Kaihon Hekoheko


© Pölhö
Rotu, sukupuoli: suomenhevonen, tamma
Syntymäaika: 09.12.20, M Layouts / raitatossu.net/mayflower v
Väri: (hopean?)ruunikko (Ee/Aa/(nZ?)
Kasvattaja: Kaihovaara
Säkäkorkeus: tulee olemaan n. 149 cm
Omistaja: VRL-01436
PKK-ID: Ei rekisteröity PKK:an
VRL: Ei rekisteröity VRL:on
Painotuslaji/t: ei vielä painotusta
Koulutus: ei vielä koulutettu

Nomen est omen on maailman tylsin ja kulunein fraasi mitä hevosen esittelystä voi ikinä löytyä. Silti se oli pakko tähän yhteyteen lykätä, kun eipä ole näin leikkisää tammavarsaa vähään aikaan nähty! Heko ottaa kavereilta päitset pois, avaa tarhan portin, nyppii takista napit irti ja on jatkuvasti kaulailemassa niin hevos- kuin ihmiskavereitakin. Pilkettä on silmissä useamman varsan edestä, ja annapa olla jos hetkenkään on Hekon mielestä liian hiljaista ja tylsää — ei ole pitkään.

Kiltti tämä on kuin mikä, kunhan vain juksuttelee. Emältään on Heko onneksi perinyt pohjattoman vatsan, joten aina varsan saa vähintään lahjottua rauhalliseksi jos rusinat lähtee paljonkin rasahtelemaan.

Hassu ja hauska. Jännä nähdä, jääkö aikuisenakin millaiseksi oman elämänsä Peppi Pitkätossuksi.

Sukutaulu

i. Lällällää
KTK-I
hprn sh, 147 cm
ii. Nönnönnöö
KTK-III, SV-II, KV-II, KEV-II, EV-II
vkko sh, 147 cm
iii. Nyhverö
hpm sh, 148 cm
iie. Liian Pieni Elämään
rnvkko sh, 153 cm
ie. Karhusaaren Marenki
VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-I, SV-II, EV-II
rnkm sh, 149 cm
iei. Hukkapätkä
trnkm sh, 146 cm
iee. Karhusaaren Manteli
rnkm sh, 153 cm
e. Korpihovin Hippasilla
rn sh, 155 cm
ei. Tikiti
KTK-II
vprt sh, 170 cm
eii. Tikan Miki
prt sh, 170 cm
eie. Hipitii
prn sh, 164 cm
ee. Hipparilla
rn sh, 158 cm
eei. Iippari
rt sh, 158 cm
eee. Helniina
rn sh, 157 cm

Jälkeläiset

Heko ei ole vielä jalostuskäytössä.

♂/♀ Nimi
i. Isä
s. 00.00.00, väri
Om. Omistaja /
-

Näyttelytulokset

-

Muut kilpailut

ERJ (Sijoituksia 0 kpl, joista voittoja 0 kpl, 2p.)

Päiväkirja ja valmennukset

09.02.2021 | No suokkihan se siinä

Ihan käsi sydämellä vielä jokunen hetki sitten vannoin, että en mie suokkeihin enää sekaannu. En koputtanut puuta kolmesti. Tässä tulos.

En edes tiedä miten päädyin Kaihovaaran jalostusketjua lukemaan, mutta heti kun näin hevoslistan niin herramunjee, pyyhin päätökselläni pöytää kuin mummo kissalla ikään. Harmittelin ääneen ettei ole Lälläsläälle tammaa, mutta eihän se ollut este eikä mikään. Pieni hetki, ja nimissäni oli taas kerran suokki. Kai se on niin että tiikeri ei pääse raidoistaan, tallista pitää aina se kiintiökotimainen löytyä.

Vaan eipä ihan millainen tahansa suomiputte tätä kiintiötä täytäkään: kun vanhempia katsoo, niin ihan melkein pyörryttää ajatella, miten hieno Hekosta voi isona tulla. Harvoin toivon että aika kuluisi nopeammin!