Taivaalliset, kultaiset hevoset

"Grass-eating dragons" — "Horses sweating blood."
Kiinalaisia sanontoja ahaltekhevosista.

Ahaltek on ikiaikainen rotu joka on kehittynyt turkmeenihevosesta samoihin aikoihin arabianhevosen kanssa jo yli 4000 vuotta sitten. Rotu on pysynyt jokseenkin muuttumattomana antiikin ajoilta lähtien ja nykyisen tarkan, isälinjoihin perustuvan kasvatuksen ansiosta myöskin puhtaana muista roduista: hevosta ei päästetä rekisteriin* mikäli se ei todistettavasti polveudu jostakin tunnetusta isälinjasta.

Rakenteeltaan ahaltek on omaleimainen ja se on tyypiltään hyvin helposti tunnistettavissa. Rotu on kuiva, ylväs ja itämainen. Jouhet ovat usein niukat ja harja saattaakin puuttua lähes täysin (mikä ei silti tarkoita etteikö harja voisi olla pitkä vaikkakin harva) , karvapeite on ohut ja silkkinen eikä talvikarva kasva yhtä tuuheaksi ja eristäväksi kuin muille roduille. Ahaltekeä on jalostettu ajan saatossa suuremmaksi, mutta se on silti kompaktin kokoinen ratsu kaikille: säkäkorkeus on yleensä keskiverto 150-165 cm, vaikka heittoja suuntiinsa löytyy paljonkin. Värikirjo on laaja: todistettavasti rodussa esiintyy perusvärien lisäksi kimo- voikko- ja hallakkovärejä, joista jälkimmäisenä upeana hiirakkoesimerkkinä ruuna Melenur. Myöskin sabinokirjavuutta löytyy todistettavasti.** Päistärikkö linja on ollut tiettävästi olemassa mutta on nyttemmin jo kadonnut. Karvapeitteessä on yleensä rodulle hyvin ominainen metallinen kiilto, joka varsinkin voikkoväreihin yhdistyneenä selventää miksi ahaltekejä tituleerataan "kultaisiksi hevosiksi".

Hyvin usein oikeanlaista ahaltekeä pidetään laihana ja superkuivana, mutta rotu on paljon muutakin kuin kaunis kiiltokuvahevonen: on olemassa myöskin paljon ratsumaisia, upeita "sporttimalleja" jotka ovat tasapainoisesti rakenteeltaan sekä rodunomaisia kuin myös suhteellisen korrekteja ja urheilullisia. Euroopassa suositaan ehkä hieman enemmän tätä ratsumaisempaa olemusta ja jopa rokotetaankin arvioinneissa liiasta kuivuudesta. Sen sijaan Venäjällä arvostetaan varsinkin laukkahevosten kohdalla hyvinkin kuivaa ja siroa olemusta joka on tyypillistä nuorille, alle kuusivuotiaille hevosille. Valitettavan usea moni haksahtaa pitämään tämäntyyppistä tekeä ainoana oikeana tyyppinä ja pitää ratsumaisempia, ääripäätä rotevampia hevosia rakenteeltaan alempiarvoisina.

Esimerkkinä kaksi hyvin erimallista ahaltekeä, kummatkin silti yhtä oikeellisia rotunsa edustajia:


© Eetu Autere

© Eetu Autere

* Turkmenistanilla on oma rekisterinsä ja menettelynsä hevosten arvioinnissa rekisteröintikelpoiseksi. Se ei ole hyväksynyt muun maailman kantakirjoja.

** Ahaltekeltä löytyy sabinokirjavuutta tuottava geeni SB1 joten se on "oikeasti" sabinoa kantava. Esimerkiksi suomenhevonen ei kanna aitoa sabinogeeniä, vaan sabinoiksi väitetyt suomenhevoset eivät ole näinollen oikeasti sabinokirjavia. Suomenkirjaviksi kutsutut suomenhevoset ovat tämänhetkisten tutkimusten mukaan splashed white-kirjavia.

Lähteet:
ATAA: Coat of many, many colors! | Sabino Wikipediassa | AT grading rules on MAAK | Kara Kum Akhal-Tekes.

Käyttö ja luonne

Omimmillaan sitkeä ja kestävä ahaltek on staminaa vaativissa lajeissa, ja matkaratsuna sekä pitkän matkan laukkaajana se onkin ehkä tunnetuimmassa roolissaan. Sitä ei tulisi kuitenkaan aliarvioida klassisissakaan lajeissa: monellako muulla yhtä vanhalla, vähälukuisella ja omaleimaisella rodulla pystyy etenemään yhtä pitkälle sekä koulu- että esteratsastuksessa kuin ahalteken kanssa; 120 cm rataesteillä ja vaativa taso — jopa GP — on nähty ja voitettu*. Ketteryytensä ansiosta ahaltek on myös sopiva osaan lännenratsastuksen lajeista, varsinkin vauhtipeleihin kuten barrel racing ja pole bending.

Luonteenpiirteet vaihtelevat tietenkin jokaisen eliön kohdalla yksilöittäin, mutta pääpiirteiltään ahalteket ovat täysverisistä rauhallisimpia ja tasaisimpia. Rotu on alkuperältään sotahevonen (suosittu sellainen, Niin Tšingis-kaanin ratsujen** kuin Aleksantari Suuren kuuluisan Bukefaloksenkin on epäilty olevan ahalteken "esiversio", "taivaallinen kultainen argamak-hevonen".) ja luonteenpiirteissä se näkyy yhäkin järkähtämättömyytenä ja rohkeutena. Kun ahaltek kohtaa jotain uutta ja pelottavaa, se ennemmin jää säpsähdyksen jälkeen paikalleen seisomaan jalat tanassa kuin lähtisi lipettiin. Kultaiset hevoset ovat kuuluisia pehmeistä askellajeistaan — kun olet kerran laukannut tekellä, et voi sanoa enää minkään muun hevosen laukkaa mukavaksi — mutta tasaisia ne ovat yleensä myös luonteeltaankin: helposti voi nähdä ahalteken seisovan patsastelemassa laitumellaan pitkiä aikoja hievahtamattakaan, katselemassa kauas horisontin taa...

Jotkut sanovat että rodun ominaisuuksiin kuuluu myös pieni epäluuloisuus vieraita kohtaan: monesti kuulee että että ahaltek on yhden ihmisen hevonen. Joka tapauksessa luottamussiteen luominen on todellakin vaivan arvoista, sillä kiinnyttyään luotettavampaa ja uskollisempaa hevosystävää saa etsiä. Allekirjoittanut menisi tekkensä kanssa vaikka surman suuhun, sillä se toisi sieltä satavarmasti myös takaisin..

* Kaikki lienevät jo kuulleet esim. GP-voittaja Absentista tai CCI**-tason Kandarista, joista voit lukea lisää täältä.
** The Introduction of the heavenly horse to China

Lähteet:
Sweet Farm Akhal-Teke: Tekes in sport | ATAA: Why are we so proud?


Joitakin väriesimerkkejä

Kuvien kopioiminen ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. Kaikki kuvat ovat © Eetu Autere.

Rautiaankirjava

Ruunikko

Kimo >

Cremello

Ruunivoikko