Heidi & PrometheusHuumorisävyinen pyyntö kehitellä valmennuksessa tarpeeksi tekemistä adhd-ponille sai totisia piirteitä tositilanteessa, kun heti ensimmäisistä sekunneista lähtien pikkuoria tuntui kiinnostavan enemmän muut hevoset kuin alkava valmennus. Kun muut kiersivät maneesia pitkillä ohjilla selittäen ongelmakohtiaan Iivarille, sai Heidi pyöritellä Zeusta kaikenmaailman kiemuroilla puolipitkällä ohjalla, taivutella ja väistättää. Siinä vaiheessa kun muut alkoivat vasta lämpenemään ja kasailemaan ratsujaan, oli Zeus jo täydessä terässä ratsastajan puuhailtua sen kanssa jo varmasti yli puolikkaan valmennuksen verran. Siksi poniratsukko saikin aloittaa ensimmäisenä harjoituttamaan lisäyksiä ja yhteistyötään etuosakäännösten kanssa.Vauhtia ei ori kaivannut yhtään lisää ja ravissa lisäykset olivat upeita, niistä ei löytynyt moitittavaa vaikka pilkkuaviilaava Iivari olisikin kovasti jotakin huomautettavaa tahtonut löytää. Laukasta mies löysi sentäs jotain nipotuksenaihetta, kun askeliin jäi siinä pidentämisen varaa ja Zeus olisi voinut kantaa itseään vieläkin enemmän: poni olisi tahtonut vain kaahottaa ja nostaa vain nopeutta eikä laukan yleismääräistä kokoa. Käynnissä oli hieman samaa ongelmaa, Zeus nosti nopeutta mutta askel ei pidentynyt juuri lainkaan, ennemmin jopa hieman lyheni poniherran alkaessa käydä kierroksilla ja tikatessa vikkelillä koivillaan kuin paraskin singeri. Loppupriiffissä ratsukolle ei ollut vaikea löytää viilauksenkohdetta, josta myöskin Heidi olisi ollut samaa mieltä. "Eteenpäinpyrkimys on ok, mutta Zeuksen pitäisi jaksaa malttaa odottaa mitä sinä pyydät eikä aina tarjota kaikkeen ratkaisuksi lisää nopeutta. Ravissa sillä on luonnostaan todella upeat ja laajat liikkeet, yritä saada ne esiin myös muissa askellajeissa. Kehu aina kovasti kun Zeus malttaa! Hieno ja kapasiteetikas poni se on, kunhan kaasu ei olisi aina niin herkässä." Alisa & Ivory ColibriLäsipäisellä Iippa-tammalla ei ollut kuulemma paljoa vuosia takana, mutta sitä ei olisi heti uskonut katsellessaan ratsukon alkuverryttelyä: se askelsi tyytyväisenä minne satulassa istuva Alisa kehotti, eivätkä muut hevoset tuntuneet häiritsevän sitä lainkaan, ei edes machoava ja yli-innokas poniori Zeus joka olisi varmasti mieluusti tehnyt lähempää tuttavuutta kauniin tamman kanssa. Vähällä oli ettei Iivari pyytänyt alkupriiffissä Alisaa toistamaan kun tuo kertoi tämän olevan Iipan ensimmäinen kerta ulkopuolisessa valmennuksessa — jos vain kaikki hevoset voisivat ottaa asiat yhtä tyyneesti ja hötkyilemättä vastaan kuin tämä puoliverineiti! Iivari tunnettiin tuppisuisena suomalaisena eikä häneltä koskaan lähtenyt kehuja yhtä herkästi kuin naputusta ja huomauttelua pikkuasioista, joten siinä vaiheessa kun hän kehui Iippaa ääneen kaikkien kuullen olisi ratsukolle voinut myöntää saavutuksesta kunniamerkin ja kymmenen pistettä.Toiveena ratsukolla oli harjoitella A:n asioita, joten jo alkuverryttelyssä Alisa sai keskittyä siihen että Iippa pyrki hyvin eteen ja polkisi alleen. Iippa tahtoi kovasti mennä luotilinjan taakse vaikka ohjaa kuinka antoi, joten Alisa aloitti tamman kokoamisen todella matalasta muodosta, pikkuhiljaa niskaa korottaen. Lisäyksiä tehdessä Iippa vielä yritti heittää päätään virkkuukoukkuun ja möyriä turpa rullalla, mutta etu- ja takaosakäännöksissä se aina ryhdistäytyi ja pysyi oikealla linjalla aina seuraavaan lisäykseen asti. Hölläämällä tuntumaa pää meni hieman inhimillisempään asentoon, mutta jostakin syystä Iippa tahtoi aina vetää pään alas ja ryntäisiin lisätessä, mikä taasen aiheutti sen ettei jalkojen liikkeet päässeet oikeuksiinsa virkkuukoukkumallin jumittaessa niin lapaa kuin selkääkin. Alisan toiveesta loppuajalla katsottiin vielä puolipiruetin alkeita muiden vielä hioessa lisäyksiä. Iippa selvästi tiesi mistä oli kyse, sillä se heti ensimmäisestä yrityksestä lähtien tavoitteli jo hyvää poljentoa ja kasaamisastetta. Tammalla on kyllä selvästi tarpeeksi voimaa piruetin suorittamiseen, mutta vielä se tuppasi lopussa työntämään lapaansa poispäin ja luisumaan pois radaltaan. "Älä yritä liikaa. Ei haittaa mikäli alkuun ette pysy paikallanne, kunhan poljento säilyy ja Iippa pysyy suorana. Jos meinaa levähtää niin älä hätäänny, kasaat vain tamman takaisin alle ja yrität uudestaan. Treenatessa ei tarvitse olla täydellinen ja virheetön, säästä siitä stressaaminen vasta kisoihin." Lydia & ZedockKomea GP-tason pikimusta kouluori, jos jokin saa valmentajana toimivan Iivarin sydämen läpättämään niin edellämainittu näky (plussana tietenkin kaunis ratsastajar satulassa). Huomiolla oli kuitenkin varjopuolensakin, sillä tähän parivaljakkoon miehen odotukset kohdistuivat raskaimmin ja painostavan katseen suorastaan tunsi seuraavan suurta puoliveristä kuin valokeila. Joko Lydia huomasi odotusten tason tai sitten oli muuten vain liian hyvä ratsastaja, mutta Iivari sai oikein etsimällä etsiä huomauteltavaa, nekin lähinnä sitä luokkaa että ratsastaja kohotti sisäjalkaansa muutaman sekunnin ajan tai ratsu kävi hetkellisesti luotilinjan takana. Naputus oli siis oikeaa naputusten naputusta, mutta Iivari tunsi turhautuvansa kun ei saanut neuvottua ja korjailtua paljon mitään. Hänen teki mieli kysyä että mitä ihmettä kaksikko edes teki valmennuksessa kun olivat jo valmiiksi niin hyviä, mutta viime hetkellä päättikin pitää suunsa supussa: silloinhan saattaisi vaikuttaa siltä että Iivari itse vain olisi liian matalalla tasolla nähdäkseen virheitä itseään paremmassa ratsukossa, ja sitä kuvaa hän ei todellakaan tahtonut tälle valmennusryhmälle antaa!Lisäyksissä ei ollut moitittavaa, kaikki kolme askellajia sujuivat temmossa kuin temmossa eikä niihin tarvinnut turhaan lähteä takertumaan. Etuosakäännökset sujuivat teknisesti hyvin, mutta Zedock vaikutti stressaavan jotakin mikä paljastui pikaisen keskustelun jälkeen yliaktiiviseksi kannukseksi. Hahaa, vihdoinkin Iivari pääsi oikeasti huomauttamaan jostakin! Hän takertui aiheeseen kuin viimeiseen oljenkorteen ja innostui painottamaan niin Lydialle kuin muullekin ryhmälle hevosen mielialan tärkeyttä ratsastuksessa ja hevosurheilussa yleensäkin, muistuttaen ahkerasti kannattavansa pehmeää ranskalaista ratsastustyyliä perinteisen saksalaisen sijaan. "Se sopii hyvin raskaammillekin koulupuokeille, uskokaa pois," Iivari vinkkasi varsinkin Zedockia ajatellen. Hän ei oikein saanut selville mitä mieltä Lydia oli ratsastustyylistä, mutta mielipiteitä ei kyselty, tässä valmennuksessa vallitsi diktatuuri ja Lydia joutui hivenen hölläämään tiukkoja nyrkkejään ja rentouttamaan ratsastustaan, sillä vihdoinkin Iivari pääsi oikeasti neuvomaan ja opettamaan jotain uutta tällekin parivaljakolle. Ninttu & BalileoAlkuun Bali hieman ihmetteli maneesin meininkiä Zeus-poniorin aiheuttaessa alkukäynneissä hämminkiä hörhöilyllään, mutta varsin pian ruuna tuli tulokseen ettei moisesta sinkoilijasta tarvinnut välittää ja jatkoi tallusteluaan kuin mitään häiriötekijöitä ei olisikaan ja oltaisiin vain omalla, tutulla tallillakin. Vähän turhankin rennosti mentiin, sillä mitään ei Bali nähtävästi tahtonut tehdä ellei erikseen pyydetty. Se kyllä kulki suhteellisen hyvin eteenpäin, mutta reippaampikin olisi voinut olla ja apuihin se vastasi jäätävän hitaasti. Valmentajan virkaa toimittanut Iivari naputti heti alusta asti Ninttua herkistelemään Balia enemmän ja reagoimaan nopeammin jos ruuna vastaili hitaasti, ja vaikka miehen nalkutus ei ehkä miellyttänytkään — ketäpä — niin joka tapauksessa se tehosi. Kun lämmittelyn jälkeen ryhdyttiin pureutumaan valmennuksen teemana oleviin lisäyksiin sekä etuosakäännöksiin alkoi Balikin oikeasti jo liikkumaan ja kuuntelemaan ratsastajaansa, korvatkin olivat häneen päin eivätkä suinkaan sinne tänne muiden tekemisiä seuraten.Lisäykset olivat muiden tuotoksiin verrattuina vaatimattomia, mutta toisaalta muut hevoset olivatkin jo edistyneempiä ja Balin tasoon nähden ne onnistuivat hyvin. Askel suureni jokaisessa askellajissa jonkin verran, ravissa parhaiten ja laukassa heikoimmin, ja Ninttu rytmitti siirtymiset hyvin niin että meininki näytti hallitulta ja harmoniselta. Koska laukka näytti tuottavan lisäyksissä suurinta ongelmaa ja siihen oltiin alkupriiffissä pyydetty erityisesti askellajina pureutumaankin, käytti Iivari jokaiselle varatusta kymmenminuuttisesta henkilökohtaistamisesta laukan säätöön. Balilla oli hyvä, pyöreä laukka, mutta ongelmana sillä tuntui olevan askelten pituuden säätely sekä kokoaminen: ruuna ikäänkuin tipahti alas aina kun sitä pyysi eteenpäin, ja laukkaa kasatessa se taasen ryhtyi helposti laukkaamaan ns. töpölaukkaa sen sijaan että olisi oikeasti koonnut kroppaansa, josta se taasen tippui helposti raville asettaessa ja kääntäessä. Valmennus oli liian lyhyt aika pureutua ongelmaan kunnolla, mutta siinä ajassa löytyi hyvät harjoituskeinot joilla jatkaa kotioloissa: kolmipiste- tai kevyt istunta poisti "ylimääräisen" paineen selästä, jolloin Bali pääsi käyttämään sitä oikein ja kykeni pitämään itseään ryhdissä niin laukkaa lisätessä kuin vähentäessäkin. Myöskin ohjastuntuman keveys osoittautui tämänkin hevosen kohdalla tärkeäksi: liika paine suussa sai Balin keskittymään paineen poistamiseen ja kaulan rullaamiseen enemmän kuin muiden apujen kuunteluun. Ruuna pysyi hyvin paketissa ja kuulolla kevyelläkin tuntumalla, ja Iivari pääsi jakamaan ranskalaisen ratsastustyylin ilosanomaa tällekin ratsukolle. |
