Mistä kouluratsastusliikkeet ovat peräisin?

Kysymykseen voisi luulla olevan helppo vastaus: tietenkin ratsukon notkeuden, kehonhallinnan, lihaskunnon ja osaamisen ylläpitämiseen. Mutta nykyinen kouluratsastushan on tunnetusti perua vanhoista sotataidoista, joten miten ihmeessä sulkutaivutuksen tai piaffen osaaminen voi liittyä kaaokselliseen taistelutantereeseen, jossa henki saattoi olla kirjaimellisestikin jouhikarvan varassa?

Nykyisin vaikeiksi, korkeaksi kouluksi tituleeratut liikkeet ovat olleet vielä muutama sata vuotta sitten osa normaalia ratsukoulutusta, siitä yksinkertaisesta syystä että kyseisiä liikkeitä saattoi toden totta tarvita: ne eivät olleet pelkkää kuntojumppaa.


Ratsastuskoulu 1760-luvulta.

Avotaivutus

Avotaivutuksella hevonen aseteltiin niin, ettei ratsastaja osunut miekallaan vahingossa ratsuunsa hyökätessään. Hyökkäyslinja oli siis ulkolapaa ja -kylkeä kohden.

Sulkutaivutus

Sulkutaivutuksilla ratsukko pystyi perääntymään nopeasti kauemmas vihollisestaan, kun hyökkäys suoritettiin avotaivutuksessa.

Piruetti

Nopea, pienialainen suunnanmuutos oli paikallaan varsinkin kaoottisessa sotatilanteessa. Ympärillä oleviin vihollisiin oli helppo iskeä, kun hevosta pystyi kääntämään sisätakajalkansa ympäri.

Piaffe

Piaffen alkuperäinen tarkoitus oli pitää hevonen keskittyneenä, valmiina eteenpäinvievään liikkeeseen (yleensä rynnäkkömäiseen hyökkäykseen) ja lämpimänä.

Kuva: Wikimedia Commons || Lähteet: HRS / History of dressage © Kristen Scheff / Spanish Riding School / Classical Dressage on Wikipedia.