Roasted Hellwater

"Rosa"
Suomalainen puoliverinen, tamma, 165 cm
Ruunikonkirjava
Syntynyt 15.06.2018, nyt

v
Kasvattanut VRL-10337
Omistaa KrastS Stallis

(VRL-01436)
Ei rekisteröity

Yleispainote
he A / 100 cm

Rosa, joskus leikillisesti Raasteeksi tai Rosseksikin kutsuttu, on se kiintiökiva hevonen. Tamma sietää paljon häsellystä ympärillään, eikä ole moksiskaan jos joku neropatti luikertelee vatsan ali harjatessa. Pinna on pitkä, ja siitä jos mistä ominaisuudesta on ratsastuskoulussa hyötyä. Kun ponikerholaiset jättää harjaamaan Rosaa, saavat he leikkiä huolehtivansa hevosesta — oikeasti taitaa olla niin että tamma se on joka huolehtii lapsista.

Ratsastaessa Rosa on tasapaksu taaplaaja. Se on kenties nuoruudessaan ollut kovinkin pirtsakka, mutta vuodet ratsastuskoulussa ovat vieneet terän ja nyt tamma tekee tasan sen verran mitä on pakko. Se ei juputa tai kieltäydy muuten liikkumasta, ei proteistoi tai ole hankala, mutta kierroksia on vaikea nostaa ellei ratsastaja itse hallitse omia energioitaan. Jos Rosa saa kaulaa kaareuttamalla hipsutella löllöravia "kun näyttää kuitenkin hyvältä", niin senhän se tekee.

Esteillä Rosa on suhteellisen varma. Erikoisesteitä se voi hieman jännittää, mutta perussetin kirjava ylittää kyllä ongelmitta, sopien vasta-alkajienkin ratsumentoriksi esteiden maailmaan.

Maastoillessa Rosa on varma ja rauhallinen. Se sopii hyvin letkan keskivaiheille tai perälle, jos lyhytjalkaisempia poneja ei ole mukana.

Sukutaulu

i. Silverfoxes Hell Or Highwater rnkm hann, 172 cm	ii. Silverfoxes Hell Song km hann, 172 cm
	ie. Silverfoxes High As Cloud km hann, 170 cm
e. Bring Me My Toast xx mkrj xx	ei. King Of Toasts xx xx, 170 cm
	ee. Bring Me My Tea xx xx, 169 cm

Jälkeläiset

Rosalla ei ole jälkeläisiä.

Päiväkirja

15.10.2022 | Ponitusta

Rosa käveli rennonletkeällä puokinaskeleella tärkeässä tehtävässä — se johdatteli vierellänsä kipittävää Mazea, joka ponimaisilla töppöjaloillaan joutui ravamaan pysyäkseen ison hevosen rinnalla. Mazen kuolaimissa oli kiinni naru, narun toinen pää Rosan satulassa istuvan Ditan kädessä. Mustan ponin kyydissä taaskin istui silmät turvoksissa ja naama itkusta punehtunut alkeisratsastaja, joka tämän kokemuksen jälkeen muuttunee entiseksi heppatytöksi. Maze oli nimittäin tehnyt perinteiset ponitemput, ja kesken ravipätkän yrittänyt kääntyä u-käännöksellä kotiin. Kun pienet kädet sitä koittivat pidättää, alkoi pukkirodeo. Mukula lensi kaaressa ja raahautui jalustimessa ainakin 50 metriä ennen kuin Maze armostui pysähtyä.

Verinaarmuja lukuunottamatta suurin vahinko taisi tapahtua rohkeudelle, sillä vaadittiin pitkällinen maanittelu ja suostuttelu saada pikkuinen Anja kiipeämään takaisin satulaan edes talutettuna. Onneksi Dagnalla oli aina maastoa vetäessä naru mukana! Lentokerosiinia tihkuvan Octanen vierelle hän ei voinut Mazea ottaa, joten Dita ryhmän kokeneimpana ratsastajana sai kunniakkaan tehtävän pitää poni mukana. Rosan helppous oli plussaa: se ei välittänyt vaikka ruuna luimisteli ja yritti milloin hätistää kirjavaa tammaa kauemmas, milloin järsiä narua. Anja istui selässä rystyset valkoisena ja ryysti nenäänsä.

"Kaikki minkä säkäkorkeus on alle 120 cm on suoraan Helvetistä," Dita yritti lohduttaa Anjaa vitsinmurjaisulla.

Ei lohduttanut.

15.06.2021

Vaikka tuuli tuiversi melkein myrskylukemia ja maneesin katto paukkui lupaillen lentävänsä kohta irti, Rosa ei korvaansa lepsauttanut. Se raahusti jatkotason tunnilla tasaista tuntsaripuksutusraviaan metelistä huolimatta, ja vaikka kahviopäädyssä edellä kulkeva Lotte jäikin hieman huolestuneena pörisemään, tunnelma ei tarttunut suomipuokkiin niin mitenkään. Ratsastajan virkaa toimittava Aulis ohitti tyyneesti edessä jumittavan ruunikon, ja voisi kuvitella kuinka Rosa hieman surkutellen huokaisi nuoremmalleen. "Ryhdistyhän nyt, iso tyttö!" se viestitti.

Joskus tuli hutiostoksia, mutta Rosa ei kyllä ollut aikanaan sellaista nähnytkään. Se tulisi kuulumaan koulun vakiokalustoon varmasti eläkepäiviin asti. Olisivatpa kaikki hevoset yhtä ihania ja simppeleitä!