hotmail.com

Säännöt
⍟ Yhteen luokkaan otetaan max. 30 osallistujaa
⍟ Yksi hevonen saa osallistua max. kahteen (2) luokkaan koko kisoissa ja vain yhden (1) kerran yhteen luokkaan
⍟ Yhdeltä omistajalta voi osallistua max. kolme (3) hevosta yhteen luokkaan
⍟ Ratsastajan VRL-tunnus on pakollinen, hevosen VH-tunnus suositeltava mutta vapaaehtoinen
⍟ Tähän tai mihinkään muuhunkaan seuraan kuuluminen ei ole pakollista.
Osallistuminen
⍟ Osoitteeseen epolho@hotmail.com otsikolla "ERJ-tarina HäRa"
⍟ Muodossa luokka [rv] Ratsastaja (VRL-00000) - Hevosen Nimi VH00-000-0000 [rv] Tuotoksesi
❗ Poistathan asteriskin rivinvaihtokoodista.
⍟ Esimerkki: Luokka 1.
Mauno (VRL-01234) - Monipolle VH01-234-5678
Lorem ipsum dolor sit amet, eli tässäpä tämä hieno tarina. Piste.

Luokat ja osallistujatilanne


1. 40 cm, 03/30
— Kirjoita lyhyt runo osallistuvasta hevosestasi. Runon ei tarvitse liittyä kisapäivään.
2. 60 cm, 04/30
— Perustele kuolainvalintasi. Perustelut arvioidaan sisällön selkeyden ja kokonaiskuvan perusteella, ei pituuden tai käytettyjen kuolainten.
3. 80 cm, 01/30
— Kirjoita tai piirrä, mitä tapahtuu kun kesken suorituksesi kovaääninen hajoaa ja alkaa säristen kierrättämään ääntä yhä hirveämmin.
4. 100 cm, 04/30
— Kirjoita tai piirrä verryttelysi. Käytä sanoja/sisällytä kuvaan harmaalokki, kevätaurinko, vihainen verkkavalvoja, kraateri, hepuli. Sanoja saa taivuttaa.

Osallistujat

1. 40 cm

1. Jannica (VRL-04799) - A.D. Magic Dream VH13-017-0324
Unelmieni shetlanninponin synttärilahjaksi sain,
ei pieni tyttönen muusta unelmoinut ain.
Ponin kanssa kotona treenattiin valmentajan kanssa,
valmentaja oli tukena vastoinkäymisissä.
Dream osoittautui kullan arvoiseksi,
mutta oli sopivan kokoinen vain toistaiseksi.

2. Anarchy (VRL-14465) - Rumour’s Abracadabra Cupido VH12-017-0689
Pieni poni kiitää
Esteen yli liitää
Palkinno silmissä kiiltää
Ratsastaja maata kyntää

3. Mette (VRL-13589) - Smile with Style Wolf
Milli on ori valtava,
ego sillä on mahtava.
Se osaa tempun jos toisenkin,
välillä jopa pukin aikamoisen.
Joskus nuoriherra oikein innostuu,
silloin ratsastaja kauhistuu.
Ei Milli pahaa tee,
kunhan vähän temppuilee.
Parhaimmillaan se on ratsu verraton,
ja tuomaristo sanaton.


2. 60 cm

1. Uppe (VRL-11253) - Jukolan Ponne
Meillä lähdettiin tänään liikenteeseen tutun ja turvallisen pessoakuolaimen voimin, jolla Ponne toimii kevyin avuin. Jos hevosella sattuu olemaan yhtä voimakas halu jyrätä eteenpäin omalla moottorillaan kuin Ponnella, ei siinä kannata lähteä vetokilpailijaksi vaan tyytyä hieman kovempaan kuolaimeen ja pienenpieniin apuihin. Olisin halunnut tänään vaihtaa nivelkuolaimeen, mutta koska olemme kotona ja valmennuksissa hypänneet edelleen pessoan turvin Ponnen ja minun vasta opetellessa ymmärtämään toisiamme, ei minulla ollut tarpeeksi luottoa vaihtaa kuolainta pehmeämpään tänään vain sen takia, että esteiden korkeus oli totuttua matalampi. Voisin jopa väittää, että myös muutostenvastainen ruunakaverini Ponne olisi hämmentynyt moisesta vaihdoksesta ja suorituksemme olisi kärsinyt tavalla tai toisella.

2. Jannica (VRL-04799) - Hunajamäen Helmipöllö VH16-018-1197
Helmipöllön kanssa kuolainvalintana oli hyväksi havaittu nivelkuolain, joka riitti herkälle tammalle hyvin ja se myös esteillä innostuessaan pysähtyisi sen kanssa tarvittaessa helposti. En myöskään kuulunut niihin ratsastajiin, jotka korvaavat puuttuvia taitoja kovemmalla kuolaimella, joten tähänkin periaatteeseeni oikein sovitettu kuolain sopi mainiosti.

3. Anniina N. (VRL-09182) - Vaniman Heroiitti VH15-018-1475
Nivelkuolain for the win. Ai miksikö? Pariin kertaan koitettiin Heron hurjina nuoruusvuosina laittaa sille sekä sekä pessoa- että olympiakuolainta (jälkimmäistä tosin ylimmässä pikkurenkaassa), mutta ratsastajan opeteltua oikeasti ratsastamaan, tajusimme ettei Hero oikeasti tarvitse niveltä vahvempaa kuolainta. Tiukkasanaisella valmentajalla, jolla on hyvin vahva mielipide ylimääräisistä apuvälineistä, saattoi toki olla myös tekemistä asian ymmärtämisen kanssa…

4. Mette (VRL-13589) - Fuchsia Festival
Tammalleni Fannilla valitsin näihin kilpailuihin aivan tavallisen nivelkuolaimen. Fanni on yleensä melko vauhdikas tapaus ja varsinkin isommilla esteillä tai maastossa saa kuolainta vaihtaa vähän vaikuttavampaan, aivan yleisen turvallisuuden vuoksi. Tänään Fanni osallistui kuitenkin "vain" 60cm luokkaan, josta selviytyisimme kunnialla läpi paksuinkin nivelkuolaimin.


3. 80 cm

1. Mette (VRL-13589) - 27 Tropical Pineapples
Aurinko paistoi pilvettömältä taivalta ja kisapäivä oli kulunut leppoisasti. Kaikki oli sujunut kuin oppikirjasta ja meillä oli Willen kanssa rata erittäin hyvässä vauhdissa, komea orini oli iskussa ja olin saattanut jopa haaveilla palkintosijoista, kun yhtäkkiä kovaääninen alkoi elää aivan omaa elämäänsä. Wille on mitä ihanin ja luotettavin ratsu, jonka kanssa olemme selvittäneet tilanteen kuin tilanteen, mutta silti jännityin kauhusta kun kuulin epämääräistä särinää kesken vauhdikkaan kilpasuorituksemme. Orhini saattoi kääntää korvaansa uudenlaista ääntä kohti, mutta sen enempää se ei jaksanut erikoiseen tilanteeseen kiinnittää huomiota. Saimme radan loppuun hyvässä ajassa ja virheettä, ja pian kovaäänistäkin päästiin korjailemaan, jottei se häiritsisi seuraavaa osallistujaa.


4. 100 cm

1. Anniina N. (VRL-09182) - Vaniman Heroiitti VH15-018-1475
Meidät oli jo kuulutettu valmistautumaan Heron kanssa, hevonen tuntui hyvältä ja vastaanottavaiselta avuille, ja sääkin oli kuin morsian kevätauringon paistaessa lämpimästi selkäämme – meille suorastaan tyrkytettiin avaimia onnistuneeseen suoritukseen. Mutta mitä meninkään tekemään hetken mielijohteesta – päätin ottaa vielä yhden ylimääräisen verkkahypyn. ”Ihan vain varmistukseksi”, tuumailin itsekseni. En kuitenkaan ollut kuullut verryttelyvalvojan aikaisempaa ilmoitusta hetkellisestä hyppykiellosta, jonka aikana esteiden ponnistus- ja alastulopaikat oli tarkoitus haravoida kuntoon. Kun kyseinen henkilö sitten huomasi minun kääntävän ratsuni estettä kohti, sain osakseni huudon hyvin vihaiselta verkkavalvojalta. Huonoksi onneksi hän sattui seisomaan käytännössä vieressämme tuona hetkenä, jolloin luottoratsuni Hero säikähti pahemman laatuisesti ja säntäsi suoraan kohti estettä hirveässä hepulissa. Itse olin siinä vaiheessa niin hämilläni tapahtumista etten ehtinyt edes yrittää hidastaa Heroa, kun se jo hyppäsi hirveällä kamikaze-loikalla esteen yli. Hevoseni on kieltämättä erinomainen esteratsu, mutta kahden metrin ylimääräinen liitovaihe sai Heron sotkeutumaan ylimmäiseen puomiin, jonka johdosta teimme komean kuperkeikan esteen toiselle puolelle.
Hetken hämmästelyn jälkeen aloin käsittää tapahtumien kulun. Hero oli noussut heti ylös ja käyskenteli rauhallisena ympäriinsä – ”hyvä juttu, ei se ainakaan onnu”, oli ensimmäinen ajatukseni. Seuraavaksi päähäni mahtuikin kevyt kipu vasemmassa kyljessäni, jonka päälle olin laskeutunut ilmalentoni päätteeksi, ja valvojan huolestunut ilme hänen yrittäessään saada minut vastaamaan yksinkertaisiin ”oletko vielä järjissäsi” -kysymyksiin. Tajuttuaan minun olevan taas tässä maailmassa ja kylkeä lukuun ottamatta kunnossa, sain parin minuutin tiukkasanaisen kuulustelun siitä, miksen ollut kuunnellut, mitä olisi voinut tapahtua, miksen hallinnut hevostani paremmin… Kun valvoja oli saanut lopulta purettua säikähdyksensä opetustuokiooni, ainoa kommentti jonka sain suustani oli ”Sori että aiheutettiin lisätyötä teidän ratahenkilöstölle tolla kraaterilla joka saatiin aikaseks”. Sekunnin hämmästyksen jälkeen valvoja purskahti nauramaan absurdia kommenttiani, ja totesi että eiköhän tytöt tuon pysty hoitamaan nopeasti.
Eläinlääkäri tuli pian tarkistamaan Heron kunnon, ja totesi orin selvinneet täysin vammoitta pienestä kuperkeikasta huolimatta. Olimme olleet luokan alkupäässä lähtölistalla, joten jäimme kävelemään kentälle ja totesimme luokan tullessa viimeisten osallistujien kohdalle, että sekä hevonen että allekirjoittanut olivat edelleen lähtökunnossa. Hypättyämme ratamme ja lähdettyämme kotimatkalle soitin tallimestarilleni Mikolle kertoakseni päivän tapahtumista, ja saatoin vain todeta kentän lähellä lentäneiden harmaalokkienkin nauraneen meidät pihalle taidonnäytteemme jälkeen…

2. Anarchy (VRL-14465) - Vrecja AET VH04-099-9015 ("Ihana, erikoinen ja erottuva kirjoitus, joka todistaa että sanojen määrällä ei laadun suhteen ole väliä. Tuomarilta plusplusplus.")
Kevätaurinko lämmitti mukavasti, kun ratsukko kiersi kenttää ravissa. Ihmisillä oli hymy huulilla ja hevosilla vähän kevättä rinnassa. Kerrassaan miellyttävä, seesteinen tunnelma Hevoset olivat saada hepulin, kun jostain kuului huuto. Kun hämmingistä selvittiin, ratkesi myös äänen lähde. Se oli vihainen verkkavalvoja, jonka jäätelöön harmaalokki oli käynyt tekemässä kraaterin.

3. Mette (VRL-13589) - 26 Reasons to Date Me
Mellin kanssa verryttelimme innoissamme, kevätaurinko paistoi lämpimästi ja hevoseni vaikutti rennolta. Yhtäkkiä ylitsemme lensi ärhäkkä parvi harmaalokkeja, jotka päättivät osoittaa mieltään kakkimalla äkäisesti suoraan verryttelevien ratsukoiden niskaan. Useampi hevonen järkyttyi ja vielä useampi ratsastaja sai hepulin, kun kilpavarustus oli kuorrutettu lokinkakalla. Vihainen verkkavalvoja paimensi ratsastajia, etteivät hevoset hermostuisi entisestään. Hän muistutti tiukkasanaisesti moneen kertaan, ettei meihin ollut sentään mikään meteoriitti osunut, eikä lokinkakka ollut kraateriin verrattava kauhistus ollenkaan.

4. Jannica (VRL-04799) - Adinan Karmanhenki VH16-018-1199
Karmanhengen kanssa oli tänään kyllä nimensä veroinen kisapäivä! Jo verryttelyssä ori tuntui huutelevan kaikille ja kaikelle, jopa elottomille esineille. Ori raukka oli päässyt pahasti valloilleen kevätkiimojen aikaan ja muutama erittäin fiksu tammanomistaja oli toki roudannut kiimaiset tammansa verkkaan kuseskelemaan. Yritin parhaani mukaan saada Henkeä keskittymään työhönsä, mutta melko tuloksetta. Alkukäyntien aikana jouduin hieman säätämään jalustinhihnoja lyhyemmäksi ja sehän ei orille sopinut lainkaan, että hän matsona joutui seisoskelemaan keskellä kenttää ihmetellen ympärillä sinkoilevia hevosia. Verryttely metrin luokassa muistutti tänään enemmänkin harmaalokin pesänrakennuspuuhia ja vihainen verkkavalvoja säntäili edestakaisin hiki hatussa aiheuttaen kikatusta ja hepuleita katsomossa istuvien pikkutyttöjen keskuudessa. Saatuani orin joten kuten kulkemaan kaikissa askellajeissa hyppäsimme muutaman verryttelyesteen sillä menestyksellä, että orin ponnistaessa edellisyön sateen pehmentämällä kentällä esteen eteen jäi melkoinen kraateri, jonka tytöt saivat käydä joka kerta tasoittamassa. Ehkä orini oli saanut talven aikana muutaman ylimääräisen kilon, koska muiden hypätessä ei tätä ongelmaa tuntunut olevan.. Onneksi kevätaurinko lämmitti mukavasti verkan aikana, eikä kyllä muutenkaan päässyt tulemaan kylmä oria vahtiessa.