16.11.2022 | Kouluvalmennus, rats. Lynette, valm. Kiaran

Viimeisenä muttei vähäisenä isojen hevosten keskellä ratsasti Lynette Domino-ponin kanssa.
“Olette varmasti koko päivän herttaisin ratsukko”, Kiaran hymyili lempeästi ja käveli ponin tahdissa ratsukon rinnalla. Kiaran hieman haastatteli Lyneä, että mitä avotaivutus on ja mitä avotaivutuksessa tapahtuu.
“Olet oikeassa ja selkeästi harjoitellut. Kyllä taivutus tulee kokonaan rungosta, ei vaan kaulasta. Se on myös verryttelyliikkeen tavoin hyvä kokoava liike. Tulee irtonaisuutta, keveyttä ja kokoamista mahdollisesti”, Kiaran hymyili ja avusti Lyneä, vaikka teini sanoi osaavansa ja harjoitelleen maasta isommillakin hevosilla. Kiaran ei kauheammin puuttunut kuin siinä kohtaa, että Domino taipui vain kaulasta.
“Nyt se taipuu vain kaulasta. Käännä rohkeasti enemmän lantiosta liikkeen suuntaan ja voit vähän johdattaa sisäohjalla”, Lyne otti rohkeasti enemmän apuja ja uskalsi vaatia ponilta enemmän, että nyt näytti enemmän avotaivutukselta.
“Loistavaa”, Kiaran kehui ja Lynette sai siirtää Dominon raviin. Ravatessa vauhtia riitti ja Lynette yritti istua rennosti satulassa, mutta avuista huolimatta kimo poni painoi kaulakaarella eteenpäin mukamas-avotaivutuksessa.
“Nyt puskee eteenpäin ja täysiä. Pieniä puolipidätteitä ohjasta tai istunnasta, ja rohkeasti enemmän istuntaa ja määrätietoisuutta. Nyt tulee lapa edellä ja kaulakaarella eteenpäin. Ota voltilla hyvä asetus ja taivutus sekä rytmi raviin”, Kiaran neuvoi ja teinillä alkoi selkeästi palaa käpy. Tosin sitä energiaa kannatti käyttää molemmin puolin, kun alkoi viimein tulla hyviä avotaivutuksia. Poni sai edetä rennossa muodossa niska pitkänä ja pää nyökkyen ravin tahdissa.

Pituushalkaisijalla jos milloin paloi käpy. Kuten monella muullakin seinän tuen kadottua alkoi linja seilata puolelta toiselle maneesia. Aluksi Domini otti kaiken hyödyn irti menemällä suoraan kaula linkussa, että pääsisi pian laukkaamaan ja ravaamaan. Onneksi Lyne oli tarkkana ja ulkopohkeella otti takaosan takaisin haltuun. Sisäohjalla ja istuinluilla ponin etuosa siirtyi sisäpuolelle sekä asetus ja taivutus säilyi.
“Loistavaa. Hyvää ratsastusta”, Kiaran kehui, kun Domino kävele hienosti kolmella uralla taipuen rehellisesti kokonaan rungosta. Oikeaan suuntaan oli selkeästi helpompi kuin vasempaan, koska oikeaan kierrokseen pieni lantion kääntö ja ajatus avotaivutuksesta riitti. Tai sitten Domino oli hyväksynyt kohtalonsa, että nyt tehdään kunnolla eikä sinnepäin.
Laukka ympyröillä poni innostui ja Lyne sai ottaa laukan nostoja avotaivutuksen kautta käynnissä tai ravissa. Nostot olivat hyviä, jokseen ravissa tahtoi tulla liian kiire ja käynnissä nosto venyi. Tärkein, että siirtyminen tapahtui ja avotaivutus oli rehellinen.

02.10.2021 | Ponidialogi

"...Tämäkö on uusi hevosesi?" palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen Iivarin päässä. Hän kurtisti kulmiaan. "Ponilta se minusta näyttää."

Vitaliya hymähti. Reaktio oli ollut arvattavissa, melkein nainen oli sitä toivonutkin. Mikään ei piristänyt päivää niin kuin von Hoffrénin kiusaaminen. Rakkaudella.

"Ystäväiseni, se johtuu siitä että tämä on poni," Vitaliya saivarsi pehmeästi. "Vuosia kymmenen, ruunattu hiljattain. Llanwenarthin kas—"

"Ruuna?! Voiko turhempaa olla — piruparka! Ostoksesi käy hetki hetkeltä hullummaksi. Ethän sinä tällä tee yhtään mitään."

"Siinä olet väärässä," Vitaliya vastasi ja silitti terhakkaa ponipoikaa. Sen pikkuiset korvat näkyivät nippanappa hopeisen harjan alta, ja tummat nappisilmät vilkuilivat vekkulisti uutta kotitallia. "Aion hankkia toisenkin parivaljakoksi. Ja tarvitsevathan lapsetkin kokoisensa ratsun."

Hetken hän nautti Iivarin järkyttyneestä ilmeestä, ja antoi kauhuskenaarioiden kimpoilla toisen päässä ennen kuin armoutui jatkamaan. "Muistathan rouva Bojārsin? Lyhyt ja vanttera, aina mukana tiistain teepiirissä? Satuin lupaamaan, että hänen lapsensa voivat opetella ratsastamaan täällä. Ja ennen kuin kieltäydyt, en vihaa lapsiparkoja niin paljon että laittaisin heidät sinun oppiin. Opetan siis itse."

"Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tallini on millään muotoa kakaroille suopea?" Iivari ärähti. Hän ei pitänyt kovaäänisistä, sottaisista ja impulsiivisista ihmisistä, ja suurin osa lapsista tipahti juuri kyseisiin kuvauksiin. Mies otti jopa askeleen kauemmas ponista, aivan kuin siitä voisi tarttua jotain. Lapsenomaista riemua? Hyh!

"Se, että tallisi sattuu olemaan osa Dzelzainin kiinteistöjä, Dzelzainin tontilla ja Dzelzainin pihassa. Äläkä näytä tuollaista naamaa, kyllä tänne aina yksi pieni poni mahtuu. Vastahan pihatto valmistui, Domino voi asua siellä. Et edes huomaa sen olemassaoloa kun kiillotat destriereitäsi."

Vitaliyan äänensävystä kuului, ettei tämä asia ollut neuvoteltavissa. Ja tottahan se olikin — Zen oli auttamattoman riippuvainen Dzelzainista, eikä poni — Dominoko se oli — nyt paljoa tilaa vie. Varsinkaan pihatossa. Voisikohan Knutinkin piilottaa sinne...?

"Sitä paitsi, tahtoisitko että tulevat ratsastajat saavat oppinsa ennemmin Krasts Stallisin kaltaisista läävistä? Sinne nämäkin piltit menisivät, jos en olisi tarjoutunut ottamaan reppanoita tänne. Ajattele tämä palveluksena tulevaisuuden hevosmaailmalle."

Iivari niiskaisi ja kohautti pienieleisesti harteitaan. Jos sen noin asetteli... Hän käänsi katseensa poniin, joka nyt jo malttamattomana kuopi kivilattiaa. Se oli kieltämättä kaunis: selkeä walesilainen. Mantelisilmät olivat kuin kaksi tähteä, pieni sievä pää, arabivaikutus näkyi. Nykyajalle tyypillinen körmyniska, pitkä ja heikko selkä, ajoponi siis tuhannesti enemmän kuin ratsu. Eläväinen, kiiltävässä karvassa, terhakka. Kai Vitaliya olisi voinut huonommankin valita. Mutta ostaa nyt ruuna...

"Jos ostat parin, katso että sillä on jalostusarvoa. Säälittää katsella noin kaunista eläintä kuohittuna," Iivari totesi ennen poistumistaan. Se oli hänen tapansa antaa hyväksyntä, minkä Vitaliya luki heti rivien välistä ennen kuin joutui keskittymään malttinsa menettäneeseen pikkukimoon. Se steppasi ja kiljui omasta mielestään varmasti kovinkin miehekkäästi, vaikka kuulosti oikeasti enemmän kukkopilliltä. Vitaliyaa jo nauratti: hän pörrötti ponin päätä ja lähti etsimään sille omaa paikkaa. Kyllä hän osaisi Bojārsin penikat kouluttaa, kun oli ystävänsäkin näin hyvin kesyttänyt — ja vieläpä tuon itse sitä huomaamatta.