⚜ Ece ⚜

Ei meriittejä
M Layouts / raitatossu.net/mayflower vuotias seepraponitamma "Ece"
Väriltään mustavalkoraidallinen, säkäkorkeus 133 cm
Syntynyt 2012*, kasvattanut Toer Sentrum 🇳🇦, tuonut Briekwa
Omistaa Zen  (VRL-01436)
Ei rekisteröity

he C / 50 cm

Ecellä ei ole omaa hoitajaa
*Mukautettu ikääntyminen

📷 Kuvia Ecestä

📖 Lue päiväkirjaa



Kaikenlaisia hullutuksia on aikojen saatossa tässä tallissa tehty, mutta dongolat ja batakinponit eivät ole mitään verrattuna seepraponeihin! Iivari oli jo aiemmin törmännyt rotuun ja ihmetellyt ääneen mitä kaikkea ihmiset keksiikään, kun Briekwa toi suvuttomia poneja myyntiin. Hetken huumassa kaikki epäilyt katosivat ja Iivari meni varaamaan peruskoulutetun raitapaitatamman itselleen: 30.01.2019 Zenin pihalle asteli tallin, Saulkrastin, koko virtuaalisen Latvian ensimmäinen seepraponi.

Vaikka ulkoisesti Ece menee täysin seeprasta, on se sisältä täysi poni — onko se sitten hyvä vai huono asia onkin toinen juttu. Pahansisuinen tai villi eivät kuvaa tammaa, mutta kekseliäs ja, no, ponimainen, se kyllä on. Ecellä täytyy aina olla jotain tekemistä, eli jos hänelle ei tarjoa mitään fiksua virikettä, alkaa tarhakavereilta repeämään loimet, karsinassa irtoavat kipot seinistä ja uudet päitset menevät yhtä nopeasti kuin tulevat. Hoitaessa Ece on koko ajan jutuissa mukana, joten harjat lentelevät ja takinhelmat ratkeilevat jos ponia ei muista jatkuvasti huomioida. Ja auta armias jos jätät hänet yksin käytävälle, omapa on vastuusi!
Satulavyön kiristys saattaa Eceä huonoina päivinä kiukuttaa, mutta silloin tamma vain luimistelee ja polkee kivenkovalla kaviollaan lattiaa. Taluttaessa hän on luonnollisesti varsin ahne menemään heinäkasalta toiselle, mutta muutaman kerran kun aikeet on saatu estettyä, ei poni enää yritä raahata taluttajaansa mukanaan. Sillä kertaa.

Ece onkin tavattoman helppo lahjoa herkuilla, hän menee vaikka pahvilaatikkoon muutamasta namusesta. Hän alkuun sai aina herkkupalkan toimiessaan ratsastettuna hyvin, joten nykyisinkin ääneen kehuminen saa Ecen pysähtymään ja odottamaan nameja. Paras palkka onkin siis vain löysätä vaikka sisäohjaa tai antaa hänen hetki olla vapaasti. Ece on vahvatahtoinen mutta mukava ratsu & ajokki, sillä se ei tunnu säikkyvän yhtään mitään ja on innoissaan päästessään puuhastelemaan. Toisaalta jos tehtävä on Ecen mielestä mälsä, käyttää tamma aikansa mieluummin hauskempiin juttuihin kuten ruoan kaiveluun. Tämän raitapepun motivoiminen onkin oikea taitolaji!


Kuvagalleria


Ece talvella 2019

Sukutaulu

Tuntematon ori ii. iii.
iie.
ie. iei.
iee.
e. Tuntematon tamma ei. eii.
eie.
ee. eei.
eee.

Jälkeläiset

Syntyi Skp. Nimi Isä Omistaja Meriitit


Ohjeistus hoitoon ja liikuntaan

Ratsastajalle

Ratsastettavuus: ✦✦
  • Osaa olla hankala jos homma ei kiinnosta.
  • Käytä häntäremmiä.
  • Kylmillä säillä ratsastusloimi väh. verrytellessä.

Hoitajalle

Hoidettavuus:
  • Älä jätä käytävälle yksin.
  • Loimitetaan jos on pakkasta tai märkää.
  • Kylmillä pakkasilla yöksi tallitoppis päälle.
  • Päitset pois tarhassa ja karsinassa.

Vaikeustasot on määritetty seuraavasti:
✦ = aloittelijoillekin sopiva, ✦✦ = vaatii hieman jo osaamista, ✦✦✦ = vain kokeneille


Kisa- ja näyttelytulokset

Näyttelytulokset

Kisatulokset

VHRY (sijoja 0 kpl, joista voittoja 0 kpl, CUP 0 kpl)

ERJ (voittoja 0 kpl, joista sijoja 0 kpl)


Kuulumisia

30.01.2016, ensimmäinen päivä
Lue koko teksti: Onko seepra puoliveristä parempi?

"Onko tuo seepra?" kysyi Fric heti ensimmäisenä. Tarhan porttia sulkeva Amelie oli ensin tarkoituksella huomaamatta poikaa (hän oli yhä vihainen Fricin pilattua heidän iltansa DAE:n tanssiaisissa olemalla yhtä typerä kuin aina), mutta tajusi että jos tahtoi osoittaa mieltään ja päästä blondista eroon, se ei onnistuisi mykkäkoululla.

"Ei, seepraponi," Amelie vastasi, jatkaen selittämistä pojan näyttäessä edelleen kysymysmerkiltä. "Se on ihan seepran näköinen ja sen jalostuksessa on käytetty niitä, mutta geneettisesti noi on ihan poneja. Ne pystyy lisääntymään ja on kesympiä. Äläkä kysy miten kimeerinen eläin voidaan jalostaa lisääntymään, en tiedä." Amelie pyöritti riimunnarun kätensä ympäri ja lähti kävelemään tallin oville viestittäen Fricikselle sosiaalituokion olevan ohitse. Sen lisäksi että poika kiukutti häntä, oli myös tarhaan jätetyllä raitaponilla osuutta närästykseen. Ensin päätettiin että estehevosista täytyy luopua: Amelielle oli kova paikka luopua Zirasta ja Pardasta, mutta hän ymmärsi ettei Zenin kaltaisessa klassisessa tallissa ollut sijaa urheiluhevosille. Sitten noin vain tänään aamutalliin mennessään Clave oli tipauttanut lauseen "yöllä tänne muutti joku seepraotus. Se on ykköskarsinassa, vie se viimeisenä pikkutarhaan." Siis anteeksi mitä? Arvokkaat ja kiiltävät estepuokit eivät sovi tallin kuvaan mutta joku raidallinen frankenstein-seepra sittenkö kävisi?!

"Mikä sen nimi on?" Fricis huusi Amelien perään, turhaan. Hän oli näkymätön, ainakin tuolle kiukkuiselle brunetelle.

Tuonti Namibiasta Suomeen 30.12.2016, Kirjoittanut tuoja, Jane
Kaikki kymmenen ponia oli vihdoin saatu lastattua kahteen rekkaan, ja matka jatkui kohti lentokenttää. Seepraponit olivat käyttäytyneet mallikkaasti minua, täysin uutta ihmistä kohtaan. Kahteen rekkaan jaetut ponit olivat tottuneita käsittelyyn ja kuljetukseen, eivätkä edes orit aiheuttaneet isompaa showta viereisistä tammoista. Kaupan päällisiksi muutama tammoista oli kuulemma astutettu, joten toivottavasti mukanamme on salamatkustajia! Markan aikana selailin aikani kuluksi uuden laumani passeja ja muita asiakirjoja.

Hytin ilmastointi oli rikki, mutta tuskin pallokorvillakaan kovin mukavaa oli. Afrikan aurinko paahtoi täydeltä terältä kohti rekan kylkeä. Pidimme puolen tunnin välein taukoja, jolloin juotimme kaikki ja tarkistimme niiden kunnon. Takaosan ilmastointikaan ei ollut parhaasta päästä, mutta sentään toimi eivätkä ne saaneet lämpöhalvausta. Muutaman tunnin jälkeen ne alkoivat yksi kerrallaan väsyä, ja säälinkin niitä vähän tietäessäni kuinka pitkä matka vielä on edessä.

Kentällä ponit saivat taas vaihtaa paikkaa, tällä kertaa vuokrarekoista kuljetuskontteihin. Sitä ennen eläinlääkäri kävi kuitenkin tekemässä niille terveystarkastukset ja kirjoitti kanssani viimeiset paperit kuntoon. Nyt ei enää tarvitsisi kuin hoitaa ponit Suomeen! Erityisvarustellut karsinakontit olivat hienossa rivissä valmiina ja kentän henkilökunta oli kohteliasta ja avuliasta. Varmistimme vielä viimeisen kerran seepraponien kunnon, ennen kuin lähes vuorokauden kestävä lento alkoi.
Istuin rahtikoneen matkustamon penkissä jännittyneenä. Matkan vaikein osuus oli hoidettu - tästä eteenpäin esimerkiksi asiat saisi hoitaa omalla äidinkielellään, ja jäljellä oli enää Suomen sisäinen ajomatka. Väsy alkoi kuitenkin painaa ja voitti jännityksen, ja sain nukuttua univelkoja pois.

Helsinki-Vantaan lentokentällä meitä oli vastassa melkoinen armeija työntekijöitä. Pallokorvat lastattiin ennätysajassa alas lentokoneesta, ja pääsimme taas halimaan pieniä raidakkaita. Niiden hoitaja oli tehnyt hyvää työtä, ja väsymystä lukuunottamatta ne olivat ihan kunnossa. Saimme ne pian myös ulos laatikoista, ja taas uuteen rekkaan. Briekwan uuteen hevosrekkaan oli pitänyt tehdä pieniä muutoksia, että normaalisti seitsemän _hevosen_ rekkaan saatiin mahtumaan väliaikaisesti kymmenen ponia. Onneksi jatkossa niitä ei tarvitse kuljettaa kaikkia kerralla.
Ajomatka tuntui samalla loputtoman pitkältä, ja samalla lyhyeltä ja nopealta. Monen päivän mittainen matka Namibian savannilta pohjoisen talven kylmyyteen oli nyt ohi. Meinasin purskahtaa itkuun onnistumisen riemusta ja väsymyksestä. Yksikään seepraponeista ei ollut loukkaantunut, sairastunut tai jopa menehtynyt matkalla, ja muutenkin kaikki oli sujunut kuin rasvattu. Sen verran rankka reissu kuitenkin oli, että ihan heti en sitä uusiksi tee.

Viime hetkellä valmistunut talli otti uudet tulokkaat suojiinsa. Jo parin kymmenen metrin matka hangessa rekasta tallin ovelle todisti seepraponien loimien tarpeen. Ne hieman jopa säikähtivät kylmyyttä, mutta luultavasti tottuisivat siihen pian. Kutsumani eläinlääkäri tuli pian varmistamaan ponien terveyden, ja tietenkin ihastelemaan niiden ulkonäköä. Tämän jälkeen päästin koko lauman lepäämään, sillä sen ne todellakin olivat ansainneet. Kaatuessani sänkyyn nukahdin kyllä itsekin samalla sekunnilla.