Nomen est omen on maailman tylsin ja kulunein fraasi mitä hevosen esittelystä voi ikinä löytyä. Silti se oli pakko tähän yhteyteen lykätä, kun eipä ole näin leikkisää tammavarsaa vähään aikaan nähty! Heko ottaa kavereilta päitset pois, avaa tarhan portin, nyppii takista napit irti ja on jatkuvasti kaulailemassa niin hevos- kuin ihmiskavereitakin. Pilkettä on silmissä useamman varsan edestä, ja annapa olla jos hetkenkään on Hekon mielestä liian hiljaista ja tylsää — ei ole pitkään.
Kiltti tämä on kuin mikä, kunhan vain juksuttelee. Emältään on Heko onneksi perinyt pohjattoman vatsan, joten aina varsan saa vähintään lahjottua rauhalliseksi jos rusinat lähtee paljonkin rasahtelemaan.
Hassu ja hauska. Jännä nähdä, jääkö aikuisenakin millaiseksi oman elämänsä Peppi Pitkätossuksi.
Heko ei ole vielä jalostuskäytössä.
15.10.2021, Metsätalli, varsat, tuom. Anne: EO-sert
En edes tiedä miten päädyin Kaihovaaran jalostusketjua lukemaan, mutta heti kun näin hevoslistan niin herramunjee, pyyhin päätökselläni pöytää kuin mummo kissalla ikään. Harmittelin ääneen ettei ole Lälläsläälle tammaa, mutta eihän se ollut este eikä mikään. Pieni hetki, ja nimissäni oli taas kerran suokki. Kai se on niin että tiikeri ei pääse raidoistaan, tallista pitää aina se kiintiökotimainen löytyä.
Vaan eipä ihan millainen tahansa suomiputte tätä kiintiötä täytäkään: kun vanhempia katsoo, niin ihan melkein pyörryttää ajatella, miten hieno Hekosta voi isona tulla. Harvoin toivon että aika kuluisi nopeammin!