Chippendale

"Chip", "Kirppu" Risteytysruuna, 204 cm Mustantiikerinkirjava (leopard) Syntynyt 23.01.2014 (GB), nyt v Maahantuoja Giulia VRL-14085, ostettu Scuderia Sierrasta Omistaa KrastS Stallis (VRL-01436) VH20-102-0012 Yleispainote he B / 70 cm*

* Vain koska voi ravata esteiden yli, ei hyppää

Chip, välillä leikillisesti Kirppu ("Blusu" latvialaisittain, mutta käännöksellisistä syistä nyt vain Kirppu), on kaikkea muuta kuin mitä nimi valehtelee, siinä ei ole niin mitään pientä. Ei korvat, ei kaviot, ei askeleet, ei luonne, ei lantapallerot. Mikä pahinta — tai parasta—, ruuna tietää kokonsa kyllä myös itse: jos se tahtoo jotain tehdä, se tekee. Siinä ei paljon narun päässä nykimiset paina, oli riuhtomassa sitten 40 kg tai 140 kg... Kun ruohotupsut kutsuu, Chip vastaa. Sen mahakin on näes suurensuuri.

Pohjimmiltaan Chip on kiltti, mutta se on ärsyttävän itsetietoinen ja kovakalloinen. Suurimmilta osin pilkkupyllyn kanssa ei kohtaa kuin käytännön ongelmia, kuten miten ihmeessä satulan saisi ensin selkään, sitten vielä itsensä, mutta mutta sitten kun Chip pistää jarrut pohjaan niin siitähän ei edetä. Jos kaviot eivät tahdo nousta kengitettäviksi, kuljetusauto (koska tavan traikkuuhan tämä ei mahdu) on pelottava tai pesupaikka aiheuttaa laitakammoa, niin siinä vähän purkka pysähtyy itse kultakin. Parhaimmat mahdollisuudet lahjoa Chip toimimaan on herkut, mutta jos nekään ei toimi niin se on Herrain haltuun sitten...

Sanonta "suuret laivat kääntyy ja kiihtyy hitaasti" sopii Chipiin paremmin kuin hyvin. Se on oikea diesel, tappovarma ja rauhallinen. Liike kyllä vie eteenpäin, mutta tavattoman hitaasti... Jopa täydessä peltorallissa jytistellessä tuntuu kuin Chip liikkuisi aivan eri ajassa kuin muut, sillä sen askel vain kestää ja kestää ja kestää ja kestää... Mikään maneesin prima ballerina ruuna ei siis todellakaan ole, kun kääntösädekin on kuin nelikkotraktorilla. Sen sijaan maastossa Chip menee millaisesta rytiköstä tahansa, eikä se lehmänhermoisena sano mitään niin liikenteestä kuin mahdollisesti hermoheikoista seuralaisistakaan. Kun toiset hevoset heittävät takaperin volttia, Chip saa siitä oivan tilaisuuden nykäistä pään alas ja pupeltaa vähän pakokaasuntäytteistä tienvarsiheinää. Ah tätä elämää!

Estetunneilla Chip on yllättäen kovaa huutoa. Se ei ole nopea eikä näppärä, todellakaan, mutta suuren kokonsa vuoksi se pääsee vaivattomasti muille isompien esteiden yli. Siinä missä toiset jo hyppäävät 70 cm hökötelmistä, Chip pääsee vielä astelemaan niistä yli kuin kavaleteista. Estepelkoisille jättiruuna on siis yllättäen oiva valinta, vaikkei sitä ulkomuotoa katsellessa uskoisikaan.

Sukutaulu

Jälkeläiset

Chipillä ei voi teettää enää jälkeläisiä. Se on kuitenkin ruunattu myöhään, joten varsoja voi olla "edellisestä elämästä".

28.02.2020 o. Gargoyle, e. Sumun Sheila
28.02.2020 o. Golem Ree, e. Heavenly Surprise

Päiväkirja

16.09.22 | Kirppuhan se siinä

"Mikä. Toi. On."

Anastasija törmäsi kirjaimellisesti seisahtuneen Ditan kannoille. Ponihäntä väpätti kun hän mulkaisi äkkijarruttajaa, mutta katse meni Ditalta aivan ohi. Sen sijaan hän osoitti isoa vaaleaa hevosta, joka näytti täyttävän pikkuisen hiekkatarhan kuin kohonnut leipätaikina kulhon. Sen megalomaaninen pää roikkui putkiaidan yllä, huuli lerpatti ja lepäävä vasen takanen paljasti varmasti vähintään 9-kokoisen rautakengän.

"Onks toi yksäri vai tuntsari?" Dita täsmensi kysymystä. Anastasija ei tiennyt vastausta, mutta sen hän tiesi että oli juuri rakastunut. Tikkitakki suhisten tuo kirmasi hevosen luo Dita kannoillaan.

Ruuna katsoi lapsia uteliaana. Sen piti laskea päätä hyvin, hyvin paljon päästäkseen nuuskimaan tulijoiden käsiä: tyhjät, ei nameja. Mutta rapsutuksen se kyllä huoli, niiltä kohdin minne kädet vain yltivät kurottamaan. Kesäkarva varisi jo tulevan talvisen version tieltä, ylähuuli pyöri onnellisena kun Anastasija löysi herkkuhermon leuan alta. He eivät koskaan olleet nähneet niin isoa hevosta, eivät kuvissa eivätkä livenä.

"Hei mut onkohan tää oikeasti se uusi tuntsari mistä Silvi puhui? Eikse sanonut että sen äiti löys hepan isoillekin ratsastajille?" Anastasija analysoi.
"Mitä väliä, kunhan se tulis tunneille. Mieti millaista olisi ratsastaa näin isolla hepalla. Jää Dante ihan kakkoseksi," Dita viittasi sanoillaan isoon kimoon oldenburgiin joka oli 170 cm mitallaan pidellyt tallin jättiläisen titteliä. Ei pitelisi enää.
Kumpikin tyttö huokaisi yhtä aikaa ja loi palvovan katseen suureen kirjavaan, joka mahdollisimman epämahtavasti vain ähkäisi ja vaihtoi asentoa.